Minkä takia ulkopuoliset ihmiset puuttuvat toisten ihmisten asioihin esimerkiksi kertomalla jonkun uskottomuudesta pettävän osapuolen puolisolle? Mielestäni muiden ei pitäisi puuttua toisten asioihin, koska kaikkea taustalla olevaa ei voi tietää. Ja tietääkö myöskään totuutta siitä mitä "pettäjän" ja kolmannen henkilön valillä todella on tapahtunut. Eikö jokaisella ole kuitenkin omassa elämässäänkin asioita, joihin keskittyä..
Miksi sotkeutua?
Ihmettelevä
402791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ja miksi puuttua varkauteen? Miten kukaan voi tietää mitä kurjuutta ja hätää on jonkun suorittaman varkauden takana? Eli jos näät mut nyysimässä sun autoos ens yönä ni älä tuu sit puuttumaan ku kai sul on omiakin asioita mitä miettiä..Ootko kuullu muuten sanasta moraali?? Ja meinasitkos kertoa puolisolles siitä mitä oot tehnyt? Vai oliko tää nyt se tilitys kun oot jääny kii "juoruilevan" naapurin takia..Mieti! Se oli sulle moraalisesti ajateltuna oikein!! Et toivottovasti kärsit nyt... ;)
"Syytön, kunnes toisin todistetaan". Eikö niin? Näissä jutuissa onkin pahinta puutteelliset tiedot ja todellinen tapahtumien kulku. Kertoja/juoruilija on hyvin usein virheellisesti tuomarin roolissa, päätös kertoa perustuu vääriin tietoihin ja omaan pätemisentarpeeseen. Tällä puolestaan saadaan aikaan vain pahaa. Asiat eivät läheskään aina ole sitä miltä ne näyttää ja niillä on vähintään kaksi puolta.
Ei, en ole jääny kiinni, koska en ole pettänyt. Ikävä tuottaa sinulle pettymys. Toisekseen, todella huonoa vertausta.. Mutta, eipä sitä kauhalla voi vaatia, jos lusikalla on annettu..
eli jos vaikka näen yltäpäältä veressä olevan ihmisen kadulla makaamassa, niin en varmasti hälytä apua koska en tietenkään voi puuttua HÄNEN asioihinsa, enkä voi mitenkään tietää tapahtumien taustoja, onko hän vaikka esim. yrittänyt itsemurhaa.just.
sanon vaan että se petetty, joka ei ole tyytyväinen kun hänelle kerrotaan että häntä on petetty, niin sillä petetyllä viiraa ja pahasti.kyllä jokainen täysjärkinen & normaali ihminen haluaa tietää ja mitä nopeammin sen paremmin.
itse kertonut tai jos kertoja on omin silmin itse nähnyt.Eli silloin tietää kyllä totuuden, mitä pettäjä on kolmannen kanssa duunaillut.
viitsikö....Moniko on kertonut pettävänsä ja sitten jatketaan, kuin ei mitään olisi sattunut? Toinen tietää ja toinen jatkaa suhteitaan?
Turpaansa siinä vaan saa. Kerroin ystävälleni totuuden hänen miehestään lopulta kun en enää kestänyt pysyä vaiti. Olin asiasta täysin varma ja tiennyt siitä melkoisen kauan. Ja kuinkas sitten kävikään?? Minusta tehtiinkin syntipukki! Olin valehtelija ja perheen rikkoja, jonka olisi pitänyt pitää huolta vain omista asioistaan!!..että kiitos. Pariskunta lopulta kyllä erosivat, mutta niin erosivat meidänkin tiemme. Opetus: Vaikeneminen on kultaa.
Joidenkin pitää kertoa jopa liioitella asioita.Ja mistä sitä tietää mitä taustalla oikeasti on.Entäpä jos toinen haluaa hieman lämpöä jos oma mies onkin homo tai jos vaikka oma mies on hakannut puolen vuoden sisään neljä kertaa ja kuristellut pillistä, ennen niin sanottua pettämistäkin.Olkaa vaan hiljaa.Niin ja voihan sitä syyllistää sitä vaimoa siitä miehen käytöksestä!
jättää edestään löytää...
mulla on mielestäni petetyksi tulleena oikeus kertoa asiasta myöskin kolmannen osapuolen puolisolle!!!! eli siis tälle "naikkosen" miehelle!!!
