Tää sinkkuelämä alkaa oikeasti olla ihan syvältä. Mä en ymmärrä, miten voi olla mahdollista, että aina kun mä ihastun / rakastun johonkin mieheen, en juuri koskaan saa vastarakkautta. Sitten pitää aina pitää tukahduttaa ja kuolettaa tunteensa, koska yksipuoleinen kiinnostus ja ihastuminen on todella raastavaa. Tai sitten jos joku lätkähtää muhun, niin se ei sitten juuri koskaan herätä mussa mitään tunteita. Ja pakottaakkaan en itseäni voi... Myönnän ihan rehellisesti, että kärsin tällä hetkellä miehen puutteesta. Kosketusta, hellyyttä, välittämistä, turvallisuutta, läheisyyttä, mitään niistä en tällä hetkellä säännöllisesti saa. Muutaman kerran olen haksahtanut yhden illan juttuun, mutta niistäkin on seurauksena ollu pelkkää ahdistusta, itseinhoa, masennusta ja pettymystä. Eli en niitäkään enää halua... Mietin tässä eräänä iltana, että onkohan tää mun elämä loputtomiin pelkkää dildon ja omien käsien kanssa askartelua, tunteiden tukahduttamista, loputonta sinkkuutta ja parisuhteesta haaveilemista. Ja sen kuuntelemista, kun onnellisesti kihloissa / naimisissa olevat, perheenlisäystä odottelevat ystävät säteillen mulle jaksavat jankuttaa, että "kyllä säkin vielä sen onnesi löydät". Aivan varmasti joo... Nyt vaan tuntuu, että pää leviää ja kaikki kaatuu päälle. En enää jaksa nauttia tästä yksinolemisesta, tää ei anna mulle mitään. Ei tasapainoisen, tervettä ihmissuhdetta ja omaa perhettä kaipaavan ihmisen pää ja terveys kestä tällaista. Tiedän, että ainoa keino on hallita halunsa, kaipuunsa ja tarpeensa ja näyttää ulospäin, että hyvin menee, ja koettaa olla onnellinen ja positiivinen ja hyväksyä tämä tilanne ja niin edelleen. Mutta keinot, ne tuntuu olevan tällä hetkellä pikkuisen hukassa.
Kaikesta huolimatta, voishan asiat toki huonomminkin olla. Mutta oishan se kivaa, jos tää elämä ois joskus muutakin kun selviytymistä päivästä toiseen. Mutta täytyy vaan koettaa jaksaa, hyvää kesää kaikesta huolimatta muille samassa tilanteessa oleville!
Kaikesta huolimatta, voishan asiat toki huonomminkin olla. Mutta oishan se kivaa, jos tää elämä ois joskus muutakin kun selviytymistä päivästä toiseen. Mutta täytyy vaan koettaa jaksaa, hyvää kesää kaikesta huolimatta muille samassa tilanteessa oleville!
Vastaukset 17
Vanhimmat
se tekee sut onnelliseksi =)
Joo, itsellä samankaltaiset fiilikset, vaikka mies olenkin. Silloin tällöin vastaan kävelee neitosia jotka itseä kiinnostavat, mutta kun aloitekyvykkyttömyys/jonkinsortin ujous/ ajatus omasta kelpaamattomuudesta hillitsee yrittämistä, ja silloin kun olen yrittänyt niin ei ole napannut, niin sinkkunahan tässä on taas toimeen tultava. Hyväksyn ajatuksen siitä että mies on aloitteen tekijä, mutta en kyllä nykyään osaisi tehdä aloitetta ellei nainen antaisi jonkinasteisia viestejä kiinnostuneisuudestaan. Katseiden yms. kauttahan sitä yrittää lukea toista. En kyllä itse ole huolissani ikisinkkuudesta, sillä tiedän että jos en opintojeni päättyessä ole neitoa Suomesta löytänyt, voin hankkia viljalti nättiä naisseuraa erinäisistäkin kaukomaista helpostikin. Se tässä vähitellen taitaa olla edessä. Käsittääkseni ulkomaaneliöitä on teille naisillekin tarjolla helposti, ovat peräti aktiivisiakin. Suosittelen jotain maata jossa raakakapitalismi elää ja voi hyvin. Sieltä löytyy onni jos ei muualta.
Suosittelisin että laskisit hieman niitä omia kriteereitäsi miesten suhteen. Vaikkei heti tulisikaan sellaista "puulla päähän" rakastumista niin tutustuisit miehiin kunnolla, kaikissahan meissä on puutteemme. Ne on vain hyväsyttävä.
