haluaisin tietää onko ketään muita jotka ajattelevat ovat koko ikänsä ajatelleet etteivät halua lapsia.Monella tutullani on jo vauva enkä koe siinä mitään ihanaa.Olen siis 21 ja jotkin heistä ovat nuorempiakin.En ole pitänyt ikinä vauvoista en lapsista ja uskoin jo pienenä etten ikinä halua lasta.Tuntuu oudolle sillä ihan kuin olisin ainoa joka ei vielä tässäkään iässä tunne mitään sympatiaa vauvoja kohtaan.Minua inhottaa koko ajatus.Onko muita samanlaisia jotka ovata ajatelleet etteivät lasta hanki koskaan vaikka saisivat? Olen usein miettinyt kun minulle on sanottu että " kyllä sä vielä haluat lapsia kun kasvat" siitäkin on jo 10 vuotta. Mietin vain milloin niitä pitäisi alkaa haluamaan.
En halua lapsia... onko muita?
43
6179
Vastaukset
- Miss-XXXL
Hei!
Sun viestisi oli aivan kuin minun kirjoittama. Olen aina inhonnut lapsia ja niiden itkua jne. Ja olen aina hokenut kaikille etten ikinä hanki lapsia.
Mutta miten sitten kävikään. Olen nyt 24 ja kuin salama kirkkaalta taivaalta minulle tuli vauvakuume. Se alkoi joulukuussa yhtäkkiä lupaa kysymättä. Nyt en muuta halua kuin oman vauvan.
En edelleenkään pidä muiden lapsista enkä näe niitä mitenkään suloisina. Silti haluan oman lapsen. Nyt varmaan kaikki ajattelevat, että minusta tulee huono äiti, mutta olen kyllä sitä mieltä että vaikken pidäkään lapsista yleensä voin olla mainio äiti omalle lapselleni.
Eli ole varuillasi. Vauvakuume iskee jonkun kulman takaa jossakin vaiheessa vaikka kuinka inhoaisit lapsia. Siinä saakin sitten naama punaisena selitellä ihmisille kun lykkii vaunuja että no sanoinhan mä joo etten tykkää lapsista, mutta tää on eri juttu :)
Raskautta odotellen; edelleen "lapsivihaaja" - Vela
Meitä vapaaehtoisesti lapsettomia on paljon! Minä olen 28-vuotias, enkä koskaan aio hankkia lapsia. Ei ole vain tuntunut siltä, eikä ole tullut minkäänlaista halua saada lapsia.
- Minni 34
Voihan hyvin olla että et ikinä halua lapsia ja se voi hyvinkin olla oikea ratkaisu sinulle = )
Tai sitten käy kuten minulle, eli jossakin vaiheessa huomaat ajattelevasi että " olenko sittenkään varma" ........ minulla ei ollut ikinä vauvakuumetta ja nyt kuitenkin olen ihanan 5,5 kuukautisen pojan äiti, olen jo 34 vuotias. - minä..
en itse ole ikinä pitänyt lapsista, ja minusta edelleenkin muiden lapset ovat jotenkin raivostuttavia, vaikeita ja rasittavia. ja muiden kasvatuskin usein ärsyttää/painottaa mielestäni vääriä asioita. =) oma 5kk tyttö on sitten IHAN eri juttu, koko äitiys on ollut niin ihanaa etten olisi ikinä voinut kuvitellakaan mitään tällaista. :D vahingossa tulin raskaaksi, enkä sitten pystynyt muuhun ratkaisuun kuin pitämään lapsen. enkä ole päivääkään katunut.. olen myös 21-vuotias.
- ei lapsia
minäkään en ole koskaan halunnut lapsia enkä edelleenkään halua vaikka olen JO 38v! En ole koskaan tuntenut mitään "hellanlettas" fiiliksiä vauvoista, päinvastoin, tosin vähän vanhemmat lapset ovat ihan ok ja niiden kanssa kyllä saatan puuhastella yms. mutta ei se vauvakuume siitä nouse....
- juupajuu...
Itsekään en ole mitenkään lapsirakas. Oma siskonpoika on ihan jees-tyyppi, mutta muut lapset on pitkälti raivostuttavia kiljujia.
Aina nuoruudesta asti olen ajatellut, etten hanki lapsia koskaan. Mutta todellakin, niin se mieli muuttuu. Nyt kova yritys päällä ollut jo kauemman aikaa...
Uskoisin että lapsissa on sama asia kuin koirissa (toivottavasti vertaus ei loukkaa ketään). Olen aina ollut kissaihminen ja pitänyt koiria ärsyttävinä/tyhminä. Miehen allergian takin emme voineet ottaa kissaa, mutta koira onnistui. Nyt meillä on ollut useamman vuoden ihana hännänheiluttaja kotona (ja älykäs?). Mutta yhä edelleen kaikki muuta koirat kammoksuttaa. Olettaisin, että kohdallani sama asenne pätee myös lapsiin...- se yksi vaan....
kiitos kaikille vastauksista niitä oli kiva lukea.Kiva kuulla että muitakin on.
Niin ja tähän perään lisään että tulin vuosi sitten raskaaksi ehkäisyistä huolimatta mutta heti oli selvää että abortti mitä nopeammin sen parempi.Ainut huoli minulla oli se että saan ajan ja ehdin ajoissa tehdä jotta saan lääkkeellisen ( viikkoja oli vasta 4-5 kun tuon tein)Enkä ole siitä tuntenut minkäänlaista syllisyyttä.Mieskin oli täysin samaa mieltä että ei.
- -minä-
Nimittäin sillä erolla, että en halua VAUVAA. Kaikki tuo, mitä sanoit sympatianpuutteesta ym. vauvoja kohtaan on aina pätenyt minuunkin, mutta vähän outoa, että ajatus äitinä olemisesta ei silti tunnu mahdottomuudelta - mutta ajattelen tulevia lapsiani aina vähintään parivuotiaina pikkulapsina. En tiedä mistä tuo johtuu...ehkä minulle on tullut jopa liioittelevan realistinen käsitys vauvaperheen arjesta vastakohtana lapsettomien vauvakuumeilijoiden unelmille? Käytännössä tuo kai tarkoittaa sitä, etten halua lapsia ollenkaan, koska pelottaa ajatuskin, etten tosiaan tuntisi edes omaa vauvaani kohtaan mitään positiivista ja joutuisin "väkisin" siitä huolehtimaan...:(
- Lettis
Ihan kuin minä: äityis ei tunnu ihan täysin mahdottomalta ajatukselta, mutta vauvaa en mistään hinnasta suostuisi paapomaan. Inhottavia otuksia ovat. Sen sijaan 2-3 vuotiaat alkaa olla jo aika jees, ja teini-ikään saakka olisivat ihan jees.
