Täällä on paljon ollut kirjoituksia siitä miltä tuntuu olla petetty ja kun mies/nainen pettää.
Halusin kertoa omankin mielipiteen. Olen itse ollut naimisissa 25 v ja avioliittomme on ollut todellakin ylä ja alamäkeä.
Meidän avioliitossa minä olen se pettänyt puolisko.
Mieheni on aina ollut reissuhommissa ja kun hän on ollut kotona, hänen aikansa on mennyt viihteelle. Lapsia meillä on kaksi mutta heille hänellä ei ole ollut aikaa. Hän on tehnyt elämässään paljon virheitä, josta syystä hän ei kuulemma voi kulkea lasten seurassa jottei lapsille tulisi harmia. Yhden hänen virheensä takia olen saanut itsekin potkut töistä. Mutta ne kaikki on anteeksiannettu ja olemme jatkaneet yhteiseloa.
Viimeiset viisi vuotta hän on ollut ihan kotioloissa ja käynyt kotoa käsin töissä, edelleen juomapuoli on kuvioissa mukana.
Eli käytännössä elämä on mennyt niin että kun hänellä on kaikki hyvin niin meilläkin on kaikki hyvin. Ja kun teemme niin kuin hän sanoo, niin hänellä on asiat hyvin.
Noin neljä vuotta sitten aloin etsimään netin kautta kavereita joiden kanssa kirjoitella ja löysinkin ihan mukavia ihmisiä, naisia ja miehiä.
Sitten yksi olikin samasta kaupungista ja nähtiinkin muutamaan otteeseen. Kävimme kerran elokuvissa ja kävin hänen luonaan kahvilla mutta ei muuta. Kirjoittelimme yhteensä noin kolme vuotta kavereina. Pidän siis häntä kaverina vaikka onkin miespuolinen.
Noin kaksi vuotta sitten tapasin ravintolassa miehen jonka kanssa aloin valitettavasti salasuhteen. Suhde kesti neljä kuukautta yhteensä, mutta mieheni oli jo alkanut arvailla että jotain oli meneillään. En ajatellut kertoa hänelle koko suhteesta, sillä mies on hirmu mustasukkainen.
Mieheni oli pari kuukautta suhteen päättymisen jälkeen murtautunut sähköpostiini ja siellä oli jäänyt pari kirjettä salasuhteesta. Sen jälkeen selvitin hänelle kaiken, kirjoittelukaverista sekä tästä salasuhteesta. Mutta rehellisyys ei aina kannata ja oikeassa olin silloin kun olin ollut hiljaa.
Nyt puolitoista vuotta suhteen päättymisen jälkeen minut on pahoinpidelty yhteensä kuusi kertaa, poliiseja en ole kutsunut kertaakaan paikalle ja lääkärille olen keksinyt kaikkia syitä mustelmiini. Mies juo yhä, nyt melkein joka päivä. Nyt ero on siinä että tämä kaikki juominen ja hakkaaminen on minun syytäni. Sekin juominen kun hän ennen pettämistäni joi.
Joka päivä hän edelleen kyselee menoistani, soitoistani, viesteistäni. Minulla pitää olla koko ajan puhelin mukanani, jotta hän saa minut kiinni kaikkialta. Aamulla jos lähden seiskaksi töihin hän soittaa minulle ainakin kerran matkan aikana, jotta hän tietää missä olen.
Yhden kerran lähdin jo pois kotoa, mutta hän sai puhuttua minut takaisin. Sen jälkeen asiat oli hetken kunnossa ja taas alkoi juominen. Nyt olenkin päättänyt että enää en petä, mutta meidän parisuhteessa se on varmaan myöhäistä.
Kannattaako enää odottaa toisen hyväksymistä/anteeksiantoa minun tekosille?
Halusin kertoa omankin mielipiteen. Olen itse ollut naimisissa 25 v ja avioliittomme on ollut todellakin ylä ja alamäkeä.
Meidän avioliitossa minä olen se pettänyt puolisko.
