Haluatko kertoa, minkälaista elämäsi on ollut irtisanomisen jälkeen?
Olen psykologian opiskelija ja teen pro gradu -tutkielmaa aiheeseen liittyen. Etsin haastateltavia tutkimukseeni, joka liittyy erityisesti irtisanomiseesi ja sen jälkeiseen elämääsi, kun työttömän arki on astunut kuvioihin.
Jos haluat kertoa kokemuksistasi, haastattelen sinua sähköpostin välityksellä. Voit ottaa yhteyttä täysin anonyymisti ja vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Mahdolliset tunnistetiedot muutetaan siten, että sinua ei niiden perusteella voida tunnistaa.
Voit laittaa myös oman sähköpostiosoitteesi tähän viestiketjuun niin halutessasi ja otan sinuun yhteyttä.
Sanni Korhonen
[email protected]
Olen psykologian opiskelija ja teen pro gradu -tutkielmaa aiheeseen liittyen. Etsin haastateltavia tutkimukseeni, joka liittyy erityisesti irtisanomiseesi ja sen jälkeiseen elämääsi, kun työttömän arki on astunut kuvioihin.
Jos haluat kertoa kokemuksistasi, haastattelen sinua sähköpostin välityksellä. Voit ottaa yhteyttä täysin anonyymisti ja vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Mahdolliset tunnistetiedot muutetaan siten, että sinua ei niiden perusteella voida tunnistaa.
Voit laittaa myös oman sähköpostiosoitteesi tähän viestiketjuun niin halutessasi ja otan sinuun yhteyttä.
Sanni Korhonen
[email protected]
Vastaukset 13
Vanhimmat
Toi ikävä kyllä kuulosta aidolta sos pornolta...
-siis lähtökohta on se, että jokin murtuu - voi saakeli!!!!
-että on niin kamalaa...
-että tarvitaan peräteippiä - kallonkutistajaa sos-mammaa?
-toiveena on "holhoajilla" et ihmisiä ahistaisi ja olisi sosiaalimafialle työnsarkaa......
----- kaikki vain eroamaan ja irtisanomaan ja sitten lopuksi ääbnestämään ja ulos kaapesita!
----- haloslandia toimii !!!???
hihhulit valtaan !!!
Älä hitossa pelästytä tyttöä.
Vaikka noi muutamat sanat ja sävyt vaikuttaakin sillai sos.pornolta, niin mitä väliä sillä on.
Ja onhan paljon niitä ihmisiä, jotka osaa puhua terapeuttikieltä ja elämän harrasteena on sos.porno.
Minua erityisesti huvitti toi ilmaisu; työttömän arki tulee ..
heh eheh - mikä hiton työttömän arki?
Eihän ole mitään sellaista käsitettä.
Nääs, kun työttömät on aivan tavallisia ihmisiä, siis tavallisia ihmisä.
Elävät tavallista elämää.
Millainen olisi työllisen arki ? heh heh???
Entä opislkelijan sunnuntai?
näin etukäteen tulevan pro gradu -tutkielmasi loppupäätelmän: irtisanomisen jälkeen on toki vielä elämää, mutta se on sekä henkisesti, että taloudellisesti vaikeampaa kuin ennen irtisanomista.
näkökantaan elämisen jatkumisesta.
Jos voi esiintyä anonyyminä,,,,, niin mitä arvoa on erilaislla perättömilläkin tarinoilla.....
Ja pelkään, että vain tietynlaiset ihmiset innostuu, mikä vaikutta lopputulokseen...
Hanki oikea ihmisryhmä - oikeita ihmisiä - siis että tulee oikeaa pohjaa selvitykselle.
Muuten tulee satua vain monen muun gradun lisäksi kirjastoon.
En kehtaa tulla haastateltavaksi, mutta voisin jo jonkin aikaa
työttömänä olleena kommentoida muutamaa havaitsemaani seikkaa.
Työttömän lähi”omaiset” eli viranomaiset:
- Työvoimatoimisto
- Kela
- Sosiaalitoimisto
Työttömän kuuluu olla nöyrä kun asioi
kyseisten viranomaisten kanssa.
Yhteiskunnan ja median viesti työttömille:
- ”kyllä töitä aina tekevälle löytyy”
- työvoimapula pahenee…
Eli annetaan rivien välistä massan
ymmärtää, että työttömyys olisi oma valinta.