- Juuliska
Ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, eikä tule. Muitten lapset on ihan ok enkä vihaa lapsia, mutta itselle en riesaksi omaa halua. Sama juttu kuin tuossa aiemmin..en haluaisi myöskään koiraa riesaksi..niistä on liikaa vaivaa. Olen kolmikymppinen.
- ... se yksi vaan
että muitakin on..
- pöhpöh
Oliko suurikin yllätys että muitakin on kuin sinä.
- Pienen pojan äiti
Ei minullakaan ole koskaan ollut vauvakuumetta tai ajatusta hankkia lasta. En ole pitänyt itseäni äitityyppinä. Niin vain voi käydä että sellaisen saa "vahingossa" ja niinpä minäkin olen nyt 5kk ikäisen pojan äiti 33vuotiaana. Minusta kukaan lapseton ei oikeasti voi tietää millaista on olla äiti ja millaisia tunteita OMA lapsi herättää. Se on kuulkaas yleensä jotain aivan ihanaa, joka teiltä jää todennäköisesti kokematta. On myös niitä joista tosiaan ei tule hyvää äitiä tekemälläkään ja hyvä jos sellainen lapsen jättää hankkimatta.
Mutta pointtini on se, että tää on nyt sellainen asia jota ei ehkä voi tietää etukäteen ennen kuin sen on itse kokenut. Toisaalta eihän lapseton tiedä mitä menettää. Elämässä voi toki olla muutakin sisältöä, mutta enpähän itse enää vaihtais osia.- Lapseton vapaaehtoisesti
Olet ihan oikeassa siinä, ettei lapseton voi tietää millaista olisi olla äiti. Ja siinäkin, ettei tiedä mitä menettää. Toisaalta, kaikkea mahdollistahan ei kukaan ehdi elämänsä aikana kokea. Yleensä jokainen tekee päätöksiä siltä pohjalta, että mitä kokemuksia haluaa kokea ja mitä ei. Lapsen teko ei kuitenkaan kuulu niihin asioihin, joita voisi kokeilla ja perua sitten koko hommaa, jos ei miellytäkään.
Minä olen 33-vuotias ja ihan omasta vapaasta tahdostani lapseton. Enkä edes halua kokea äitiyttä. Uskoisin tuntevani itseni sen verran hyvin, että tiedän, etten tulee menettämään mitään oman onnellisuuteni kannalta olennaista menettämällä äitiyden. En vain halua sitä...
Ja toisaalta, myöskin äidit jäävät pysyvän lapsettomuuden kokemusta vajaaksi, mutta eipä tuo taida teitä kuitenkaan harmittaa? Ei minuakaan harmita lainkaan se, etten äitiyttä tule kokemaan. Se vaan ei kuulu niihin asioihin, joita haluaisin edes kokea. - Miilux
Lapseton vapaaehtoisesti kirjoitti:
Olet ihan oikeassa siinä, ettei lapseton voi tietää millaista olisi olla äiti. Ja siinäkin, ettei tiedä mitä menettää. Toisaalta, kaikkea mahdollistahan ei kukaan ehdi elämänsä aikana kokea. Yleensä jokainen tekee päätöksiä siltä pohjalta, että mitä kokemuksia haluaa kokea ja mitä ei. Lapsen teko ei kuitenkaan kuulu niihin asioihin, joita voisi kokeilla ja perua sitten koko hommaa, jos ei miellytäkään.
Minä olen 33-vuotias ja ihan omasta vapaasta tahdostani lapseton. Enkä edes halua kokea äitiyttä. Uskoisin tuntevani itseni sen verran hyvin, että tiedän, etten tulee menettämään mitään oman onnellisuuteni kannalta olennaista menettämällä äitiyden. En vain halua sitä...
Ja toisaalta, myöskin äidit jäävät pysyvän lapsettomuuden kokemusta vajaaksi, mutta eipä tuo taida teitä kuitenkaan harmittaa? Ei minuakaan harmita lainkaan se, etten äitiyttä tule kokemaan. Se vaan ei kuulu niihin asioihin, joita haluaisin edes kokea.Menettämisestä kannattaa puhua harkiten, sillä menettäminen ei ole mikään itseisarvo, vaan menetyksen kokeminen on aina suhteessa henkilön persoonaan ja haluihin.
Itse en koe menettäväni mitään, kun en koe äitiyden 'iloja'. 'Iloja'-sana on heittomerkeissä siksi, etten koe äitiyteen liittyviä asioita iloina. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä etteikö joku toinen ihminen kokisi äitiyttä iloksi ja etteikö se sitä olisi. Minä vain en koe sitä ilona, enkä siksi myöskään koe mitään menettäväni.
Sama asia olisi väittää, että äidit menettävät jotain, kun huolehtivat lapsistaan. Tuskin äidit kuitenkaan tuntevat mitään menettävänsä, koska kokevat elämän lasten kanssa arvokkaammaksi.
Entä jos joku basehyppääjä väittäisi meidän muiden menettävän jotain, kun emme suorita basehyppyjä? Tuskin, sillä ainakaan minä en koe sitä menetykseksi, koska basehyppääminen ei kiinnosta minua. Joku voi tietenkin kokea menetystä, jos ei pääse hyppäämään basehyppyä. Meitä on niin erilaisia ihmisiä, erilaisine haluinemme.
Kaikissa valinnoissaan ihminen aina menettää jotain, mutta myös saa jotain. On ihmisen persoonasta ja haluista kiinni, mitkä asiat kokee menetyksiksi. Siksi mielestäni on vaarallista puhua menetyksistä toisen ihmisen kohdalla, meistä jokainen kun arvostaa eri asioita ja pitää eri asioista.
Eikä näitä arvostuksia voi laittaa minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Aika lapsellista olisi mielestäni alkaa väittelemään: "minun arvostukseni ja elämänvalintani ovat parempia kuin sinun!". Kuulostaa ihan samalta kuin lasten väittely: "Mun isä onkin vahvempi kuin sun isä!". Kunhan ei valinnoillaan ja tekemisillään aiheuta toisille vahinkoa, ovat kaikki valinnat mielestäni samalla viivalla.
