5kk:den ikäinen tyttö on ollut todella herkkis syntymästään saakka ja koliikkikin vaivannut . Mies lähti kuukausi sitten pois yhteisestä kodistamme koska hän ei jaksanut enää . Vauva tuntui kuulemma niin vieraalta eikä hänen päänsä kestänyt vauvan melkein jatkuvaa itkua ja parkua . Minun kärsivällisyyteni myös vauvaa kohtaan on alkanut hupenemaan kovalla vauhdilla olen kiinni 24h/vrk vauvassa . Olemme miehen kanssa menossa juttelemaan ihan ammatti ihmisen kanssa parin viikon päästä mutta päätin nyt kirjoittaa tänne tästä . Hetkittäin tuntuu siltä että olisin valmis antamaan lapseni pois ja haluaisin entisen elämäni takaisin toisaalta rakastan lastani paljon mutta rakastan myös miestäni . Mies ei halua tavata lasta tms ja tulee käymään aina silloin kun vauva nukkuu eikä edes vilkaise siihen ... Olen ihan hukassa kaiken suhteen en tiedä mitä tekisin tai mitä en tekisi.
Onko kenellekään kokemusta ? Osaako joku neuvoa mitenkään?
Onko kenellekään kokemusta ? Osaako joku neuvoa mitenkään?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kamalalta kuulostaa.. Halusiko mies lasta? Jos nimittäin halusi, niin aika vastuuttomalta kuulosta toi häipyminen. Tai vastuutontahan se on vaikkei olisi halunnutkaan..
Jaksamisia sulle. Koita kestää. Pyydä hoitoapua vanhemmilta, kavereilta, sukulaisilta. Ehkä pieni vapaa-aika sinulle itsellesi auttaa selkeyttämään ajatuksia.
Vauvaa ei pysty jättämään kenellekään koska ei ala olemaan ilman minua missään ja pelkää hirveästä vieraita ihmisiä . Mies on asiallisesti kertonut omista tuntemuksistaan ja tarpeestaan päästä pois tästä tilanteesta ja olen alkanut ymmärtämään häntä . Vauva on ihan oikeasti todella vaikea ja valvoo kaikki yöt :/
Mutta... lapsi on teidän yhteinen, kuinka toisella siis on oikeus vain lähteä? Kuulostaa vähän moraalittomalta (miehesi lähteminen...) Vaikka sinä olet synnyttänyt lapsen, on mies kuitenkin lapsen isä. Hänellä on 50% vastuuta lapsesta eikä siitä niin vain lähdetä. Ajattele, olisitko voinut tehdä niin, että itse olisit lähtenyt. Tehnyt samoin kuin miehesi teki..tuskin!! Kannattaa puhua jollekin ja mennä yhdessä terapiaan tai jotain..
Yritä vieroittaa vauvaa itsestäsi, totuttaa muihin ihmisiin. Jos nyt jaksamisesi on näin hilkulla, mieti tilanne, jossa joudut laitokseen hoitoon kun pää ei kestä enää ja lapsi joutuu kokonaan vieraille ihmisille. Kannattaa kuitenkin yrittää, koska et luultavasti jaksa tuota menoa kauaa.
Kamala tilanne sinulle. Toivottavasti saatte asiat kuntoon. Koita jaksaa. Vertaistuki on parasta tukea!
Heippa!
Kauhea tilanne sinulla kieltämättä, mutta tähän kohtaan on pakko sanoa että anna nyt ihmeessä se lapsi hoitoon aina välillä jollekkin. Vaikka vanhemmillesi. Sillä alle 8kk ikäinen lapsi EI OSAA VIERASTAA. Jos et minua usko niin voit lukea asiasta psykologian kirjoista tai kysyä neuvolasta. Joten nyt annat vaan rohkeasti lapsesi hoitoon. Ja vaikka lapsi aluksi itkisikin hoidossa niin miten se sitten eroaa siitä normaalista kotona olosta. Ainakin sanoit lapsen itkevän kotona lähes tauotta?!
miestäsi. Vaikka mies olisikin asiallisesti kertonut tunteistaan, ei hänen käytöksensä ollut asiallista. ymmärrän toki koliikkivauvan äitinä, että helvettiähän se suoraan sanottuna joskus on kun ei saa koskaan nukkua. Kuulostaa kuitenkin pahalta, että puolustelet miehesi tekemisiä sillä, että 5kk ikäinen vauva on Oikeasti Todella Vaikea. Minä ainakin loukkaantuisin jos lapseni isä ei edes käväistessään lasta suostuisi vilasemaankaan. Tarvitsette kumpikin apua, hyvä että olette menossa ammattiauttajalle.
