nyt se sitten tapahtui... ihastuin työkaveriin. Olen työssä jossa asemapaikkani vaihtelee ja nyt viimeisimmässä sitten eteen osui tämä joka tuntuu vieneen jalat alta.
Olen sellainen puhelias, avoin, iloinen tyyppi joka saan yleensä juttua aikaiseksi kaikkien kanssa ja olen monessa suhteessa erittäin vahvatahtoinen ja itsenäinen, mutta näissä tunne/ihastus asioissa menen aivan lukkoon. Tämä tyyppi, se vaan tuntuu niin hyvältä. Ajatukset kulkevat samaa rataa hänen kanssaan, juttua riittää eikä oo vaan mun yksinpuhelua (sekin onnistuu :P) ja huumori kukkii! Tässä parin viikon aikana ollaan juteltu melkein kaikesta, lapsuuden mansikkapaikoista tulevaisuuden suunnitelmiin ja haaveisiin.
Mutta... Torjunnan, pettymyksen, henkisen "loukkaantumisen" pelossa en ole uskaltanut tehdä minkäänlaista aloitetta... Enkä ottaa selvää hänen tämän hetkisestä elämäntilanteestaan, muuta kuin että yksin asuu ja kaikki aika menee harrastuksissa. Itsetunto on kuitenkin sen verran heikko. Johtuen varmaankin "pinnallisistakin" asioista, ylipainoa on -> mikä ei ole normaali elämässä stressin aihe tai muu murhe! Vain näissä kohtia elämässä... Varsinkin kun tää toinen "osapuoli" on sitten vastakohta, aika onneton rimpula :D Päässä pyörii että en mä kuitenkaan sille kelpaisi kun oon mitä oon, mutta myös taas että jos en kelpaa tälläisenä ei tyyppi oo mun arvonen. Jep, tervetuloa kaksosnaisen elämään...
-huokaus- vertaistukea ja viisaita ajatuksia kiitos!
Olen sellainen puhelias, avoin, iloinen tyyppi joka saan yleensä juttua aikaiseksi kaikkien kanssa ja olen monessa suhteessa erittäin vahvatahtoinen ja itsenäinen, mutta näissä tunne/ihastus asioissa menen aivan lukkoon. Tämä tyyppi, se vaan tuntuu niin hyvältä. Ajatukset kulkevat samaa rataa hänen kanssaan, juttua riittää eikä oo vaan mun yksinpuhelua (sekin onnistuu :P) ja huumori kukkii! Tässä parin viikon aikana ollaan juteltu melkein kaikesta, lapsuuden mansikkapaikoista tulevaisuuden suunnitelmiin ja haaveisiin.
Mutta... Torjunnan, pettymyksen, henkisen "loukkaantumisen" pelossa en ole uskaltanut tehdä minkäänlaista aloitetta... Enkä ottaa selvää hänen tämän hetkisestä elämäntilanteestaan, muuta kuin että yksin asuu ja kaikki aika menee harrastuksissa. Itsetunto on kuitenkin sen verran heikko. Johtuen varmaankin "pinnallisistakin" asioista, ylipainoa on -> mikä ei ole normaali elämässä stressin aihe tai muu murhe! Vain näissä kohtia elämässä... Varsinkin kun tää toinen "osapuoli" on sitten vastakohta, aika onneton rimpula :D Päässä pyörii että en mä kuitenkaan sille kelpaisi kun oon mitä oon, mutta myös taas että jos en kelpaa tälläisenä ei tyyppi oo mun arvonen. Jep, tervetuloa kaksosnaisen elämään...
-huokaus- vertaistukea ja viisaita ajatuksia kiitos!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Pyydä häntä syömään kanssasi. Itse olen vastannut myöntävästi työkaverini illallispyyntökutsuun. Mikäs siinä, hän tuskin kieltäytyy kutsustasi.
Illalisella sinulla on oiva tilaisuus punnita hänen ajatuksiaan sinusta ja mahdollisesti teistä yhdessä. Ja tämän maittavan syömäpuolen jälkeen voitte siirtyä yökerhon puolelle.
Mikä parasta, jos hänellä ei ole sinulle tarjota kaipaamiasi tunteita, välinne pysyy edelleenkin hyvinä. Sillä, kyllähän työkaverit voivat käydä syömässä yhdessä myöskin vapaa-ajalla. Muista vain, ette ole liian tungetteleva.
