En tiedä mitä tekisin, mieheni on muuttunut todella kylmäksi ja välinpitämättömäksi minua kohtaan (sama ilmiö oli 4 vuotta sitten, jolloin hän petti minua, nyt siihenkään en uskoisi riittävän häneltä aikaa). Olen keskustellut hänen kanssaan asiasta, ja hän kyllä hokee aina rakastavansa, mutta minun on vaikea uskoa sitä hänen käytöksensä takia (itsekästä käytöstä, koskaan hän ei huomioi minua, vaan tekee omia päätöksiään minun selän takana ja itse kuulen niistä yleensä jossain muualla).
Hän syyttää tämän hetkistä tilannettamme siitä (kumpikaan ei halua enää rakastella, eikä meillä ole mitään puhuttavaa toisillemme, jos minä en kerro työjuttujani (jota olen yrittänyt rajoittaa), että hänellä on hirveästi stressiä jne.
Olen ehdottanut, että hän menisi vaikka kaveriensa kanssa kaljalle tai jotain, että saisi tilanteen purettua (jos minusta ei ole siihen), mutta hän on sellainen työnarkomaani, että ei aikaa siihenkään ole. Hänen yritystoimintansa on kausiluonteista joten yli puoli vuotta hän painaa täysillä töitä, nykyään jo 8-9 kuukautta. Nämä kaudet ovat meille aina hyvin raskaita, hän ikäänkuin sulkee minut kokonaan elämästään, ja huomioi uudelleen vasta kun kausi on ohitse (siinä välissä olen hänelle ilmaa, hoidan yksin kotia ja vietän koiramme kanssa aikaa). Tuon yritystoimintansa lisäksi hän on hankkinut monia eri pieniä töitä ja tämän tavallaan ymmärrän, kun kerran hänen rahallinen tilanteensa on huono.
Olemme olleet naimisissa 8 vuotta, sitä ennen seurustelleet 4 vuotta . Viimeiset neljä vuotta on ollut pelkkää alamäkeä, mieheni petti minua 4 vuotta sitten, enkä ole täysin päässyt siitä yli. Sen lisäksi hän ei ole muutenkaan luotettava; hän puhuu harvemmin totta kuin valhetta (olenkin kutsunut häntä patologiseksi valehtelijaksi, miksi olen sitäkin miettinyt, onko siinä suhteessa vika minussa, eikö hän uskalla kertoa minulle asioitaan, kun jopa kaljalle menosta pitää valehdella.
Hän ei osallistu yhteisiin menoihimme (satunnaisesti saattaa tarjota ruuan ravintolassa tms.), hän ei maksa omaa osaansa lainanlyhennyksistä jne (tästä syystä tunnen, että hän haluaa vain hyötyä minusta, ja siksi hokee rakastavansa, kun tietää, että muuten heittäisin hänet ulos). Hänellä on ulosottovirasto niskassaan (joten tässä ehkä selitys siihen, että hän ei hoida omia osuuksiaan), jopa meidän yhteisestä talostamme hänen puolensa on noiden velkojen vakuutena. Itse olen maksanut lainanlyhennyksiä tietämättä tilanteesta mitään (okei, olen tyhmä, hän salasi tämänkin minulta), olen tiennyt, että hänellä on yrityksensä takia paljon velkaa jne. mutta olen kuvitellut, että koska hänellä on jo veloillaan takaaja, minulle ei tule niistä ongelmia.
Olen yrittänyt työlläni auttaa häntä yritystoiminnassaan (sen verran kuin olen jaksanut/pystynyt (ehkä pystyisin vielä parempaan, mutta 4 vuotta sitten menetin siihenkin motivaation), käyn itse päivätöissä, hoidan kodin jne.), mutta rahalliseen auttamiseen en ole lähtenyt.
