Lusikat jakoon ja menoksi..
Erotaanko liian helposti?
..perhe on pahin..
19794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kaikesta huolimatta, vaikka eroja paljon onkin, kenenkään en ole kuulut sanovan että on eronnut liian helposti. Ehkäpä joku alkoholisti on voinut olla sitä mieltä, mutta yleensä aina ongelmat ovat koskeneet molempia osapuolia. Helpotus on sitten tullut heti tai vasta myöhemmin, mutta on tullut kuitenkin.
Tehdäänkö nykyään riittävästi erojen ennaltaehkäisemisen eteen?Syyt kuulostavat turhan usein vain kovin oman itsensä ympärillä pyöriviltä..
Mielestäni voitaisiin kysyä et mennäänkö naimisiin liian heppoisin perustein ja väärillä ajatuksilla ? Siinä mielummin enemmän pohdittavaa ! Monta tapausta tiedän josta saa sen kuvan et mennään naimisiin ku sattuu kohdalle tuleen melkein sopiva ja siksi et halutaan sitä perhettä niin paljon ettei malteta odottaan. Siinä varmaan syy lukuisiin eroihin !
Miten selität avioliitot, jotka kestivät kuolemaan saakka silloin joskus 20 vuotta sitten ja yli? Vai oliko se sen ajan tapa, että nuorena vaan naimisiin ja loppuelämä väärän ihmisen kanssa..? Ehkä tämä aika on siltikin parempi. Jos ei toisen kanssa kykene oikeasti elämään, niin pääsee myös pois.
Kysymys siis noin..Avioliitosta on tullut kertakäyttötavaraa,katsotaan ja kokeillaan..Tuossa ei varmaan mitään,mutta lasten tekeminen..hmmm..tuon kaiken keskelle..;(
ytimeen.
Jos maltettaisiin varrota ja asustella joitakin vuosia yhdessä, ei varmaankaan erottaisi niin paljon.
Kyllä selkee pointti ? No ajat ovat muuttuneet ja ihminenkin siinä mukana. Aikaisemmin avioliitto oli mielestäni paljon arvostetumpi instanssi ja sen lähtökohdatkin totaalisen erinlaisia kuin nykypäivänä. Siitä syystä tuskin sitä hirveesti voidaan verrata nykypäivään. Näin mies näkökulmastakin ajatellen uskoisin et nämä aikaisemmat miehetkin suhtautuivat elämään eritavalla kuin nyt. seksistä esimerkiksi on tullut ikään kuin joka päiväinen kulutushyödyke, ihmiset harrastavat sitä vain harrastamisen ilosta. Seksi ei enää ole niin tabu kuin ennen ? Vapaa-ajan viettoon on tullut erinlainen hauskanpito ja sen mukana tullut yhden illan saalistukset. Aikaisemmin ehkä riiusteltiin aina yhden emännän perään ja siihen kohdistunut kiinnostus oli paljon syvempää kuin nyt. Avioliitto kun perustettiin siitä tuli suljettu tila missä elettiin ja vietettiin loppuelämä kaikkinen iloineen ja suruineen !
Tilanteet muodostuvat sellaisiksi et kärsijöitä vaan tulee enemmän ja ennen kaikkea nuo lapset ovat niitä jotka siitä eniten kärsivät. Harmi näin mut ihmiset menevät ajan mukana ja tuntuu siltä et ilot vähenee mut surut vaan lisääntyvät. Osittain kyllä avioliitosta on tullut kertakäyttö tavaraa mut mielestäni suurin muutos on se et seksistä on tullut tuo kulutushyödyke. Ihmiset hakevat sitä vain pelkästään seksin ilosta ja ihmisläheisyys sekä rakkaus on unohdettu. Ajatellaan vain omia mieltymyksiä ja haluja. Vapaata ajattelua se on nykypäivää ?
Varmistetaan mitä halutaan ja ennenkaikkea mitä toinen haluaa. Sit kun nämä ajatukset kohtaavat tilanne on valmis avioliitolle ja mahdollisesti pitemmällekkin sellaiselle :)
nykyajan kertakäyttömentaliteetti vallassa. Kun alkuajan huuma ja rakastuminen loppuu, täytyy saada uusi annos rakkaushuumaa jonkun uuden kanssa. Kaikki on niin täydellistä rakastuneena, eikä toisen huonot puolet ja heikkoudet vielä häiritse.
Saan vuoden yksinäisyydellä?
"Sadan vuoden yksinäisyydellä"...eikä..saan..vuoden yksinäisyydellä..;(
sitä, mitä itsellä on ja näkemään vaivaa suhteen eteen. Tajuamalla, että rakkaus on suurempi asia kuin rakastuminen. Välttämällä suhteen rutinoitumista. Pitämällä hauskaa kumppanin kanssa.
Pistän takataskuun!;)
enpä usko, ihmiset kitkuttaa viimeiseen asti yleensä
sitten kun järki pettää kaikilta niin perhe hajoaa
Itse eronneena sanoisin, että kyllä erotaan. Ainakin ex-puolison kanssa on näin todettu jälkeen päin ja aika moni muukin eronnut on samaa sanonut.
Oma mielipiteeni on, että nykyisin ei ongelma todellisuudessa ole liian "nuorena" naiminen tai esiaviolliset suhteet. Todellinen ongelma on, että naimisiin mentäessä ei todella tajuta, miten paljon suhde tulee vielä ajan oloon muuttumaan. Sitten kun muuttu, ei myöskään ole tervettä järkeä laskeskella eron lopputulosta, plussia ja miikkoja. Usein ollaan muka liian kyllästyneitä tai sitten ihastutaan silmittömästi johonkuhun toiseen. Oma liitto jätetään heitteille, mutta vuoden parin päästä kun erosta on aikaa, tilanne rauhoittunut ja on myös ehditty huomata kyllin selvästi se, mitä menetettiin... No, sitten osataan jo arvostaa sitä, mikä oli. Että silleen. Tai ainakin meillä ja monella muullakin.
Eli, jotka eroa miettii, jäitä hattuun. :)
Eikös "ennen vanhaan" ollut avioeron ehtona kahden vuoden harkinta-aika- siis erillään asuminen. Myös avioero täytyi käsittääkseni perustella asiallisesti käytännön syihin vedoten. Nykyäänhän eron saa ainoastaan asiasta ilmoittamalla, eli minkäänlaista harkintaa ei välttämättä tarvitse käyttää lainkaan. Siinä ehkä myös yksi syy avioerotilastojen jatkuvaan kasvuun.
Olen niin "vanhanaikainen" etten mene naimisiin kun yhden ainoan kerran, meidät erottaakin sitte vasta kuolema.
Vaikken ole uskossa niin tää on mun periaate.
(varsinki tuo viimeinen kohta *
»Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. *Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.»
Vanha ihminen nyt jo sata vuotias olisi,kyseli minulta kun menin naimisiin että katsonu ootko ettei tuleva miehes vain luule jos luulee niin on huonoin asia.
Tätä lausetta ja elämänviisautta suosittelisin monelle.On vaikeaa olla liitossa ihmisen kanssa joka koko ajan luulee vaikka ei ole minkäänlaista syytä.