Kukin meistä pyrkii kuitenkin tulemaan elämässään onnelliseksi, omalla tyylillään, omalla tavallaan. Se mikä tekee toisen onnelliseksi voi toisen tehdä onnettomaksi. Mitenkäs se sanonta menikään...? "Toisen roska voi olla toisen aarre" ja toisinpäin...
- Tuore äippä
on, että itselläni ei koskaan ole ollut vauvakuumetta enkä koskaan ajatellut tekeväni/saavani lapsia. Elin avioliitossa 12 vuotta ja tuli yllätysero. Emme kuitenkaan koskaan haaveilleet lapsesta.
Rakastuin sitten muutaman vuoden päästä ihanaan mieheen ja yllätys yllätys tulin harkiten raskaaksi vaikkei mitään vauvakuumetta koskaan ole ollutkaan. Tuntui vaan siltä, että nyt tähän elämään mahtuu yksi pieni lisää. Ikää tuossa vaiheessa minulla 35 v (siis ihan sylivauva kotona nyt). Onhan se ihana ja teetättää myös töitä. Mutta vaikka äitiydenhurmosta ja hormonihyrinää ei ole, niin ihana olla äiti! En vain aikaisemmin ollut valmis äitiyteen ja vaikka vauva ihana onkin, niin tämä yksi riittää minulle..- ollut
koskaan vauvakuumetta, en halua lapsia, en pidä lapsista. Kyllä meitä on enemmänkin :)
- zappazappaduu
olet vielä niiin nuori, että mieli ehtii muuttua. takaan, että 30 korvilla olet toisissa ajatuksissa!
- Nimetön
ikää on 45 ja en ole koskaan halunnut lapsia.
On siis aivan törkeää kuinka jotkut ovat aivan varmoja että kaikki naiset haluavat lapsia. Mikä ihme "kun itseni olen loukkuun saattanut, pitää sinne muidenkin tulla"-syndrooma näillä ihmisillä on? - vastaus.....
Se nyt on kuitenkin niin että kaikki eivät koskaan halua ja siksi hanki lapsia. Miksi se on joidenkin niin kamalan vaikea hyväksyä?
- kyllä
Nimetön kirjoitti:
ikää on 45 ja en ole koskaan halunnut lapsia.
On siis aivan törkeää kuinka jotkut ovat aivan varmoja että kaikki naiset haluavat lapsia. Mikä ihme "kun itseni olen loukkuun saattanut, pitää sinne muidenkin tulla"-syndrooma näillä ihmisillä on?uskon ihan vilpittömästi,että suurin osa perheellisistä on onnellisia osastaan. Mutta sitä en ymmärrä että sitä ei ymmärretä jos joku ei halua lapsia. Ei koiraihmisetkään tuputa koiria kaikille ja jankuta että vielä sinä tällaisen hankit.
- lapsille
vastaus..... kirjoitti:
Se nyt on kuitenkin niin että kaikki eivät koskaan halua ja siksi hanki lapsia. Miksi se on joidenkin niin kamalan vaikea hyväksyä?
Olen 38 vuotias ja olen aina ollut melko varma etten halua lapsia. Nyt kun veljeni on saanut lapsen niin olen seurannut hyvin läheltä millaista se on ja olen entistä varmempi siitä että lapsiperhen arki ei ole mua varten!
- hoh hoijaa
Silloin kun minulla ei ollut lapsia ja olin vakaasti sitä mieltä etten ikinä niitä aio hankkiakaan en koskaan lukenut tällaisia palstoja. Mulla oli kyllä ihan muut intressit siihen aikaan ja ei tosiaankaan olisi tullut mieleenkään pyöriä tällaisilla palstoilla todistelemassa toisille omaa valintaani. Jokainen hankkikoot lapsia tai olkoot hankkimatta, ketä oikeasti kiinnostaa.
Nyt kun lapsi on perheessä olen näitä vauva ym. palstoja alkanut seuraamaan ihan sen vuoksi että löytäsin neuvoja tähän vauva-arkeen. Aina kuitenkin täällä tällainen keskustelu näyttää pyörivän. Sitä paitsi tämä aloittajahan on aika nuori, eikä vielä tuossa iässä ole mitenkään välttämätöntä päättää tällaisesta asiasta.- se yks vaan..
sanonut että en koskaan muuttaisi mieltäni... Mistä sitä tietää.Jotenkin vain tuntuu siltä. Siksi asia ahdistaa sillä lapsista jauhetaan minulle jatkuvasti tyyliin "kyllä sinä vielä omia teet ja koskas tulee teille vauva" Äitille ja isälle puhutaan että kohta nämä nuoret jo lapsia tekee.Jos suhtaudun negatiivisesti asiaan sitä ihmetellään eikä ymmärretä.Ihmetyttää koska olen vasta 21.Tuntuu vain että kaikenikäiset jotka tunnen ovat lapsirakkaita ja ovat innoissaan vauvoista.Kehenkään muuhun en ole vielä törmännyt joka ajattelee kuin minä.
- matkailija2
se yks vaan.. kirjoitti:
sanonut että en koskaan muuttaisi mieltäni... Mistä sitä tietää.Jotenkin vain tuntuu siltä. Siksi asia ahdistaa sillä lapsista jauhetaan minulle jatkuvasti tyyliin "kyllä sinä vielä omia teet ja koskas tulee teille vauva" Äitille ja isälle puhutaan että kohta nämä nuoret jo lapsia tekee.Jos suhtaudun negatiivisesti asiaan sitä ihmetellään eikä ymmärretä.Ihmetyttää koska olen vasta 21.Tuntuu vain että kaikenikäiset jotka tunnen ovat lapsirakkaita ja ovat innoissaan vauvoista.Kehenkään muuhun en ole vielä törmännyt joka ajattelee kuin minä.
Olen 30 ja erittäin lapsirakas nuori nainen, mutta en ole koskaan halunnut omaa lasta. Yhteiskunta ja ympäristö asettaa kuitenkin paineita ikäiselleni naiselle. En tiedä, jos tämä paine saa joskus minutkin lannistetuksi ja hankkimaan vauvelin... ei kuitenkaan ihan pian, se on varma.
