kirjoittelin alkuvuodesta tänne oman tarinani, johon liittyi 13 aviovuoden jälkeen vakavaa sairautta, alkoholin väärinkäyttöä, henkistä väkivaltaa ja lopulta pettäminen.
Kaikista näistä ongelmista huolimatta itse en olisi koskaan tajunnut tuosta suhteesta lähteä. Eron jälkeen kirjoitin tänne katkeria tunteitani, purin vihaa, kaipuutanikin.
Sain erittäin hyvää palautetta monelta taholta, te "kanssaihmiset" saitte minut todella ajattelemaan asioita monelta kantilta. Etenkin miesnäkökulma oli se jota kaipasin ja sain. Ehkä tämän palstan tärkeys ilmeni myös siinä, että saman kokeneet osaavat antaa muitakin neuvoja kuin "voi voi koita jaksaa".. Omien ystävien kanssa keskusteleminen oli helvetin vaikeaa siitä syystä, että kaikki ovat ns perhetuttuja, ja tuntevat yhtä lailla mieheni kuin minut, eivätkä välttämättä halunneet ottaa puolia tässä kriisissä.
Joku täällä sanoikin, että tuollaisessa tilanteessa suunta ei voi olla kuin ylöspäin, ja oikeassa olikin.
Vain puoli vuotta erosta, ja olen kuin toinen ihminen. Nautin elämästä ilman jokaviikonloppuista kännäämistä, ilman mustasukkaisuutta ja monta muuta asiaa. Pärjään taloudellisesti ihan hyvin. Lapset ovat selvinneet erosta olosuhteisiin nähden erittäin hyvin. Olen heille tällä hetkellä parempi äiti kuin vuoteen, iloisempi ja energisempi, onnellisempi.
Se oma rakaskin on löytynyt, ihminen joka RAKASTAA ja kunnioittaa minua (en edes uskonut sen olevan enää mahdollista), ja jakaa saman arvomaailman kuin minä.
Teille, jotka olette vielä samassa jamassa kuin itse olin puoli vuotta sitten: Uskokaa, toivoa paremmasta on, etenkin kun käsittelee omat tunteensa rauhassa, puhuu asioista suoraan ja rehellisesti, eikä jää rypemään katkeruuden suohon, vaan ottaa reilusti uudet haasteet ja elämänntilanteet vastaan.
Lämmintä kesää kaikille ja kiitos hyvistä neuvoista :)
Kaikista näistä ongelmista huolimatta itse en olisi koskaan tajunnut tuosta suhteesta lähteä. Eron jälkeen kirjoitin tänne katkeria tunteitani, purin vihaa, kaipuutanikin.
Sain erittäin hyvää palautetta monelta taholta, te "kanssaihmiset" saitte minut todella ajattelemaan asioita monelta kantilta. Etenkin miesnäkökulma oli se jota kaipasin ja sain. Ehkä tämän palstan tärkeys ilmeni myös siinä, että saman kokeneet osaavat antaa muitakin neuvoja kuin "voi voi koita jaksaa".. Omien ystävien kanssa keskusteleminen oli helvetin vaikeaa siitä syystä, että kaikki ovat ns perhetuttuja, ja tuntevat yhtä lailla mieheni kuin minut, eivätkä välttämättä halunneet ottaa puolia tässä kriisissä.
Joku täällä sanoikin, että tuollaisessa tilanteessa suunta ei voi olla kuin ylöspäin, ja oikeassa olikin.
Vain puoli vuotta erosta, ja olen kuin toinen ihminen. Nautin elämästä ilman jokaviikonloppuista kännäämistä, ilman mustasukkaisuutta ja monta muuta asiaa. Pärjään taloudellisesti ihan hyvin. Lapset ovat selvinneet erosta olosuhteisiin nähden erittäin hyvin. Olen heille tällä hetkellä parempi äiti kuin vuoteen, iloisempi ja energisempi, onnellisempi.
Se oma rakaskin on löytynyt, ihminen joka RAKASTAA ja kunnioittaa minua (en edes uskonut sen olevan enää mahdollista), ja jakaa saman arvomaailman kuin minä.