ite oot väärin tehny, jos et oo valmis kantaan seurauksia niin kantsisko lopettaa ne väärin tekemiset... tomppeli!
ei kai siinä muuta olekaan kuin että kyseessä on mehukas juoru. vielä kun saa tuntea ylemmyyttä siitä että "hyvänä ihmisenä" kertoi ja rehellisyys maan perii... kyllä siitä moni kiksejä saa.
nuo vertaukset rikoksiin tai väkivallan uhreihin ovat todella typeriä.
kyllä minusta jokaisen tulee itse pitää asioistaan huolta. monikaan juoruilija ei edes tiedä koko tarinaa vaan kertoo sen mehukkaimman, usein myös valheellisen version. ongelma vaan on että se on se versio joka jää kuulijalle mieleen eikä "petturin" omakohtaisella puolustuspuheenvuorolla ole mitään merkitystä.
sitä paitsi, kaikki meistä joskus mokaa, tavalla tai toisella. kyse on siitä mitä siitä oppii ja miten siitä jatkaa. lopullista ei ole kuin kuolema ja verot...
Miksi hankkitua tilanteeseen, jossa puolustuspuheet eivät enää riitä? Mitä puolusteltavaa on siinä, että on käynyt vieraissa? Miksi petetyn tulisi missään tilanteessa, minkään puolustuspuheen ansiosta, hyväksyä teko ja antaa anteeksi?
Kun minä vahinogossa, en minä tarkoittanut, minä olen niin pahoillani. . . Minä, minä, minä. Miksi et sinä ajatellut puolisoasi ennen kuin petit?
Minusta on loistavaa, että ihmiset sen sijaan, että saisivat kiksejä pettämisestä, saisivatkin kiksejä sen kertomisesta.
Miten voi kertoa valheellisesti tietävänsä jonkun pettävän? Siis jos se itse pettäminen on totta?
Jos minua joskus petettäisiin, enkä itse typeryyksissäsi sitä huomaisi, niin toivon todella että joku siitä minua valaisisi.
Kaikki meistä joskus mokaavat, totta, mutta pikkumokailua ei ole mielestäni sen rakkaimman ihmisen pettäminen. . .
Sanna 1, olet hyvä esimerkki siitä mistä puhuin. Miksi tuollainen teko ei olisi anteeksi annettavissa - ja nyt puhutaan siis yleisesti luottamuksen pettämisestä epäsiveellisellä käytöksellä toisen kuin puolison kanssa? Sinulleko vuosien liitto lapsineen päättyy ensimmäiseen puolison suudelmaan vieraan kanssa?
Minusta ei ole lainkaan loistavaa jos joku saa kiksejä kertomisesta, koska yleensä se tapahtuu ainoastaan kertojan pahasta tahdosta. On eri asia kertoa parhaalle ystävälleen asia joka hänen kuuluu tietää, mutta esim. em. yhdestä suudelmasta kertominen tuo takuulla enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Voit toki selitellä itsellesi olevasi silloin hyvä ihminen, vielä hienompaa jos itsekin uskot niin. Seurausten valossa et sitä olisi.
Toivottavasti sinua ei petetä koskaan, toivon sitä myös perheesi vuoksi jos sellaista sinulle joskus siunaantuu.
Mokia on pieniä ja mokia on isoja, mutta elämän pitää jatkua. On aina parempi olla mokaamatta lainkaan.
Jos kerran aiheena on pettäjät ja uskottomat niin ei kai siinä konkursissa muutama asiasta kertova paina. Jos minun puoliso pettäisi, niin kyllä saa ihan vapaasti tulla kertomaan. Onhan se pettäjälle tietenkin suututtavaa ja harmillista, mu eiköhä se ole vaan kestettävä ja suunnattava etiäpäi
Jos minua VIELÄ joskus petettäisiin, niin toivoisin SILLOINKIN että minulle asiasta kerrottaisiin.
Minä olen antanut anteeksi (vai olenko?) tuollaisen teon ja näin on vuosien liittomme jatkunut. Joten todellakin tiedän mistä kirjoitan.
Edelleenkään en ymmärrä miksi pettäjä haluaisi salata tekonsa? Miksi se suudelma on ollut niin tärkeä, jotta sen takia on ollut halukas vaarantamaan liittonsa?