Mieheni on aina ollut reissuhommissa ja kun hän on ollut kotona, hänen aikansa on mennyt viihteelle. Lapsia meillä on kaksi mutta heille hänellä ei ole ollut aikaa. Hän on tehnyt elämässään paljon virheitä, josta syystä hän ei kuulemma voi kulkea lasten seurassa jottei lapsille tulisi harmia. Yhden hänen virheensä takia olen saanut itsekin potkut töistä. Mutta ne kaikki on anteeksiannettu ja olemme jatkaneet yhteiseloa.
Viimeiset viisi vuotta hän on ollut ihan kotioloissa ja käynyt kotoa käsin töissä, edelleen juomapuoli on kuvioissa mukana.
Eli käytännössä elämä on mennyt niin että kun hänellä on kaikki hyvin niin meilläkin on kaikki hyvin. Ja kun teemme niin kuin hän sanoo, niin hänellä on asiat hyvin.
Noin neljä vuotta sitten aloin etsimään netin kautta kavereita joiden kanssa kirjoitella ja löysinkin ihan mukavia ihmisiä, naisia ja miehiä.
Sitten yksi olikin samasta kaupungista ja nähtiinkin muutamaan otteeseen. Kävimme kerran elokuvissa ja kävin hänen luonaan kahvilla mutta ei muuta. Kirjoittelimme yhteensä noin kolme vuotta kavereina. Pidän siis häntä kaverina vaikka onkin miespuolinen.
Noin kaksi vuotta sitten tapasin ravintolassa miehen jonka kanssa aloin valitettavasti salasuhteen. Suhde kesti neljä kuukautta yhteensä, mutta mieheni oli jo alkanut arvailla että jotain oli meneillään. En ajatellut kertoa hänelle koko suhteesta, sillä mies on hirmu mustasukkainen.
Mieheni oli pari kuukautta suhteen päättymisen jälkeen murtautunut sähköpostiini ja siellä oli jäänyt pari kirjettä salasuhteesta. Sen jälkeen selvitin hänelle kaiken, kirjoittelukaverista sekä tästä salasuhteesta. Mutta rehellisyys ei aina kannata ja oikeassa olin silloin kun olin ollut hiljaa.
Nyt puolitoista vuotta suhteen päättymisen jälkeen minut on pahoinpidelty yhteensä kuusi kertaa, poliiseja en ole kutsunut kertaakaan paikalle ja lääkärille olen keksinyt kaikkia syitä mustelmiini. Mies juo yhä, nyt melkein joka päivä. Nyt ero on siinä että tämä kaikki juominen ja hakkaaminen on minun syytäni. Sekin juominen kun hän ennen pettämistäni joi.
Joka päivä hän edelleen kyselee menoistani, soitoistani, viesteistäni. Minulla pitää olla koko ajan puhelin mukanani, jotta hän saa minut kiinni kaikkialta. Aamulla jos lähden seiskaksi töihin hän soittaa minulle ainakin kerran matkan aikana, jotta hän tietää missä olen.
Yhden kerran lähdin jo pois kotoa, mutta hän sai puhuttua minut takaisin. Sen jälkeen asiat oli hetken kunnossa ja taas alkoi juominen. Nyt olenkin päättänyt että enää en petä, mutta meidän parisuhteessa se on varmaan myöhäistä.
Kannattaako enää odottaa toisen hyväksymistä/anteeksiantoa minun tekosille?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sinuna jatkaisin pettämistä ja ottaisin eron.
Kykene ottamaan selvä ero!
En neuvo muutakuin että kukaan muu ei voi sitä päättää kuin sinä itse..joten oliskohan aika ryhdistäytyä ja miettiä millaista elämää sinä haluat elää/mitä haluat elämältä?
Minä otin ja lähdin 36:vsta liitosta,ei kaduta, ahdistaa välillä, mutta takasin en mene...miettimisiin mikä on sulle hyvä ja sitten päätös.
Alkoholisti etsii aina tekosyitä juomiselleen --ja mikäs sen parempi syy, kun uskoton vaimo?!