Teille, jotka olette vielä samassa jamassa kuin itse olin puoli vuotta sitten: Uskokaa, toivoa paremmasta on, etenkin kun käsittelee omat tunteensa rauhassa, puhuu asioista suoraan ja rehellisesti, eikä jää rypemään katkeruuden suohon, vaan ottaa reilusti uudet haasteet ja elämänntilanteet vastaan.
Lämmintä kesää kaikille ja kiitos hyvistä neuvoista :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
eikä heidän pitäisi asettuakaan kenenkään puolelle. Asiat/asioiden pitäisi vain tapahtua/tehdä, niinkuin on oikein. Eikö vain? :)
Hyvää kesän jatkoa sinulle!
Täällä onkin ne henkisesti kaikkei kypsimmät! Ketään ei haukuta molempia kuulematta, ja ollaan täsäpuolisia kaikin puolin.
Varmasti moni mies rakastuu näiden "ohjeiden" mukaan toimivaan naiseen. Miehiä täällä tuskin on. Siis oikeita miehiä.
Horoskoopista ja selvänäkijöiltä vielä lisäohjeita, ja hyvä tulee!
Hei Joh.anna...
Tarinasi tuntuu tutulta, saattaa olla, että itsekin kommentoin omaa eroani tänne palstalle. Ja todettava on, että saman kokeneet tietävät mistä puhuvat, ja mielestäni nämä kirjoitukset ovat eräänlaista terapiaa samoissa ongelmissa painiville.
Oma eroni oli vuosi sitten 'tapetilla', miehen jatkuva juominen ja lopulta petetyksi tuleminen repi huojuvat kulissit auki. Irtiotto ja lähteminen pitkästä suhteesta ei ollut helppo, mutta kannatti. Kaikki on nyt niin hyvin, että ihmettelen itsekin miten elämä voi olla näin ihanaa. Lapsi sopeutui eroon hyvin, asiat loksahtivat kohdalleen hienosti. Oma asunto, oma rauha, työ, muutama ystävä, mitä sitä muuta kaipaisi. Ja tämä uusiosinkkuus...
Turha pelätä, että eron jälkeen jäisi yksin. Itsekin löysin ihmisen, joka arvostaa minua, jaamme saman ajatusmaailman ja rakkauden, jollaista en olisi koskaa uskonut kokevani, ainakaan näin pian.
Ja samoin minäkin toivon kaikille eroaville voimia. Elämä hymyilee senkin jälkeen, ja moni asia muuttuu paremmaksi. Itse muistan, kuinka työkaverini muutama kuukausi eroni jälkeen sanoivat, kuinka muutuin onnellisemmaksi ja hymyilin paljon. Ero antoi uutta energiaa, ja hehkua, ja kykyä nauttia elämästä. Mukavaa kesää kaikille, elämä on ihanaa :)
Onnea uuteen "yritykseen", sillä sitäkin tarvitaan, mutta tahtoakin pitää. Tahtoa panostaa suhteeseensa ja rakastamiseen.
Tuli vaan mieleen, että olisi mukava kuulla kuulumisiasi vaikka kerran vuodessa. Miten menee, jatkuuko onni ja uusi ihana elämä?
eiköhän tänne tule aina silloin tällöin kuulumisia kirjoiteltua, ihan terapiamielessä.. Terapiasta tulikin mieleen että suhteeni päättymisen aikoihin hain keskusteluapua monesta paikkaa. Yhdessä terapiaistunnossa kävin ja tulokseksi sain voivottelua ja taivastelua, en yhtään hyvää neuvoa. Siksi olen kaikille ylistänyt tätä avioeropalstaa, täällä niitä hyviä neuvoja suorastaan sateli. Harmi etten tullut tulostaneeksi niitä juttuja talteen!
Uuden onnen suhteen etenen hyvin pienin askelin, ilman mitään suuria odotuksia tai unelmia. Onni oli huomata kuitenkin se, että kaikki miehet eivät ajattele samalla tavalla, ja ne ominaisuudet joista ex-mieheni ei minussa pitänyt, ovat uuden rakkauden mielestä juuri ne parhaat. Toinen asia mistä olen iloinen on se, että avioliiton päättyminen, johon olin mielessäni sitoutunut loppuiäksi, ei vienyt uskoa rakkauteen, eikä tehnyt minua katkeraksi. Taakse jäänyt avioliitto oli kokonaisuudessaan ihan hyvä enkä sitä kadu. Se antoi paljon, ja opetti paljon. Ehkä uudessa suhteessa olen realistisempi, epäilevämpi, mutta myös teen enemmän töitä sen onnistumisen suhteen.