Jos vauva vain itkee, mieti, olisiko hän allerginen? Viepä vauva lääkärille ja vaadi testejä!
Niin ota ihmeessä selvää mistä syystä lapsesi itkee, vauvat eivät itke ilman syytä. Meillä valvottaa yöt sen vuoksi että hänellä kutisee iho ja sitä täytyy raapia. Hänellä on atooppinen iho. Atoopikot ovat yleensä rauhattomia. Toinen mahdollisuus voisi olla nälkä, saako lapsesi tarpeeksi ruokaa?
Omani on jo pikkasen vanhempi, joten akuutti tilanne on pois, mutta ymmärrän sinua ja toivon voivani auttaa edes kuuntelemalla.
Itse jäin myös lapsen kanssa yksin kun hän 3,5 kk, valvotti paljon öisin, mutta muuten kaikki hyvin. Mies halusi lasta, mutta hänestä ei sitten ollutkaan isäksi. Näkee kyllä lasta kun haluaa, onneksi, ja heillä on hyvät välit, niinkun meilläkin. Mies lähti ilmeisesti vähän paniikissa, luullen ettei hänestä ollut isäksi. Tiedän kuitenkin mitä tarkoitat että et enää jaksa. Helppoa sanoa, mutta ihan oikeasti sinun tarvitsee saada vähän omaa aikaa, joka päivä vähän tai edes kerran viikossa vähän enemmän, se auttaa kummasti jaksamaan. Minä en sitä alussa saanut ja huonosti nytkin, mutta olin aivan loppu aiemmin.
Ihan samoja ajatuksia oli itselläkin; annanko koko lapsen pois vai mitä teen. Miksi toisella on oikeus lähteä tilanteesta kun itsekin tarvisi sitä tukea ja apua, rakkautta ja lepoa.
Toivon koko sydämestäni että miehesi ymmärtää ja palaa teidän luokse.
Kovasti voimia sinulle! Halaus!
Onko isovanhempia tai muita tuttuja/sukulaisia lähistöllä? Tai ystäviä, jotka ovat päivisin kotona? Pyydä joku auttamaan. Vaikka et itse lähtisi mihinkään, auttaa kummasti, jos joku toinen laittaa ruokaa tai katsoo vauvaa vaikka sen hetken, että käyt suihkussa. Ja saat itsekin juttuseuraa.
Soita neuvolaan, sinne voi soittaa koska vaan ja mene tarvittaessa juttelemaan terveydenhoitajasi kanssa.
Miehesi pitäisi olla sitoutunut vauvaan ihan samalla tavalla kuin sinunkin, ei hän voi lähteä heti, jos vähän väsyttää tai ärsyttää. Sinun ei tarvitse ymmärtää hänen lähtöään. Jos hän on lähtenyt lopullisesti, niin sitten tietysti on vain elettävä asian kanssa, mutta ei sinun tarvitse puolustella häntä.
Nyt juuri et varmasti näe asiaa näin, mutta tämä on kuitenkin ohimenevä vaihe. Jonkun ajan päästä helpottaa aivan varmasti. Tsemppiä!
hei
en tiedä mistä päin suomea olet, mutta melkein jokaisella paikkakunnalla on vonkin näköistä avohuollon tukitoimia. ota yhteys neuvolaan, tai jos ei sielä tiedä niin soita ja kerro rehellisesti tilanne lapsityön sosiaaliviranomaiseen ja pyydä apua hoitoon. Meillä käy useammasta perheestä lapsia hoidissa 1-2 kertaa kuukaudessa jotta on vanhemmalla mahdollisuus ladata akkuja ja levätä. muitakin vaihtoehtoja on. älä odottele liian pitkään, se ei ole lapselle eikä sinulle hyvä jos palatte loppuun.
jaksamisia sinulle
toivottelen sinulle. Meillä oli kans koliikkivauva ja muutenkin oli aika levoton senki jälkeen. Alko helpottaa nämä itkut jotain 7kk paikkeilla. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä vauva vaistosi minun hermostumiseni ja tili siitä vain entistä levottavammaksi. En tiedä. Oletkin jo edellä saanut paljon hyviä neuvoja. Minäkin kehottaisin sinua vaan rohkeasti jättämään vauvan jollekin hoitoon, ihan pariksi tunniksi vain alussa, jos se sinusta tuntuu paremmalta. Kummasti sitä sitten taas jaksaa, kun on hetken ollut pois vauvan läheltä. Jaksamista sinulle!
jos vaan kykenet mutta punnitse tarkkaan.
