Hei,
mulla on ongelma, tai oikeastaan ei ongelma, vaan enemmänkin vaan tilanne ;)
niinkuin kaikki muutkin, minä haluaisin tavata Sen Oikean ihmisen, jonka kanssa jakaa ilot ja sururt ja mitä vain...mitä ihmiset nyt tässä lauseessa sanovatkaan ;)
Mutta: Kysymykseni onkin nyt siis naisille, tai miksei muillekin...siis missä Teitä (naisia) oikeastaan voi tavata? -En ole kovinkaan anti-sosiaalinen, enkä mikään...miten sen nyt sanoisin, ällötys ;)
-Mutta tavallaan se mikä mua vaivaa on se, että vaikka pyörin, aika paljonkin, baareissa ja käyn illalla ulkona, niin silti ihmiset siellä vaikuttaa niin...en tiedä, sellaisilta että en usko että tässä ympäristössä voi olla kukaan, jonka kanssa minä voisin viihtyä...tai ehkä enemmänkin toivon, että tapaisin Sen Oikean jossakin toisessa ympäristössä.
Ja tietysti, mullakin on omat kriteerit sellaiselle naisen ulkonäölle, jonka kanssa voisin kuvitella olevani...pinnallisuus, niin varmasti miehissäkin, paistaa läpi, ja vaikka sanotaan, että ulkonäöllä ei olis merkitystä, niin musta kyllä totuus on se, että ulkonäkö kuitenkin kertoo paljon siitä mitä ajatuksia päässä pyörii...ja oikeastaan mun kriteerit on pitkälle tällä perusteella muotoutuneet ;) -Mutta sellanen suora kauneus ei ehkä sittenkään ole se mitä olsiin hakemassa...Okei, no, ota tosta nyt selvä ;)
No, jos joku sai tosta jotain selvää, niin kiva olis jos kommentoisitte, mutta jos kommenttisi on jotain teinimäistä piruilua, niin ei kiitos.
Ai niin, ja sitten piti kysyä, että mitä naiset aattelee siitä, että täysin tuntematon mies tulee (aivan yhtäkkiä ja odottamatta ;) -Kysymään että lähtisitkö esim. leffaan jne? -tässä suhteessa mun ongelma on se, että nolostun niin paljon jos kysyn ja sitten se toinen on varattu tai ei halua lähtee jne...mitä naiset ajattelee siitä? -Onko se niinku imartelevaa, vai mitä? -No, riippuu kai naisesta, mutta periaatteessa?
mulla on ongelma, tai oikeastaan ei ongelma, vaan enemmänkin vaan tilanne ;)
niinkuin kaikki muutkin, minä haluaisin tavata Sen Oikean ihmisen, jonka kanssa jakaa ilot ja sururt ja mitä vain...mitä ihmiset nyt tässä lauseessa sanovatkaan ;)
Mutta: Kysymykseni onkin nyt siis naisille, tai miksei muillekin...siis missä Teitä (naisia) oikeastaan voi tavata? -En ole kovinkaan anti-sosiaalinen, enkä mikään...miten sen nyt sanoisin, ällötys ;)
-Mutta tavallaan se mikä mua vaivaa on se, että vaikka pyörin, aika paljonkin, baareissa ja käyn illalla ulkona, niin silti ihmiset siellä vaikuttaa niin...en tiedä, sellaisilta että en usko että tässä ympäristössä voi olla kukaan, jonka kanssa minä voisin viihtyä...tai ehkä enemmänkin toivon, että tapaisin Sen Oikean jossakin toisessa ympäristössä.
Ja tietysti, mullakin on omat kriteerit sellaiselle naisen ulkonäölle, jonka kanssa voisin kuvitella olevani...pinnallisuus, niin varmasti miehissäkin, paistaa läpi, ja vaikka sanotaan, että ulkonäöllä ei olis merkitystä, niin musta kyllä totuus on se, että ulkonäkö kuitenkin kertoo paljon siitä mitä ajatuksia päässä pyörii...ja oikeastaan mun kriteerit on pitkälle tällä perusteella muotoutuneet ;) -Mutta sellanen suora kauneus ei ehkä sittenkään ole se mitä olsiin hakemassa...Okei, no, ota tosta nyt selvä ;)
No, jos joku sai tosta jotain selvää, niin kiva olis jos kommentoisitte, mutta jos kommenttisi on jotain teinimäistä piruilua, niin ei kiitos.