Jos töitä ei saa niin: ”et vain ole tarpeeksi yrittänyt”
Kysyntä ja tarjonta työmarkkinoilla ei vaan kohtaa.
Mitä pidempään olet ollut työttömänä, sitä vaikeampaa
on ponnistaa taas ”kunnon veronmaksajien joukkoon.”
Työnantajien vaatimukset ovat monesti aivan kohtuuttomia.
Johtunee kai 90-luvun syvästä lamasta, jolloin työnantajat
saivat sormia näpsäyttämällä aina ammattimiehen välittömästi palkattua.
Myös lyhyiden pätkätöiden vaatimukset kasvavat kokoajan.
Yllättävää on myös huomata, että suorittavan tason
töissä painoarvoa annetaan yhä enemmän henkilön
persoonallisuudelle. Kaikki haluavat saada
mitättömiinkin työpaikkoihin palkattua sen ns. ”hyvän tyypin”
sellainen tavallinen, hiljainen ja ujo enkä koe olevani mikään "hyvä tyyppi" sellainen "seuranpitäjä" ja jokaisen ystävä. Ihan tavallisia asioita pohdin ja suren ja itken ja nauran. Melankoliaan taipuvainen ennemminkin kuin iloitsemiseen, vaikka joskus tulee sitäkin harrastettua. Minua vain kukaan ei töihin halua kun olen vaan tällanen tavallinen ja ruma perus muija. Ja kylillä ihmetellään kun se ei töissä käy, vaan makaa työttömänä kotonaan. Sosiaalipummiksi nimittelevät, mutta onko minulle vaihtoehtoja? Kertokaa viisaammat, mitä vaihtoehtoja minulla, kouluja käymättömällä kolmen lapsen äidillä tässä maailmassa enää on? En jaksa yrittää olla täydellinen ja nuori enää, vaikka kuinka yritän. Ja joka paikkaa alkaa jo kolotellakin, eikä tuo muistikaan ole mitä parhain. Sekoitan jopa lasteni nimetkin joskus:) Miksi minun pitää tässä teeskennellä "pätevää työnhakijaa" kun en sellainen enää ole. Mutta ilman työttömyyspäivärahaa en pysty elämään tässä maassa, talvella tulee kylmä ulkona kuitenkin. Mitä minun tulee tehdä, että kelpaisin edes johonkin tässä maassa? Muuhunkin kuin jalkarätiksi parempiosaisille. En jaksa enää esittää muuta kuin olen, en en en.
Ala lenitaksi !!
-- tukka vaan pörhölle ja edustavat vaatteet!
-- sitten viisastelet ja edustat vain.
-- rahaa tulee ja voit arvostella muita.
Kiitoksia ajatuksistasi! Mutta mikset kehtaisi tulla haastateltavaksi? ;)
No, ”sukat vähän pyörisi jaloissa” jos lukisin jälkikäteen
omia ajatuksiani painetusta tutkielmasta.
Suosittelen haastattelujen tekemistä (kasvotusten)
työttömien yhdistyksen tiloissa. Esim.
http://www.hety.fi/
Mutta luen kyllä gradusi jos se valmistuttuaan
ylittää valtakunnan lehdissä sellaisen uutiskynnyksen, että voin etsiä sitä kirjastosta.
Olin onneton aikonut roikkua työn syrjässä kiinni vielä useamman kuukauden ja jopa etsiä uuden työpaikan kun silloinen työnantajani purki työsopimukseni perusteetta.
Kokeilin vielä kahdesti 'vakituista' työtä mutta havaitsin pätkien yhdessä työttömyysjaksojen kanssa soveltuvan minulle paremmin.
Vapaus päättää ajankäytöstään ml. matkustelu.
Harvenevien pätkien kautta tein 'pehmeän laskun' täystyöttömyyteen, sitä kautta putkeen ja lopulta työttömyyseläkkeelle.
Prosessi käynnistyi 1996.
Erinomainen ratkaisu! Paransi oleellisesti elämisen laatua ja sain vähentää verenpainelääkityksen käytännöllisesti katsoen olemattomiin.
Ramipril 10mg > 1,25mg josta jätän osan ottamatta.
Pienipalkkainen vaimonikin vetäytyi pois työelämästä.
Aluksi kun lomaa ansiosidonnaisella ja on hörppyy.. Työkkäri kun alkaa passittelemaan aktivointeihin jää myös mäyrikset.
Oman kokemukseni perusteella ympäröivä yhteisö yrittää painostaa sopimaan riitaisan irtisanomisen.