Onneksi minulla on monta ystävää, jotka ajattelevat samoin kuin minä. Lapsiperheen "onni" ei houkuta yhtään. Paljon mieluummin matkustan ja tapaan ystäviäni. Tiedän, että näitä asioita voi tehdä myös lapsen kanssa, mutta eipä se lapsiperheen matkailu ole ihan samanlaista. On tosi kiva aina nähdä kummilapsia ja muita tuttujen lapsia ja touhuta heidän kanssaan, mutta on myös todella ihanaa tulla lapsiperheen luota omaan siistiin HILJAISEEN kotiin ja katsoa vaikka leffaa ilman hälinää ja keskeytyksiä. Uskon, että lapset antavat paljon ja ovat maailman tärkeimpiä asioita vanhemmilleen, mutta minua tuo ei riitä houkuttamaan pois nykyisestä mukavasta elämästäni, jossa minulla on vihdoin (kaikkien köyhien opiskeluvuosien jälkeen) taloudellisesti mahdollista käydä ystävien kanssa ulkona syömässä tai iltaa istumassa ja voin matkustaa useita kertoja vuodessa. Ärsyttää, että jotkut sanovat minun tavallani ajattelevia ihmisiä itsekkäiksi. Mitä itsekästä on olla tekemättä lapsia, jos niitä ei oikeasti halua? Eikö ole paljon itsekkäämpää tehdä lapsia, jos niistä ei sitten jaksa kunnolla huolehtia? - hessuliini
matkailija2 kirjoitti:
Olen 30 ja erittäin lapsirakas nuori nainen, mutta en ole koskaan halunnut omaa lasta. Yhteiskunta ja ympäristö asettaa kuitenkin paineita ikäiselleni naiselle. En tiedä, jos tämä paine saa joskus minutkin lannistetuksi ja hankkimaan vauvelin... ei kuitenkaan ihan pian, se on varma.
Onneksi minulla on monta ystävää, jotka ajattelevat samoin kuin minä. Lapsiperheen "onni" ei houkuta yhtään. Paljon mieluummin matkustan ja tapaan ystäviäni. Tiedän, että näitä asioita voi tehdä myös lapsen kanssa, mutta eipä se lapsiperheen matkailu ole ihan samanlaista. On tosi kiva aina nähdä kummilapsia ja muita tuttujen lapsia ja touhuta heidän kanssaan, mutta on myös todella ihanaa tulla lapsiperheen luota omaan siistiin HILJAISEEN kotiin ja katsoa vaikka leffaa ilman hälinää ja keskeytyksiä. Uskon, että lapset antavat paljon ja ovat maailman tärkeimpiä asioita vanhemmilleen, mutta minua tuo ei riitä houkuttamaan pois nykyisestä mukavasta elämästäni, jossa minulla on vihdoin (kaikkien köyhien opiskeluvuosien jälkeen) taloudellisesti mahdollista käydä ystävien kanssa ulkona syömässä tai iltaa istumassa ja voin matkustaa useita kertoja vuodessa. Ärsyttää, että jotkut sanovat minun tavallani ajattelevia ihmisiä itsekkäiksi. Mitä itsekästä on olla tekemättä lapsia, jos niitä ei oikeasti halua? Eikö ole paljon itsekkäämpää tehdä lapsia, jos niistä ei sitten jaksa kunnolla huolehtia?Minusta on hirveän hyvä, että ihmiset pohtivat hankkiako lapsia vai ei ja onko minusta todella huolehtimaan lapsista kunnolla. Minunkin kaveripiirissäni yleinen ajatusmalli on se, että lapset häiritsevät liikaa omia harrastuksia ja lapsesta on liikaa vaivaa. Minä kuitenkin uskon, että kaikista heistä tulisi hyviä ja rakastavia vanhempia niin kuin varmasti monesta teistäkin lapsettomuuden valinneesta kirjoittajasta.
Ongelma on se, että ne joiden ei missään nimessä tulisi koskaan hankkia lapsia niitä kuitenkin tekevät tajuamatta itse kuinka huonoja vanhempia ovat. Suomessa on paljon huonostivoivia ja melkein heitteille jätettyjä lapsia. On paljon huostaanotettuja lapsia joiden äidit saavat tehdä lisää lapsia. Eivätkö he todellakaan koskaan vaivaudu miettimään onko ihan välttämätöntä hankkia lapsi jokaisen miesystävän kanssa. Miten siis saada myös nämä "tyhmemmät" miettimään onko lapsia ihan pakko kaikkien tehdä.
Sinulle edellinen kirjoittaja, älä ihmeessä yhteiskunnan paineen vuoksi lapsia hanki vaan vain omasta tahdostasi. Ennen lapseton nainen oli kummastus, mutta ei enää nykyään.
- Samanlainen
Minä en voi sietää lapsia ollenkaan..olen 22 vuotias.Nauran tutuilleni ja halveksin myös parasta ystävääni koska hän sai lapsen vuosi sitten,kuulostaa ilkeältä,mutta totta se on..Säälin heitä joilla on lapsia,mielestäni he heittävät elämänsä hukkaan,varsinkin kun pykeltävät niitä muksuja jo 18-21 vuoden ikäisinä..Ja mikä ällöttävintä on..äitien viestittely kuinka meillä sitä ja tätä tota..ei muuta elämää enää..
- matkailija myös :)
Olen 3-kymppinen enkä halua edes ajatella lapsia. Raivostuttaa, että vanhempani eivät jaksa käsittää sitä. Luulevat vain, että vitsailen tai ihan heidän kiusakseen sanon, etten halua lasta. Että ihan kaikkien lasten paapojien kiusaksi ostan vaaleita sohvia kotiini ja teräväreunaisia pöytiä keittiöön... Hohhoijaa. Ehkä olen sitten itsekäs, mutta mielessäni on nyt maailman näkeminen ja töiden tekeminen, ehkä sitten muutamien vuosien kuluttua on se hetki, että pitää lapsiasiaa miettiä tarkemmin. En ihmettelisi kyllä ollenkaan, vaikka silloinkaan ei lapset kiinnostaisi. En vihaa lapsia ja tykkään kyllä leikkiä lasten kanssa, mutta en jaksaisi sitä arkea sen kauempaa. Koiran kyllä haluaisin, mutta en sitäkään vielä. :)
- Minja123
Olen kanssa päätynyt lapsettomuuteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että en voi sietää lapsia. Nyt olen jonkun vuoden prosessoinut tuota juttua, ja olen tullut siihen lopputulokseen, että en voi sietää lässyttäviä äitejä. Itseasiassa sehän se olikin ongelma. Lapset ovat mukavia, mutta äidit, jotka puhuvat ja lässyttävät vain älykkäistä lapsistaan, niin ovat kertakaikkisesti sietämättömiä. Vaikka tämän olenkin tajunnut, niin en kuitenkaan meinaa hankkia lapsia.