Jos haluat pitää lapsen, anna miehen mennä menojaan jos ei teidän päälle ymmärrä.
Niin, ja älä ravista vauvaa vaikka kävisi hermoihin. Muista neuvolassa olla rehellinen, se tekee sinusta hyvän äidin. Ja mieluummin liioittelet tilannettanne kuin vähättelet "kyllä me vielä vähän aikaa pärjätään".
Lapsi voisi päästä paikkakunnasta riippuen unikouluun, öiden valvominen kuulostaa pahimmalta ongelmalta nyt. Kun saat riittävästi lepoa, vauvan vaativuus ja itku ei enää haittaakaan niin paljon!
Tsemppiä!
Kaikilla äideillä ja isillä on mielikuvia siitä, minkälainen syntyvä vauva tulee olemaan. Jos vauva ei sitten osoittaudukaan sellaiseksi kuin on olettanut, seurauksena on aina jonkinasteinen pettymys. Mutta vauva ei koskaan huuda ilman syytä ja toisaalta sinä et välttämättä ole mitenkään syyllinen lapsesi itkuisuuteen. Väsymyksen ymmärrän hyvin. Vauvan kanssa voi väsyä, vaikka se olisi useimmiten tyytyväinen ja helppokin.
Älä kuitenkaan lasta adoptioon anna, jos kerran kaikesta huolimatta rakastat häntä. Tiedän kokemuksesta, että juuri nyt et jaksa ajatella tulevaisuutta ja tunnet vain tämän hetken ahdistuksen ja väsymyksen, mutta oikeasti kun vauva on jo 5 kk:n ikäinen, olet jo voiton puolella. Pikkuhiljaa kitinät ja valvottamiset vähenevät ja huomaat kaiken olleen nyt kokemasi vaivan arvoista. Miestäsi en ymmärrä, mutta hänenkään käyttäytyminen ei ole minulle vierasta. Hae apua! Sitä ei tarvitse hävetä saati tuntea huonommuutta. Päinvastoin. Ihanaa ettei kukaan ole kommentoinut ilkeästi tai tuomitsevasti. Täällä sattuu usein sellaista. Voimia!
on ihan normaalia tuntea tuollaisia tuntemuksia, varmasti kaikilla on hetkiä jolloin tuntuu ettei jaksa. kannattaa ottaa esille neuvolassa, jos tuntuu toivottomalta. lisäksi tilanteesi on muutenkin sellainen tällä hetkellä, että voimat ovat varmasti lopussa jos mies lähti.
kaikesta kyllä selviää. miten voisit ajatella lapsen antamista pois jos et pysty edes hoitoon antamaan hetkeksi? lapsi tottuu hoitajiinsa, anna ihmeessä hetkeksi esim. vanhemmillesi hoitoon. et sinäkään ole korvaamaton hänelle vaikka äiti oletkin.
itselläni mies häipyi myös lapsemme ollessa n. 6kk. aluksi olin eritt. vihainen hänelle, että millä oikeudella hän vain lähtee ja jatkaa omaa elämäänsä. nyt puolen vuoden jälkeen en edes ottaisi takas, vaikka sitä hän toivookin. en halua sellaista "isää" lapselleni joka on paikalla kun siltä tuntuu. vauva-aika on lähes kaikille rankka ja on todella pelkurimaista häipyä ja jättää toinen yksinään siihen tilanteeseen! pärjäämme nyt loistavasti ja ilman häntä, vaikka alku olikin todella rankkaa. minä en pystyisi kunnioittamaan enää sellaista ihmistä. mitä sinä teet, sen päätät itse! voimia sinulle!
Olin työtön ja mies pieni palkkaisessa työssä kun tulin raskaaksi (ei ollut siis suunnitelmissa) emme kuitenkaan halunneet aborttia joten päätimme lapsen pitää . Lapsen syntymän jälkeen miehelleni tuli suuri stressi kun hänellä alkoi työt aamuisin 6.00 ja tuli joskus illalla kotiin ja töissä piti jaksaa mutta vauvalta ei saanut pienessä kaksiossa nukkua paljoakaan . Pomo oli uhkaillut potkuilla jos ei ukko ala kunnolla hoitamaan töitään ja eihän mies jaksanut . Tilanne kärjistyi siihen sitten että mies pakkasi tavaransa ja lähti . Vauvan kanssa ei pahemmin kerennyt olemaan tekemisissä ja minä taisin sen pienenkin yhteisen hetken heiltä viedä . Vauva tuntui täysin vieraalta joka pahensi vain tilannetta koska ei ollut sitä kärsivällisyyttä eikä tunteita lapseen . Mieheni ei halua lopullista eroa mutta ei kestä tätä tilannettakaan niin ja mies maksaa asunnon vuokran yms ettei meitä "heitteille" jättänyt millään tavalla tai hyljännyt muuten kuin muuttamalla ystävänsä luokse. Äitini tai "anoppini" eivät ala vauvaa hoitamaan juuri tuon vauvan vaikeuden takia eikä ole tuttaviakaan jotka olisivat niin lapsirakkaita että katsoisivat sitä jonkun aikaa. Selviän päivästä toiseen tarkoilla päivärutiineilla jos niistä poikeitaan niin helvetti on valloillaan . Vauvan nukkuessa ei puhettakaan että voisi tehdä muuta kuin olla hiljaa paikoillaan ja toivoa ettei naapurissa metelöidä ja vauva saa nukkua tunnin verran .
