Missä ystävät on

sama ongelma..

jo 20 vuotta sitten

on mullakin. Mitä aurinkoisempi päivä on, sitä ahdistavampaa on istua yksin kotona. Tänään olin yksin ottamassa aurinkoa. En kuitenkaan pysty menemään yksin uimarannalle -se tuntuu liian säälittävältä. Terassillekin olisi kiva mennä, mutta kenen kanssa? En tunne 2 vuoden jälkeen Helsingistä vielä hyvin paljon ketään.

Lohdullista lukea, että on muitakin yksinäisiä kesälomalaisia! Mun "lomailu" on pääasiassa neljän seinän sisällä istumista: netissä surffalua ja tv:n katselua. Oon käyny yksin alennusmyynneissä, leffassa, ulkona käppäilemässä...mut on se turhauttavaa, kun ei ole kavereita. Himottais lähteä uimarannalle, mutta tuntuu tyhmältä mennä sinne yksin istuskelemaan. :(

Täältä ystäviä ei ainakaan saa.

Nimimerkki Kokemusta on; laitoin meiliosoitteeni, eikä kukaan vastannut

Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Olen kirjoitellut italialaiselle kirjeenvaihtokaverille n. 7 vuoden verran, on lähetetty monet joulu-, ja synttäripaketit, tuettu toisiamme surun hetkellä, tältä tyttökaverilta kuoli mummu ja koetin lohduttaa häntä kirjeitse, kun en kerran paikan päälle voinut lähteä. Hänen entinen miehensä oli mustasukkainen gigolo, ja nyt tämä kaverini on onnellinen uuden miehensä kanssa, kohta neljättä vuotta naimisissa, ja lapsikin on tulossa syksymmällä.

Tämä bambinoko on syynä siihen, että viestintä hänen puoleltaan on nyt hiipunut tyystin? Minulla ja miehelläni kun ei ole lasta tulossa. 8 viikkoa sitten kirjoitin ensi kerran aikeistamme tulla käymään Italiassa lomallamme, ajattelimme vaikka piipahtaa, emmekä todellakaan majoittautua hänen luokseen koko lomaksi. Hän kirjoittikin, että tulkaa vain, vaikka muutamaksi päiväksi, vaikka hänellä onkin muuta ohjelmaa. Sitten tein ilmeisesti suuren virheen: kysyin, miten pääsemme bussilla/junalla lentokentältä helpoiten tuohon kaupunkiin ja mitä hotellia hän voisi suositella, netin kautta kun ei aina selvää ja luotettavaa kuvaa saa. Lähetti vastaukseksi, että olipa paljon kysyttävää minulla ja paljon työtä hänelle, mutta että koettaa ensi viikolla vastailla. Siitä on nyt kohta 7 viikkoa. Eikä mitään ole kuulunut. Ensi kerran tapaisimme, mutta häntä ei näköjään kiinnosta. Lähetin synttärilahjankin tänä odotusaikana, kuten joka vuosi, mutta ei kiitosta tullut, eikä vastausta häneltä.

Jos tämä ulkomaan "ystäväni", tai kuka tahansa kotimaan kamu haluaisi tietää, miten pääsee Vantaan lentokentältä meidän kaupunkiimme ja mihin tänne olisi hyvä majoittautua muutaman päivän ajaksi, en kokisi sitä kovinkaan isoksi työksi, ja en ainakaan valittaisi tuota pientä vaivaa tuolle ystävälleni.

En kirjoita perään, ennen kuin hän vastaa, enkä kirjoita hänelle enää vaikka vastaisikin. Jos hänellä on ehkä muutama hetki aikaa meille muun ohjelman lomassa, niin on turha vaivautua enää, olen ymmärtänyt viestin, loud and clear.

Minäkin voisi olla ystävä:)...mutta minkäs ikäisiä olette? Niin...laittakaa s-osoitteenne tänne...