- eilapsia
Olen myös aina tiennyt, etten halua lapsia. Sen vain tietää. Nyt olen 29, enkä voi kuvitella lapsia edes viiden vuoden sisään. Pari vuotta sitten oli aika järkytys, kun yhtäkkiä lapsia rupesi syntymään ympärillä kaikilla kavereilla. Olen miettinyt nyt pari vuotta hartaasti tätä asiaa, ja ollut vähän hämmentynyt siitä, miksi en halua. Mielestäni siihen on monia syitä: olen varsin tyytyväinen elämääni näin, enkä tiedä olisinko valmis laittamaan joka asiassa lasta etusijalle. Mielestäni vanhemmuus on myös hyvin vaativa laji, ja siksi siihen täytyy sitoutua täysillä. Aivan liian paljon lapsia tehdään yhtään miettimättä sitä, pystyykö tarjoamaan sellaista henkistäkin kotia, mitä lapsi tarvitsee. Tuntuu, että vieläkin on vaikea itse hyväksyä tätä päätöstä, kun paine yhteiskunnasta on niin kova. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla kuta kuinkin. Välillä on ollut sellainen olo, että on ainut joka ajattelee näin ja se tuntuu jotenkin kauhealta - ihan kuin olisi jotenkin epänormaali. No jokatapauksessa netissä on mielestäni yllättävän vähän mitään yhteistä foorumia tai muuta sidosryhmää vapaaehtoisesti lapsettomille. Olen ajatellut nettisivujen perustamista asian tiimoilta. Olisiko kiinnostuneita? Ehkä voitaisiin järjestää joitakin tapahtumia lapsettomille tms. Itselläni on kyllä laaja sosiaalinen verkosto, mutta olisi mukava joskus vaihtaa ajatuksia tällä tavalla samanhenkisten ihmisten kanssa myös.
- aloittaja,,,
olisin kyllä kiinnostunut paikasta jossa aiheesta voitaisiin keskustella.
- matkailija myös
aloittaja,,, kirjoitti:
olisin kyllä kiinnostunut paikasta jossa aiheesta voitaisiin keskustella.
semmoinen foorumi vaan tekeille!!!
- on jo
matkailija myös kirjoitti:
semmoinen foorumi vaan tekeille!!!
Sellainen foorumi on jo olemassa. Osoite vaan ei ole yleisessä levityksessä. Syy on siinä, että aina näissä keskusteluissa tulee joku äiti paasaamaan, eikä tuonne foorumille haluta äitejä kertomaan mielipiteitään. Se on siis ainostaan vapaaehtoisille lapsettomille. Ja varmaankin jos sen osoitteen laittaisi johonkin tällaiseen keskusteluun, sinne tulisi paljon uteliaita, ei-veloja.
- vela
matkailija myös kirjoitti:
semmoinen foorumi vaan tekeille!!!
Foorumi vapaaehtoisesti lapsettomille on ollut olemassa jo ainakin vuodesta 2004, käyttäjiäkin lähes sata tällä hetkellä ( lukemattomat foorumilta syystä tai toisesta lähteneet). Tervetuloa vaan joukkoon. Lisätietoa vaikkapa minulta osoitteesta [email protected]
- kysymys heräsi
On toki hyvä asia että vapaaehtoisesti lapsettomille on omat fooruminsa, joissa voi asiasta keskustella. Luultavasti foorumilla on keskustelemassa ne jotka vielä pähkäilevät hankkiako lapsen vai ei ja mielestäni silloin olisi hyvä myös kuulla niiden mielipiteitä, jotka ovat ennen olleet lapsettomuuden kannalla ja nyt äitejä.
Muutoinhan keskustelu pyörii sitä rataa, että miten hirveää lapsiperheen arki on. Mielestäni se antaa väärän käsityksen asiasta, elämä ei lopu lapsen saamiseen eikä oma persoona muutu miksikään jos ei niin halua.
Harmittaa että nykyään jaotellaan meidät naiset lapsettomiin ja lapsellisiin. Minun muutama hyvä ystävä häippäsi samantien elämästäni kun tulin raskaaksi. En todellakaan kerennyt kertoa yhtään vauva aiheista juttua, ei ainakaan kyllästymistä siis. Minut tuntien heidän olisi kyllä pitänyt tajuta ettei minusta tule sellaista vauvavouhkaajaa ikinä.
Toivoisinkin teille vapaaehtoiset lapsettomat hieman suvaitsevaisuutta, jonkun näitä lapsiakin on tehtävä ja jotkut tästäkin hommasta pitävät. Kyllä meidän äitienkin kanssa voi tekemisissä olla. - tämän takia
kysymys heräsi kirjoitti:
On toki hyvä asia että vapaaehtoisesti lapsettomille on omat fooruminsa, joissa voi asiasta keskustella. Luultavasti foorumilla on keskustelemassa ne jotka vielä pähkäilevät hankkiako lapsen vai ei ja mielestäni silloin olisi hyvä myös kuulla niiden mielipiteitä, jotka ovat ennen olleet lapsettomuuden kannalla ja nyt äitejä.
Muutoinhan keskustelu pyörii sitä rataa, että miten hirveää lapsiperheen arki on. Mielestäni se antaa väärän käsityksen asiasta, elämä ei lopu lapsen saamiseen eikä oma persoona muutu miksikään jos ei niin halua.
Harmittaa että nykyään jaotellaan meidät naiset lapsettomiin ja lapsellisiin. Minun muutama hyvä ystävä häippäsi samantien elämästäni kun tulin raskaaksi. En todellakaan kerennyt kertoa yhtään vauva aiheista juttua, ei ainakaan kyllästymistä siis. Minut tuntien heidän olisi kyllä pitänyt tajuta ettei minusta tule sellaista vauvavouhkaajaa ikinä.
Toivoisinkin teille vapaaehtoiset lapsettomat hieman suvaitsevaisuutta, jonkun näitä lapsiakin on tehtävä ja jotkut tästäkin hommasta pitävät. Kyllä meidän äitienkin kanssa voi tekemisissä olla.Miksi ihmeessä aina luullaan, että KAIKKI lapsettomien keskustelut ovat perhe-elämän haukkumista? Ja miksi aina luullaan, että lapsettomilla on väärä kuva perhe-elämästä? Ja jos jotakuta äitien mielipiteet kiinnostaa, niin netti on pullollaan vanhemmille ja perheille tarkoitettuja foorumeita, joissa voi käydä niitä lukemassa. Ei niitä näihin ketjuihin aina tarvitse tuoda. Alkaa vaan ärsyttää.
