Mita tehda hemmoteluille lapsille?

yritä vedota järkeen tai tunteisiin... jos se ei auta niin hemmottele vielä lisää, mutta pidä kuitenkin ylpeytesi ja ole lapsille samanlainen... stemppiä!

Ei mitaan. Ei hemmotelluille lapsille oikeesti voi tehda yhtaan mitaan!!! Vanhempien olis pitanyt tehda jo ennen ku lapset alkaa kayttaytymaan torkeasti...

Yrita olla ystavallinen ja ihana auppari kaikesta huolimatta. Tiedan, etta lahes mahdotonta jos muksut tosi ilkeita... Mut silti. Tosi hemmoteltujen ja "ilkeiden" lasten kanssa ei oikeen pade se saanto etta aupparin pitas olla ystava ja kaveri. Sillon on vahan pakko olla tiukka ja se inhottava ja maailman kamalin auppari jos haluaa saada lapset kunnioittamaan itseaan. Muutenhan ne vedattaa ihan miten pain vaan. Yrita natisti ja jos ei oikeesti mikaan auta niin sitten rautalangasta vaantaen. Taistelua tiedossa, mut ku jaksaa olla tiukka omien saantojen kanssa niin pikkuhiljaa alkavat uskomaan ja kunnioittamaan. Ja jos silti leikit ja keksit tekemista ja olet lasten kanssa paljon ja viela siihen lisaks ystavallinen, niin pian olet maailman paras auppari ikina!

Monta lasta ja minka ikasia? Ja minkalaisia ongelmia?

kylmästi, että nyt laaditaan sääntöjä lapsille tai minä vaihdan perhettä, että minähän en ala katselemaan lasten käytöstä joka on aivan pilalle hemmoteltua. Sitten pidät itse kurin, mutta odotat sitä myös vanhemmilta. Kun lapset oppivat kunnioittamaan he myös oppimat että vaikka sinä komennat olet myös ihan mukava.

Siis miten lapset käyttäytyvät sinua kohtaan tarkalleen, annatko jonkun esimerkin?
Käyttäytyvätkö samalla tavalla vanhempiaan kohtaan eli sittenhän se on vain opittu että talon aikuisia voi pompottaa ihan miten vain.

Keskustele järkevästi vanhempien kanssa. Hyvä aloitus ei varmasti ole että lapsenne ovat niin hemmoteltuja että minä en kestä enään vaan yritä pukea se jotenkin toisin. ALoita vaikka sanomalla että olet hieman epävarma miten toimia tietyissä tilanteissa. Kysy vaikka että miten he haluaisivat että sinä hoidat jonkun tilanteen.
Mutta...tee kuitenkin selväksi että ihan lasten henk koht palvelijaksi et ole tullut. Hakekoon itse mehunsa...mikäli tässä sellaisesta pompottamisesta on kyse.

Ja jos ihan mahdotonta on niin vaihda perhettä.

No, siitähän nyt lähdetään, että mitä vaan ei tarvitse kestää. Isäntäperheesi lasten kasvatus ei ole sun hommiasi, vaan vanhempien. Mutta ilmeisesti kyseisen perheen aikuisetkaan eivät ole asiaa ymmärtäneet. Joten jos menetät yöunesi ja mielenterveytesi ongelman takia, ei sun ole siihen perheeseen mikään pakko jäädä. Itse lähdin omasta au pair-perheestäni, koska en vain yksinkertaisesti kestänyt heidän jäykkää meininkiään. Sen pituinen se ja sellaista sattuu, ei se ole mikään maailmanloppu.

Mutta asiaan. Niin, kuulostaa nyt siltä, että isäntäperheesi lapset kaipaavat lämmintä mutta tukevaa kuria ja äkkiä sittenkin. Vaikka et heidän vanhemmikseen voikaan alkaa, on olemassa keinoja, joilla elämäsi siellä saattaa hieman helpottua.

Ensiksi, kaveriksi ei kannata heti ryhtyä. Vasta, kun lapset selkeästi alkavat kunnioittaa ja kuunnella sua, voit hiljalleen näyttää itsestäsi vapaamielisempää puolta. Niin ikävältä ja vastentahtoiselta kuin se aluksi ehkä saattaa tuntuakin, kannattaa vain pysyä tiukkana. Siis toimia johdonmukaisesti, määrätietoisesti ja turhia lässyttämättä. Lapsille ei kannata lässyttää, sen olen huomannut. Itse en höpötyksestä ikinä pienenä piitannut ja näin näyttää myös olevan monien muiden lasten kanssa. Lapset pitävät siitä, kun heille puhuu ihan yhtä järkevästi ja asiallisesti kuin kenelle tahansa aikuiselle. Siis ei mitään kiroilua, mutta turha mitään on pimittää tai yrittää selittää kiertoteitäkään. Lapset myös yleensä kunnioittavat ja pitävät suoraan puhuvista aikuisista. Ja olen myös kantapään kauttaa oppinut, että hirvittävän usein hemmotellut lapset - ja etenkin jo hieman vanhemmat lapset - kysyvät ja inttävät kerta toisensa jälkeen, että miksi näin ja miksi noin. Aina ei kuitenkaan kannata vastata, että siksi ja siksi. Riippuu tietysti hieman kysymyksestä, eli jos lapsi vaikka kyselee ihan vaan uteliaana vaikkapa sun kotimaasta tai perheestä tai lemmikkieläimistä tai ihan mistä vaan harmittomasta, niin tietystihän siihen kannattaa vastata ja todennäköisesti saat myös seuraksesi mainion keskustelukumppanin. Mutta jos olet pyytänyt lapsen tekemään jotain ja vastaan satelee kyseenalaistamista ja marinaa, niin parasta on vaan määrätietoisesti olla hiljaa tai sanoa lyhyesti, että koska sinä pyydät ja niin myös tehdään. Johdonmukainen kannattaa olla, vaikka se viekin voimia, tiedetään.

