Onkos muilla (ja tiedä että on) samanlaisia tuntemuksia kuin mulla. Olen muuten kiitos kysymästä 29-vuotias mieshenkilö. Olen ollut vain yhdessä "vakavammassa" (joka ei näköjään ollut kuitenkaan tarpeeksi vakava) suhteessa joka kesti kolmisen vuotta. Muutoin olen ollut pitkän päälle single.
Mutta pointtina on: Perheen perustaminen EI kiinnosta (ja tässä tarkoitan lapsia) mutta haluaisin kuitenkin parisuhteeseen mahdollisuuksien mukaan naisen kanssa.
Pointtina on yleinen yhdessäolo, seksuaaliset toiminnot ja elämän jakaminen parisuhteen muodossa. Okei hienoja termejä jne mutta yhteenvetona sanottakoon: Naista kaipaan.
No tämä on ehkä monille sinkkumiehille myös arkipäivää, joillekin tosin vähemmän. Mutta sinkkuelämässä ei mielestäni ole mitään vikaa - se nyt vaan tuppaa aina silloin tällöin sukeltamaan, kun tajuaa olevansa yksin neljän seinän sisällä (tai sen puoleen taivasalla, ihan sama).
Mutta miksi ei lapsia?
En ole vain koskaan ollut "lapsi-ihminen". Toki sukulaisten ja tuttavien muksut on ihan jees nähdä silloin tällöin, mutta just noin: Silloin tällöin. Sopivina annoksina. Mutta mitä olen sivusta katsellut onnellisten (?) pitkään perhe-elämää viettäneiden ihmisten arkista aherrusta, niin sellaiseen en ikipäivänä haluaisi lähteä. (nythän sitä on tosin helppo puhua, saas nähdä mitä on 5 vuoden kuluttua ajatusmaailma).
No mutta muksuton suhde olisi mielestäni paras ratkaisu parisuhteessa, mutta se ei ole helppoa; varsinkin kun parisuhteessa on nimenomaan se toinen osapuoli, joka tekee siitä parin.
Naiset ovat synnynnäisesti lapsi-ihmisiä, näkeehän sen jo barbeilla leikkimisellä pikkutenavasta alkaen. Isoina naiset haluavat ihan oikeita lapsia, ja sitä kutsutaan "vauva-kuumeeksi" (hölmö nimitys).
Eli herää kysymys: Mistä löytää 20-30-vuotiaan naisen, joka EI halua lapsia lähitulevaisuudessa, tai ehkei koskaan? Tämä on se valtavan kutkuttava, vaikea kysymys johon ei löydy vastausta. Ei löydy kirveelläkään. Tai vaikka koirien ja kissojen kanssa etsisi.
Mutta mites teillä immeisest jotka jaksoitte lukea tämän, on ajatuksia herättänyt tämä puoliturha avautuminen ja ennenkaikkea jopa väsyttävän tylsä tekstini?
Mutta pointtina on: Perheen perustaminen EI kiinnosta (ja tässä tarkoitan lapsia) mutta haluaisin kuitenkin parisuhteeseen mahdollisuuksien mukaan naisen kanssa.
Pointtina on yleinen yhdessäolo, seksuaaliset toiminnot ja elämän jakaminen parisuhteen muodossa. Okei hienoja termejä jne mutta yhteenvetona sanottakoon: Naista kaipaan.
No tämä on ehkä monille sinkkumiehille myös arkipäivää, joillekin tosin vähemmän. Mutta sinkkuelämässä ei mielestäni ole mitään vikaa - se nyt vaan tuppaa aina silloin tällöin sukeltamaan, kun tajuaa olevansa yksin neljän seinän sisällä (tai sen puoleen taivasalla, ihan sama).
Mutta miksi ei lapsia?
En ole vain koskaan ollut "lapsi-ihminen". Toki sukulaisten ja tuttavien muksut on ihan jees nähdä silloin tällöin, mutta just noin: Silloin tällöin. Sopivina annoksina. Mutta mitä olen sivusta katsellut onnellisten (?) pitkään perhe-elämää viettäneiden ihmisten arkista aherrusta, niin sellaiseen en ikipäivänä haluaisi lähteä. (nythän sitä on tosin helppo puhua, saas nähdä mitä on 5 vuoden kuluttua ajatusmaailma).
No mutta muksuton suhde olisi mielestäni paras ratkaisu parisuhteessa, mutta se ei ole helppoa; varsinkin kun parisuhteessa on nimenomaan se toinen osapuoli, joka tekee siitä parin.
Naiset ovat synnynnäisesti lapsi-ihmisiä, näkeehän sen jo barbeilla leikkimisellä pikkutenavasta alkaen. Isoina naiset haluavat ihan oikeita lapsia, ja sitä kutsutaan "vauva-kuumeeksi" (hölmö nimitys).
Eli herää kysymys: Mistä löytää 20-30-vuotiaan naisen, joka EI halua lapsia lähitulevaisuudessa, tai ehkei koskaan? Tämä on se valtavan kutkuttava, vaikea kysymys johon ei löydy vastausta. Ei löydy kirveelläkään. Tai vaikka koirien ja kissojen kanssa etsisi.
Mutta mites teillä immeisest jotka jaksoitte lukea tämän, on ajatuksia herättänyt tämä puoliturha avautuminen ja ennenkaikkea jopa väsyttävän tylsä tekstini?
Vastaukset 60
Vanhimmat
taas niitä "vastuutonta" ja "lapsellista" viestejä... älkää please... kaikki eivät halua samaan perhehelvettiin...
aivan kuin minä olisin kirjoittanut muutama vuosi sitten. Nyt on 30V liian lähellä, ja potentiaalisista nais ehdokkasita ajattelee, en nyt
ensimmäisenä mutta aika nopeasti, että mikä laisen perheen tuon kans saa aikaiseksi :D
kyllä toi on vastuutonta, koska ihmisen ensisijainen tehtävä on jatkaa sukua, ja yrittää kasvattaa lapsensa niin, että maailmasta tulee ripauksen parempi paikka. Kaikki muut jutut tulee vasta tuon jälkeen.
hahahaha!
ai maailmasta tulee parempi paikka kun tekee lisää ihmisiä??????