En tiedä, mistä tähän löytyy ulospääsy, olen miettinyt jo muuttamista vuokralle jne. mutta kun talolainaa joutuu kuitenkin maksamaan vielä siihen asti kuin se on myyty (jos se laitetaan myyntiin), niin se vaikuttaa hankalalta ratkaisulta. Kaikki ratkaisut vaikuttavat hankalilta, en tiedä, miten tästä on mahdollista päästä ulos? Miten tietäisin, onko hänellä vielä tunteita minua kohtaan, vai sanooko hän niin vain sen takia, että saa asua minun elätettävänä? Olenko liian sinisilmäinen? Itse rakastan edelleen miestäni, mutta näyttää siltä, että en saa sille vastakaikua. Ja tuntuu että vuodet valuvat hukkaan, vaikka olenkin kolmikymppinen (vai onko minulla joku kriisi menossa), luojan kiitos lapsia ei sentään ole.
Saatte vapaasti kommentoida. Kiitos jos jaksoitte lukea sepustukseni loppuun asti.
Hän syyttää tämän hetkistä tilannettamme siitä (kumpikaan ei halua enää rakastella, eikä meillä ole mitään puhuttavaa toisillemme, jos minä en kerro työjuttujani (jota olen yrittänyt rajoittaa), että hänellä on hirveästi stressiä jne.
Olen ehdottanut, että hän menisi vaikka kaveriensa kanssa kaljalle tai jotain, että saisi tilanteen purettua (jos minusta ei ole siihen), mutta hän on sellainen työnarkomaani, että ei aikaa siihenkään ole. Hänen yritystoimintansa on kausiluonteista joten yli puoli vuotta hän painaa täysillä töitä, nykyään jo 8-9 kuukautta. Nämä kaudet ovat meille aina hyvin raskaita, hän ikäänkuin sulkee minut kokonaan elämästään, ja huomioi uudelleen vasta kun kausi on ohitse (siinä välissä olen hänelle ilmaa, hoidan yksin kotia ja vietän koiramme kanssa aikaa). Tuon yritystoimintansa lisäksi hän on hankkinut monia eri pieniä töitä ja tämän tavallaan ymmärrän, kun kerran hänen rahallinen tilanteensa on huono.
Olemme olleet naimisissa 8 vuotta, sitä ennen seurustelleet 4 vuotta . Viimeiset neljä vuotta on ollut pelkkää alamäkeä, mieheni petti minua 4 vuotta sitten, enkä ole täysin päässyt siitä yli. Sen lisäksi hän ei ole muutenkaan luotettava; hän puhuu harvemmin totta kuin valhetta (olenkin kutsunut häntä patologiseksi valehtelijaksi, miksi olen sitäkin miettinyt, onko siinä suhteessa vika minussa, eikö hän uskalla kertoa minulle asioitaan, kun jopa kaljalle menosta pitää valehdella.
Hän ei osallistu yhteisiin menoihimme (satunnaisesti saattaa tarjota ruuan ravintolassa tms.), hän ei maksa omaa osaansa lainanlyhennyksistä jne (tästä syystä tunnen, että hän haluaa vain hyötyä minusta, ja siksi hokee rakastavansa, kun tietää, että muuten heittäisin hänet ulos). Hänellä on ulosottovirasto niskassaan (joten tässä ehkä selitys siihen, että hän ei hoida omia osuuksiaan), jopa meidän yhteisestä talostamme hänen puolensa on noiden velkojen vakuutena. Itse olen maksanut lainanlyhennyksiä tietämättä tilanteesta mitään (okei, olen tyhmä, hän salasi tämänkin minulta), olen tiennyt, että hänellä on yrityksensä takia paljon velkaa jne. mutta olen kuvitellut, että koska hänellä on jo veloillaan takaaja, minulle ei tule niistä ongelmia.
Olen yrittänyt työlläni auttaa häntä yritystoiminnassaan (sen verran kuin olen jaksanut/pystynyt (ehkä pystyisin vielä parempaan, mutta 4 vuotta sitten menetin siihenkin motivaation), käyn itse päivätöissä, hoidan kodin jne.), mutta rahalliseen auttamiseen en ole lähtenyt.