niin,puhuppa neuvolassa asiasta.ainakin paikkakunnalla, missä minä asun sitä kautta saa kotipalvelun perhetyöntekijän kahdeksaksi kerraksi ilmaiseksi hoitamaan vauvaa pariksi tunniksi tai tarpeen mukaan ja voit itse levätä tai tehdä sitä mikä parhaimmalta tuntuu,eikä tarvitse olla mikään ongelmaperhe,että tätä palvelua saa,vaan ihan tavallinen väsynyt äiti on myös oikeutettu,ja ammati-ihmiset pärjää kyllä huutavankin vauvan kanssa.
Pitääpä kysellä ja kokeilla tuota.
Musta on naurettavaa, että täällä puhutaan heti adoptiosta, jos vauva valvottaa!! Ei kukaan anna koliikin takia vauvaa adoptioon eikä toisaalta varmaan kukaan sosiaalityöntekijäkään sellaiseen suostuisi.
Haidille: vauvan kanssa on joskus rankkaa, sinulla vielä vähän rankempaa kuin joillain toisilla, mutta kyllä se helpottaa. Puhu siellä neuvolassa asiasta. Jos paikkakunnallasi on avoimia päiväkoteja tai äitien kahviloita (esim. seurakunnalla saattaa olla) tms. mene sinne. Saatat löytää saman kokeneita ja saada vertaistukea. Sieltä voisi muutenkin löytyä seuraa. Vähän myöhemmin lapsen ollessa isompi voisi jonkun toisen kotiäidin kanssa vuorotella lastenhoidossa, niin saisit pikkuisen omaakin aikaa. Kyllä kaikki vielä järjestyy!
Kyllä kuulostaa kamalalta tuo kaikki - mies häipyy- rakastaa miestä - haluaisi vauvan pois yms
missä on aikuisen ihmisen vastuu lapsesta?
nykyään ei juurikaan saada " vahinkovauvoja" ja vaikka saakin vastuu heistäkin on kannettava.
luuliko nimimerkki että vauva on joku nukke jota hoivaa kun viitsii/jaksaa=
jos ite ei jaksa hoitaa lastaan, pyydä apua joltakin.
kyllä lapselle on luvassa ihana tulevaisuus - äiti joka ei tiedä ketä rakastaisi ja isä joka ei edes katso lastaan..huhoihoijaa sentään.
sieltä tuomitsevakin viesti.
hohhoijaa itsellesi kun viestilläsi lyöt lyötyä.
alkuperäiselle: jätä tuollaiset kommentit huomiotta ja tsemppiä ja voimia sinulle!!!
No huh mitä tekstiä!!
Tottakai isällä olisi myös vastuu lapsesta, mutta jos hän nyt on lähtenyt, niin eipä äiti oikein asialle voi mitään. Ja hehän ovat kuitenkin menossa yhdessä ammattiauttajlle, joten tilanne voi vielä ratketa parhainkin päin.
Ja ei todellakaan ole kiellettyä pyytää apua, jos ei yksin jaksa. Enkä todellakaan ole sanonut, että jätä lapsi jollekin toiselle hoitoon kokonaan. Jo tunnin lepo voi tehdä äidille ihmeitä aikaan. Ei ole kohtuutonta odottaa, että joku sen verran auttaisi. Kaikesta ei aina tarvitse selvitä yksin vaikka vastuunsa kantaisikin. Tunniksi pariksi avun pyytäminen ei ole vastuunsa välttelyä.
että siellä ammattiauttajalla puhuttaisiin vähän vastuusta ja ennenkaikkea isyydestä sille miehellesikin. Vakka kuinka työstressiä, se ei mielestäni oikeuta oman lapsensa hylkäämiseen. Ja oli lapsi suunniteltu tai ei, niin kun sen päättää pitää, päättää samalla olla myöskin valmis vanhemmuuteen.