VUODEN VITSI.
ON VASTUUTONTA JA SADISTISTA TUOTTAA LISÄÄ ELÄMÄÄ TÄNNE KURJUUDEN KESKELLE. AJATTELE SYNTYMÄTTÖMIEN ONNEA - ÄLÄ RIISTÄ SITÄ HEILTÄ.
Välttele aina vaan velvollisuuksiasi, ja tee aina sitä, mistä tulee kiva mieli sinulle ja vain ja ainoastaan sinulle.
armeijan minä kyllä kävin.
Huomaa kyllä, minkälainen tyyppi olet. Ei mitään ajattelukykyä, varsinkaan omaa. Nykyään ei enää pidetä tärkeänä lastentekoa noin yleisen mielipiteen kannalta, niin se ei sinusta ole tärkeää. Armeijan kävit, ja varmaan hehkutatkin aina armeijaa. Se kun on sellainen, mitä tässä meidän sulkeutuneessa maassa pidetään tärkeimpänä velvollisuutena. Kävin minäkin armeijan, mutta en ole laisinkaan varma, pitäisikö siitä olla ylpeä vaiko ehkä paremminkin hävetä.
Suvunjatkaminen ja lasten kasvattaminen hyvin on sinun velvollisuutesi ihmiskunnalle. Se on meidän kaikkien tärkein velvollisuus.
mulla samanaisia ajatuksia, ei vaan innosta hankkia lapsia, sukulaisten lapsia on joskus kiva nähdä ja sitten on kiva kun ne menee omiin koteihinsa takaisin:)
Haluan tehdä kaikkia omia juttuja vapaasti parisuhteessa kahdestaan ilman jatkuvaa huolta ja vastuuta pienen ihmisen elämästä, (ja ei valvomisia yöllä). oon ajatellut että ehkä joskus 1 lapsi jos siltä tuntuu -10v päästä mut jos ei niin mikä ihmeen pakko se on. En ole muutenkaan elänyt sen mukaan mitä "pitäisi/mitä muutkin tekee" vaan miltä itsestä tuntuu ja monet kadehtii sitä hyvällä. Tuntuu pahalta kun niin moni nainen tekee lapsia kun "kaikki" kaveritkin ja sitten on josain vaiheessa onnetonta parisuhteessa yms. Joten näin on nyt hyvä olla, ei yhteiskunta voi kaikkia painostaa/pakottaa lapsien hankintaan, joo, ja barbiet on mustakin silti ollut pienenä kivoja ;)
muutamasta lauseesta. annoin vain esimerkin velvollisuudesta jolla on todella väliä. osaan minä uidakin. :(
jos koet itsellesi lasten tekemisen niin saatanan tärkeänä, ni saat ihan itse pitää velvollisuutesi. hei eletään nykypäivää ja monelle kaikki muut oikeudet tulevat ennen sinun hehkuttamaa velvollisuuttasi...on se hienoa että joku tietää mikä on elämän tarkoitus.
Se se vasta vastuutonta on että laittaa huonot geenit kiertoon. Siitä kärsii paitsi lapsi ja myös koko yhteisö monella tapaa...
Olen 37-v. nainen ja samantapaisia mietin.
Minulla ei ole lapsia. Ei ole vaan koskaan ollut mitään vauvakuumetta tai halua hankkia lapsia. Enkä aio lapsentekoon ryhtyä vastaisuudessakaan. Johan tuota ikääkin on kertynyt sen verran, ettei tunnu enää ajankohtaiselta.
Olen elänyt paitsi muutaman lyhyemmän, myös yhden pitkän parisuhteen, joka kesti toista kymmentä vuotta. Nyt olen ollut "uusiosinkkuna" puolitoista vuotta. Mukava mies olisi ihan kiva löytää kumppaniksi, mutta tuntuisi ihan vieraalta ajatukselta enää muuttaa kenenkään kanssa saman katon alle.
Sinkkuelämä on ollut kohdallani oikein mukavaa. Harrastukset ja ystävät täyttävät vapaa-aikani, joten ei ole lainkaan sellaisia epätoivoisia fiiliksiä, mitä tältä palstalta usein saa vastaavassa tilanteessa olevien kirjoittamana lukea.
Mistä siis löytyisi mies, joka ei halua lapsia eikä samaan kämppään asumaan? Tavattaisiin ja vietettäisiin laatuaikaa silloin, kun molempien aikatauluun sopii. Enkä tällä tarkoita pelkkää seksiä, vaan muutakin kivaa yhdessä oloa ja tekemistä. Ja vaikkakin erillään elettäisiin, kuitenkin toista kunnioittaen (lue: rehellinen ja uskollinen).
No, näistä voi haaveilla ja ehkä se unelmien kumppani vielä meille molemmille löytyy. Onnea etsintään!
Kaipa meitä miehiäkin on jotka ajattelee samalla tavalla kuin sä. Ainakin tässä on yksi ja onni huomata että on myös naisia, itse olen kohdannut yhden sellaisen naisen joka ajattelee asioista juuri noin kuin sä tai mä. Häntä on vaan pirun vaikea valloittaa, hän itse on onnistunut kyllä valloittamaan mut. En tiedä sitten onko se tahatonta vai tarkoituksellista. :)
Sain kuitenkin lapsen vahingon kautta. Lapsi on on ihana, enkä luopuisi mistään hinnasta.
Oon vähän päälle parikymminen nainen ja en todellakaan vois ikinä kuvitella itseäni äidiks! Se on ihan pirun ärsyttävää, jos jotkut tuputtaa lasta syliin tai sit ku sille pitää sössöttää niin paljon. Muutenkin nousee vaan karvat pystyyn koko asiasta!
Mä todellakin kanssa haluaisin vaan sen suhteen ja jos jostain pitäis huolehtia miehen lisäks se olis tod.näk joku dobermanni mitä voi komentaa ja kouluttaa ilman että se rääkyy takaisin
Kaikki tuntemani ihmiset, joilla on ollut dobermanni, ovat olleet mulkkuja. Joskus koira on ollut ihan jees, tosin.