Netissä on vain muutama paikka missä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta voi keskustella, ja noilla kaikkien saatavilla olevilla palstoilla ei asioista voi kunnolla keskustella, kun äidit tulevat sinne neuvomaan ja valistamaan.
Ja henkilö, kuka vielä pohtii hankkiako lapsen vai ei, ei ole vela.
Toivoisinkin teiltä äideiltä hieman suvaitsevaisuutta, kaikkien niitä lapsia ei tarvitse tehdä ;) - että kaikkien
tämän takia kirjoitti:
Miksi ihmeessä aina luullaan, että KAIKKI lapsettomien keskustelut ovat perhe-elämän haukkumista? Ja miksi aina luullaan, että lapsettomilla on väärä kuva perhe-elämästä? Ja jos jotakuta äitien mielipiteet kiinnostaa, niin netti on pullollaan vanhemmille ja perheille tarkoitettuja foorumeita, joissa voi käydä niitä lukemassa. Ei niitä näihin ketjuihin aina tarvitse tuoda. Alkaa vaan ärsyttää.
Netissä on vain muutama paikka missä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta voi keskustella, ja noilla kaikkien saatavilla olevilla palstoilla ei asioista voi kunnolla keskustella, kun äidit tulevat sinne neuvomaan ja valistamaan.
Ja henkilö, kuka vielä pohtii hankkiako lapsen vai ei, ei ole vela.
Toivoisinkin teiltä äideiltä hieman suvaitsevaisuutta, kaikkien niitä lapsia ei tarvitse tehdä ;)tulisi lapsia tehdä? Olen itse entinen "vela", ei ole ollut koskaan aikomustakaan tehdä lapsia. Niin vain kävi etten aborttia kuitenkaan pystynyt tekemään ja lapsi on nyt minullakin. Ihan varmasti ymmärrän jos joku jättää lapset tekemättä, siitä ei viestissäni ollut kysymys. Minulla itselläni oli täysin väärä käsitys perhe-elämästä ja äitiydestä. Ei siis ole ollut niin kamalaa kuin kuvittelin.
Koska tämä on kuitenkin lapset ja parisuhde palsta niin oletan että täällä olvien lapsettomien hakevan vahvistusta päätöksellen joko hankkia lapsia tai sitten ei ja objektiivinen keskustelu puolesta ja vastaan saattaisi monia helpottaa päätöksessä. Niinpä jotenkin myös oletin että näihin veloihin kuuluu myös tällaisia ihmisiä. En ole koskaan tällaista vela-termiä aiemmin kuullut. Ei ollut tarkoitus ketään viestilläni närkästyttää.
Minun puolestani saatte pitää palstanne, ei ole aikomustakaan tulla sinne ketään käännyttämään. Tätä varmaan entiset ystävänikin pelkäävät kun ovat poistuneet takavasemmalle. Kyllä tämä lapsi asia ihmiset aika hyvin jaottelee eri leireihin ja suvaitsevaisuutta ei usein ole puolin eikä toisin. Jotenkin minä tyhmänä kuvittelin että jo yli 3-kymppiset vela ystäväni yhä säilyvät tämänkin elämän muutoksen yli. Väärin luulin, ihan liian suuri uhraus olisi ilmeisesti viettää edes yksi vkonloppu vuodessa minun ja vauvani kanssa ilman että pääsisi baariin bilettämään. Ehkäpä en ole mitään menettänyt. - Lettis
että kaikkien kirjoitti:
tulisi lapsia tehdä? Olen itse entinen "vela", ei ole ollut koskaan aikomustakaan tehdä lapsia. Niin vain kävi etten aborttia kuitenkaan pystynyt tekemään ja lapsi on nyt minullakin. Ihan varmasti ymmärrän jos joku jättää lapset tekemättä, siitä ei viestissäni ollut kysymys. Minulla itselläni oli täysin väärä käsitys perhe-elämästä ja äitiydestä. Ei siis ole ollut niin kamalaa kuin kuvittelin.
Koska tämä on kuitenkin lapset ja parisuhde palsta niin oletan että täällä olvien lapsettomien hakevan vahvistusta päätöksellen joko hankkia lapsia tai sitten ei ja objektiivinen keskustelu puolesta ja vastaan saattaisi monia helpottaa päätöksessä. Niinpä jotenkin myös oletin että näihin veloihin kuuluu myös tällaisia ihmisiä. En ole koskaan tällaista vela-termiä aiemmin kuullut. Ei ollut tarkoitus ketään viestilläni närkästyttää.
Minun puolestani saatte pitää palstanne, ei ole aikomustakaan tulla sinne ketään käännyttämään. Tätä varmaan entiset ystävänikin pelkäävät kun ovat poistuneet takavasemmalle. Kyllä tämä lapsi asia ihmiset aika hyvin jaottelee eri leireihin ja suvaitsevaisuutta ei usein ole puolin eikä toisin. Jotenkin minä tyhmänä kuvittelin että jo yli 3-kymppiset vela ystäväni yhä säilyvät tämänkin elämän muutoksen yli. Väärin luulin, ihan liian suuri uhraus olisi ilmeisesti viettää edes yksi vkonloppu vuodessa minun ja vauvani kanssa ilman että pääsisi baariin bilettämään. Ehkäpä en ole mitään menettänyt.Juu, erotetaanpa nyt toisistaan kaksi asiaa: 1) vapaaehtoisesti lapsettomat, eli ne jotka jo tietävät/ovat päätöksensä tehneet ja siihen tyytyväisiä, mutta tuntevat tarvetta purkaa tuntojaan esim. yhteiskunnan paineista lapsettomia kohtaan yms. He eivät epäilemättä kaipaa keskusteluunsa äitejä, heidän keskustelunsa koskettavat luultavasti ihan kaikkea muuta kuin heidän tekemään valintaa, enemmän varmaan valinnan aiheuttamia reaktioita lähipiirissä jne. 2) Ne epävarmat onnettomat kuten minä, jotka emme tiedä haluammeko lapsia vai emmekö halua, ja jos haluamme, onko se maailmanloppu vai vaan henkilökohtaisen elämämme loppu. Näihin keskusteluihin saavat äidit minun puolestani osallsitua mielinmäärin, varsinkin sellaiset, jotka eivät ole sairasneet vauvakuumetta tai muuten koko ikäänsä hinkuneet vauvaa.