Ymmärrän yöunien kannalta sen, että hän haluaa nukkua jossain missä saa nukutuksi, mutta lastaan hänen täytyy silti hoitaa. Jos varhainen kiintymyssuhde on jäänyt syntymästä, se pitää yrittää synnyttää mahdollisimman pian. Ja sitä asiaa ei auta pätkääkään se, että hän vain käväisee teidän luona eikä edes suostu katsomaan omaa lastaan! Sinun pitäisi saada omaakin aikaa, ja lapsen isä on se henkilö, jonka pitäisi lapsen kanssa olla sillä aikaa. Saattaisi se tunnesidekin muodostua sitä kautta.
Kaikella kunnioituksella, sinun ei tarvitse puolustella miehesi käytöstä sillä, että hän maksaa vuokran. Sen maksaisi sossukin ja sosiaalihuollolla ei sentään ole mitään vanhemman velvollisuutta. Olen pahoillani, jos sanani tuntuvat kovilta, mutta sappi rupeaa kiehumaan, kun taas huomaa miten helpolla miehet tuntuvat vastuuta pakoilevan... Argghh... Ja anteeksi.
oikein mutta eikös mannerheimin lastensuojeluliiton kautta saa myös hoitajaa lapselle? Kannattaa ainakin kysellä sieltä! On paljon halvempi kuin yksityiset hoitajat. Jaksamisia!
vauva nukkuu! Älä anna häiritä sen että kotityöt jää tekemättä.
Eikö se mies olisi voinut opetella nukkumaan korvatulppien kanssa? Väärin hän teki kuitenkin jättäessään sinut tilanteeseen yksin.
Olen kuullut,että joissakin tapauksissa äidin tarpeeksi uuvuttua,on lapsi otettu sairaalaan hoitoon muutamaksi päiväksi,että äiti on saanut levätä. Tiedustele tällaista vaihtoehtoa lähimmästä sairaalasta tai ota yhteyttä neuvolaan. Älä koita liikaa jaksaa yksin. Kun palat kunnolla loppuun,voit vaikka tehdä pahaa lapsellesi ihan pelkän uupumuksen takia.
jatkuvasti kirkuvan vauvan kanssa uuvuttaa kenet vain. Siinä ajattelee ajatuksia joita ei täysissä voimissa tulisi mieleenkään. Jotkut loppuun palaneet äidit ovat jopa lapsensa tappaneet. Että ei aina ole kyse siitä,että ei ole tarkkaan ennakkoon ymmärretty mitä vauvan mukanaan tuoma elämänmuutos on.
Alkuperäinen on hyvin monisanaisesti antanut ymmärtää olevansa aivan poikki eikä apuakaan saa mistään ja mieskin häipynyt kuvioista. Ihme tyyppi olet kun menet lyötyä lyömään! Häpeä.
aina järkyttyy kun tällaista tietämättömyyttä ja suoranaista tyhmyyttä saa lukea tässä suomalaisessa "tietoyhteiskunnassa".
Eikö kukaan ole kuullut ehkäisystä????? Missä herranduudeli stockmanninjoulu-fantasia harhoissa nämä nuoret (ja selvästi aivan käsittämättömän naivit) naiset elävät?
Kuinka he ovat päässeet koulusysteemistämme läpi???
Ehkäisyä käytettiin paljon ennen sitäkin ja eihän mikään ole 100% varma niin ja "vahinkoja" sattuu paljon paljon minua vanhemmillekin . Kyse ei ole parikymppisten tietämättömistä leikeistä tms . Olemme seurustelleet ja eläneet avoliitossa useamman vuoden ja miehellä on ikää 26v . Kummallakin kokemusta lapsista paljon mutta minkäs teet kun oma sattuu olemaan harvinaisen hankala tapaus. En ole mikään mistään tietämätön kaupunkilais pentu joka on saanut aina kaiken minkä on halunnut kuten riviesi välistä voi lukea olettamuksesi.
Olen itse käynyt läpi lapsemme koliikin ja raastavat katkonaiset yöt mitkä kyllä jatkuivat reilusti yli vuoden ikään asti. Nyt poika reilu puolitoistavuotias ja nyt nukkuu!
Minä koin myös kaikista rankimman ajan yksin, koska mieheni oli armeijassa. Jälkeenpäin ajateltuna se oli oikeastaan ihan hyvä ettei mies ollut kotona. En uskalla edes ajatella missä parisuhteemme olisi nyt. Minulla oli tukena ystävä ja pari miehen sukulaista. Arvet se vauva-aika kuitenkin jätti ja onneksi ne ajat on nyt takanapäin.