Tsemppiä sulle! Kannattaa kysyä ehdottomasti.
-nimimerkillä, kokemusta on-
...pelottaa vaan toi vaihtoehto niin pirusti... Mitä jos saankin kieltävän vastauksen? Se kun tuntuu järkyttävältä jo ajatuksena, koska tuo kynnys aloitteen tekemiseen on niin korkealla... Eihän sitä mitään tosiaan voi saada jollei yritä, mutta miten tälläiset pelot saa suljettua pois mielestään?? Ja miten siitä kieltävästä vastauksesta pääsee eteenpäin? ...säilyykö tämä "yhteys" siitä huolimatta?
Kaikissa tähän astisissa suhteissani oon saanut olla se osapuoli jonka ei ole tarvinut tehdä aloitetta...
Itselläni ei ollut tunteita pelissä, eikä tainnut toisellakaan osapuolella olla. Mutta, mikset yrittäisi.
Muutoin saat aina vuosienkin päästä harmitella, kun ei tullut kysyttyä. Tuokin syömään pyytäminen on melkoisen pikkujuttu.
Ja, mitä sitä turhaan pelkäämään. Kun ei periaatteessa ole mitään menetettävää. Korkeintaan saat pakit, jos niin on käydäkseen. Mutta, tässä maailmassa ollessa tulee saamaan melko monet pakit.
Ja yrittänyttä ei laiteta. Joten siitä vain ihmeessä yrittämään, ties vaikka siitä seuraisi vain hyvää. Turhat pelot pois! Yhteys luulisi säilyvän, meinaan eihän sinun tarvitse suoraan ilmaista, että sinulla on tunteita häntä kohtaan. Tällöin et menetä kasvojasi, jos hänellä ei ole tunteita sinua kohtaan. Tärkeintä on, että saatte yhteistä aikaa..
Minä ihastuin työkaveriini,menin pyytään leffaan
siitälähtien yhdessä tulee tammikuussa 22v.Sanoin ,olen vähän katellu sua sillä silmällä,ja siitä se alkoi,päivääkään en ole katunut.Olin aktiivinen osapuoli,pakkokin kun huomasin hänen ujoutensa,mutta se olikin hänen taktiikkansa,on paljastanut jälkeenpäin.Ei se ota jos ei annakkaan,rohkeutta peliin,jos ei natsaa sun pitää ajatella että ei ollut sulle tarkoitettu.
Pyörin itse tällä hetkellä vähän samantyylisen ongelman kanssa, joten kaikki sympatiat sinulle! Itse olen päättänyt hieman odottaa ja katsoa rauhassa miten tässä käy.
...Mutta jos keksit jonkun hyvän kikan, jolla saat tilanteesi ratkaistua, niin kerro ihmeessä minullekin:) apua tarvitaan...
Onhan se ihan kiva olla kai läskienkin kanssa kaveri, mut läskin kanssa ei tykätä seurustella. Kun pitäisi olla kaunis neitonen jota näyttää perheelle ja kavereille.
Sanattomat katseet,lämmin hymy ja kiireettö-
mät eleet.Kuuntele häntä,älä tyrkytä asioitasi,
rauhallisuus.Huumori sopivasti ,niin kyllä jää
"miettimään"...
eivät puhu yksityiselämästään töissä tai missään muuallakaan. Kannattaa kautta rantain selvittää onko hänellä jo tähtäimessä joku nainen ennenkö alat kehitellä suurempia tunteita, jollet sitten halua pettyä. Kokemus puhuu.
...kerran vastaavanlaisessa tilanteessa, kaveri tykkäsikin samaa sukupuolta olevista, mutta nykyisin olemme hyviä kavereita ja puhumme toisillemme aivan yksityisasioitakin:)
Huomisesta alkaen olen taas muualla hommissa ja tämä kaveri jäi tänään saikulle torstaihin saakka.
Aattelin että vien kiitokseksi viime viikkoisesta palveluksesta hänen kaappinsa oveen kirjekuoressa pari leffalippua ja viestin jossa kiitän palveluksesta ja kerron että jos joskus siviilissä kaipaa juttuseuraa niin saa soitella ja perään puhelinnumeroni.