Hakeudu Al-anoniin ja/tai mieluummin eroon koko miehestä. Elämäsi on SINUN -ei miehen.
on rikos, samoin puolison pahoinpiteleminen. Voisit tältä seisomalta marssia poliisin juttusille, ei tollasta terrorisointia tarvitse kenenkään kestää. Ota elämäsi kontrolli takaisin.
Väkivalta on asia, jota en kykenisi sietämään. Henkiseen väkivaltaan kykenen vastaamaan, puolustautumaan mutta fyysinen väkivalta on asia jota en sulattaisi koskaan. Jopa luulen, että mies saattaisi siinäkin jäädä kakkoseksi!
Ymmärrän, ettei elämäsi ole ollut helppoa viikonloppualkoholistin kanssa. Siltikään miehesi juominen ei oikeuta omaa pettämistäsi. Tuon kirjoituksesi perusteella elämäsi ei ole oikein omissa käsissäsi. Et ole tyytyväinen elämääsi, mutta sinulla ei ole rohkeutta hakea siihen muutosta vaan lähinnä korviketta esimerkiksi rakkauden puutteelle.
Mielestäni haet hyväksymistä omalle käytöksellesi. Ihan kuten jotkut miehet pitävät oikeutettuna pettää, jos vaimo on ylipainoinen, vanha, jne. Mielestäni lastesikin kannalta olisi tärkeää, että ottaisit elämäsi ohjat käsiisi. Jos päätät jäädä suhteeseenne, teet kaikkesi sen eteen. Jos et pysty elämään miehesi kanssa, ota ero, äläkä tee elämästäsi entistä vaikeampaa.
Kirjoituksesi oli tietysti vain sinun näkemyksesi parisuhteestanne, mutta kukaan ei varmaan eropäätöstänne ihmettelisi, jos kirjoituksesi on totta.
Pettäminen on aina väärin, muodossa kuin muodossa, enkä sellaista ikinä (vaikka mistä sen etukäteen tietää..) voi hyväksyä, keneltäkään! Mutta, ei se kuitenkaan anna oikeutusta pahoipitelyyn, se on poliisijuttu! Tuo kirjesalaisuus taas, milläs sitä todistaa?
Pahasti on asiat solmussa, ei sen pettämisen takia vaan juomisen. Tuo nyt lienee selvää kaikille! Ja tuo, että "odotat" anteeksiantoa/hyväksymistä sinun teoillesi, miksi? Eiköhän se pitäis ukkos tuos ryömiä ja madella, kerjätä ja anoa sinulta anteeksiantoa (jos sitä enää riittää) ja vasta sitten aletaan miettiä miten eteenpäin!
On pettäminen väärin, eikä tuo tilanteesi sitä hyväksyttäväksi tee! Mutta, kyllä tässä se ukkos on täys paska! Vois melkein sanoo, että sitä sai mitä tilas..anteeksi!
Jos tuota ukkoos, siis ihan oikeesti, vielä jaksat kattella? Käske katkolle, ja piste juomiselle! Muuten, ei ne kuule hevin usko, pakkaat tavaras ja lähdet! Sanotaan että kerran pettää, aina pettää (en ihan allekirjoita). Mutta alkoholisti on AINA alkoholisti, on viimeisestä paukusta aikaa kuinka kauan tahansa!
Kiitos kommentista. Jotenkin odotinkin miesnäkökantaa. Joskus aiemmin kun kirjoitin samasta asiasta, mutta kun aikaa tuosta minun virheestäni oli kulunut vasta muutama kuukausi niin sain itse kuulla kunniani ja kuinka huono ihminen olen. Sen jälkeen olenkin kuullut sitä mieheltäni jos ei nyt ihan joka päivä, niin ainakin joka toinen päivä. Ja tietenkin kun sitä joka päivä kuulee niin alkaa siihen jo uskomaankin. Kaikkien vastaukset antavat uskoa siihen etten nyt ihan väärässä ole minäkään.