Sinulle voin toivottaa vain hurjasti voimaa ja sanoa kokemuksesta, että kuukausittain aika helpottaa. Lapsesi kasvaa ja muuttuu helpommaksi. Se on ihan varmaa!
Tiedän myös ajatuksen: "Annan lapsen adoptioon." Se oli minullakin päällimmäisenä mielessä vaikka eihän sitä loppupeleissä olisi tietenkään tehnyt. Mietin myös kuolemaa ja olin kateellinen muille, jolla oli "helppo" lapsi.
Hae apua! Oikeesti!! Älä tee sitä virhettä minkä minä tein. Sukulaisten/ystävien apu ei riittänyt enkä nähnyt vauva-ajassa mitään kaunista. Onneksi nyt osaan nauttia pojastani, mutta koskaan en enää halua lapsia! Niin kamalaa se oli. Reilu vuodenkaa jälkeen en ole mitään siitä ajasta unohtanut ja vieläkin olen katkera.
Olethan jo ottanut yhteyttä neuvolaan? Viimeistään tänään, jos et vielä ole!
Voimaa ja jaksamista arkeen!!!! Ja muista, se mikä ei tapa se vahvistaa!!!! Toivottvasta saatte myös parisuhteenne kuntoon...
selvästi masennuksesta, miehestäsi en osaa sanoa. Mutta tuli ihan itsellekin paha olo kun ajattelen teidän lasta. Olisi kannattanut miettiä kun lapsia lähtee synnyttämään sillä sinulla on vastuu vielä pitkäksi aikaa, vuosiksi eteenpäin. Onko sinulla ketään muuta johon tukeutua, ehkä oma äitisi? Muista, että vauva on syytön osapuoli. Vauvan kanssa ei aluksi ole helppoa, tiedän kokemuksesta, mutta ajan kanssa se helpottaa ja tulet iloitsemaan vauvasi kanssa.
Aloittaja varmasti halusikin juuri kuulla tuollaisen syvällisen ehkäisy on keksitty -kommentin. Mutta siinä olet oikeassa, että synnytyksenjälkeisestä masennuksesta voi olla kyse, ja sitä pystytään nykyisin hoitamaan tehokkaasti monilla eri menetelmillä, mm. hormonihoidoilla. Suosittelen aloittajalle kirjaa Vauvan varjo: kokemuksia synnytyksenjälkeisestä masennuksesta sekä Äimä ry:tä (=Äidit irti synnytyksenjälkeisestä masennuksesta). Yhdistyksestä löytyy tietoa netistä, samoin sillä on netissä keskustelupalsta, josta löytynee kohtalotovereita ja ymmärrystä.
Annan pelkkiä neuvoja, voi kuulostaa tylyltä, mutta jätän voivottelut muille
¤ soita neuvolaan, jos et saa apua sieltä HETI!
¤ soita kaupungin /kunnan sosiaalitoimeen / sosiaaliasioista vastaavalle (eri kunnissa eri nimikkeet, kysy kaupungin / kunnan keskuksesta) JA PYYDÄ KRIISIAPUA! Sitä on JÄRJESTETTÄVÄ! Tarkoittaa käytännössä ulkopuolista työntekijää teille kotiin, ei maksa paljoa ja varattomat / pienituloiset saa sen ilmaiseksi. Tarkoitettu tilapäiseen apuun kun perheessä tilanne niin vaatii ja teillä se vaatii
¤ soita MLL (Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallistoimistoon) ja pyydä lapsenvahti paikalle, ei väliä vaikka vauva ei tyytyisi kuin sinuun, tärkeintä on saada Teille kotiin nyt! joku ulkopuolinen edes keskusteluavuksi sinulle. Tämä maksaa noin 5 euroa / tunti, joten lapsilisällä voit ostaa noin 20 tuntia tätä palvelua ja vauvasi "kiittää" myöhemmin
¤ Soita kirkon diakoniatyöntekijälle, myös heillä kokemusta tilapäisen kotiavun toimittamisesta
¤ kerro viikon kuluttua miten Teillä voidaan, uskon, että meitä todella huolestuneita äitejä on täällä muutamia...
ps. missä päin Suomea asustelet? Voit ihan oikeasti löytää täältä apua jos uskallat raottaa salaisuuden verhoa edes pikkuisen. Onnea terveestä, elävästä lapsesta
Tampereella asustellaan . Miehellä on pari päivää vapaata nyt niin lupasi tulla iltapäivällä tänne . En tiedä onko yötäkin vai ei mutta kuitenkin .
valitettavasti välimatka on liian pitkä, mutta oletko käynyt tampereen kaupungin kotisivuilta katsomassa apuja. jos ei löydy niin mailaa, voin yrittää etsiä linkkejä illalla kun saan oman 5 kk, koliikkivaavin nukkumaan...eli tiedän täysin millaista sulla on, nytkin kirjoitan tätä yhdellä kädellä, vaavin ollessa sylissä. miten oot pärjäillyt tänään, saitko jo apua, kirjoittele miten mennyt...