Perhettä minulle on siunaantunut, enkä todellakaan pidä itseäni ilkeänä ihmisenä.
Mokia on todellakin pieni ja suuria, ja toisen ihmisen, sen jonka pitäisi olla se rakkain, loukkaaminen on minusta edelleenkin mokista pahin.
Sinä Tomppa olet siis pettänyt pitkäaikaista puolisoasi ja joku toinen asiasta hänelle kertoi ja nyt suhteenne on loppu? Jos näin on, niin mitä elämästäsi opit?
Minäkin olisin toivonut ettei minua olisi petetty. Olisi jäänyt moni itku itkemättä ja suru surematta. Enkä taatusti ole tuon jälkeen enää sama ihminen kuin ennen. Mutta kuten sanotaan, kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Meidän yhteiselämämme jatkuu, ainakin toistaiseksi.
Just for the record, päätelmäsi omalta kohdaltani on täysin väärä. Jos haluan tuoda omakohtaisia esimerkkejä keskusteluun, teen sen kyllä selkeämmin.
Edelleenkään itse en ymmärrä, miksi _kaikki_ pitäisi kertoa. Tuollainen suudelma jota käytin esimerkkinä voi olla täysin merkityksetön ja siitä kertominen tuo tarpeetonta tuskaa. Yritä nyt itse saada hieman suhteellisuudentajua että esim. kännipäissään pusuttelulla ja vuosia jatkuneella sivusuhteella on aivan helvetin iso ero. En huomaa että tätä tajuaisit koska kantasi tulee läpi aivan mustavalkoisena. Tosin, varmasti suhteellisuudentajua jossain siellä alla täytyy olla jos olet kuitenkin jatkanut suhteessa jossa surua olet joutunut kokemaan.
Miksi ei kertoa kaikki?
Uskon, että jos ne pikku pusuttelut jäisivät kertomatta, tai muuten vain "unohtuisivat", niin kynnys seuraavaan pusutteluun, lääppimiseen, kihnaamiseen ja suoraan aktiin meno madaltuu kerta kerran jälkeen. Kun en jäänyt kiinni, tai eihän tämä nyt ole niin pahaa yms yms itseselityksiä. Ja tämä on kylmä totuus. Siinäpä sinulle miettimistä.
Siinä osuit oikeaan, että olen mustavalkoinen ihminen, mitä tulee juuri tähän aiheeseen. Ja ylpeä sellainen! Voin helposti mainita lähipiiristä useita pareja, jossa esim juuri nainen on pettänyt kumppaniaan. Olen sukupuuttoon kuolemassa oleva ihmislaji.
Mielenkiintoista, että puolustelet pettämistä (sitä lievääkin sellaista), vaikka itse et siis olekaan se pettäjä. Entäpä jos myös sinun kohdallesi osuukin se petetyksi tuleminen? Entäpä jos sinun kumppanisi alkaa suhteensa viattomasti pusuttelulla, eikä tietystikään kerro sinulle, sillä sehän on ihan viatonta. Ja pikkuhiljaa heidän suhteensa etenee, ja yhtäkkiä ei olekaan enää viattomuudesta tietoakaan, vaan he vain vahingossa ajautuivat siihen?
Kyllähän pitkässä parisuhteessa koetaan yhtä sun toista, niin hyvää kuin pahaa. Mielestäni nykyään erotaan liian heppoisin periaattein. Kyllä suhteen eteen pitää tehdä molempien töitä.
Yksi suudelma on tietysti viatonta, enkä usko että yksikään suhde siihen kaatuisi. Tulisi se tieto siitä sitten mitä kautta tahansa. Kyllä suhteen loppumiseen on taatusti tarvittu enemmmän, joten en oikein ymmärrä tuota esimerkkiäsi siitä, miten pikkumoka voi aiheuttaa eron?
Samaa mieltä, miks ei voi kertoa jos jotain tollasta on tapahtunu? Pettämistä se on, ei siitä mitää, mutta jos vielä jättää kertomatta, se on salaamista!
Mä oon aika ehdoton tällaisessa. Ja samaa mieltä, jos nuo pusut, taputtelut yms käpälöinnit jätetään kertomatta, ei se siihen lopu! Seuraava kerta vähän pitemmälle jne.