Omasta mielestäni en ole huono ihmisenä vaan huono vaimona, ainakin tässä suhteessa. En tiedä mikä hänessä viehättää, etten osaa päästää irti, ehkä minulla on häneen vielä niin syvät tunteet tai sitten olemme olleet niin pitkään yhdessä ettei osaa lähteäkään. Olen yrittänyt tehdä kaikkea mahdollista näyttääkseni etten enää petä. Puhelinerittelyt olen antanut hänelle aina kun hän vaan pyytää, selittelen hänelle kaikki menemiseni vaikkakin nyt olen keskittynyt vaan kotioloisiin. En käy enää ravintolassa, en ystävieni luona, jos ystäväni haluavat nähdä minua niin heidän on tultava minun luo. Mutta onneksi minulla on sentään ystäviä. Ajattelen että omalla käytökselläni saan asiat parannettua, mutta näyttää kyllä siltä että ehkä se lähtö parantaisi asiaa ja saisi hänetkin ymmärtämään.
Niin ja se kirjesalaisuus... helppo sen on todistaa kun hänellä on kaikki kirjeet tulostettuna, enkä tiedä kuinka monena kappaleena. Ja hän ei ollut yksin liikkeellä kun hän haki niitä joltain nörttikaverilta, vaan jonkun vosun kanssa. Että näin menee pettäjän elämä...
Vaikka en hyväksykään pettämistäsi, ymmärrän nykyisen tilanteesi ja siihen johtaneet seikat. En ole mikään kaikkitietävä jonka ohjetta pitäisi noudattaa, mutta sinuna kyllä eroaisin saman tien. Nimittäin miehesi ei todennäköisesti unohda tai anna anteeksi pettämistäsi, melko varmasti tilanne vain pahenee edelleen. Viinalla marinoituna väkivaltaisuustaipumus vain muuttuu synkemmäksi, sinun kannaltasi.
Mitä tulee kirjesalaisuuteen, siinä olet valitettavasti heikoilla (ja onko sillä seikalla itse asiassa merkitystäkään miten tiedon pettämisestäsi sai, totuushan siinä vain paljastui). Lain mukaan nimittäin jo luettua kirjettä/viestiä ei enää koske minkäänlainen kirjesalaisuus. Vain lukematonta, siis matkalla olevaa, viestiä laki suojelee. On viestinsaajan vastuulla säilyttää luettu kirjeensä niin, ettei se joudu sivullisten tietoon. Jos joutuu niin voivoi.
Elämässä on tilanteita, jolloin on tehtävä kipeäkin ratkaisu, tee se nyt. Tosin en itsekään ole pystynyt tekemään... mutta se onkin jo toinen stoori ja tilanne omanlaisensa.
Olet oikeassa kirjesalaisuuden kanssa. En ole aikeissakaan laittaa sitä eteenpäin, oma vikahan se loppujen lopuksi oli. Minä töpeksin ja minä siitä kärsin.
Tässä onkin ollut se asian ydin että haluan muilta mielipidettä olenko niin paha ihmisenä tuon pettämisen takia, että minun pitäisi kuunnella melkein joka päivä valitusta, itsesääliä, haukkumista, uhkauksia mieheni taholta. Yritän vastata hänelle kaikkiin kysymyksiin hermostumatta, mutta kyllä ne kyselytkin pitäisi loppua jo. Ei puolentoista vuoden jälkeen mitään uutta asiaa tule löytymään. Paitsi että niihin en vastaa jos kysytään montako kertaa ja miten ja missä asennossa yms yms.
Tiedän että pettäminen on väärin eikä hyväksyttävää, mutta olen sitä mieltä että jokainen meistä tekee jossakin asiassa elämässään virheitä ja tämä on ollut minulla yksi niistä. Tulee niitä virheitä varmaankin lisääkin mutta pettämistä ei. Ongelmaan pitää keksiä joku toinen ratkaisu, mutta tähän asiaan kun en enää voi tehdä mitään.