Eivät kaikki naiset ole lapsi-ihmisiä. Itselläni on kolme kummilasta ja veljellä suurperhe joten sivusta seuraan lapsiperhe-elämää. Eli en tiedä mitä se on 24/7! Mukaviahan lapset ovat mutta... Vielä ei ole se vauvakuume iskenyt ja luulen ettei koskaan iskekään. Minusta on tullut itsekäs sillä haluan omaa aikaa ja vapautta. Ikää pian 29 vuotta, en ole naimisissa.
Olen 28-vuotias sinkkunainen, eikä lapset ainakaan minulla ole suunnitelmissa. Yleisesti ottaen olen erittäin tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se nyt on, eikä siis myöskään mies ole haussa. Miehen kanssa on tullut aikoinaan muutamia vuosia asuttuakin, mutta siihen en kyllä enää lähde ihan helposti. Parisuhdetta pidän kuitenkin ihan mahdollisena tulevaisuudessa, jos mukavaan mieheen satun törmäämään.
Lapsista en ole koskaan erityisesmmin välittänyt, enkä niitä aio kyllä yhteiskunnan vaatimusten takia hankkia. Ns. vauvakuumetta minulla ei ole koskaan ollut ja pidän aika epätodennäköisenä, että koskaan sellaista tulisikaan. On hienoa, että on ihmisiä, jotka haluavat perustaa perheen ja hankkia lapsia, mutta minusta ei vaan ole siihen. Ja eikös se ole parempi, että jättää lapset tekemättä, jos ei niitä halua kuin että hankkii niitä vasten tahtoaan. Tuskin se ainakaan niiden lasten etu on.
Jostain syystä sitä joutuu kuitenkin usein vastailemaan ihmisten kummeksuviin kysymyksiin, kun kertoo, että ei halua lapsia. Monet pitävät itsestäänselvyytenä, että kaikki niitä haluavat, ja jos näin ei ole, täytyy ihmisessä olla jotain vikaa. Minusta siinä, ettei halua lapsia, kyse ei tarvitse olla ollenkaan itsekkyydestä (kuten jotkut tuntuvat ajattelevan), vaan siitä, että tuntee itsensä tarpeeksi hyvin ja tietää, että lapset eivät ole mun juttu. Jos maailmaa haluaa parantaa, voi sitä tehdä monin muinkin tavoin.
johonkin deittiin jossa mainitset että ET kaipaa lapsia suhdettanne sotkemaan. Varmasti löytyy joku prosentti väestöstä samoin ajattelevia naisia.
Tai sitten steriloit itsesi jonka jälkeen lapsiongelma on ainakin hoidettu. Kumppanin ei asiasta tarvi tietää mitään.. tai ehkä siinä vaiheessa kun se ahdistuneena rupeaa ravaamaan hedelmällisyyshoidoissa kun ei rupea lasta ilmaantumaan.
Itsekin tahtoisin parisuhteen, en välttämättä lapsia, tällä tarkoitan sitä, että mies, jolla olisi jo lapsia ei ole mikään "kammotus". En vain osaisi kuvitella olevani äiti tai raskaana.
*Naiset ovat synnynnäisesti lapsi-ihmisiä, näkeehän sen jo barbeilla leikkimisellä pikkutenavasta alkaen.*
Kaikki naiset eivät ole leikkineet barbeilla... Nukkeja mulla oli lapsena tasan kolme, joita iso-tätini urhoollisesti joka syntymäpäivä minulle osti, mutta ne jotenkin hajosivat.
Aika samankaltaisia ajatuksia on minullakin, ikää on 31 vuotta. En vain ole koskaan erityisesti pitänyt lapsista.
Mutta sitten tulee mutta: pitkähköstä suhteesta päästyäni olen alkanut ajattelemaan, että jos vastaan tulee sellainen nainen, jota todella kunnioitan ja arvostan useamman vuoden yhteiselon jälkeen, voisin hyvinkin haluta lapsia. Miksi? Yksi syy on varmaankin se, että lapsen kasvatus on erittäin arvokas ja suuri haaste, jolla on suuri merkitys elämässä (joillekin se voi olla työ, oma elämä, pitkäaikaiset harrastukset jne.). Toinen syy voisi olla se, että yhteinen lapsi on aidosti yhteinen asia puoliskojen välillä, jonka puolesta molemmat ovat valmiita taistelemaan ja tekemään kompromisseja. "Elämää suurempi" yhdistävä ja lähentävä tekijä siis.
Ehkä olen lähestymässä sitä ajatusmaailmaa, jonka sinäkin veikkailit mahdolliseksi 5 vuoden kuluttua. Ehkä sitä kutsutaan aikuistumiseksi: eivätkös aika monet miehet aikuistu siinä 35 ikävuoden tienoilla?
Mutta vastauksena kysymykseesi, tunnen ainakin pari naista, jotka ovat varmoja siitä, etteivät halua lapsia. Ikää heillä molemmilla taitaa olla 27 vuotta. On sellaisia naisia siis, niinkuin muistakin vastauksista ilmeni.
Tietyllä tavalla nettideittisysteemi on mainio väline etsiä tuollaisia naisia, koska voit laittaa tahtosi näkyville selvästi ja varmaankin tuosta pienestä naisvähemmistöstä löytyy profiilillesi lukijoita. Suosittelen siis näitä lukuisiä nettideittisivustoja.
Onnea etsintään!
Kyllä meitäkin on. Itse asiassa minä ja kaksi parasta ystävääni olemme kaikki näillä samoilla linjoilla.
Väittäisin, että yksi syy siihen, etten ole lyönyt hynttyitä yhteen kenenkään kanssa taas pitkiin aikoihin, on se, että kundeilla on kauhea kiire ja niitä muksujakin pitäisi alkaa vääntää samoin tein.
Minä rakastan lapsia, mutta vieläkään ei ole se biologinen kello antanut mitään merkkejä olemassaolostaan. En ole koskaan ajatellutkaan, että minusta tulisi äiti. Mutta toisaalta, en kiellä sitäkään etteikö se mieli _voisi_ muuttua, aika epätodennäköiseltä se näin kolmenkympin kynnyksellä tuntuu. Voihan kyse olla vain siitä, etten ole vielä koskaan tavannut tarpeeksi vakuuttavaa isäehdokasta.