Mulla just noin kävi, muija oli maistis (mikä ei tosiaan oo mikää selitys, surkea tekosyy) nuoleskellu, hitaita tanssies "levottomat kädet" yms. Satuin paikalle näkemään, etten tiä olisko heti kertonu (luultavasti), kaverit kyl valisti heti aamusta (molempien kaverit)! Myönsi et pettäny oli (mitä sinänsä ihmettelin, ennemmin asiasta kun on jutultu, niin kuulemma seksi vasta pettämistä), ja oli sillä hirvee morkkis. No, se asia sovittiin ja anteeksi annettiin, ei siinä mitää. Mut kyl seki kaivaa, ja paljo.
Joo, aina tulee ja kaikki mokaa joskus. Mutta kun näin pääsee käymään, kertoo asian suoraan itse puolisolleen, eikä yritä sitä salata!
Ja miks ei saa asiasta kertoa, jos tietää? Kyl ainaki mä oon hyvin kiitollinen, jos joku tulis mua valaisemaan, jos sellaista tulisi, enkä itse mitään huomais! Se on (siis mun mielestä) kavereiden velvollisuus! Se mitä sitten tapahtuu, on taas meidän (mun ja muijan) välinen asia!
Ei sellainen ystävyyssuhde ole oikea ystävyyssuhde, ellei siinä pysty ottamaan tietoa pettämisestä ilman että viestintuoja "tapetaan". Tottakai ensireaktio on usein viha viestintuojaa kohtaan. Mutta jos pitäis valita sen välillä että äijä on pettäny ja saan sen itse jotenkin tietää vasta kun suhde on jatkunut kauan ja "lojaalit" ystävät ovat pitäneet suunsa kiinni (vaikka ovat tietäneet asiasta), tai sitten se että ystävä tulee ja valaisee asiasta hyvissä ajoin. Valitsen ehdottomasti jälkimmäisen. Onko sillä nyt loppujen lopuksi väliä mitä kanavaa pitkin pettäjä jää kiinni, pääasia että jää. Turha pettävää kusípäätä on paapoa olemalla hiljaa ja sulkemalla silmänsä. Oikeat ystävät ovat niitä, jotka uskaltavat kertoa tällaisetkin ikävät asiat, koska tietävät ja luottavat ettei se kaada ystävyyssuhdetta - päinvastoin. Eikä oikeat ystävät edes tällaista informaatiota edes päästä suustaan ennenkun ovat 100% varmoja asiasta. Jos minä tiedän 100% että mun ystävää petetään, taatusti kerron. Ja oikeat ystäväni ovat asiasta samaa mieltä. Ne jotka laittavat pettävän puolisonsa ystävien edelle, eivät ole ystäviä.
ollaan nyt vaan suoraan samaa mieltä siitä että ollaan eri mieltä :)
musta työntekoa suhteen eteen on myös se ettei tietoisesti anneta toiselle pahaa mieltä. mutta me juostaan tässä kehää nyt siksi että "oikea" vastaus on voimakkaasti tilanneriippuvainen. pääpointtini ehkä kuitenkin oli että joskus suurinta rakkautta on ottaa se luoti toisen puolesta eikä "jalosti" kertoa aina kaikki - vaikea tuntea tehneensä oikein jos tyhjänpäiväisen asian takia pahoittaisi toisen mielen. ei kaikki "petturit" kuitenkaan taparikollisia ole - joillakin se on tota kännipäissään pusuttelua tai käpälöintiä tjsp ja se voi säikäyttää "rikollisen" tajuamaan mikä hänelle oikeasti on tärkeää. taparikollisia en edes yritä ymmärtää...
ymmärrän toki että tällä palstalla käy paljon joko toivottomia romantikkoja tai katkeria petettyjä, en valitettavasti kuulu kumpaankaan pääryhmään joten ehkä siksi näkökulmani onkin ilmeisesti ainutlaatuinen.
Pakko hieman kommentoida...
Eli mielestäsi on oikein salata tuollaisia asioita puolisolta? Ensinnäkään, se ei ole mikään tyhjänpäiväinen asia! Otetaan esimerkkinä sellainen "pussailu, käpälöinti yms"! Mitäs sitten jos se jotain muuta kautta menee puolison tietoon, paljonko siinä auttaa pettäneen selittää "en kertonu, ettet pahoittais mieltäs"?