- bubu
että kaikkien kirjoitti:
tulisi lapsia tehdä? Olen itse entinen "vela", ei ole ollut koskaan aikomustakaan tehdä lapsia. Niin vain kävi etten aborttia kuitenkaan pystynyt tekemään ja lapsi on nyt minullakin. Ihan varmasti ymmärrän jos joku jättää lapset tekemättä, siitä ei viestissäni ollut kysymys. Minulla itselläni oli täysin väärä käsitys perhe-elämästä ja äitiydestä. Ei siis ole ollut niin kamalaa kuin kuvittelin.
Koska tämä on kuitenkin lapset ja parisuhde palsta niin oletan että täällä olvien lapsettomien hakevan vahvistusta päätöksellen joko hankkia lapsia tai sitten ei ja objektiivinen keskustelu puolesta ja vastaan saattaisi monia helpottaa päätöksessä. Niinpä jotenkin myös oletin että näihin veloihin kuuluu myös tällaisia ihmisiä. En ole koskaan tällaista vela-termiä aiemmin kuullut. Ei ollut tarkoitus ketään viestilläni närkästyttää.
Minun puolestani saatte pitää palstanne, ei ole aikomustakaan tulla sinne ketään käännyttämään. Tätä varmaan entiset ystävänikin pelkäävät kun ovat poistuneet takavasemmalle. Kyllä tämä lapsi asia ihmiset aika hyvin jaottelee eri leireihin ja suvaitsevaisuutta ei usein ole puolin eikä toisin. Jotenkin minä tyhmänä kuvittelin että jo yli 3-kymppiset vela ystäväni yhä säilyvät tämänkin elämän muutoksen yli. Väärin luulin, ihan liian suuri uhraus olisi ilmeisesti viettää edes yksi vkonloppu vuodessa minun ja vauvani kanssa ilman että pääsisi baariin bilettämään. Ehkäpä en ole mitään menettänyt.Lainaus:
"Väärin luulin, ihan liian suuri uhraus olisi ilmeisesti viettää edes yksi vkonloppu vuodessa minun ja vauvani kanssa ilman että pääsisi baariin bilettämään."
Jos he ovat SINUN ystäviäsi, etkö kykene tapaamaan heitä ilman vauvaasi? Ja kummallisia veloja tunnet (tai vain muutaman?), jos he _kaikki_ vain haluavat bilettää baarissa. Itse olen vela, enkä ole parinkympin jälkeen viihtynyt baareissa ollenkaan, ja tunnen monta samanlaista.
Silti haluan tavata ystäviäni ilman, että he hilaavat lapset mukanaan, eihän me olla koskaan miehiäkään raahattu "tyttöjen tapaamisiin".
Ja mielellään he viettävätkin aikuisten aikaa lapsettomien kanssa. - toinen vela
vela kirjoitti:
Foorumi vapaaehtoisesti lapsettomille on ollut olemassa jo ainakin vuodesta 2004, käyttäjiäkin lähes sata tällä hetkellä ( lukemattomat foorumilta syystä tai toisesta lähteneet). Tervetuloa vaan joukkoon. Lisätietoa vaikkapa minulta osoitteesta [email protected]
Ensinnäkin, miksi suomi24 ei ole omistanut omaa palstaa vapaaehtoisesti lapsettomille kuten eräät muut...
Anyway, tässä yhden velan mielipide. Olen ollut siitä asti kun muistan ko. asioita ajatelleeni vela (nyt 31v). Eli lapset eivät kertakaikkiaan kiinnosta niin paljon että minun olisi järkevää niitä itselleni hankkia. Toisaalta evoluutio ja lajin jatkuminen vaatii tietysti sitä että (erityisesti naiselle) tulee jossain vaiheessa tarve hankkia jälkikasvua. Tämä on luonnollista, ja minun mielestäni se on tiettyjen hormonien ja kemikaalien säätelemä prosessi (vaikka en tiedä onko tätä tutkittu). Osalla ihmisistä ja naisista, minun teoriani mukaan, on eri kemikaalit/hormonit kuin väestöllä keskimäärin eivätkä siten koe lapsen tekemistä "pakollisena". Eli velaus olisi kuitenkin "luonnollista"... toisaalta, mikään ei estä kroppaa "päättämästä" että alanpa tuottaa näitä kemikaaleja vasta nyt reilu 30senä... Se selittäisi miksi jotkut vannoutuneet velat kuitenkin pyörtävät päätöksensä.
Nyt herääkin mielenkiintoinen kysymys: voisiko velaus, jos se johtuu tiettyjen hormonien tai kemikaalien puutteista, olla eräänlainen "luonnon" tapa säädellä populaatiota? Ei ole mikään salaisuus että maapallo on ylikansoitettu, ehkä tämä on yksi luonnon keino sanoa "nyt riittää"? - bubbu
toinen vela kirjoitti:
Ensinnäkin, miksi suomi24 ei ole omistanut omaa palstaa vapaaehtoisesti lapsettomille kuten eräät muut...
Anyway, tässä yhden velan mielipide. Olen ollut siitä asti kun muistan ko. asioita ajatelleeni vela (nyt 31v). Eli lapset eivät kertakaikkiaan kiinnosta niin paljon että minun olisi järkevää niitä itselleni hankkia. Toisaalta evoluutio ja lajin jatkuminen vaatii tietysti sitä että (erityisesti naiselle) tulee jossain vaiheessa tarve hankkia jälkikasvua. Tämä on luonnollista, ja minun mielestäni se on tiettyjen hormonien ja kemikaalien säätelemä prosessi (vaikka en tiedä onko tätä tutkittu). Osalla ihmisistä ja naisista, minun teoriani mukaan, on eri kemikaalit/hormonit kuin väestöllä keskimäärin eivätkä siten koe lapsen tekemistä "pakollisena". Eli velaus olisi kuitenkin "luonnollista"... toisaalta, mikään ei estä kroppaa "päättämästä" että alanpa tuottaa näitä kemikaaleja vasta nyt reilu 30senä... Se selittäisi miksi jotkut vannoutuneet velat kuitenkin pyörtävät päätöksensä.