Ja oikeassa olet siinäkin, että se ero ei ole mikään helppo ratkaisu tai se päätös siitä.
"Ei puolentoista vuoden jälkeen mitään uutta asiaa tule löytymään."
Näin varmaan on, mutta toisaalta ymmärrän miehesi jatkuvia kysymyksiä, sillä hän ei ole päässyt yhtään eteenpäin siinä kriisissä. Yleensä tuosta "alkushokkivaiheesta" runsaine kysymyksineen kyselijä (petetty) luopuu muutamassa kuussa. Sitten alkaa se oma pohdinta asiasta ja siihen ei välttämättä toista niin paljoa enää tarvitse.
Se että miehelle paljastuu oman vaimon maanneen toisen miehen kanssa, on miehelle oikeasti veret seisauttava tieto ja kokemus (ei sen puoleen, on se sitä varmaan naisellekin jos siis tilanne toisinpäin). Etenkin jos on sitä vaimoaan rakastanut ja siihen luottanut. Siitä ylipääseminen on miehelle erittäin vaikeaa, niin se vain on. Ehkä nainen kokee asiat eri lailla (en tiedä mutta luulen niin) koska seksi heille on vain osa suhdetta, tunne on tärkeämpää, vai olenko väärässä?. Mies ikään kuin kuvittelee "omistavansa" oman vaimonsa tässä suhteessa, siis seksiosasto on vain häntä varten ja muuta vaihtoehtoa ei yksikertaisesti ole olemassakaan. Sitten kun paljastuu että se muukin vaihtoehto on ollut olemassa, siinä jotenkin se vaimon "sädekehä" ja tietynlainen "koskemattomuus" katoaa saman tien. Oma nainen muuttuu jotenkin "likaiseksi" ja huoraksi miehen silmissä. Se on niiiiin kova paikka päästä sen tiedon kanssa sinuiksi, etten yhtään ihmettele miehesi käyttäytymistä sen suhteen.
Olisi vain jotenkin teidän päästävä rehelliseen keskusteluun parisuhteenne tilasta ja jatkuvuudesta, jos jatkoa haluatte. Teet selväksi, että olet sellainen ja ne teot tehnyt eikä sille mitään enää voi vaikka haluaisitkin (en tosin tiedä haluaisitko muuttaa tapahtumia eli katua?). Kerrot suoraan, ettei nykyinen tilanne ja asioidenhoitotyyli johda mihinkään parempaan vaan erottaa teidät lopullisesti. Olisi miehenkin ymmärrettävä ettei toisen virheestä voi v..ttuilla loputtomiin, onhan meillä kaikilla ihmisarvomme kuitenkin.
Helppohan tässä on toista neuvoa, kun omakin elämä on sekaisin, samoista syistä. Kyllä minäkin sen älysin aika nopeasti, ettei toista voi syytellä jatkuvasti tai ahdistaa nurkkaan niistä teoistaan. Mutta ei ole päivääkään mennyt, etten olisi miettinyt SITÄ asiaa... ja kohta jo vuosi tapahtuneesta.
Jotenkin vain näen, että ellei miehesi pääse tuosta v..ttuiluvaiheesta yli, ei teidän suhteella ole mitään tulevaisuutta. Sinulla loppuu voimat ennenpitkää niitä samoja levyjä kuunnellessa ja hän vaipuu aina vain onnettomampaan tilaan, jota viinan kittaaminen vain pahentaa entisestään. Toivottavasti kuitenkin asianne järjestyy parhain päin, tavalla tai toisella.
Ole kuule hyvä ihminen niin viisas ja lähde äkkiä pois tuommosesta suhteesta!!!! semmonen joka lyö toista ihmistä joutas mun puolesta vaikka heti helvettiin... semmosta en hyväksy alkuunkaan..
Ei se sun elämää paranna jos jäät,pänvastoin. ottaa kipuiää lähtiä ja jättää elämä taakseen mutta parempi sekin kuin tuommonen orjana oleminen.
LÄHDE POIS ÄKKIÄ!!!!!!