Naimisiin olen ollut valmis, samoin yhteiseen lainaan, mutta en lapsiin. En edes ajatukseen.
Minä voisin kysyä, että mistä löytää MIES, jolla ei ole kiire yhteiseen kotiin ja vanhemmuuteen? Ei tunnu löytyvän kirveelläkään. Tai tottakai alussa ne (te) kaikki sanotte niin, mutta suhteen edetessä käy kerta toisensa jälkeen siten, että puhe kääntyy yhteiseen asuntoon, piltteihin ja siihen, että en kai muka minä ollut tosissani kun väläytin mahdollista tulevaisuutta ilman jälkikasvua.
Veikkaisinpa, että aika moni MIES haluaa lapsia, koska aivan kuten naiseuskin, niin kyllä mieheyskin liittyy lasten tekemiseen. Siitä huolimatta, että naiset ovat omineet lapset itselleen ja "ulkoistaneet" siittämisen pois miehiltä. Monesti naiset esittävät nykyään, että siittiöt on vain käytännön ongelma. Mutta kyllä moni MIESkin :D haluaa ihan itse päästä siittämään lapsia, ja huolehtimaan jälkikasvustaan. Oikeasti. Mietipä sitä. Ehkä sullakin vielä joku päivä herää se biologinen kello. :)
Onko kirjoitukseni jotenkin vaikeasti luettavaa...?
Tuotahan minäkin tarkoitin, miehetkin haluavat lapsia. Ja jopa suurin osa. Kyllä minä sen tiedän ja olen saanut huomata.
Ihmettelen vain, miksi asiasta pitää valehdella suhteen alussa ja miksi minun mielipidettäni ei oteta totena..? No sama se.
Ehkä ehkä ja kenties. En minä sitä kelloa ala odotella, vaan elän ja menen näin. Ja olen rehellinen.
Sinä tietysti tiedät omien exiesi ajatukset parhaiten, mutta enpä usko, että monikaan mies valehtelee sanoessaan suhteen alussa, ettei halua lapsia. Ehkä se mieli muuttuu, biologinen kello tikittää tuplatahtiin siinä vaiheessa, kun kumppani on löytynyt?
Tuli minullekin sellainen olo, että minun mielipidettäni ei otettu totena, kun exäni alkoi puhua lapsista ja minä en edelleenkään niitä halunnut. Kai se sitten on vaikea käsittää, että toinen ei halua lapsia, kun itse haluaa? On tainnut moinen asenne tulla vastaan monta kertaa tässäkin keskustelussa. Ehkä se lapsikuume on vaan niin kokonaisvaltainen tunne?
On hieno asia, että olet päättänyt olla rehellinen.
Niitä voi olla vaikeampi löytää... tarvitaan sattumaa.
Ne, jotka haluaa lapsia, esittäytyvät sinulle hanakammin. Olet nätti ja hedelmällisessä iässä. Maailmassa on myös paljon ihmisiä jotka eivät koskaan suostu uskomaan sitä, että joku nainen ei haluaisi lapsia ja perhettä. Hyvänen aika, olethan nätti ja hedelmällisessä iässä!
Just relax ja tee elämästäsi hyvä, eli itsesi näköinen. :)
olen nainen reilu 30vee:/
naiset opetetaan pienestä pitäen perhe-elämään, jotta osaavat olla muksujen ja juopottelevan miehen kanssa.
MUTTA mitäs jos nainen ei haluakaan muksuja?? sillonpahan oot kertakäyttötavaraa:(
sinäkin ei muksuja haluava, katsotaan siihen 4-7v päähän niin johan mieli on muuttunut. teikäläisillä on niin helppoa; ei synnytystuskia, avioeron tultua (syynä perhe-elämä, mitä monet eivät jaksa katsella) muksut voi jättää exälle. BRAVOO!!
Jos ei ole lapsia, ei ole tulevaisuutta itselläkään. Kun vanhenee, miehet vähenee ja elämän tärkein asia on myöhäistä saavuttaa.
On se kauheaa nököttää vanhainkodissa,kun lapset ei tule katsomaan. Ei ne ystävät tosiaankaan, jos niitä vanhana juuri on, muuta kuin sairaita rahjuksia, tule rupattelemaan. On vain kiireinen
hoitohenkilökunta. Moni kärvistelee yksin vuosikymmenet. Mitä se sellainen elämä on. Mukavuudesta ja synnytyspelosta voi tinkiä ja vaatia lääkitystä, jota nykyisin saa. Lasta ei korvaa mikään maailmassa. Sen olen kokenut ja olen todella onnellinen kahdesta aikuisesta lapsestani ja kummilapsistani.
ihmisiä on erilaisia.
kaikki eivät halua vastuuta ja ainahan on olemassa ystävät jotka tulevat haudalle itkemään.
kaikkien ei tarvitse lapsia hankkia piste
No mutta eikö olisi aika itsekästä hankkia lapsia vain sen takia, että on joku, joka tulee vanhainkotiin vierailulle?
Lapset eivät todellakaan ole kaikille "elämän tärkein asia", kuten asian muotoilit. On ikävää, että joillakin ihmisillä on sellainen asenne, että ihminen saa ihmisarvon vasta parisuhteessa ja todellisen arvon vasta lapsen hankittuaan. Lapsetonkin voi saada paljon hyvää elämässään aikaan. Itsekin työskentelen alallla, jossa olen tekemisissä nuorten kanssa, ja koen tekeväni tärkeää työtä. Omia lapsia ei kuitenkaan ole tarkoitus hankkia.
Usein kun kertoo, ettei halua lapsia, kuulee lausahduksia kuten "No katotaan vaan, muutaman vuoden päästä on sullakin kauhea vauvakuume". Tällaiset lausumat on mun mielestä asiattomia, koska niillä yritetään mitätöidä se toisen halu olla hankkimatta lapsia. Ei voida hyväksyä sitä, että joku todella on päättänyt pysyä lapsettomana ja on pakko vähätellä tätä valintaa.
