Oon 26-vuotias nainen, enkä ole koskaan varsinaisesti seurustellut. Siitä on tullut mulle pelon kohde. Kaikki juontaa mun huonosta itsetunnosta ja siitä etten usko että olen hyvää seuraa tai yleensäkään mitään mitä kenenkään kannattaisi haluta. Sitten testaan ja olen niin vaikea, että lopulta todistan tuon todeksi eli toinen häipyy. Toisaalta välitän jo aikalailla toisesta, toisaalta välillä en tunne kuin pakokauhua. Pelkään esimerkiksi syödä toisen nähden koska pelkään että oksennan koska mua jännittää koko ajan. Sellaisen ihmisen joka ei jännitä juuri mitään on lähes mahdotonta ymmärtää miksi käyttäydyn näin. Mä mietin asioita aivan liikaa ja kaikki alkaa tuntu pirun sekavalta ja siltä etten usko että selviän siitä nolaamatta itseäni täydellisesti tai sitten että olen epätoivoisen riippuvainen toisen välittämisestä ja sitten mut hyljätään. Tuntuu, että viimeisinkin järjen hiven hylkää mut näitä ihmissuhteita miettiessä. Se on oikea noidankehä. Mietin asioita, koska mulla on pahaolla ja sitten mulle tulee paha olo senkin vuoksi että mietin asioita. Teen itsestäni ja muista hullun. Taidan olla toivoton tappaus.
A-P-U-A!
Kun kaikki pelottaa =(
4
979
Vastaukset 4
- nainenkax6
Hei mona!
Asiat kyllä menee painollaan sitten kun niiden aika on, mutta toivoisin että miettisit terapiaa.
Minulla on tuo sama jännitys ruokailujen suhteen, ja ihan samoin minäkin pelkään osentavani. Se on minulle ihan arkipäivää, mutta se tulee esiin vain tuntemattomien kanssa. aina kun aloitan uuden suhteen, pelkäään sitä ihan kamalasti.
itse käyn terapiassa, ja terapeuttini sanoi, että olen vain niin suuri jännittäjä, että silloin ei vain ruok maistu. siitä ei tehty mitään suurempaa ongelmaa, vaikka minulle se on SUURI ongelma ollut aina. me sovimmekin että kerron ihmisille, että aina silloin kun jännitän, en voi syödä, ja minulta menee ruokahalu. teen siitä siis ihan normaalin jännittämisen asian, ja sanon sen ääneen.
itse olen seurustellut pitkiäkin aikoja, silti olen nyt sinkku, ja kärsin samasta kuin sinä.
elämä vain menee niinkuin menee. sitten kun sinulle tulee vastaan se joku spesiaali, alussa on varmasti vaikeaa, mutta se helpottaa tuntemisen ja hyväksymisen myötä. tuohon asiaan sinä et kuole! ja yksin et varmasti jää. - iso_bee
Toivottavasti et pidä mua tahdittomana kun kysyn että (vaikka et olekaan seurustellut) onko sulla ollut kuitenkin intiimisuhteita? Ei ole pakko vastata, mutta aikanaan oma jännittämiseni ja varautuneisuuteni helpotti huomattavasti kun ekan kerran "sai" ja hommasta katosi uutuuden ja suoriutumisen pelko. Tuli olo että kyllähän minä kelpaan, ei tässä mitään hätää ole...
Bruno - fujitsu
hei! Onko sinulla läheisiä ihmisiä joille purkaa pelkojasi? jos ei ole, ota yhteyttä paikkakuntasi mielenterveystoimistoon ja käy juttelemassa asioista. En tarkoita leimata sinua hulluksi, vaan ajattelen auttamismielessä. Ehkä pelot, tuntemukset johtuvat lapsuudessa tapahtuneista asioista ja ne voivat käsittelemättöminä olla loppuelämän painolastina.
tsemppiä!- Hätähousu
Itsekin olin aikoinani samanlainen jännittäjä. (ja olen tietyissä tilanteissa vieläkin)
Kun tapasin poikaystäväni, en moneen kuukauteen uskaltanut kunnolla edes keskustella! Takana on koulukiusausta, syömishäiriöitä, itsemurha-ajatuksia ja ties mitä. Itselleni kovin paikka oli ja on yhä ulkonäköni. Mietin sitä aivan liikaa ja tunsin itseni todella rumaksi ja epäkelvoksi mihinkään.
Pikkuhiljaa kuitenkin huomasin uskaltavani olla mieheni kanssa rennommin. Tämä tuntuu kyllä muista varmaan uskomattomalta, mutta yhä kahden vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen en uskalla olla mieheni edessä ilman meikkiä. Toivon, että siihen vielä joskus tulee muutos.
Myös kaikki sosiaaliset tilanteet vieraiden ihmisten kanssa ovat minulle tuskaa.. En uskalla katsoa ihmisiä silmiin, en saa suustani ulos kuin muutamia haparoivia lauseita jne..
Nähtävästi keskityinkin nyt vastauksessani vain omien ongelmieni pohtimiseen ;) Mutta pointti on se, että vaikka kuinka "päässä heittäisi", niin kyllä sitä jokainen jotenkin parisuhteessa pärjää :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 67799
- 113752
- 37706
- 130667
En haluaisi sanoa tätä
Mutta olet sokea sille, mitä sinulla jo on! Jos minä olisin sinä, pyrkisin tekemään kaikkeni kohentaakseni nykyistä pari40609- 67589
- 27495
Vasemmiston aloite
Pyhäjärvellä, ihan hyvä aloite. Toteutus ja puhdistus pitäisi alkaa ihan omasta pesästä. Näkeehän tuon sokeakin mitä ja58493Koska Sofia kertoo totuuden, että ovat eroneet miljonääri miehen kanssa?
Eikö olisi hänelle itselleen helpotus, kun voisi kertoa totuuden. Miksi salata asiaa ja pitkittää sitä harmaan tulevaisu142469Onko suhtautuminen kaivattusi
Fyysiseen vetovoimaan muuttunut? Jos, mihin suuntaan? Tunnetko enemmän vai vähemmän vetoa häneen fyysisesti kuin silloin35468- 41432
- 68430
Näyttää siltä ettet edes sinä.
Kukaan ei uskalla kohdata aitoa ja syvää sielun rakkautta. Hyvin harvat vain. Ihmisten on turha tavoitella sitä oikeaa30408Maajussille morsian: Farmiviikon voittajat ja häviäjät - Itkua ja pettymystä ei salattu
Maajussille morsian -suosikkisarjassa farmiviikolla selviää, onko ilmassa "sitä jotakin". Rakkauden etsintä on täynnä i0405Hei, alettaisko oleen yhdessä?
Miltä tuntuisi jos joku ihminen josta tykkäät sanoisi haluavansa yhteen asumaan? Ajattelisitko menettäväsi vapauden, pys68401Jos olen aiheuttanut pahaa, pyydän anteeksi
Jos olen omalla kirjoittelullani aiheuttanut täällä jollekin pahaa mieltä tai sotkenut asioita, niin pyydän sitä anteeks59395- 35393
Muistelen lämmöllä
Se oli vaikein päätös, jonka olen joutunut tekemään. En pidä valehtelusta, mutta näin sait päätöksen asioille. Rakasti27384- 44383
- 29374