Ja entäs sitten, jos se tosiaan säikäyttää pettäjän tajuamaan ja lopettamaan (mikä sinänsä on jo saavutus ja hyvä asia)? Mutta pettäjä saa olla pelko persees, jos ja kun joku puolisoa asiasta valaisee? Oikeinhan se sinänsä, mutta onko pariskunnan elämä silloin normaalia?
Eli petetty joutuu silloinkin "pahoittamaan mielensä", mitä piti välttää!
No se turhanpäiväisyys on katsojan silmässä. Mutta kyllä, olen sitä mieltä että tietyissä tilanteissa on parempi vain pitää suunsa kiinni ja kärsiä omissa nahoissaan. Jos se tulee esille muuta kautta, niin sitten tulee - ja sitten kärsitään kaikki ja enemmän. Mutta ei tätä kärsimystä kannata tietoisesti tavoitella.
En minäkään tarkoituksella aja kenenkään kylkeen, vaikka lopputulos on sama kuin jos kyseessä on vahinko.
Mies63, Sanna - en yritäkään väittää näkemykseni olevan "tie, totuus ja elämä". Mutta väitän, että ihmistä sopii myös arvostella tekojensa seurausten perusteella eikä vain niiden moraalisen oikeutuksen. Itse esim. olen vannonut sotilasvalan, kuten varmaan Mies63, enkä usko että moraalinen ohjeistoni tappamisen vääryydestä estää toimimasta näin jos tilanne sitä vaatii. Se ei tarkoita, etteikö tehty valinta silti tuntuisi helvetin pahalta. Perustan käsitykseni mm. siihen kokemukseen että harva rintamaveteraani haluaa kertoa yksityiskohtia sotakokemuksistaan. He joutuivat valinnan eteen ja valitsivat pienemmän pahan, uskoakseni.
Kyllähän tuo vannottu on, aikoinaan! Mutta en oikein usko, että veteraaneista monikaan "valitsi pienempää pahaa", ne teki mitä silloin oli tehtävä. Ja kyllähän noita sotajuttuja on tullu kuultua, aika monilta! Ei ne varmaan niitä mielellään kertaa! Vaikka eihän niistä tässä kyse oo!
Eikö se ole "kärsimyksen tietoista tavoittelua", jos pettämällä toiselle kärsimystä aiheuttaa? Esimerkiksi se, että ollaan kännis, ei tuo kenellekkään oikeutusta käyttäytyä sikamaisesti puolisoaan kohtaan! Jos mokaa, kantaa siitä vastuunsa, eikä piiloudu jonkun "oman totuutensa" taakse!
"En minäkään tarkoituksella aja kenenkään kylkeen, vaikka lopputulos on sama kuin jos kyseessä on vahinko", eli jos, vahingos tai tarkoituksella, näin pääsee käymään. Logiikkasi mukaan kannattaa olla hiljaa ja odottaa josko joku olisi sinut kannellut vai pääsetkö kuin koira veräjästä? Entä jos joku olisi siinä loukkaantunut/kuollut?
Mun kanta on, pettäminen on aina väärin, oli tapa tai tilanne mikä tahansa! Petetyn asia on, antaako anteeksi ja yrittää unohtaa vai ei! Mutta, jos salaa, peittelee ja vähättelee tekoaan, niin se ei tosiaan pienennä sitä tuskaa ja kipua mikä siitä tulee, päinvastoin!
Ja kaikilla kavereilla (siis tarkoitan tosi ystäviä) on oikeus (periaattees ihan velvollisuuskin) kertoa ja valaista tietämätöntä osapuolta tällaisesta tapauksesta, siihen ei kummallakaan, pettäjällä tai sillä "2:lla", oo oikeutta vaatia olemaan hiljaa!
Olisipa enemmän sinun moraalisi omaavia miehiä ja vähemmän Tompan kaltaisia! Kiitos!
Näköjään aika tarkoituksellisesti tartut jokaiseen sanaani ja kontraat, mikä tekee keskustelun yrityksestä vähän vaikeaa, mutta mielipiteet meillä on selvästi erilaisia. En kuitenkaan tuhlaa aikaani ruokkimalla sinua lisänäkemyksillä joihin voit vastata vastakysymyksillä tai ontuvalla logiikalla.
Sait näköjään tuossa irtopinnoja jo ylevästä moraalinäkemyksestäsi joten voittajana sun on varmaan helppo lopettaa. On mukavaa kun maailma on mustavalkoinen...eikö niin?