Sillä onhan myös niin että niin avioliittoon kuin avioeroonkin tarvitaan aina kaksi. Olen eritellyt paljon asioita joita olisin voinut liitossa tehdä toisin, ja yritän ottaa niistä opiksi... siis yritän.
On mukava kuulla että joillakin on mennyt hyvin ja elämä hymyilee..itselläni vaimo kriiseili, löysi uuden miehen, antoi minulle kenkää, uutena vuotena muutin pois, maksan lapsista reilusti, joita näen tasan tarkkaan juuri joka toinen viikonloppu, vaimo pikkuhiljaa pelaa muksut pois mun elämästä, taloudellisesti menee todella heikosti, mitään iloa ei tämä ei omasta halusta tullut ero ole tuonut..elän helvetissä..naisia on ollut mutta kukaan ei ole kolahtanut ja jos on niin silloin saan tasan tarkkaan kuulla että erostasi on vielä niin lyhyen aikaa että et ole valmis uuteen suhteeseen, exä matkustelee ja viettää mukavaa elämää..ainoa hyvä puoli erosta on se että voi valita ihan itse että syökö maksalaatikkoa vai makaronilaatikkoa tänään,muuhun ei juuri ole varaa. Se on kyllä hienoa, viinaa kuluu koska elämä on helvetin tyhjää, ja kapakasta yrittää löytää naisen joka toisi hetkeksi lohtua.. ja kaikki tämä vain siksi että exällä kipinä 16 vuoden jälkeen hiipui, ja aina naiset löytää jonkun perkeleen auervaaran joka on unelmien täyttymys, no onnea hänelle..minulle ei sitä ole tiedossa..ja en todellakaan ollut väkivaltainen, juoppo paska joka olisi tehnyt exän elämästä helvetin..nimen omaan minä kannustin häntä opinnoissa, ja tuin kaikin tavoin..no paksa tsäkä, joku aina kärsii ja jonka taloudellinen tilanne senkun synkkenee, ja valitettavasti se olen minä. Olin iloinen ja optimistinen kaveri mutta oikeasti ilon aiheet ovat vähissä, kun yrittää selvitä päivän kerrallaan..no sen opin että keneenkään en enää koskaan luota, en sitten pätkääkään.
Minä passasin ex:ni pilalle, ja kenkäähän siinä tuli, kun lahjat alkoi olemaan alle kymppitonnin.
Niin kallista lahjaa ei ollut, ettei jotain haukkua olisi tullut. Ex:tä tai anopilta.
Itsekkin roudasin korua, kukkaa jos jonkinlaista killutinta, halasin, hellin ja pussasin..
Mutta eipä ollut mistään hyötyä..
Viimeiseksi annoin kun sanoi että se on nyt loppu niin smaragdikorvikset kun oli aina semmosia himonnut..nyt en enää antaisi mutta kun ihminen rakastaa niin se tekee kaikkensa rakkaansa vuoksi, mutta paskat saa palkakseen..
Kiva kuulla et on muitakin kohtalon tovereita!
Itse olen kanssa miettinyt et olisiko sitä pitänyt olla oikeen mulukku vaimolleni ... niin ehkä olisi liitto pelastunut. Mutta enpä enää naisiin sekaannu kun en tiedä mitä ne haluaa. Joku joskus on sanonut et rakastuminen on sairautta.
Mutta voimia sulle. Eiköhän tämä itsesäälissä rypeminen meikäläiselläkin joskus lopu.
harmi että näet lapsiasi mielestäsi liian vähän. Eikö tapaamisia voisi olla enemmän, luulisi exäsikin olevan tyytyväinen että haluat huolehtia ja nähdä lapsia ja samalla hän saa aikaa itselleen?
Itselläni tilanne on se että exä tulee kyllä hoitamaan lapsia kun pyydän (ja pyydän kyllä tosi harvoin). Olen sanonut että niin paljon saa viettää aikaa lasten kanssa kuin haluaa, sillä eihän hän lapsista ole eronnut, mutta yllättävän vähän sitä halua löytyy..
