Vetoaisin kanssaihmisiin sen puolesta että yrittäisimme olla toisillemme - ihmisiä -
avioero on aina ikävä asia, täällä kun lukee näitä kannanottoja huomaa miten viha, suru ja raivo ovat esillä. Tarinoita on tietysti monta, mutta kerran on yhteen menty - niin miten se rakas kumppani jonka kanssa vannottiin ikuista rakkautta papin edessä ja 150 häävieraan edessä onkin muuttunut hirviöksi?
Jos hiukan hyvää tahtoa löytyy, uskoisin että ongelmista voidaan ja pitää puhua ja voidaan jatkaa yhteiselämää.
Lapsille ei ainakaan ole mukavaa kun vanhemmat eroavat.
Tietysti on tapauksia että avioero on ainoa mahdollinen ulospääsy jos puolisi juo tai lyö tai pettää rankasti - mutta jos toista kerran on rakastanut niin syvästi, että on menty naimisiin niin jos kuitenkin - yrittäisi rakentaa eikä tuhota.
Miksi näin kirjoitan?
Siksi että erehdysten kautta mekin olemme puolison kanssa palanneet yhteen.
Lämpimiä terveisiä kaikille joiden elämäntilanne on huonoissa pitimissä, jaksakaa jos suinkin voitte.
avioero on aina ikävä asia, täällä kun lukee näitä kannanottoja huomaa miten viha, suru ja raivo ovat esillä. Tarinoita on tietysti monta, mutta kerran on yhteen menty - niin miten se rakas kumppani jonka kanssa vannottiin ikuista rakkautta papin edessä ja 150 häävieraan edessä onkin muuttunut hirviöksi?
Jos hiukan hyvää tahtoa löytyy, uskoisin että ongelmista voidaan ja pitää puhua ja voidaan jatkaa yhteiselämää.
Lapsille ei ainakaan ole mukavaa kun vanhemmat eroavat.
Tietysti on tapauksia että avioero on ainoa mahdollinen ulospääsy jos puolisi juo tai lyö tai pettää rankasti - mutta jos toista kerran on rakastanut niin syvästi, että on menty naimisiin niin jos kuitenkin - yrittäisi rakentaa eikä tuhota.
Miksi näin kirjoitan?
Siksi että erehdysten kautta mekin olemme puolison kanssa palanneet yhteen.
Lämpimiä terveisiä kaikille joiden elämäntilanne on huonoissa pitimissä, jaksakaa jos suinkin voitte.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensi alkuun, eron ollessa vielä tuore, on normaalia että haukutaan ja vihataan, surraan. Varsinkin jätetyt käsittelevät eroa vihan kautta. Onhan sanottu, että ennenkuin koet jätetyksi tulemisen rakkaussuhteessasi (avioeron), et voi ymmärtää jätetyn tuntemaa vihaa. Sitten kun se viha siitä laantuu, voi olla, että ihminen kykenee näkemään myös ne hyvät puolet siinä puolisossa ja ehkä rakentamaan uutta yhdessä tai erikseen.
Kyllä minä miestäni vihasin todella paljon ja olin valmis toimittamaan hänet hornan tuuttiin, mutta nyt 6kk eron ja 3 kuukauden yksin elämisen jälkeen olisin vielä valmis katsomaan, josko suhteen saisi kuntoon. Lapset ovat vielä niin pieniä, että tuntuu uskomattomalta hajottaa perhe muutaman virheliikkeen vuoksi... Voimia kaikille eron tuskissa kieriskeleville. Asioilla on kuitenkin ennenpitkää taipumus ratketa parhain päin kävi niin tai näin.
itseä/toista kohtaan, on oikein, että käydään läpi kaikessa rauhassa tunteet, jotka tulevat esille. Oli se sitten vihaa, rakkautta, katkeruutta, surua tai iloa jne. Prosessi pitää käsitellä ja käydä läpi, ennenkuin voi luoda uutta, oli se sitten oman elämänkumppanin kanssa tai toisen ihmisen kanssa. Vaihtoehtoisesti voi elämää jatkaa myös yksin.
Sitä sanotaan, että:"Niin, myötä-, kuin vastamäessäkin ...". Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että itsestään pitää tehdä marttyyri.
Iloista kesää sinulle!
"pettää rankasti"
Kyllä minulle pienikin pettäminen riittää suhteen lopettamiseen, eli oli pettämisiä yksi tai sata, loppuu suhde siihen!
Valitettavasti en uskouudelleen aloittamiseen saman henkilön kanssa eli siis tavataanko noin vuoden päästä samoissa merkeissä.
suurin osa uusio liitoista päättyy eroon taas.