Ai niin, ja sitten piti kysyä, että mitä naiset aattelee siitä, että täysin tuntematon mies tulee (aivan yhtäkkiä ja odottamatta ;) -Kysymään että lähtisitkö esim. leffaan jne? -tässä suhteessa mun ongelma on se, että nolostun niin paljon jos kysyn ja sitten se toinen on varattu tai ei halua lähtee jne...mitä naiset ajattelee siitä? -Onko se niinku imartelevaa, vai mitä? -No, riippuu kai naisesta, mutta periaatteessa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole nainen, mutta kommentoin silti. Nimenomaan otan kantaa tuohon suoraan lähestymistapaan.
Oma päätelmäni oli samantyyppinen kuin sinun. Huomasin, että ihan arkipäiväisissä kuvioissa tapaan mielenkiintoisempia naisia kuin baarissa. (En tosin kovin usein itsekään baareissa käy.) Pidän periaatteessa kilteistä, mutta älykkäistä ja itsenäisistä naisista. Näitä näkee esim. yliopistolla, mutta jos heitä baareissa näkee, he ovat naamioituneet nahkahameisiin ja paksuun meikkiin.
Siispä kokelin tuota suoraa lähestymistapaa pari kertaa, ja tulokset olivat katastrofaalisia. Kysyin siis treffeille tyttöjä, joiden kanssa en ollut koskaan edes puhunut, vaikka sattumalta heitä joskus näinkin. Nykyään nolottaa ihan kamalasti, kun jompikumpi heistä tulee vastaan. Tunne tuntuu olevan molemminpuoleinen. Toinen oli onnellisessa seurustelusuhteessa ja hämmentyi täysin. Toinen taas oli persoonana ihan erilainen, kuin olin kuvitellut, ja kahvihetkestämme muodostui todella kiusallinen. Totta kai he tavallaan olivat imarreltuja huomiosta, mutta jos suoraa lähestymistapaa haluat kokeilla, niin kannattaa olla hyvin hienovarainen hämmennyksen välttämiseksi. Lisäksi vaarana on kylähulluksi leimautuminen. En vieläkään ymmärrä, kuinka joku voi katsoa niin kieroon, kuin tämän yhden tyttösen kaverit.
Mutta ehkä sinun käytöksesi on tahdikkaampaa ja hienovaraisempaa. En halua masentaa, mutta asia ei ole yhtä yksinkertainen kuin elokuvissa.
Kerroitkin omista lähestymiskokemuksistasi, jotka eivät tuoneet varmaankaan sitä tavoiteltua tulosta, eli menivät ns. mönkään;((
Tietysti on kaksi vaihtoehtoa ja sinulle sattuikin molemmat mokia.
Sanotaankin että kolmas kerta onnistuu, mutta en halua kehoittaa sinua yrittämään, jos vielä tuoreessa muistissa nuo aikaisemmat.
Meitä naisiakin on moneksi ja kaikille ei päde samat lähestymistavat, onneksi ei;)
Arkipäiväisissä ympyröissä tapaa todellakin mielekkäämpiä miehiä, että naisia.
Olen samaa mieltä.
Mutta kyllä heitä onneksi tapaa aivan varmaan muuallakin kuin mainitsemassasi yliopistolla.
Kaikkia naisia ei onneksi verhoa nuo nahkaiset minihameet ja paksut meikit, joita mainitsit;))
Niin, en missään nimessä halunnut lannistaa kysyjää, kiinnitin vain huomiota tuohon "aivan yllättäen" -aikeeseen. Omalla kohdallani homma meni käsittääkseni pieleen juuri tuossa. Jos uskaltaa reilusti katsoa silmiin ja hymyillä, voi maaperää pohjustaa etukäteen suosiollisemmaksi.
Ihannetilanne tietysti olisi tavata joku sellaisen mukavan harrastuksen tai kaveripiirin kautta, jolloin olisi varmasti ainakin jotain yhteistä.
En siis strategiaa tuomitse, omalta osaltani se vain ei toiminut.
Hei vaan itsellesi!
Kirjoituksesi oli aika pitkälle kuin itsestäni.
Oikeaa sitä itsekin olen etsimässä.