Vinkkinä, jos haluat elämäsi naisen löytää: vähennä juomista, aloita liikunnallisia harrastuksia, "satsaa" itseesi... Kyllä joku tuollaisen hyvän miehen itselleen nappaa, usko vaan. Ja tuolla chatin puolellakin pörrää fiksuja naisia! Ei tarvi välttämättä lähteä kotoa mihinkään :)
Ja koita välttää katkeroitumista; se että yksi nainen petti sinut, ei tarkoita sitä että kaikki olisivat samanlaisia. Anna itsellesi uusi mahdollisuus, olet sen ansainnut. Tulet jossain välissä huomaamaan että sinua odottikin jotain paljon paljon parempaa kuin se entinen elämä!! Sillä asioilla on tarkoituksensa, sitä ei vain välttämättä näe vasta kuin aikojen päästä.
Niin perjantaina tuli rosiksesta exän kirjoittama kakkosvaiheen hakemus, no siinä vähän aikaa ihmeteltyäni kirjoitin sitten "suostumuksen"..menköön exä menojaan..sen olen vaan huomannut että "hyvälle" miehelle ei ole annettu kuin maksumiehen rooli, näissä avioero jutskissa..
Tuntuis jotenkin vaan kivemmalta kun jos olisi ollut jokin "syy"..Huoh..mikä miehen tulee olla että kelpaa? noh kiitos kuitenkin sanoistasi, ehkä se päivä paistaa myös tähän risukasaan, toivottavasti..
Ei näissä erojutskissa mitään syitä välttämättä löydy. Kyllä meilläkin piti kaiken olla suht ok, toki normaalia myötä ja vastoinkäymistä niinkuin missä tahansa pitkässä suhteessa. Ehkä se syy olikin siinä että kaikki oli liian "tasapaksua" ja turvallista, ja mies (sun tapauksessa vaimo) ajatteli että tässäkö se kaikki nyt oli? Ja sitten tuli vastaan joku joka vei jalat alta, toi perhoset taas vatsaan, ja samalla hetkellä kaikki se entinen perhe-elämä sai jäädä. No, onhan sitä syytä siinäkin...
Epäilen kuitenkin että niin sun kuin munkin exillä tulee jossain vaiheessa katumavaihe päälle, ja turvallinen suhde alkaa taas kiinnostaa. Ja arvaas mitä Lapukka? Silloin me ollaan jo päästy jaloillemme ja elämä on tuonut eteemme jotain paljon parempaa. Usko mua :)
Ja tuohon kysymykseen, mikä miehen tulee olla että kelpaa. Miehen tulee olla oma itsensä, ei muuta. Oikealle ihmiselle kelpaa juuri sellaisena kuin on. Ei sun, eikä mun exät olleet meille niitä oikeita ihmisiä, ei ainakaan enää viime aikoina. Ei ne olleet meidän rakkauden arvoisia, kun pettivät luottamuksen noin pahasti.
Tsemppiä. Huomenna menet rannalle bongaamaan, sieltä ne naiset paremmin löytyy kuin baarista...
Biitsille vaan, korvissa soi Mikä Kesä..
Hyvää Kesää sinulle: johanna?
Mistä näitä tällaisia riittää joka lähtöön, tuntuu että yks sun toinen on nykyisin jonkinsortin mielenvikainen. Miten minä olen kuvitellut että väkivaltainen käytös olisi vain känniläisten touhua, mutta ilmeisesti useat miekkoset ovat väkivaltaisia myös selvinpäin. Täytyy olla tyytyväinen omasta ukosta, minulla on käynyt hyvä mäihä.
Kyllä sinä yksin pärjäät ja kerro ihmeessä uhkailuista jollekin viranomaiselle kyllä he osaavat neuvoa. Voimia
tää vastaus tuli nyt ihan väärään kohtaan, sori ei kuulu tänne
Copypastaa tuo joka kirjoitukseen, niin saat myötäilijöitä. Noinhan ne kirjoittavat.
joo kans usein äkäpussivastaukset ei ihan osu kohdalleen siihen mihin vastaavat.....