Tässä muutama linkki
Tampereen lastensuojelun erityispalvelut / Luotsi (älä pelästy nimeä, luin netistä, että tähän kuuluu myös avopalvelut, eli uskallat soittaa rohkeasti, kukaan ei ole ottamassa lasta teiltä pois) puh.0207775229
Tampereen diakoniakeskus diakoniajohtaja Matti helin ajanvaraus puh. 2190205
MLL Tampereen osasto 2130721, apua myös isälle (tod.näk osaavat antaa yhteyshenkilön isälle, jotta isäkin saa tukea) MLL / perhekahvila puh.
2130721, jonne voit mennä lapsen kanssa kun tuntuu, että pää hajoaa
Muista myös ensi- ja turvakodit. Niissäkin on osaavaa henkilökuntaa antamassa puhelinneuvontaa, vaikka et olisikaan "kotia vailla"...tosin jos tilanne on todella paha niin mene sinne ja sano, että "äijä heitti pihalle"...ohitatte kaikki jonot kun perusideana on saada perhe yhtenäiseksi, jos ei ole väkivalta tai päihdeongelmaa. Jos uskallat antaa oman sähköpostiosoitteesi niin voin kirjoitella lisää. Omani on muotoa etunimi sukunimi, joten en mielelläni jakele sitä näin julkisesti. Huomiseen ja voimia vielä kerran
ps. yritä olla välittämättä osasta vastauksia, eivät ole tosiaankaan asiallisia
jos intoa riittää niin voit lukea tarinani www.kaksplus.fi / keskustelut / synnytykset nimimerkki "itkuinen äiti" kirjoitin kahdesti niin ymmärrät haluni auttaa Teitä
[email protected]
tiedän todellakin miltä sinusta tuntuu, esikoisemme oli myös todella vaativa vauva ja valvotti aina 8 kk ikään asti jolloin ensi kerran alkoi nukkua enemmän kuin 2 tuntia yhteen mittaan...
minun onneni oli että mieheni oli vahva kuin peruskallio ja kesti tuon ajan vaikka minä olin aivan loppu. kannoin vauvaa kaiket yöt jotta hän saisi nukkua ja päivät koska mies oli töissä...
illat mies hoiti vauvan ja tuuppasi minut sänkyyn nukkumaan tai ovesta ulos rauhoittumaan. ilman häntä tuskin olisimme tässä tänään, neljä vuotta myöhemmin odottamassa uutta perheenjäsentä.
en osaa auttaa sinua, lähetän vain paljon lämpimiä ajatuksia ja toivon, että jaksaisitte tämän vaikean ja vaativan ensimmäisen vuoden. sen jälkeen helpottaa...
Hei!
Kun olen lukenut tätä viesti ketjua, mielestäni tässä on unohdettu se vauva kokonaan. Hänellä on huono olla ja kukaan ei kiinnitä siihen huomiota.
Käytä lasta nyt ensimmäisenä neuvolassa tai sairaalassa ja koeta sitä kautta saada vauvalle apua. Kokeile itse vauva hierontaa, varmaan saat neuvolasta ohjeet siihen tai vie oikealle hierojalle vauva joka ymmärtää koliikin päälle jotain. Olen kuullut, että hieronnasta voi olla apua koliikki vauvalle. Jospa vauvalla on oikeasti jotain muuta kuin pelkkä koliikki?
Minusta miehelläsi ei ole oikeutta jättää teitä nyt kahdestaan. Ettekö voisi kokeilla vuorotellen hoitaa lasta, toinen voisi levätä sen aikaa. Anna miehellesikin mahdollisuus ja tue häntä hoitamaan lasta. Olen usein katsonut sivusta kuinka isä tuupataan syrjään kokonaan ja lapsen ja isän välille ei kehity lämmintä suhdetta.