Fiksua ja filmaattista? Annanko näin hänelle tarpeeksi tilaa paeta tilanteesta ja samalla mahdollisuuden?
Kokeile ihmeessä tuota, todella hyvä idea! :)
Työkaveriin ihastumisesta voi seurata mitä vain, avioliitto, tai työpaikan vaihto. Minulle kävi parikymppisenä niin, että lopulta menimme naimisiin, mutta se ei ollut ollenkaan hyvä juttu. Toki liittoa kesti himppua vaille 25 v, mutta keskusteluaiheet rupesivat loppumaan, kun aina jutut meni työasioihin ja työpaikan ihmisiin. No, tälläkin hetkellä minulla kyllä on paras miesystävä työpaikalta, ollut jo vuodesta 1981, enkä tiedä mihin tämä johtaa...
Kuule. Ei mitään muuta kuin kysyt vaan treffeille! Niin aloin tekemään. Eka kerralla tuli pakit - toisella kerralla päästiin jo treffeille - kolmannen kanssa seurustellaan !
Loppujen lopuksi: mikä on pahin mitä voi tapahtua? Vaikka saisit pakit, niin sitten ei ainakaan tarvitse jauhaa ajatuksia saman asian ympärillä. Ja lisäksi vielä todennäköisesti pönkität hänen itsetuntoaan: mikä sen mukavampaa kuin saada tietää että joku on ihastunut :-)
Hitto, ihan sama ongelma ollut jo aika kauan. Yksi päivä töihini pölähti mies, joka vei jalat alta (sitten myöhemmin vasta tosin) ihan järkyttävän voimakkaasti, ei varmaan ikinä ole mulla vastaavia tunteita kehenkään ollut! Noh, jo ensi kohtaamisessa oli jotain kummaa sähköä, enkä ikinä, siis yli vuoden aikana pystynyt olemaan ihan neutraali hänen seurassaan. Ja sitten se tapahtui yksi ilta -ravintolassa pitkiä katseita ja yksi tanssi..
Sen jälkeen, 5 kuukautta kamalaa tuskaa ja ihanaa onnen tunnetta, kummaa kutinaa vatsnpohjassa, hirvittävää jännitystä, ihastuneen "typeriä" hymyjä ja mystistä silmäpeliä.. ;)
Voi luoja, työkavereihin on niin kamalan ihanaa rakastua!
..Tietenkään en tiedä miten tässä loppupeleissä käy, jännityksellä jatkamme.. ;)
Jospa sä alkasit harrastaa sen kanssa jotain :D
Kysysit että haluisko se ihan vaikka mennä keilaamaan tms.
Vai, että urheilullinen hemmo?
No sittenhän keilaus on varma valinta. Sehän vaatii huippukuntoa ja on siksi kaikkien urheilijoiden lempilaji.
Nyt on kesä parhaimmillaan, älä ainakaan mihinkään hikiseen keilahalliin mene ketään pyytämään. Ulos, ulos!
Ostakaa mansikoita ja pikkupiknikille puistoon tai rannalle tms.
Just tollaisia horoskooppeihin uskovia suurin osa miehistä (oikeasti) kammoksuu.
haasta johonkin harrastukseen mistä tiedät sen pitävän ja lähentele tyylikkäästi ikäänkuin vahingossa niin saat rohkeutta kysymyksille
Olen sellainen mies työpaikallani,
joka saa huomiota osakseen.
Mutta työpaikalla en ala tunteistani
vatvomaan. Piiri pieni pyörii…
Työpaikalla kuuluu mielestäni tehdä töitä.
(Huom! enkä ole esimiesasemassa)
Syvä ystävyys ja toisen kunnioitus työpaikalla
on sitten asia erikseen.
Jos kuitenkin joku nainen olisi aloitteentekijänä
kokisin itse sen päällekäyväksi. Oikein tukalassa tilanteessa voisin harkita työpaikan vaihtoa.
Kerrottakoon, että itselläni on edellisestä
työpaikasta traumoja jäljellä, kun
minua huomattavasti vanhempi – ei viehättävä
nainen alkoi lähestyä seksuaalisesti.
olen 50 nainen olen ihastunut työpaikkani maalariin joka on eläkkeellä ja naimisissa kuten minäkin tekee pimeitä töitä silloin tällöin suuteli viimeksi lähtiessään en tiedä mitä hänestä ajatella