On ne erilaiset joo! Mutta omaani toteutan myös omassa elämässäni ja suhteissani, eikä tuo avokki niitä moittinu oo, jopa samaa mieltä monasti!
Enkä täs mitää irtopinnoja keräämässä oo, kuten tuskin kukaan muukaa täälä. Ja mun maailma ei tosiaankaa oo mv, samaa vuoristorataa se munki elämä menee, ja värit vaihtelee!
Eri mieltä ollaan, totta tuo.
Minun voimakas mielipiteeni perustuu omakohtaiseen kokemukseen, mutta sinulla ymmärtääkseni mututuntumaan. Sinun onneksesi.
Mielenkiintoista, että sinusta on jaloa olla kertomatta, koska tieto satuttaisi asianomaista. Miksi ei olla jalo alusta asti, eikä aiheuttaa tilanteita, jotka koskevat? Tietysti se miten tyhjänpäiväistä tai päinvastoin tärkeää mikäkin on, on tietysti ihmis- ja parikohtaista. Yksi saattaa pahoittaa mielensä suudelmasta, toinen vasta itse aktista. Toivon, että jokainen parisuhteessa oleva tuntisi puolisonsa niin hyvin, että tietäisi mikä tätä loukkaa. Tai tuntisi itsensä niin hyvin, että tietäisi milloin mopo mahdollisesti karkaa käsistä. . .
Mikä osoittaa parisuhteessa suurinta rakkautta? Pettää puolisoaan, mutta jalosti jättää kertomatta ettei loukkaisi tätä? Vai olla pettämättä puolisoaan, jotta ei loukkaisi tätä?
Ihminen on erehtyväinen ja pitkissä parisuhteissa yleensä tavalla tai toisella joudutaan tuollaisen tilanteen eteen. Näin uskon. Jokainen pari sitten tehköön asiassa omat ratkaisunsa, omien tunteidensa pohjalta.
Edelleen ihmettelen miksi sinä Tomppa1, puolustat kertomatta jättämistä, vaikka itse et ole ko tilanteessa ollut, ja näin ollen sinulla ei ole omakohtaisia kokemuksia? Enpä voi muuta kuin toivoa, että et hankkiudu tuollaiseen tilanteeseen, sillä lopputilanne olisi mielestäni kovin inhottava puolisosi kannalta. Tosin toivoa sopii, että sinun pettämisesi jäisi siihen suuteluun. Mutta kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin ensi ei pidä suutelua pahana, sitten kuvioon saattaa tulla helposti kähmintä yms. Sillä kuten vanha sananlasku sanoo, nälkä kasvaa syödessä. . .
En ole toivoton romantikko, enkä pidä myöskään itseäni katkerana petettynä. Pidän itseäni maailmaa nähneenä aikuisena naisena, jolla on asioista voimakkaat mielipiteet ja jonka teot vastaavat näitä mielipiteitä.
viestisi oli hyvä ja täyttä asiaa. korostan vielä jo aiemminkin sanomaani että aina on parempi olla mokaamatta lainkaan, se on toki jalointa. mutta tässä asiassa ei ole kyse vain yhdestä valintatilanteesta, vaan valintatilanteiden sarjasta. jos yhden valitsee väärin, toisen voi valita oikein. Ja se mikä on oikein, on lopulta henkilön itsensä ratkaistava, sitä me ulkopuoliset emme voi etukäteen Teemu tai Teija Teoreettisen puolesta päättää. Mutta yksi, joskus seuraukset huomioon ottaen paras, vaihtoehto on olla kertomatta, ja pysyn tämän väitteen takana. Jos "petturilla" on sielu, hän kärsiköön silloin omassa hiljaisuudessaan.
Toistan myös itseäni sen osalta, että olen korostetusti puhunut "mokista" merkityksessä, joka sulkee toistuvuuden ja jatkuvan tunneperäisen suhteen pois. Kyllä minä ymmärrän, miksi joku voi mielipiteistäni nousta takajaloilleen jos omalle kohdalle on osunut vuosia kestänyt jatkuva petos, jonka tahallisuudesta voi olla vain yhtä mieltä. Tällaisia mahtuu omaankin tuttavapiiriin kyllä.