Kysyit mielipiteitä naisilta, mitä mieltä olemme lähestymistavastasi ja muusta;)
Oma ajatukseni ihan ok, jos ihan kelvollisen oloinen mies tulisi kysymään, vaikkapa jossain yleisellä paikalla jotain mahdollisesta elokuviin menosta, tai kahville kysyisi.
En näkisi siinä mitään päällekäypää, tai muuta vähemmän fiksua.
Ravintola ympäristönä itseänikin usein tympäisee, koska en lukeudu siihen massaan.
Onko sinulla harrastuksia kenties, missä tapaat toista sukupuolta?
Siellä useinkin onnistuu tuo lähestyminenkin eri lailla, kun jo hiukan ennestään tunnetaan.
On tietysti selvää, että 20v. nainen on hieman kypsymätön, kuin 30v, eli mielestäni naisen ikäkin vaikuttaa, kuinka vastaanottavainen nainen on miehen lähestymisyrityksille.
Ja aivan varmasti tyyli ja tuo ulkonäkökin merkitsevät.
Ulkonäkö ja kaikki muukin on se ensimmäinen ns. käyntikortti, jos ensi kertaa näkee toisen.
Itselleni on tapahtunut, että tuntematon, mutta kasvoilta tuttu mies on tullut juttelemaan ihan asiallisesti kanssani.
Varmaankin vastaava tilanne, mitä kysyit.
Meidän keskustelu sujui ok, eli kävimme kahvilla.
Tänä päivänäkin tulemme juttuun ja soittelemme joskus kuulumisistamme.
Sitä ei koskaan tiedä, mitä kehittymisen mahdollisuuksia milläkin suhteella voi olla.
Mielestäni voit hyvinkin aloittaa tutustumisen tavalla, joka poikkeaa tuosta niin perinteisestä ravintolassa iskemisestä, joka ei todellakaan sovi meille kaikille.
Itse en koe imartelevana miehen lähestymistä tuolla tavalla, enkä myöskään pelottavana.
Koen sen lähinnä tämänpäivän uudempana ilmiönä ja positiivisena sellaisena;)
Ehkä saat rohkeutta lähestyä tuntematonta naista tavalla, jonka koet itsellesi sovivana;)
Kiitos vastauksista, mukava huomata että muillakin on samantapaisia ajatuksia ;)
Sepä se, harrastuksia on, mutta ne eivät ole ihan sellaisia josta tuntisin ihmisiä paljon entuudestaan...no, en kuitenkaan ole niin kovin epätoivoisessa tilanteessa, minulla on takana parin vuoden jokin aika sitten päättynyt suhde, ja ehkä on paikallaan taas hiukan yrittää löytää itseään uudestaan...
Mutta siltikin vielä mietityttää se, että missä ja miten sen toisen voisi oikeastaan tavata? -En oikein tiedä, suorassa lähestymisessä on puolensa, toisaalta tilanne voi olla hiukan ikävä, kuten aiemmista vastauksista tuli hiukan jo ilmi..
Oletko sitten sitä mieltä että se "kasvoilta tuttu" riittää?
Ei sitä jaksa rasittaa itseään sillä että sanotaan tylysti jos menee kysyyn kahville, sitäpaitsi olen niin ujo että vaatii hirveenä ponnisteluja.
Hengailen jo tuntemieni naisten kanssa kahvilla ja baareissa, jos joku kiinnostuu niin kait se tulee sanoon, en ainakaan sano tylysti takaisin.
No ei tämä mikään neuvo ole tai muuta sellaista mutta ehkä antaa kuvan miten voi käydä.
Siis itse olen nainen... *tiedoksi vaan*
Olin keskellä kirkasta päivää kahvilassa jossa ei muita ollut silloin. Kahvilaan tuli kundi joka otti itselleen kahvin ja katseli pöytää mihin menisi. Hetken päästä hän tuli minun pöydän luokse ja kysyi hymyillen että voiko tähän istua kun täällä on niin täyttä. Se oli huvittava kommentti mutta herätti kiinostuksen.. ja tuon tapaamisen jälkeen olemmekin tavanneet usein kahvilla ja muutenkin. Ja tapaamisille ei loppua näy..
Joten pointti on se että.. vähän mielikuvitusta ja rohkeutta.. ja eikun juttusille.