Nyt herääkin mielenkiintoinen kysymys: voisiko velaus, jos se johtuu tiettyjen hormonien tai kemikaalien puutteista, olla eräänlainen "luonnon" tapa säädellä populaatiota? Ei ole mikään salaisuus että maapallo on ylikansoitettu, ehkä tämä on yksi luonnon keino sanoa "nyt riittää"?"toisaalta, mikään ei estä kroppaa "päättämästä" että alanpa tuottaa näitä kemikaaleja vasta nyt reilu 30senä..."
Ja vielä toisaalta, ihmiselle on annettu kyky ajatella tätä hetkeä edemmäs, joten mikään ei estä toteamasta, että kyseessä on pelkkä fyysinen tarve, jota ei ole pakko noudattaa.
Eihän kaikki hyppää vieraissakaan, vaikka kuinka tekisi mieli, järjellä hallittua kehon kieltä se on sekin ;) - toinen vela
bubbu kirjoitti:
"toisaalta, mikään ei estä kroppaa "päättämästä" että alanpa tuottaa näitä kemikaaleja vasta nyt reilu 30senä..."
Ja vielä toisaalta, ihmiselle on annettu kyky ajatella tätä hetkeä edemmäs, joten mikään ei estä toteamasta, että kyseessä on pelkkä fyysinen tarve, jota ei ole pakko noudattaa.
Eihän kaikki hyppää vieraissakaan, vaikka kuinka tekisi mieli, järjellä hallittua kehon kieltä se on sekin ;)Totta tuokin :) Mutta olen aina ihmetellyt suuresti sitä että mikä on se kuuluisa "vauvakuume"? Miksi joillakin ihmisillä on pakottava, käsittääkseni suorastaan fyysinen tarve saada jälkikasvua? Looginen selitys olisi hormonit/kemikaalit...?
Aika jännä rinnastus tuo pettäminen ja lapsenteko. Kärjistäen voisi sanoa että samalla lailla kun jotkut ihmiset pettävät (eli eivät osaa sanoa ei fyysisille haluilleen), jotkut ihmiset tekevät lapsia (antavat periksi fyysiselle tarpeelleen, vauvakuumeelle) vaikka järjen mukaan lasta ei kannattaisi tehdä. Esim tiedän tapauksen jossa nainen oli hankkiutunut raskaaksi vaikka mies oli sanonut ettei halua lasta... ei ollut mies kovin iloinen, yrittävät vielä yhdessä mutta saas nähdä kuin käy... Onneksi useimmat sentään kai kuuntelevat myös sitä järjen ääntä...? - vastine
bubu kirjoitti:
Lainaus:
"Väärin luulin, ihan liian suuri uhraus olisi ilmeisesti viettää edes yksi vkonloppu vuodessa minun ja vauvani kanssa ilman että pääsisi baariin bilettämään."
Jos he ovat SINUN ystäviäsi, etkö kykene tapaamaan heitä ilman vauvaasi? Ja kummallisia veloja tunnet (tai vain muutaman?), jos he _kaikki_ vain haluavat bilettää baarissa. Itse olen vela, enkä ole parinkympin jälkeen viihtynyt baareissa ollenkaan, ja tunnen monta samanlaista.
Silti haluan tavata ystäviäni ilman, että he hilaavat lapset mukanaan, eihän me olla koskaan miehiäkään raahattu "tyttöjen tapaamisiin".
Ja mielellään he viettävätkin aikuisten aikaa lapsettomien kanssa.Kyllä kykenisin tapaamaan ystäviäni ilman lasta sitten kunhan en enää imetä. Minusta se on jopa välttämättömyys. Nyt on vaikeaa lähteä monen sadan kilometrin päähän heitä tapaamaan ilman lasta. Oletin siis että minua tultaisiin moikkaamaan tänne meille kotiin. Näin ei ole käynyt. Minuun ei myöskään ole oltu yhteydessä puhelimella eikä email-viesteihini vastattu muutamaa riviä enempää sen jälkeen kun tulin raskaaksi. Itse olen tainnut soitella viimeksi. Siis täydellistä välinpitämättömyyttä minua ja minun elämän muutostani kohtaan.
Tämä on ihmetyttänyt kovin ja niinpä olen tehnyt omat johtopäätökseni syistä. Meillä on ollut tapana käydä aina ulkona kun olemme kyläilemässä puolin ja toisin isohkolla porukalla. Lapsiperheiden elämä ei ole heitä ennen kiinnostanut ja aika negatiiviseen sävyyn on lapsista aina minun kuulteni puhuttu. Oletin että yhden viikonlopun vietto lapsiperheen kanssa saattais olla heistä todella tylsää ja siinä syy miksi ei minua voi enää tavata.
Olin kuitenkin päätelmissäni aivan väärässä, nyt on selvinnyt muiden ystävieni kertomana, että hekin ovat yrittäneet lasta jo vuosia siinä onnistumatta. Ilmeisesti tämä yhteydenpidon katkaisu oli seurausta kateudesta. MInusta todella harmittava syy uhrata hyvä ystävyys.
Itseasiassa eihän minulla enää olekaan sellaisia oikeita veloja ystäväpiirissä, vain lapsettomia, jotka vielä pähkäilevät yrittääkö lasta vai ei.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kela tukee virallisesti Pride-liikettä
Iso kiitos Kansaneläkelaitokselle tuen osoittamisesta myös vähemmistöille. Näin toimii vastuullinen valtiollinen koko k363795Jorma Lind kuollut
Ylen uutisankkurina 40 vuotta toiminut Jorma Lind on kuollut 85-vuotiaana. https://yle.fi/a/74-20230265 ARVl on näet511724- 731379
Mahdatko ymmärtää sitä
Mä en selviä jollei me jutella kunnolla. Tarvitsen sua siihen. Etkä sä voi sitä tietää kun en ole ilmaissut mutta olen751211Hitaille omat kassat
Kassoilla hidastelevat ärsyttävät. Menee heti loppupäivä pilalle, kun kauppareissu kestää hidastelijoiden takia. Näille1751096Ensimmäisenä Helluntaina ei uudelleen kastettu KETÄÄN!
Raamattu kertoo, että Helluntaina kastettiin. Mutta vaikka Raamattu ei erikseen kerro tiedän VARMASTI Ettei6911051- 84955
Olisit ollut niin
Minunlaiseni. Ehkä se on helmpompi kun emme kohtaa. Kipeältä se tuntui ettet valinnut minua41846Mitä yhteistä sinulla
on kaivattusi kanssa? Sama musiikkimaku, tai huumorintaju, tai ehkä työpaikka? Vai ettekö tunne vielä niin hyvin?49791- 39770