Mutta en usko että tähän aiheeseen on enää muuta lisättävää - viime kädessä jokainen tekee kuitenkin ratkaisunsa itse. Sanna1 ja Mies63 mielipiteet ovat monin osin hyviä ja alusta asti olen sanonut että parempi olla mokaamatta lainkaan - siksi yllätynkin kun jatkuvasti saan joko väitteitä tai kysymyksiä päinvastaiseen suuntaan. En usko, että sanavarastoni riittää selittämään samaa asiaa enää kovinkaan monella uudella tavalla.
..mielenkiintoisesta, osin jopa hieman lämmenneestä, mielipiteiden vaihdosta. ;)
Ja, johtuen elämänkatsomustemme pienistä mutta ratkaisevista eroista, luulen että joskus, jossain keskustelussa, asian puiminen jatkuu? ;D
Elämä on valintoja täynnä.
Vaikka tämä meneekin ehkä jo jankuttamiseksi, niin väitän edelleenkin, että tarkoituksellisesti pikkuasioiden kertomatta jättäminen on kuin takaportin auki jättäminen. Elämä on arvaamatonta ja ihmismieli vielä arvaamattomampaa. Yhtäkkiä voit olla tilanteessa, jossa niitä suudelmia on helppo vaihtaa, kertomista syntyisi lisää ja "jalouden" taakka senkun kasvaa. Ja kierre on valmis.
Tietysti sinä tunnet itsesi ja tiedät, että jäisikö tuollainen yhteen suudelmaan, vai ei? Tämä ei ole kehoitus harjoittelemiseen. . . =D
Mies63, meidän mielipiteemme tuntuvat suurelta osin menevän yksiin. Mukava tunne. Olen todellakin lähipiirissä, ja kauempaakin, nähnyt sellaisia parisuhdeviritelmiä, että olen jo alkanut uskomaan olevani täysin ainutlaatuinen ja erakkosielu.
Tomppa1 ja Mies63, lämpöisiä kesäpäivä ja leppoisia kesäöitä. Emmeköhän jatka tätä kädenvääntöä ja keskustelua joskus hamassa tulevaisuudessa.
Juttu pitkistyi ja mutkistui, meni pidemmälle, pilasi välejämme minulle käsittämömästä syystä, kunnes vajaan parin vuoden päästä sattumalta paljastui.
Kunpa yhteiset ystävämme olisivat tarttuneet ajoissa asiaan ja kertoneet. Nyt on todella raskas asia punninnassa.
saanut kuulla, että hänen miehensä pettää, mutta ei usko... Miehellä kai taito hyppysissään selitellä ja näin ollen kaikki saa jatkua.
Eivätkö kaikki naiset omaa tätä kuuluisaa "naisen vaistoa", vai eivätkö vain HALUA kuunnella varoituksen ääniä??
ku kaverin akka (tai kevereitahan ne molemmat on, siis vieläki) petti miestään! Ja oli todisteita. Se typerys (se pettäjämies) oli soittanu mun vastaajaan, oli äänet ja kellonaika! Se akka väitti, et kotiin oli suoraan menny, yksin taksilla. Mut vastaajas kuulu molemmat ja kello oli 10 aamulla! Ei oikein enää voinu kiistää.
No ei ne siitä eronnu, häät kyl peruttiin. Ja molemmat ihan kavereina pysyny (kummakyllä, luulin ettei se akka ainakaa enää ees moikkaa)!
Mutta, jos ei olis noin varma ollu, en olis kyl uskaltanu ehkä koko asiaan sekaantua! Kyl mullekki kerran joku nainen soitti, et mun (nykyään ex)akka on pettäny sen miehen kans. Kerto jopa päivämäärät, mut ne kyl meni ihan pieleen, oltiin muualla ja kaksistaan! Se kuivu siihen.
Eräs mies soitti ja kertoi mieheni uskottomuudesta hänen vaimonsa kanssa. No, sehän selvitti paljon asioita ja ymmärsin "miksi" meillä oli niin kuin oli. Tosin olin sen jo aavistanut. Myöhemmin selvisi, että vaimo olikin entinen tälle miehelle. Mustasukkaisuudessaan soitti. Mielestäni hän teki oikein.
Nyt olen tyytyväinen elämääni.