Voimia sinun perheellesi!
sinä kadut lopunelämäsi jos annat lapsesi pois..asuuko vanhemmat kaukana...mene sukulaisten luo tai vanhempien, missä saat apua..lepäile ja anna tuttavasi auttaa sinua ja vauvaasi..mies kyllä huomaa jossain vaiheessa että on ollut väärässä asiasta, kun sinä olet voimissasi ja lapsesi on myös.Ihan varmasti mies katuu tekojaan..tässä tilanteessa et saa olla yksin muista se!!ota lapsi kainaloon ja mene ystäväsi, vanhempien, sukulaisten luo.
Vai että aikuisen ihmisen pitäisi muuttaa oman äitinsä helmoihin ja mummo ryhtyisi hoitamaan vauvaa. Naurettavaa!
Kyllä äidin on saatava apua omaan kotiin ja omalta paikkakunnalta. Pyytäkää apua kaupungilta, pyytäkää kodinhoitajaa avuksi perheeseenne muutamaksi viikoksi. Kotiapua kannattaa kysyä myös seurakunnasta, MLL:sta ja vapaaehtoisjärjestöistä.
Tuli mieleen, että lapsi voi olla allerginen. Jos lapsi itkee allergian takia, vie lapsi neuvolaan ja lääkäriin. Onko äiti masentunut? Jos äidillä on masennusta, äiti lääkäriin ja masennukseen hoitoa; kotiapua, mahdollisesti lääkkeitä ja terapiaa.
..ennen ollut useat sukupolvet mukana perheiden elämässä? jos mummolle tuollainen sopisi (elämäntilanteen ym. kannalta), niin loistava tilapäisratkaisuhan se olisi.. jos suhde omaan äitiin toimii, niin hänestä on oikeasti TOSI paljon apua, meillä ainakin hän on ollut tärkeä tuki joissain tilanteissa. enkä koe tätä mitenkään omaa äidinarvoani alentavaksi. :) itse olen viikkokausia yksin vauvan kanssa joskus olleena mennyt varsin mielelläni oman äitini "autettavaksi", vaikka tyttö onkin aika helppo tapaus ollut.
ja ap:lle: varmaan jo sitä apua haitkin, mutta itsellenikin tuli nuo sosiaalitoimen kautta saatavat kotiavut mieleen. ei maksa mitään, eikä tosiaan ole tarkoitettu vain ns. sosiaalitapauksille. itsellenikin tuota palvelua nimittäin tarjottiin, kun ohimennen mainitsin neuvolassa, että olin jäämässä vastasyntyneen kanssa pariksi viikoksi yksin kotiin..
Oletko saanut mistään apua? Olet ollut kovasti ajatuksissani sen jälkeen kun tämän ketjun eilen luin.
lapsi on etusijalla ja menee miehen edelle!!!
Tarvitsette tukiperheen. Katso linkki:
http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/tukiperhe.php
Myös oma kuntanne saattaa järjestää kyseistä toimintaa.
Koeta jaksaa.. itselläni on 8kk ikäinen poika, jonka isä ei myöskään paljoa halua autella...mutta onnekseni serkkutyttö on todella ollut apuna. Hän hoitaa poikaani tarvittaessa ja on seuranani silloin tällöin. Katsele ympärillesi olisiko sukua auttamaan tai kavereita jotta saisit jaksamista jos ei niin etsi tukea perhekahviloista ja muista ryhmistä puhuminen auttaa. Levänneenä jaksaa paremmin.
On se vaan niin että ei mene mun kaaliin että millä oikeudella pitää näitä vellipöksyjä paapoa, jotka väsyy ja jättää äidin yksin pienen lapsen kanssa. Itse saman kokeneena, olen yli 30v, 2 v. lapsi. Mies lähti lapsen ollessa 1v 5kk. Ja niin oli suunniteltu ja toivuttu pentu. Kaskummaa kun ei vaativan duunin lisäksi ehtinyt enää harrastaa, nähdä kavereita ja sitten naristaan kun ei saa nukkua pitkään jne...se on vaan niin, että aikansa kutakin, lapset kasvaa ja omaa aikaa tulee vielä lisää. Minulle oli itsestään selvää, että rankkaa on ja väsyttää ja paljosta pitää luopua. Kyllä on todella ollut välillä takki tyhjä, aamu alkanut suurinpiirtein itkulla, että taasko tätä, en jaksa, elämä on harmaata puuroa! Nyt jo helpompaa, käyn töissä ja harrastan sen minkä pystyn. Minulla ei ole sukulaisia auttamassa, isäänsä tapaa jokatoinen vkloppu että se helpottaa paljon. Usko pois, sinä selviät ja ei mene kauan kun helpottaa. Ottaa niiin päähän vaan nämä velliperse ukot,joita tuntuu olevan ihan liikaa!