ihminen on tyhmä. Kuka tahansa voi suorittaa esim. korkeakoulututkinnon, jos on riittävän ahkera. Tietenkin viisas selviää vähemmällä työmäärällä ja tyhmä ahkeruudella. Työpaikassamme on esim. keskikoulun käynyt mies, joka toimii inssien ja maisterien päällikkönä. Hän sattuu olemaan heistä paras, koska muut tuskin osaavat käydä kusella yksin, eihän sitä käsitelty luennoilla.
Koulutusjärjestelmä on pahasti vinossa, koska se tuottaa vain ajattelemattomia rutiinihommiin sopivia holhottavia. Yrityksemme rekrytoinnissa onkin siirrytty käytännön kokeisiin, joiden perusteella tehdään valinta.
Koulutusjärjestelmä on pahasti vinossa, koska se tuottaa vain ajattelemattomia rutiinihommiin sopivia holhottavia. Yrityksemme rekrytoinnissa onkin siirrytty käytännön kokeisiin, joiden perusteella tehdään valinta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hieno homma. Olen ollut samaa mieltä jo pitkään. Pääsisinpä joskus itsekin käytännön kokeisiin työhaastattelussa. Mutta kun yleensä on pääasia että osaa puhua paskaa mahdollisimman kauniisti ja pitkään - ja lisäksi mielistellä oikeaoppisesti ja tyrkyttää itseään hyväveli-kerhoon. Sen homman jos osaat täydellisesti uraputki odottaa valmiina, taidoista ja ahkeruudesta viisveisataan.
Ehkä se osoittaa jotain ahkeruutta että jaksaa käydää esim. polin läpi. Naurakaa te vaan ja tulkaa kokeilemaan!
Mitäs sinä sitten osaat tehdä kun joskus valmistut ?
Asiaa!
Koulutusjärjestelmämme tuottaa tosiaan vain erikoistuneita "asiantuntioita" jotka uuden tilanteen eteen tullessa jähmettyvät täysin.
Yrityksellänne on tosiaan ihailtava tapa palkita avointa mieltä ja enemmän johtajuuspohjaista työtä kuin pilkkujen viilamisen.
Eli kyllä opinahjosta selviää opettelemalla asioita ulkoa. Tentissä osaa ja seuraavana päivänä ei enää tiedä, mistä koko kurssissa oli kyse. Tosin näitä opiskelijoita on aika vähän, sillä he jossain vaiheessa yleensä jättävät opinnot sikseen. On aika tylsää opiskella asiaa, josta ei tajua hevon***kaa.
Kokemuksen kautta voi myös oppia. Mutta se vie aikaa eikä tänä päivänä kouluttamattomilla nuorilla ole juuri mahdollisuuksia päästä edes uransa alkuun, etenemisestä puhumattakaan. Yksi syy siihen, miksi työnantajat arvostavat tutkintoa on yksinkertaisesti se, että tutkinnon suorittaminen osoittaa aina tietynlaista pitkäjänteisyyttä.
Omassa työssäni en olisi päässyt edes alkuun, jos en olisi alaa opiskellut. Myös yleneminen olisi ollut mahdotonta ilman työssä tarvittavaa alan teoreettista tietämystä. Ja se teoreettinen tietämys on paljon helpompaa hankkia korkeakoulussa kuin opiskella pelkästään kirjoista itse. Oleellinen osa oppimista on musta se, että aiheeseesta voi keskustella opiskelutovereidensa kanssa. Pelkkä kirjasta lukeminen ei anna kuin yhden näkökulman asioihin.
Itselläni on keskikoulupohja ja sen päällä myöhemmin hankittu korkeakoulupohja.
Korkeakoulupohjaa en ole oikeasti tarvinnut muuhun kuin ovien aukaisemiseen. Työn kannalta virallisilla ammattiopinnoilla ei ole ollut kummempaa merkitystä.
Organisaatioihin vaan pesiytyi jossain vaiheessa niin vietävästi "oppineita", että niiden klikkiintyessä ei auttanut muu kuin naamioitua koulutuksen keinoin.
...tilanne onkin sellainen, että aiempi sukupolvi on työpaikalla sellaista väkeä, jolla on vain kansakoulu- tai merkonomipohja, ja uusilla tulokkailla kokrekaoulupohja? Noh, siinä käy niin, että tämä vanhempi sukupolvi pelkää että koulutetummat nuoret valloittavat johtohommat ja ovat muutoinkin enemmän tietäviä. Näin ollen vanhempi porukka ´pyrkii "kyykyttämään" nuorempia ja heille sälytetää paskimmat työt.
Tämmöisestä on runsaasti kokemusta, ja ainakin omalta työpaiklaltani voin sanoa, että tämä kouluttamattomien vanhojen muijien porukka se vasta talutettavaa ja hoputettavaa porukkaa on, eivätkä he halua enää opetella esim. uusia tietojärjestelmiä. Toisekseen he ovat ehtineet pohjustaa itselleen kunnon palkkatason, toisin kuin me nuoret/nuorehkot maisterit joille samasta työstä maksetaan noin 500 e huonompaa kk-liksaa.
Haluaisinpa nähdä sen päivän kun "kuka tahansa" näistä muijista vetäisee tosta vaan suorittaa korkeakoulututkinnon! Helppo se on sanoa, kun itse on onnistuttu pääsemään kunnon palkoille, saatu talovelat maksettua ja 2-kymppisestä saakka saatu olla vakituisessa työpaikassa...
Ongelmaa lisää toki se, että nämä pedagokiikan ammattilaiset saavat rahansa siitä, että kuinka monta tuntia pitävät.
Täten, kurssien toteutuminen ja oppilaiden määrä on tärkeä, eikä opettajisto halua osoittaa oppilaitaan heidän osoittamiensa erikoiskykyjen suuntaan.
Itse olen kärsinyt jo vuosia tämän jylläävän turhuuskoneiston jaloissa ja jouduin etsimällä etsimään sopivan tutkinnon jolla voin todistaa olevani osaaja enkä mikään harmaasta ajattelemattomuuden ja välinpitämättömyyden koulutuksesta siinnyt epäsikiö. Eivät mokomaa edes osanneet työnvälitystoimistossa tuoda esille.
Pitää jokin paperi olla aina joka tilanteeseen. Hyvä Suomi. Toivottavasti hukutte epäpätevyyteen kun heitätte parhaat pois.