En tiedä, mistä tähän löytyy ulospääsy, olen miettinyt jo muuttamista vuokralle jne. mutta kun talolainaa joutuu kuitenkin maksamaan vielä siihen asti kuin se on myyty (jos se laitetaan myyntiin), niin se vaikuttaa hankalalta ratkaisulta. Kaikki ratkaisut vaikuttavat hankalilta, en tiedä, miten tästä on mahdollista päästä ulos? Miten tietäisin, onko hänellä vielä tunteita minua kohtaan, vai sanooko hän niin vain sen takia, että saa asua minun elätettävänä? Olenko liian sinisilmäinen? Itse rakastan edelleen miestäni, mutta näyttää siltä, että en saa sille vastakaikua. Ja tuntuu että vuodet valuvat hukkaan, vaikka olenkin kolmikymppinen (vai onko minulla joku kriisi menossa), luojan kiitos lapsia ei sentään ole.
Saatte vapaasti kommentoida. Kiitos jos jaksoitte lukea sepustukseni loppuun asti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Valitettavasti. Ei aineksia ihmissuhteeseen.
Tuollainen tilanne minullakin oli, kun odotin esikoistamme. Mies muuttui melkein päivässä iloisesta, normaalista miehestä etäiseksi, kiukkuiseksi, vältteleväksi... Myöhemmin sain tietää että hänellä oli (myös) tuolloin sivusuhde toiseen naiseen. En nyt sano, että teillä olisi samoin, mutta jos kuuntelet tunteitasi, tiedät vastauksen ja ratkaisun ongelmaasi. Miksi jatkaa suhteessa, jossa voi pahoin, tuntee itsensä huonoksi, arvottomaksi, torjutuksi, sivulliseksi omassa elämässään. Se riittää sanomaan ei pahalle ja antamaan elämälleen jälleen mahdollisuden hyvään. Mitä kauemmin olet välinpitämättömässä suhteessa, sitä enemmän tuo käsitys itsestäsi tarttuu myös sinuun, alat tuntea tilanteesta syyllisyyttä ja häpeää sekä saatat sairastua henkisesti tai fyysisesti jatkuvan stressitilan takia. Ero on aina ikävä, mutta se kirpaisee kerran, tuntee jonkun aikaa eroahdistusta, mutta se ei ole jatkuvaa kärsimystä. Kuten itsekin totesit - onneksi teillä ei ole lapsia etkä ole sotkeentunut puolisosi velkoihin. Siinäkin olet toiminut viisaasti. Nyt tunteesi ovat herättäneet sinut ja odottavat sinun toimivan jälleen viisaasti. Kukaan muu ei voi sinua tilanteesta pelastaa kuin sinä itse...
MINUA SAPETTA HETI, KUN KERROIT ETTÄ EI MAKSA PUOLIA LAINAN LYHENNYKSISTÄ YMS. ET SINÄ MIKÄÄN TÄYSIHOITOLA OLE TAI MATKUSTAJA KOTI.
ELÄ ALA RAHOILLASI KETÄÄN ELÄTTÄMÄÄN JOS HÄN EI MAKSA OMAA OSUTTAAN. SINUN RAHOILLE SINULLA ITSELLÄSI ON KÄYTTÖÄ!
NYT OTA JÄRKI KÄTEEN JA UKKO PIHALLE. OLISIN HEITTÄNYT JO SEN EKAN PETTÄMISEN JÄLKEEN. OLETKO VARMA ETTEI SILLÄ OLE UUTTA MATOA JO KOUKUSSA?
JOS EI PUHALLETA JOKA ASIASSA YHTEISEEN HIILEEN, NIIN MIKÄ SE AVIOLIITTO SITTEN ON??
ANNA UKKOS YRITTÄÄ RAUHASSA JA EHTIÄ OMA KÄMPPÄ JA OMAT LUTKAT. EI NAISEN TARVI MAKSAA JA HYVÄKSYÄ KAIKKEA!
VOIMIA SULLE JA OIKEITA RATKAISUJA!