Minä olen 28-vuotias sinkkunainen, enkä koskaan ole halunnut lapsia - enkä varmasti tule haluamaankaan. Parisuhde on myös minun tavoitteenani, mutta ilman lapsia!
Tjaah, olen 19-vuotias nainen ja vihaan lapsia. Pidän itseäni aika harvinaisena tapauksena. Ällöttää aina kavereiden puheet vauvakuumeesta.
Jos ei ole seuraavaa sukupolvea, ei ole tulevaisuutta. Miehet jättää. Ystävät kuolee. Itse sairastuu. Onhan sekin jotain, että joku vanhus vielä raahautuu kukkakimpun kanssa hautajaisiin.
olen 28-vuotias. mua kiinnostaa ainoastaan viehättävien naisten seura. valitettavasti vanhat naiset ei ole viehättäviä, eikä viisikymppiset miehet kiinnosta nuoria naisia. mulla on siis sellanen parikymmentä vuotta aikaa nauttia naisten seurasta. sen jälkeen olen paljon mieluummin yksin kuin vanhan naisen kanssa. ei siis ole järkeä ajatella mitään kovin pitkällä aikavälillä, koska 20 vuotta on hyvin lyhyt aika. hassua kuinka sitä elämää rakennetaan parikymmentä vuotta kuvitellen, että isona minusta tulee jotain ja sitten muutaman hassun vuoden aikana koko homma lässähtää ihan totaalisesti, kun tajuaa tulevansa hyvin nopeasti ihan pirun vanhaksi. :D
Sitä saa, mitä tilaa. Siis lyhyen, pinnallisen, kauniiden nuorten naisten kanssa pyöriskelyn.
Aika menee nopeasti ja et sitten enää saa kuin vanhoja, jotka eivät kiinnosta. Parhaassa keski-
iässä ja vanhuudessa olet aivan yksin, niin sisäisesti kuin ulkonaisestikin. Kukaan ei sinusta välitä.
En ole enää nuori. Lapsia halusin ja uhrasin hyvän työpaikkani, jotta lapsilla olisi koti, siis lähin ihminen heidän kanssaan koko elämän ajaksi. Sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä vain sen, että on tuskallista, kun vanhenee, jos ei ole mitään henkistä turvaa apuna, kun ihminen vanhenee. Sen vuoksi en todellakaan lapsia hankkinut. Kyllä heillä on myös oma elämä, mutta he rakastavat myös vanhempiaan, koska heitäkin on rakastettu eli myös heidän omanarvontunteensa on rakennettu ja kohdallaan.
"Suvunjatkaminen ja lasten kasvattaminen hyvin on sinun velvollisuutesi ihmiskunnalle. Se on meidän kaikkien tärkein velvollisuus."
No huh huh...sääliksi käy sinun lapsiasi. Tuolla arvokasvatuksella mitätöit kaikkien niiden ihmisten elämän, jotka eivät syystä tai toisesta voineet saada lapsia. Eikö esimerkiksi äiti Teresa täyttänyt velvollisuuttaan ihmisenä, kun ei koskaan hankkinut jälkikasvua???? Tai minkä velvollisuuden hoiti ne äidit, jotka ovat synnyttäneet tähän maailmaan lapsien raiskaajia ja murhaajia. Mietipä asioita pikkuisen syvemmin, ennen kuin näpyttelet tuollaista sontaa koneeltasi.
Ja sääliksi käy myös näiden ihmisten lapsia, joiden lapset on tehty "vanhuuden varalle" Typerämpää kommenttia ei ole olemassa, kuin se, että "Kuka sitten käy katsomassa sinua vanhainkodissa, jos et tee lapsia?"
Ottakaapa nyt hyvät ihmiset huomioon, että elämää ei voi suunnitella. Lapsesi saattaa poistua tästä maailmasta paljon ennen vanhuuttasi. Voi olla, että riitannun jälkikasvusi kanssa niin, että he eivät halua olla kanssasi missään tekemisissä. Tai sitten he löytävät elämän kumppaninsa toiselta puolen maapalloa, eivätkä silloin tosiaan ole sinua kädestä pitämässä vanhainkodissa.
Eikö immeiset nyt ihan oikeasti tajua, että onni on rakennettava ihan itse ja sen on lähdettävä omasta itsestä. Ei niin, että se ulkoistetaan lapsiin tai elämänkumppaniin.`
Jo 35-vuotta täyttänyt nainen, joka ei koskaan ole potenut vauvakuumetta....eikä tule potemaankaan. Ei ainakaan yhteiskunnan painostuksesta!
kun ei parempaakaan ole. yksinolo on ihan mukavaa. toki viehättävän naisen seurassa on mukavampaa. vanhat ihmiset tosiaan on vastenmielisiä.
Hah, en ole riidellyt koskaan lasteni kanssa eikä kukaan nainen tule pistämään kepakkoja minun ja lasteni väliin. Lapseni ovat löytäneet täältä kotosuomesta sellaisen yritystoiminnan, ettei tarvitse vaihtaa edes kaupunkia. Muistelen vielä, että toinen avioliittovuosi oli elämäni ihanin vuosi myös mieheni kanssa, mutta hyviä ovat olleet kaikki. Elämä tuo sairauksia ja vaivoja ja sen eteen on ponnisteltava, mutta
nuorena ei tajua, kuinka upea tunne on, kun itse
vanhenee, kun aikuinen lapsi tuo päivällistarpeet kaupasta ja laittaa ruokaa ja on ihanan iloinen. En ymmärrä tahallisesti lapsettomia ihmisiä enkä tule koskaan ymmärtämään, sillä lukuisista harrastuksista huolimatta se on ollut oikeata elämän kulta-aikaa.
Ei pidä paikkansa tuo karu yleistys, että naiset ovat lapsi-ihmisiä. Kyllä me jotkut naisetkin seuraamme evoluutiota ja voimme kuvitella roolimme jonain muuna kuin äitinä. Itseäni ei ole koskaan kiinnostanut ydinperheet ja saan kylmänväristykisä kun seuraan sivusta yhtä lapsiperheen arkea. Se riittää minulle ja liikaakin!
