Eli tilanne on tämä: olen seurustellut monen monta vuotta teiniajoista lähtien ja suhde kariutui noin vuosi sitten. Aika pian noin parin kuukauden päästä aloitin tapailemaan yhtä tyttöä ja se meni sitten surusteluksi. Aika pian kuitenkin alkoi "ahdistamaan" ja laitoin suhteen poikki. Taas olin noin kaksi kuukautta, kunnes alettiin tämän samaisen tytön kanssa tapailemaan ja sitä kautta seurustelemaan. Kunnes TAAS keväällä ahdistus alkoi ja suhde loppui. Kaikki vain sen takia ettei ole nuorempana saanut mennä ja elää vain itselleen. Nyt ollaan taas nähty ja tyttö haluaisi enemmän, mutta kun itsellä on pelko persiissä, että mitä jos taas tulee sama tilanne eteen. Molemmat rakastetaan toisiamme ja minä olen aivan pihalla mitä pitäisi tehdä. Saattaa olla että molemmilla olisi aika vaikea luottaa suhteen kestävyyteen. Mitä siis tehdä, elää se nuoruus nyt vai keskittyä tähän tyttöön.
Tilanne raastaa molempia kun ei tiedä mitä haluaa...
Tilanne raastaa molempia kun ei tiedä mitä haluaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Saman tilanteen kokeneena voin sanoa, että tyttö ei ole sinulle se oikea. Vaikka nuoruus olisikin mennyt seurusteltaessa saattaa silti olla valmis samantien uuteen suhteeseen. Suosittelen että olet ihan itsekseen hieman pidemmän aikaa. Totuttele yksinoloon ja nauti vapaudesta. Kyllä sitten kun kohtaat todellisen rakkauden niin olet ihan valmis hänen kanssaan seurustelemaan. Jos te tämän uuden tytön kanssa olette jo kahdesti "eronneet" niin kannattaisi miettiä sitäkin että ehkä hän ei ole sinua varten.
Tuossa on kyllä asiaa ja olen kyllä samaa miettinyt, että olisiko tässä sitten eri tilanne jos oikeasti meidät olisi tarkoitettu toisillemme. Myös olen miettinyt että onko tässä nyt sitten vaan kysymys toisen luopumisen vaikeudesta ja ettei halua nähdä sitä toista kenenkään muunkaan kanssa...Sairasta ehkä...
yksin olemisen pelkoa, itse erosin akoja sitten kolme vuotta kestäneestä ensirakkaudestani (olimme erotessa 21), heti kolmen kuukauden kuluttua minulla oli "laastarisuhde", en sitä laastarisuhteeksi silloin suostunut myöntämään, mutta 6kk jälkeen tajusin etten oikeasti halua seurustella vaan pelkäsin yksin oemista. Tämän jälkeen olin vuoden yksin ja opettelin elämään itsekseni, pidin hauskaa kavereiden kanssa ja vannoin ikuista sinkkuutta, no nykyinen mieheni vei sitten jalat alta ja sinkkuilu loppui kuin seinään :)
Ole oikeasti hetki yksin, olet nuori ja sinun on opittava tulemaan toimeen yksiksesi!
Ihan sama tilanne oli itsellänikin joku vuosi sitten.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: elä yksin pidempään, ilman suhteita. Tulet sinuksi itsesi kanssa ja myöhemmin, kun siltä taas tuntuu niin seurustele. Ei ole reilua teitä kumpaakaan kohtaan seurustella, jos pidemmän päälle ahdistaa. Tunteissasi ei myöskään ole mitään sairasta. Ei sille mitään voi että ahdistaa vaikka toisen kans haluaa olla. Pitää tehdä selkeä valinta mitä kannattaa tehdä, kumpaakin ei noilla tuntemuksilla voi saada eikä kannata itseään mihinkään pakottaa.
Niin kauan, kun et ole sinut erosi etkä itsesi kanssa, kannattaa pysytellä etäällä parisuhteista. Niistä ei koskaan hyvä seuraa. Meille naisille itsetutkiskelu on jotakuinkin arkipäivää, ja siten me parhaiten selviämme parisuhdekarikossa sen kovimmissakin tuoksinoissa. Tämä kuitenkin vain silloin, kun on kanttia mennä syvälle omaan itseensä ja kohdata "omat demoninsa".
Anna aikaa itsellesi. Mieti, mikä tai kuka olet ja mitä elämältäsi odotat. Käy läpi edellistä parisuhdettasi: mikä siinä oli hyvää ja mikä taas meni pieleen. Ota oppia omista virheistäsi. Selvitä, mitä todella pelkäät ja mikä paniikkireaktiosi laukaisi. Opi olemaan yksin, elämään vain itsellesi. Vasta sitten, kun olet yksi, kokonainen, itseäsi hyvällä tavalla rakastava ihminen, joka ei tarvitse toista täydentämään itsesi, olet valmis uuteen suhteeseen. Parisuhdematematiikka on yksinkertaista. 1 1 = 2, mutta 1/2 1/2 tekee vajaan, lopulta omaan mahdottomuuteensa päättyvän suhteen.
Tytöllesi voit selittää, miten asia on. Sinä et ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Ryhtyminen siihen liian aikaisin vain satuttaisi lopulta teitä molempia. Kyllä sen sitten tietää, kun aika on kypsä.
Kiitos kaikille vinkeistä, jotka ovat hyviä ja tavallaan olen tiedostanut kaiken tämän jo aiemmin mutta ihminen on vaan niin yksinkertainen ettei virheistä opi ja pitää vaan lyödä päätä seinään:) En usko kuitenkaan että kyseessä oli laastarisuhde, koska kuitenkin koko ajan tavallaan teki mieli olla vapaa ja ei parisuhteessa. Koko tämä vuosi on ollu tyhtä hullunmyllyä ja omat tunteet on heitellyt laidasta laitaan ja ei ole oikeen ollut mitään otetta mistään... Mutta asioilla on tapana järjestyä:)Täytyy vaan elellä päivä kerrallaan ja kattella mitä tapahtuu.
Olin itse laastarisuhteessa syistä joita sun parisuhteesta tuskin löytyy.
Vapaudenkaipuu on mulle tuttu juttu ja siksi suosittelen yksin oloa. Ahdistaa se alkaa, jos haluaa olla vapaa. Ole siis vapaa parisuhteesta, olet kyllä sitten tulevaisuudessa siihen valmis :) nauti vapaudesta kun vielä voit, myöhemmin voi kaduttaa vaikka suhde tähän tyttöön nyt onnistuisikin, ahdistuksesta huolimatta.
Itse painin just saman asian kanssa. Onneksi pysytmme keskustelemaan asioista rehellisesti ja tuntikaupalla. Tiedän, että tämä suhde voi loppua ihan minä päivänä hyvänsä,joten ei saa päästää tunteita liiaksi mukaan. Hankalaa kun ei tiedä onko itse hätävara vai pitääkö toista sellaisena. Ei auta muu kuin järkkymätön rehellisyys. Silloin kumpikaan ei loukkaa toista.Vai rehellisyyden avulla tällaisesta jutusta voi jäädä hyvät muistot, oli lopputulos sitten mikä tahansa.