Sekaannuin kerran sinkkuaikoinani varattuun mieheen, kyllästyttyäni en tiennyt miten siitä pääsee eroon, kun ei lähtemällä hävinnyt. Kerroin miehen vaimolle, että hänen miehellään ja minulla on ollut suhde jo kauan.Yksityiskohtia piti kertoa, kun ämmä ei meinannut uskoa kaikkea. Nautinto se oli. N ähdä kuinka joku luhistui. Ero tuli ja mies yritti vielä hädissään ja yksinäisenä mun luo. Ei h-vetti, pettävää miestä???? Ei ikinä.
Eli vastaus kysymykseesi: halusin eroon miehestä ja nautin vallantunteesta!
usko pois kun olet noin viatonta naista kiusannut, saat vielä siitä itse nenillesi. nauti siinä sitten. on yleensäkin tyhmää haukkua toista ämmäksi.miksi kuvittelet itsesi paremmaksi ihmiseksi? putoat vielä korkealta ja lujaa..
tarviiko olla parempi, kun sanoo toista ämmäksi? Voinhan itsekin olla, ämmä siis. Mutta, se oli kyllä oikein ämmä isolla Ä:llä.
Noin minäkin ajattelin ennen, ja ajattelen periaatteessa vieläkin. En menisi missään tapauksessa kertomaan petoksista, varsinkaan jos asianomainen ei ole jutellut asiasta. Raukkamaisinta on mennä kertomaan kylän juoruja, kun se sanoi, että oli kuullut sen sanoneen sen sanovan... Ennen kuin kerrotte asiasta, niin pitäkää huoli, että olette itse kuulleet suunnilleen sängyn rytisevän.
Toisaalta. Kirjoitin tuossa ylempänä ystävästäni, joka on pettänyt avomiestänsä koko 4-vuotisen suhteen ajan. Nainen käyttää miestä rahallisesti hyväkseen, on erottanut miehen perheestään ja käyttäytyy kuin narsistinen pikkulutka. Nyt kun he ovat vielä hommaamassa lapsia (yrittämässä) niin mieleni tekisi kertoa miehelle suoraan. Ymmärrän siis senkin, että joku pakahtuu toistuviin salaisuuksiin, eikä kestä enää katsella sivusta kusetusta!
Elämä ei ole todellakaan yksiselitteistä.
Säälittäviä nämä teidän petostarinanne.
Tätäkö on ihmissuhde? Kytätään omaa puolisoa ja vielä naapuria ja ystävien elämää. Ei ihme että oma elämä on sitten retuperällä. Jos vaikka keskittyisitte minuutiksi päivittäin omaan elämäänne ja siihen mitä sisällänne tapahtuu. Vai tuntuuko tämä ylivoimaiselta???..........
Hauskaa olla teidänlaistenne ystävänä....
Ei sitä aina tarvitse kytätä kenenkään elämää. Usein kaikki lähtee siitä että joku tai itse on vahingossa nähnyt jotain (Suomi on aika pirun pieni maa) ja kertoo sen puolihuolimattomasti eteenpäin ja ehkäpä jopa tietämättömyyttään kyselee että 'onko sillä joku uusi..?'. Sitten sen saman näkee joku toinen ja sitä rataa. Ja puskaradiohan tässä maassa toimii, se on fakta. Korviin kantautuu usein asioita, joita ei edes tiennyt olevan olemassa tai ei edes haluaisi kuulla. Ei ihmiset uteliaisuudellaan ja juoruilullaan välttämättä pahaa tarkoita, vaikka ajattelemattomuuttaan eivät tajua että tietyt juorut saattavat todellakin satuttaa jotakuta, jos menevät ns. oikeisiin korviin. Se on se klassinen: 'Älä nyt kerro sille, mutta mä näin...'
Olisi jäänyt todella monet itkut itkemättä,mikäli joku olisi aikoinaan kertonut mieheni suhteesta työkaveriinsa.Asia tuli ilmi vasta vuosien päästä ja ei ole enään mahdollista kertoa tuon toisen naisen miehelle tästä suhteesta,sillä hän ei tiedä siitä mitään.Toinen nainen tietää,että minulle on selvinnyt mieheni ja hänen suhteensa.Nyt asiaa ei voi juuri käsitellä,koska tämä nainen ei halua kuulla mitään.Haluaisin jutella hänen kanssaan,koska epäilen mieheni kertovan satuja tästä suhteesta.