Onneksi itse löysin myös miehen, joka ei halua lapsia, vaan mieluiten koira-lapsen, niin kuin minäkin. En kyllä itsekään vielä parikymppisenä kuvitellut löytäväni miestä, joka ei todellakaan halua lapsia, kun kaikki tuntemani miehet kuitenkin halusivat.
En silti usko, että samankaltaisen elämänkumppanin löytyminen on vaikeaa, varsinkaan nyt kun voit erilaisilla saiteilla hakea juuri tietyin kriteerein varustettua ihmistä. Muista kuitenkin, että jos lähdet kumppanin metsästykseen netin kautta, sovi tapaaminen mahd. pian, niin tiedät toimiiko kemiat mitenkään.
Onnea etsintään! Mutta muista, että todennäköisemmin se oikea löytyy juuri silloin kun et sitä etsi :)
Siis. Olen taiteilija ja yrittäjä. Lisäksi olen hankkinut kaksi lasta. En vanhuuden varalle,koska se on väärin. Monet lapsettomat ihmiset, siis jotka eivät lapsia voi saada, ovat onnettomia ja yksinäisiä. Useimmissa tapauksissa menee kuitenkin niin, että vanhempi polvi menee ensin. Minun kohdallani ei lapset jätä minua yksin. Ei tarvitse pidellä kädestä. Henkinen tuki on tärkeä, jota toivon itse myös vanhana pystyväni antamaan heille ja myös elämänkokemusta.
Lapsiani ei ole vieraat ihmiset hoitaneet. Siitä syystä läheinen ja erittäin hyvä suhde on tullut jäädäkseen.
Koska nykynaiset ovat kovia kuin kivet, onnekseni olen saanut pari pientä kummilasta, joista voin pitää aidosti ja joilla on minulle ja
miehelleni aina paljon asiaa. Kyllä hekin riittävät minulle, kun voin heistä pitää ja toivottavsti myöhemmin tukea.
Vielä korostan, että minulla vielä tässä iässä on kaksi ammattia!
"Siis. Olen taiteilija ja yrittäjä."
Niin miten tämä liittyy aiheeseen?
"Lisäksi olen hankkinut kaksi lasta. En vanhuuden varalle,koska se on väärin."
Niinpä yleensä ihmiset saavat lapsia, siis ne jotka haluavat (ja jos luoja suo) Hankkiminen..kertoo jo paljon asenteistasi. Tavaroita hankitaan.
"Monet lapsettomat ihmiset, siis jotka eivät lapsia voi saada, ovat onnettomia ja yksinäisiä."
Minäpä tiedän varmasti ihan yhtä paljon onnettomia lapsellisia ihmisiä. Luepa kirjoitukseni uudelleen. Omasta onnestaan on jokainen yksilönä vastuussa. Se ei ole mitenkään riippuvaista siitä onko lapsia vai ei. Yksinäinen ei tarvitse lapsettomana olla. Vai koostuuko sinun lähipiirisi vain omista lapsistasi. Tuolla asenteella en kyllä ihmettele. Taitaa lapsesikin olla aivopestyjä.
"Useimmissa tapauksissa menee kuitenkin niin, että vanhempi polvi menee ensin. Minun kohdallani ei lapset jätä minua yksin. Ei tarvitse pidellä kädestä. Henkinen tuki on tärkeä, jota toivon itse myös vanhana pystyväni antamaan heille ja myös elämänkokemusta."
Kuten aiemmin kirjoitin...elämää ei voi suunnitella. Sääliksi käy sinua, jos olet kaiken rakentanut sen varaan, että lapsesi eivät varmasti jätä sinua yksin.
"Lapsiani ei ole vieraat ihmiset hoitaneet. Siitä syystä läheinen ja erittäin hyvä suhde on tullut jäädäkseen."
Niin...voi niitä huonoja äitejä, jotka ovat joutuneet antamaan lapsensa myös ulkopuolisen hoidettavaksi. Onneksi sinä olet hyvä, lämmin ja empaattinen ihminen. Se tosiaan paistaa kirjoituksistasi.
"Koska nykynaiset ovat kovia kuin kivet, onnekseni olen saanut pari pientä kummilasta, joista voin pitää aidosti ja joilla on minulle ja
miehelleni aina paljon asiaa. Kyllä hekin riittävät minulle, kun voin heistä pitää ja toivottavsti myöhemmin tukea."
Niin...raa'asta yleistyksestäsi huolimatta, on siis löytynyt joku "kivikova" nyky nainen, joka on jopa sinun kaltaisesi muiden elämän tyyliä hyväksymättömän ihmisen hyväksynyt lapsiensa kummiksi.
"Vielä korostan, että minulla vielä tässä iässä on kaksi ammattia!"
Ja aloita alusta, ensimmäinen kommenttini.
Minulla ei ole omia lapsia, enkä sellaisia halua. Mutta minulla on paljon ystäviä ja erittäin lämpimät ja läheiset välit sukulaisiini. Olen erittäin pidetty ja odotettu vieras myös lapsellisiin perheisiin. Ja kummiksi minua on pyydetty useammin kuin olen voinut lupautua. Ehkäpä siksi, että olen empaattinen ihminen ja hyväksyn myös toisenlaiset tavat elää.
Kummilasteni äiti on erittäin ihana ja sympaattinen ihminen ja koska olen sitä myös itse, tulemme erittäin hývin toimeen ja kummilapseni tulevat heti syliin ja voi sitä onnea. Omia lapsiani ei ole tarvinnut minun todellakaan aivopestä, koska heillä on klaarit aivot omasta takaa. Ainoa minkä edestä teen työtä on hyvien, rakkaiden ja läheisten välien luominen. Haluan myös jatkuvasti antaa tukea niin vanhoille kuin nuorillekin enkä manipuloi ketään. Kateutta on siellä foorumilla, ei minun yksityiselämässäni ja on mieheeni, joka on siis aviomieheni tälläkin hetkellä, 40 vuoden taival
takana, tapasin hänet hyvin nuorena ja hyvin on mennyt.