Toiseksi: pieni palkinto tai kehu piristää aina. Niinpä kannattaa aina muistaa kehua tai suoda jonkinlaisen etuoikeus niille lapsille, jotka sua tottelevat. Siten myös ne, jotka vikuroivat enemmän, huomaavat, että hyvä käytös kannattaa. Anna vastuuta ja pieniä tehtäviä, siitä lapset pitävät. Hellimistä tai lahjomista ei kuitenkaan kannata käyttää porkkanoina, sillä se, jos jokin aiheuttaa eripuraa ja kateutta lasten välillä. Ei, kannattaa aina tasapuolisesti antaa hyvänyön halit ja suukot kaikkien lasten kesken, ja kuulostaa siltä, että lahjoja tai lisää tavaraa eivät isäntäperheesi lapset enää kaipaa. Eli vaikka kenties oletkin tiukka ja määrätietoinen arkiaskareiden kanssa, kannattaa sitä olla myös hellyydenosoitusten kanssa. Ja mikään ei tunnut pahimman luokan hirviölapsistakaan niin hyvältä, kuin lämmin huomionosoitus henkilöltä, jolta se todella kannattaa saada. Ainakin koulussa tuntui aina todella hyvältä saada kehuja opettajilta, jotka olivat usein hieman tiukempia.

Ja kolmanneksi: aikataulu ja rutiini. Kannattaa, jos vain suinkin mahdollista, suunnitella vedenpitävä ja toimiva aikataulu joka päivälle. Se auttaa välttämään kaaoksen ja voit keskittyä itse lapsiin. Myös lapset tuntevat olonsa heti turvallisemmaksi. Sillä tuttu juttuhan on, että hirvittävän usein hemmotellut lapset eivät kaipaa mitään muuta kuin kunnon rajoja ja aikatauluja - useinhan suurimpana syynä lasten vallattomuuteen on juuri se, että koska heitä varten ei olla nähty vaivaa ja tehty turvallisia rajoja, he tuntevat olonsa hyljätyiksi, joka tulee esille levottomana ja huomionkipeänä oireiluna. Jos lapsilla ei ole rajoja, luulevat he, ettei heistä välitetä - vanha juttu, mutta niin se todella on. Kannattaa todella käyttää aikaa ja vaivaa kunnon aikataulun laatimiseen ja myös noudattaa sitä. Siten lapsilla on turvallista olla kanssasi.

Ok. Kyllähän näitä neuvoja olisi vaikka millä mitalla, mutta ajattelin nyt vain tuoda esille ne tehokkaimmiksi huomaamani. Mulla on aika paljon kokemusta niin sanotuista hankalista lapsista, mutta olen myös huomannut, että heidän rakkautensa ja kiintymyksensä lopulta todella palkitsee, jos jokin. Kyllä se siitä. Voimia! Kymänrauhallisesti vain, hellyyttää ja hupailua unohtamatta. Ja muista myös suoda itsellesi hemmotteluhetkiä täysin ilman lapsia - käy vähän rällästämässä tai shoppailemassa tai lenkillä. Niin se pää pysyy kunnossa.

Kiitän ja kuitan. Toivottavasti näit viestini ja tästä oli edes jotain apua! :)

Olin kesäaupparina kuukauden, pidempää aikaa en siinä perheessä olis kestänykään. Lapsi (4-vuotias tyttö) oli täysin hemmoteltu. Kerrankin kun hain sen tarhasta, se ulvo koko kotimatkan koska häntä ei oltu kutsuttu jonkun synttäreille. Ymmärrän sen kyllä, harmittaahan se. Mutta kotiin tultuamme vanhemmat alko heti järjestää tytölle juhlia, ettei vaan olisi paha mieli. Siis ihan oikeasti, järjestämään ommia juhlia samalle päivälle.
Tämä tyttö myös komenteli ja löi mua. Alusta saakka otin sen linjan, että minua ei todellakaan lyödä. Eikä myöskään komenneta. Taisin olla lapsen mielestä aivan kamala, mutta kyllä se alkoi sujua jo viikon jälkeen kun otin tiukan linjan.
Ja kun lähdin niin tyttö tuli huoneeseeni halaamaan mua ja kertoi rakastavansa mua, eli ehkä en sit ollutkaan niin kamala ;)

Ota vaan tiukka linja, ei siitä muuten mitään tule. Jos vanhemmat on ns. työnarkomaaneja niin kaikki aika jonka he on lasten kanssa käytetään usein siiihen hemmotteluun, eikä vanhemmilla ole aikaa "kouluttaa" lapsiaan uudelleen. Näin oli ainakin mun perheessä, tottahan niitä on erilaisia.