Ihan mielenkiinnosta täytyy kysyä, mikä on teistä turhin syy erota?
Meillä pleikkari (play station 2) rupesi viemään kaiken yhteisen ajan (mitä muutenkin oli melko vähän).
Kaikki puoliksi jaetut kotihommat jäi mulle.. kaupassa käynti, siivous, koirien hoito jne.
Myös ruvettiin tappelemaan ihan turhista pikkuasioista.. Kun tuli kotiin, niin mitään ei ollut tapahtunut, mies istui naama telkkarissa kiinni pelaten..Näin päättyi 7 vuotta kestänyt suhde, siitä 3 vuotta yhdessä asuttuna.
Mitenkäs teillä muilla?
Meillä pleikkari (play station 2) rupesi viemään kaiken yhteisen ajan (mitä muutenkin oli melko vähän).
Kaikki puoliksi jaetut kotihommat jäi mulle.. kaupassa käynti, siivous, koirien hoito jne.
Myös ruvettiin tappelemaan ihan turhista pikkuasioista.. Kun tuli kotiin, niin mitään ei ollut tapahtunut, mies istui naama telkkarissa kiinni pelaten..Näin päättyi 7 vuotta kestänyt suhde, siitä 3 vuotta yhdessä asuttuna.
Mitenkäs teillä muilla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
enää ollu hauskaa... ja etten antanut miehen tupakoida.. "Löysi" viikon päästä itsellensä uuden ja muuti sen muijan luo parissa viikossa, joten...Eipäs olla sen jälkeen asiota puitu...Asuttiin 1 1/2 vuotta yhessä, seurusteltiin vajaa 5 vuotta. Oikeesti miehet on sikoja, näkee vain toiseesa virheet ja syyt, itsessä ei mitään...
Mies on katsonut telkkaria viime vuoden lopusta kaikki vapaa ajat.Astianpesukonetta tyhjentää
silloin tällöin.Seksiä ei ole ollut kohta kahdeksaan kuukauteen.Olen kysynyt mitä pahaa olen tehnyt,vastauksena etten mitään.En jaksa millään ymmärtää hänen käytöstään.Pitääkö mun vaan alkaa menemään omia menoja.En jaksa enää tätä raastavaa yksinäisyyttä.Mitä pitäisi tehdä.Kohtalon naiset,alistuisitteko te tälläiseen elämään ja mitä tekisitte.
se että rakasti (ja rakastaa yhä) liikaa ja pelkäsi että menettää kaikkein tärkeimmän ja rakkaimman ja arvokkaimman ihmisen elämässään.
Ja millähän tavalla tuo oli syy erota?? Taisit itse olla syypää eroon!
Meillä kaikki vapaa-aika alkoi miehen puolelta kulua tv:n ja tietokoneen ääressä. Muu ei kiinnostanut, paitsi jalkapallo. Siitä muodostui elämän keskipiste ja se meni kaiken ohitse. Kaikki menemiset ja tekemiset piti hoitaa jalkapallopelien aikataulujen mukaan.
On se ihmeellistä.
Ei jalkapallon katsomisessa mitään vikaa ole. Katson sitä mielelläni itsekin. Mutta siinä vaiheessa on, kun se menee _kaiken_ muun edelle eikä normaali elämä enää onnistu.
Myin yritykseni. Kun viimeinen maksuerä ostajalta tuli perjantaina, oli exällä internetistä printatut eropaperit jo maanantaina käräjäoikeudessa. Avioehtoa ei ollut.
syyt ole yhteenvedettynä vain se että yhdessäolo ei enää kiinnosta. Rakkaus on loppu. Tai yhdessäolon kykyjä ei löydy yhteensä riittävästi?
Ero tulee kohta tähänkin talouteen. Syyt aika samanlaiset. Mies ei tee kotona mitään muuta kuin syö, käy tupakille, vahtaa telkkaria, pelaa pleikkarilla taikka muilla vehkeillä tai istuu nenä kiinni tietokoneessa. Tuollaista äijää pitäisi vielä jaksaa rakastaa. En olisi koskaan voinut uskoa, että eron syynä voi joskus olla siivoaminen taikka siis sen puute. Olen vääntänyt asiasta vaikka millä rautalangalla, mutta mies ei tajua miten paljon raivostuttaa kun äijä ei tee mitään. Kymmenen kertaa luvannut muuttua ja vaikka mitä sopimuksia tehty, mutt mies rikkoo ne aina ennen kuin ne ovat edes alkaneet. En jaksa enää uskoa.
Ei kannata alistua olemaan kenenkään kodinkone ja piika. Parempiakin miehiä on olemasaa :-)
Mies on päivät työttömänä kotona ja muka ei ole aikaa tehdä mitään.
ei varmasti ole turha syy, mutta me erotaan välinpitämättömyyden takia. Hänelle on ihan sama onko minua enää edes tässä maailmassa. Että näin.
Edellinen syy edellisen kanssa oli se kun hänen kanssaan jankattiin vaan sitä samaa. Ei uskalla kihlata, ei naimisiin, ei lapsia, ei asunnon ostoa. Ja kyse oli siitä ettei hän vuosienkaan yhdessäolon ja asumisen jälkeen uskaltanut, sanoi että haluaa myöhemmin kyllä, mutta ei vielä. Aina sama virsi. Turhauduin odottamaan ja lähdin. Eipä käynyt sen paremmin... :)
Edellisen edellinen taas oli niin äidin poika kuin vain mies voi olla että hermot meni.
Kalpaakohan mulle mikään.. ehkä ei, mutta mieluummin näin kun itselle huonossa suhteessa
ollaan tunnettu 24v.ja erottu kuus kertaa,aina yritetty uudestaan.tä o jo nykäs touhua..en tajua miksi menen takasi aina vaik en enää rakasta miestäni kuin ennen.sinkkuna olen rento mut kun mennään yhteen ahdistun.onko kukaan näin typérä kuin minä?miten saisin itseni irti tästä oravanpyörästä??auttakaa...