Vanhempasi eivät ole sinua tukemassa, kun olet vanha eivätkä monet ystäväsikään ja nykyputkisuhteet päättyvät usein ennenkuin ovat alkaneetkaan. Mutta totean vielä, että käsite; empatia on yhtä kaukana sinusta kuin maa on PLUTOSTA!
"Ainoa minkä edestä teen työtä on hyvien, rakkaiden ja läheisten välien luominen."
Ja työltä se varmasti tuntuukin, sinun kaltaisellesi ihmiselle =DDD
"Kateutta on siellä foorumilla, ei minun yksityiselämässäni ja on mieheeni, joka on siis aviomieheni tälläkin hetkellä, 40 vuoden taival
takana, tapasin hänet hyvin nuorena ja hyvin on mennyt."
Kirjoituksesi puhuvat puolestaan. Taitaa olla katkeruus tehnyt jo tehtävänsä. Katsos, kun minun ei tarvitse parisuhteideni laatua täällä todistella ventovieraille ;-)
"Vanhempasi eivät ole sinua tukemassa, kun olet vanha eivätkä monet ystäväsikään ja nykyputkisuhteet päättyvät usein ennenkuin ovat alkaneetkaan."
Oliko se aiemmin mainittu yrittäjä ammatti mahdollisesti ennustaja =DD Pienillä tuloilla on sinun siis pärjättävä, sillä enempää et voisi minun suhteeni olla väärässä olla.
Ja mitä tulee minun vanhuuteeni ihmissuhteisiin...niin eihän sitä koskaan tiedä niin kuin elämästä ei koskaan tiedä.
Jos sinun kaltaisellasi asenteella suhtautuisin kanssa ihmisiin, niin edessä kyllä olisi varmasti ennustamasi kaltainen tulevaisuus. Sinä sen varmasti tiedätkin...ja ihan omasta kokemuksesta.
Niin ja minkälainen on "nykyputkisuhde" ?
"Mutta totean vielä, että käsite; empatia on yhtä kaukana sinusta kuin maa on PLUTOSTA!"
Ja tulkinta omasta empaattisuudestani pyrki olemaan objektiivinen. Mutta sinä yksilönä ja ihmisenä olet myös oikeutettu mielipiteeseesi. Katsos minun mielestäni ihmisillä saa olla myös omasta näkemyksestäni eriäviä mielipiteitä. Suvaitsevaisuus tekee meistä onnellisempia, niin uskon.
Otapa se lippa pois silmiltä, niin huomaat, että aurinko paistaa sinullekin. Hyvää kesää =)
Sinä et puhu niistä ihmissuhteistasi, koska ne on sellaisia, joista ei kannata puhua.
Nykyään vaihdetaan ukkoo ja akkaa vähän kuin paitaa. Eipä se enää minulle kuulu. Tiedän todella mitä puhun. Se on FAKTAA. Sinun puheesi on fiktiota ilman järjen hiventäkään. Sinulla ei ole kokemusta mistään. Minulla sen sijaan on
jo paljon. Siitä olen todella onnellinen. että minulla on ihanat, rakastavat,aikuiset pojat ja hyvä mies. Jos emme viitsi luopua omsta mukavuudesta lasten vuoksi, on elämä vanhemmalla
iällä aivan varmasti tunneköyhää. Lapset tuovat jatkumon ja lastenlapset ja kummilapset sen lisäjatkumon. Pitää vähän luopua omasta itsekkyydestään, mutta se koira älähtää,johon kalikka kalahtaa. Se on myös faktaa.
Täältä löytyy ainaki yks nainen, joka ei lasta halua ja varmasti maailmasta löytyy kaltaisiani vaikka kuinka monta :) onnea etsintään!
Kaikki te naiset, jotka tässä ketjussa kerrotte ylpeänä, että ette pidä lapsista ettekä halua niitä: OLETTE ÄLLÖTTÄVIÄ!
Ja sinullakin on oikeus mielipiteeseesi...enkä tosiaan sen takia pidä sinua ÄLLÖTTÄVÄNÄ.
Mutta hymyilyttää kyllä tuo suvaitsemattomuus. Ei se ole sinulta pois, jos joku ei halua lapsia...eihän?
On pieni ero siinä, sanooko, ettei usko haluavansa lapsia, vai sanooko, että vihaa lapsia ja yrittää kieltää sen, että lasten tekeminen on tärkeää. Jälkimmäinen asenne on yleinen tässä ketjussa, esimerkiksi itse edustat sitä. Se on myöskin todella vastenmielinen asenne, varsinkin naiselle.
Ei kai kukaan tässä keskustelussa ole sitä mieltä ollut, että lasten tekeminen ei ole tärkeää. Kyllähän se tärkeää on, ja ainakin minä arvostan kovasti ihmisiä, jotka lapsia haluavat ja heitä kasvattavat. Itse en kuitenkaan halua vanhemmaksi ryhtyä.
Tuskin kukaan myöskään lapsia varsinaisesti vihaa. Kaikilla ei vain äidin tai isän vaistot herää lapsia nähdessään, vaan tulee lähinnä ahdistunut olo. Ei kai tällaisten ihmisten kannata vasten omia tuntemuksiaan alkaa vanhemmiksi.
EI minusta tässä ketjussa kukaan ole kieltänyt lasten tekemisen tärkeyttä tai edes kyseenalaistanut lapsia kasvattaneiden arvoa.
Tuolla ylempänä sanoin minäkin, että en erityisesti pidä lapsista. Siitä huolimatta arvostan perheellisten naisten ja miesten vastuullisuutta, ja pystyn näkemään ja osittain tuntemaankin sen ilon, jonka lapset heille tuovat.
Eikö sinustakin ole lasten elämän kannalta parempi, että lapsia tekevät vain sellaiset ihmiset, jotka osaavat arvostaa lapsiaan?
en siis todellakaan sanonut vihaavani lapsia..en vain halua/voi saada niitä ikinä. Ja lasten hankkiminen on tärkeää..sitäkään en kiellä.
ovat hyvin itseriittoisia ja omahyväisiä rinsessoja. Tunnen erään parin, jotka jo sairastavat ja toisen vanhemnmat ovat vanhuksia ja kovin sairaita. Kuka tukee?