Hyvää kesää joka tapauksessa!!
Olen niin monesti tuntenut ihan samalla tavalla, ja tuntui kuin omaa tekstiäin katsoisin, kun siun juttuas äsken luin!
Noin se menee, ja olen kyllä sitäkin ajatellut,että ehkä sitten vaadin miehiltä liikaa, ja ehkä minulla on liian tiukat kriteerit, mutta ei auta. Toki olen kriteerejä jo höllännyt, enkä odota mitään unelmieniprinssiä, koska sellaista ei ikinä vastaani tule, mutta kun nyt löytyisi edes mies, joka saisi poskeni hehkumaan ja vatsaani perhosia! :P Eikä sellaista aikoihin ole minun elämääni eksynyt!
Mutta pakko jatkaa etsintää, ehkä sellainen ilmestyy jostain kun vähinten osaan odottaa! :)
Naiset odottaa että jalat lähtee alta ja perhosia on vatsassa miesten kanssa. Voi muuten olla että olet markkina-arvoltasi niin matalalla tasolla että et koskaan tule saamaan sellaista miestä joka tällaisen fiiliksen saisi aikaan.
Jos jatkat sen fiiliksen odottelua voit sitten alkaa miettimään 35 vuotiaana ikisinkkuna että toisaalta mies voisi myös poistaa yksinäisyyden tunteen. Eli jos jaksat odottaa riittävästi tavoitteesi miehen suhteen tulee muuttuumaan "jalat alta" "yksinäisyyden poistajaksi", jolloinka alat tiputtaa sitä kelpaavan miehen rimaa. Jos et tiputa, voit tallustaa iloisesti rallatellen yksinäsi hautaan saakka. Valinta on yksin sinun.
jalat alta meininkiä en sentään odota! mutta kyllä sitä nyt jotain pitää tuntea ennenkuin voi miehen itselleen ottaa.. Lähinnä luotettavuutta ja tietynlaista särmää kaipailisin..
"Markkina-arvostani" en tosiaan osaa itse sanoa.. ja paha tietty sinunkaan sitä on sanomaan mennä.. Sen tiedän, että miehiä saisin, mutta tämän hetkiset vaihtoehdot ei jaksa innostaa kauheasti.. Kai sitä nyt sentään naisellakin jonkinlaiset kriteerit saa olla! :) ihan mihin tahansa miehen körilääseen en aio tyytyä milloinkaan!
Saa ja pitää ollakin niitä kriteereitä, mutta ainakin mulla oli se pointti siellä takaraivossa että eihän ensitapaamisella kukaan "tai minä ainakaan" uskalla olla rentona, pitää nähdä vaivaa ja tutustua pidemmän aikaa. itse olen huomannut sen ettei viitsitä katsoa pitemmälle kun heti luovutetaan!!! Hyvät ihmiset sentään, järkeäkin saa käyttää!!
Ihan ensi tapaamisesta ei kyllä kannata kovin isoja olettamuksia tehdä! olen aivan samaa mieltä! Mutta kyllä se jo parilla kerralla selviää hieman, että tuleeko mitään vaiko eikö.. :)varsinkin jos saadaan juteltua, niin kyllä jutuista selviää,että onko "älyä" vai ei yms.
Se on vaan näin ujolle jo iso kynnys ruveta kunnolla puhumaan ensimmäisellä tapaamis kerralla ettei anna ihan dorkaa kuvaa itsestä:)
niin.. toisaalta helpommin sen dorkan kuvan antaa jos on kova hölösuu ja heittää ihme läppää! :D Tietenkään ihan tuppisuuna ei myöskään anna hyvää kuvaa.. Välimuoto on hyvä yleensä! :D ja kunhan ainakin rohkaistuu hieman tyttöön tutustumaan, ja on kiinnostunut tytön jutuista, niin sekin jo riittää melko pitkälle usein!
- tosin kaikkien puolesta en voi puhua, vain omastani.. ja muutamien muidenkin tietty:P
on niin, että ahdistuneena ja epätoivoisena on vaan pakko uskoa parempaan. Pitää päämäärä mielessään ja pyrkiä sitä kohti vaikka nyt ei tunnukaan etenevän mihinkään eikä mikään tunnu muuttuvan. Asiat järjestyvät aina! Ehkä jo huomenna on parempi päivä, tsemppiä =)
naislunttuporukkaa. Miehet ovat suoraansanoen säälittävässä asemassa, kun vielä täytyy miettiä miten päin olisi ja minkälaisen kuvan itsestään antaisi näille naiseuden irvikuville. Huh hellettä!
