Pidän kovasti lapsista, mutta sinkkuna olo on mielestäni tosi hyvä ratkaisu muuten.
Ei kiinnosta niin kauheasti naimisissa olemisen jatkuvat ongelmat,
Perittävää jää enemmän kuin sielu sietää - tuntuu tosi pahalta antaa kaikki valtiolle,
Monissa kiinteistöissä on paljon tunne-arvoja.
Mitä voi miessinkku minun asemassani tehdä?
Olen hyvännäköinen, mutta ahdistaa, jos ei saa olla koskaan yksin ja tehdä edes töitään rauhassa eikä harrastaa mitään ilman naisihmisen määräyksiä. Lisäksi anoppi-miniä dilemma on pelottava, siis olla siinä välissä ihmettelemässä ja riitoja kuuntelemassa. Sitähän se kuitenkin useimmiten on.
Oikeastaan olisin mieluummin rutiköyhä!!!
Ei kiinnosta niin kauheasti naimisissa olemisen jatkuvat ongelmat,
Perittävää jää enemmän kuin sielu sietää - tuntuu tosi pahalta antaa kaikki valtiolle,
Monissa kiinteistöissä on paljon tunne-arvoja.
Mitä voi miessinkku minun asemassani tehdä?
Olen hyvännäköinen, mutta ahdistaa, jos ei saa olla koskaan yksin ja tehdä edes töitään rauhassa eikä harrastaa mitään ilman naisihmisen määräyksiä. Lisäksi anoppi-miniä dilemma on pelottava, siis olla siinä välissä ihmettelemässä ja riitoja kuuntelemassa. Sitähän se kuitenkin useimmiten on.
Oikeastaan olisin mieluummin rutiköyhä!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli paalua on niin, ettei naisen välttämättä tarvitsisi tehdä töitä vaan saisi olla kotona / hoitaa lapsia, jos haluaa ja nuppi kestää. Silti elintaso olisi vähintään riittävä. En vain jostain syystä tunne riittävää vetoa kehenkään naiseen enkä mieheenkään :-). Alkuun on hauska tavata ja tutustua jne, mutta pian aina huomaan, että ei vaan sytytä.
No jos tuo valtaisa rahameresi nyt on suurin ongelmasi, niin lahjoita rahasi vaikka Pelastakaa Lapset ry:lle, jos kerran ipanoista tykkäät. Eihän niitä nyt tarvitse kaikkia valtiolle jättää peruiksi. Ja itse asiassa idioottimaistahan se olisi valtiolle rahojaan jättää.
Kysyin Helsingissä rahankerääjältä, paljonko antamastani viidestä eurosta oikein menisi perille apua tarvitsevalla ja paljonko organisaatiokuluihin. Vastaus oli, että yli puolet organisaatiolle. Alle 5:n euron apuja ei kuulemma edes kannata ottaa vastaan. Paljon mieluummin minä kyllä autan vaikka ulkomaanreissullani jotain köyhää antamalla 5 euroa suoraan käteen. Keräilijät menkööt oikeisiin töihin.
siitä että miten ihmeessä sinulla voi olla noin stereotyyppinen kuva parisuhteista? Eivät kaikki naiset, kuten eivät miehetkään ole samanlaisia.
Haloo, jotkut naiset antavat miehensä olla joskus yksin, tehdä töitään rauhassa ja harrastaa ilman määräyksiä. Lisäksi jotkut miniät tulevat anoppiensa kanssa ihan hyvin toimeen. Miten niin se useimmiten on kuvaamasi kaltaista?
Minulla on se käsitys, että useimmiten ihmiset elävät ja antavat toistenkin elää, sekä tulevat ihan hyvin toimeen keskenään. Jos sinä törmäät yleensä kuvailemasi kaltaisiin naisiin, niin pitäisikö miettiä sitä, että katseletko ja tutustutko sinulle sopiviin naisiin ylipäätänsä ollenkaan.. Meitä on moneen junaan, ja sinä kyllä tunnut seisovan ihan jollain asemalla vaan. Ei millään pahalla..
Vai oliko tämä joku ihme provo?
On parempi seistä asemalla, kuin kypätä täysillä puksuttavasta junasta kesken kaiken!!!!!!
Seurustelin pitkään miehen kanssa, jolle annoin vapauden tulla ja mennä, kuten itsellenikin.En siis tarkoita että olisin halunnut juosta viikottain, edes kuukausittainkaan baarissa vaan yleensä tekemisten kanssa. Oli kiva harrastaa yksinkin,kierrellä kaupoissa yksin jne.Joskus toinen kävi ystävänsä kanssa jopa ulkomailla. Olimme täydellinen pari toisillemme..silti kaveri ei halunut sitoutua minuun lopullisesti.Ajatteli kait, että parempi olisi vielä kulman takana. Sitoutuminen tuo kuitenkin turvallisuutta parisuhteeseen.Luottamus ja siotutuminen ovat A ja O.Luottava puoliso ei kahlehdi toista, vaan antaa vapautta.
Anoppiasia pysyy kunnossa kun muuttaa eri paikkakunnalle ja vetoaa työkiireisiin.Mies voi käydä kotipuolessaan sitä paitsi yksinkin, kuten itsekin välillä käyn.
Raha tuo tiettyä turvaa ja itsenäisyyttä. Mukavaa että sitä on riittävästi. Ei ole riippuvainen kenestäkään ja olla ruikuttamassa kenenkään pussista.
Ja sinkkuudesta. Lopulta, mikäs tässä on ollessa. Miehet hörrää ympärillä, voi välillä valita parhaan päältä vaikka teatteriseuraksi (lähtevät yleensä mielellään kaunin naisen seuraksi) ja kotiin kun tulee, kaikki on kauniissa siistissä järjestyksessä, karvaturri tulee iloisesti ovelle vastaan ja heiluttaa häntää onnellisesti. Elämä on ihanaa näinkin, mutta täydellistä se olisi sielunkumppanin kanssa. Siihen asti nauttikaamme elämän pienistä onnellisista hetkistä tässä ja nyt.
Kummilapset auttavat pahimpaan vauvakuumeeseen!