Lapsia haluamattomat naiset ei ole sen kummempia kuin muutkaan naiset. Eikö naisella ole itse oikeus päättää siitä haluaako hän lapsia vai ei? Oma kehonsa on joten siitä itse myös päättäköön, ilman että tulee teikäläisiä jotka alkaa haukkumaan lapsettomia naisia!
T: Lapsettomien ja lapsia haluamattomien naisten puolesta puhuva mies!
Jos jaksat lapsia pieninä annoksina iske vaikka vkl äiti tai äiti jolla on joka toinen viikko lapset. Voit sitten viettää kamujen kanssa aikaa kun muksut/muksu on äitillä ja muulloin olla naisesi kanssa.
Sellainen nainen ei varmasti halua lisää lapsia ja sinulle ei tule vastuuta hänen lapsistaan.
löytää sellaista naista. Itsekin, kun en koskaan aijo hankkia lapsia. Tai näin tapaan sanoa. Mutta, kyllä se tuolla takaraivossa siltikin tuo biologinen kello tikittää.
Muka-provo, uskomatonta mutta totta:
En halua lapsia koska.
Niistä voi tulla sivareita, homoja, hoppareita, tai kaikkea muuta mitä en hyväksy. (lässyn lässyn itse kasvatat lapsesi lässyn. Ei se niin mene. Kristitystä perheestä ei tule kristittyjä lapsia. Homoparin perheestä ei tule homoja lapsia.)
Ne voivat olla myös vammaisia. Liikaa työtä ja (niidenkin) elämä pilalla. Toisaalta jos saa tietää ennen synnytystä niin se on abortin paikka.
Aikuisena saattavat tehdä jotain häpeällistä josta syystä joudun kieltämään isyyteni.
Liikaa riskejä hyötyihin nähden...
Siis näin, sanoo eräs mies. Tämä tuli suoraan sydämestä. :)
Mitä te haluatte? Että minä teen teidän iloksenne mukulan tänne pieneen kaksioon?!? Että lapsella on vain äiti (erästä toista keskustelua seuranneena voisin kuvitella toista...), joka lähtee aamukuudelta ja tulee kotiin iltakymmeneltä?!?
Sitäkö te haluatte? Yhden katkeroituneen yksinhuoltajan lisää? Äidin, joka ei halunnut lastaan ja lapsen, joka on yksin kotona?!? Sekö teidät tekee onnelliseksi? Häh? Sitenkö minä saan ihmisarvon?
Ei, en halua, että teet lapsen odottamaan yksin kaksioosi, vaan että lopetat sen jahkaamisen, menet yhteen jonkun mukavan miehen kanssa, ja teette yhdessä kivoja lapsia teidän uuteen kolmioon tai neliöön. Kuitenki haluaisit, et vaan kehtaa enää myöntää :)
..."keskustella" asiasta.
täten tunnustaudun sekä kuuluvaksi että kuulumattomaksi lapsia haluamattomien naisten joukkoon.
--kuuluvaksi siksi, että VIIMEIN 10 vuoden pyytelyn ja kerjäämisen jälkeen pääsin jonoon steriloitavaksi. en todellakaan halua vastuuta uudesta pienestä ihmisestä jonkun hetken oikun takia... (siis tämä ns. biologinen kello)
---kuulumattomaksi siksi että mulla on 12 vuotias lapsi.
ite olen siis 31v. lapsen SAIN (oli siis haluttu lapsi) nuorena... eli ei ole kovin pieni lapsi enää... joka päivä ihmettelen miten tähän hommaan ryhdyin ja vakaa päätös olla saamatta/hankkimatta lisää lapsia on pitänyt jo näin kauan. suuresti onnellisena kiitän sitä lääkäriä joka viimein antoi minulle lähetteen toimenpiteeseen... jono vain on aika pitkä.
mutta takaisin siis asiaan. en todellakaan halua lapsia, siskon muksut menee hädin tuskin hoidettavina, ja voi kuinka onnellinen olen kun viimein niistä pääsen eroon, ja toinen näistä on kummilapseni (pieni sivuseikka;))
kaupan alalla työssä ollessani hermoja raastavinta on se, kun joku äiti tulee kauppaan kersalauman kanssa... jotka tietysti ovat joko juuri heränneet ja pahalla tuulella tai liian väsyneitä ja pahalla tuulella tai nälkäisiä ja pahalla tuulella. lopputulos aina sama--> kersat huuta--> äiti hermostuu... ja minä joudun hymyillen seuraamaan vierestä, vaikka mieli tekisi karkuun juosta (niin sellaista sattuu- voi noita lapsia-kommentit kuuluvat siis vakiosanavarastoon, yäk)... mutta minkäs teet...
yhsen lapsen saaneena, toivotan onnea kaikille jotka kuvittelevat haluavansa perheenlisäystä lapsien muodossa. toki toiset oikeasti haluavat lapsia ja osaavat sen homman hoitaa hienosti, siis saavat näitä "muruja" sekä osaavat vieläpä kasvattaa heitä, toisin kuin nykyään näyttää olevan...
noita "ihania" kullanmuruja vetämässä kaljaa ja röökiä kymmenvuotiaina puolenyön aikaan pihalla... ja äiti ja isä samassa puuhassa kulman toisella puolella, terassilla.
no, kärjistys tämäkin.
mutta siis... täten julistaudun vapaaksi lapsia haluamattomaksi naiseksi, miestä vailla!! lapsia haluamattomia miehiä en tunne YHTÄÄN!
joka taas kaiketi johtuu juuri siitä että miehet kun haluavat niitä lapsia vasta puolivälissä neljättäkymmentä tai jopa sen jälkeen... ja minä haluaisin edes suunnilleen samalla ikäkaudella syntyneen miehen. vanhempia olisi kyllä tarjolla, heillä kun lapset ovat jo edellisestä liitosta eikä enää tarvitse todistaa miehuuttaan lapsia siittämällä...
ääh, no en tiedä oliko tässä vuodatuksessa mitään tolkkua, etenkin koska voin katsoa asiaa kummaltakin puolelta, mutta tällaisia ajatuksia herätti minussa, tänään.