Voi olla et heittää sen kirveen kaivoon ja lakkaa miettimästä asioita ! Tyytyy siihen mitä olemassa on ja katselee sit vaan mitä tulevaisuus tuopi tullessaan. Jossain kohtaa se luovuttaminen tulee kuitenkin väksinkin vastaan !
Mmm'm.. Tuo on jotenkin niin kauhean tuttua.
Itse olen tällä hetkellä rakastunut naiseen, joka ei ole yhtään kiinnostunut musta (jossain vaiheessa oli, mut en tiedä mikä sille tuli)
Kihloissa olen ollut yhdesti. Ero tuli ja vasta yli puoli vuotta eroamisen jälkeen kuulin, miten paljon rakas avomieheni oli minua pettänyt.
Kaikista eniten pännii se, että ihmiset hokee: "Sä olet vielä nuori, kyllä se siitä." Kyllä, en väitä ettenkö olisi nuori, mutta onko väärin kaivata vakaata parisuhdetta nuorena? Mielestäni ei.
Ja juuri tuo, kun itse rakastuu palavasti, vastapuoli ei tunne mitään. Sitten joutuu tukahduttamaan tunteensa. Ja jos joku ihastuu meikäläiseen, mua ei hotsita yhtään.
Ikuisuuskysymys, mutta: Milloin tämä kaikki loppuu?
Milloin sitä löytää tasavertaisen parisuhteen, jossa kumpikin osapuoli rakastaa toisiaan? (Eikä kauheasti paneskele ympäriinsä)?
kun koko elämä on vielä edessä, hyvä tytteli! Sinänsä ei ole väärin kaivata parisuhdetta nuorena, mutta yleensä todennäköisyys sen löytämiseen ei ole kamalan suuri, koska ihmiset on vielä aika kasvuvaiheessa ja ettii itseään. Etenkin miehiä, jotka parikymppisenä kykenisivät vakaaseen parisuhteeseen on yhtä helppo löytää kun neulaa heinäpellosta.
"Ikuisuuskysymys, mutta: Milloin tämä kaikki loppuu?
Milloin sitä löytää tasavertaisen parisuhteen, jossa kumpikin osapuoli rakastaa toisiaan? (Eikä kauheasti paneskele ympäriinsä)?"
Sitten, kun sekä miehet että naiset on löytäneet itsensä ja vastauksen siihen, mitä elämältään ja parisuhteeltaan haluavat (vai haluavatko ollenkaan koko suhdetta). Se taas löytyy yleensä vasta elämän ja kokemuksen myötä, eli sanosinko että nykyään usein varmaan siinä 25 ikävuoden tienoilla. Miehillä saattaa usein mennä kolmeenkymppiin tai ylikin. Itrse en ainakaan ois kakskymppisenä uskaltanu sitoutua vakavasti kenenkään kanssa, koska sellaiset tosi nuorena solmitut suhteet kestää harvoin kovin pitkään. Tosin jos käy mieletön mäihä, niin onneksi olkoon vaan sitten, niitäkin tapauksia kyllä löytyy :)
Ihan samoja fiiliksiä on täällä kuin keskustelun aloittajalla. Olen 30 nainen eikä sitä sopivaa siippaa tunnu mistään löytyvän. Nyt on jo lastenkin saannin kannalta kiire, mikä vaikeuttaa elämää entisestään. Itse en ole löytänyt tästä mitään tietä eteenpäin, en tiedä mitä tehdä. Kaipaan yhteyttä, turvallisuutta, hellyyttä, läheisyyttä, kumppanuutta. Lapsiakin haluaisin. Elämä tuntuu tyhjältä eivätkä ystävät, työ tai harrastukset ole pystyneetä tätä tyhjiötä täyttämään. Tuntuu, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta, työ ja harrastukset eivät riitä minulle.
Miten eteenpäin? Tulevaisuus tuntuu synkältä enkä tiedä mitä teen. Miten te muut olette selviytyneet sinkkuahdistuksesta? Ja jos sellaista ei ole ollut, mistä arvelette sen johtuvan? Minua ahdistaa ainakin ihan hirveästi ja elämä tuntuu todella raskaalta!! Itsessäni en riitä itselleni.
Niin tuttua niin tuttua. Välillä ahdistaa enemmän välillä vähemmän. Välillä taas en haluais ketään ja sitten taas haluaisin jonkun vierelleni. Päivä kerrallaan sitä on yritettävä jatkaa eteenpäin. Kaippa miulleki se ukko tuolla jossain oottelee.