Akateemisista puhuttaessa pitäisi eritellä a) suoritusakateemiset ja b) sivistysakateemiset. Suoritusakateemisille aloille on ominaista vaikea sisäänpääsy, tiettyyn ammattin valmistuminen, korkea älykkyys sisäänpääsyn edellytyksenä ja yleisakateemisen sivistyksen tarpeettomuus. Tuollaisia aloja ovat esim. lääkis, oikeustieteellinen, teknillinen korkeakoulu ja varauksin kauppakorkeakoulu. Sivitysakateemisia aloja ovat sellaiset, joista ei valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin, kuten filosofia. Suoritusakateemisissa voidaan erottaa vielä matalan profiilin alat, kuten kielten opiskelijat ja tietyt kasvatustieteellisestä valmistuneet.
Eli jos haluat akateemisen kumppanin, haluatko:
1) Korkean profiilin suoritusakateemisen (lääkäri, juristi, diplomi-insinööri)
2) Matalan profiilin suoritusakateeminen (kielten opettaja)
3) Sivistysakateemisen (filosofi, yhteiskuntatieteilijä, kirjallisuuden tutkija).
Eli jos haluat akateemisen kumppanin, haluatko:
1) Korkean profiilin suoritusakateemisen (lääkäri, juristi, diplomi-insinööri)
2) Matalan profiilin suoritusakateeminen (kielten opettaja)
3) Sivistysakateemisen (filosofi, yhteiskuntatieteilijä, kirjallisuuden tutkija).
Vastaukset 47
Vanhimmat
No sanotaan, että vaihtoehto 3).. :D Siis, jos saisin valita, mikä itse haluan olla.
Mietitäänkö nyt sitä millaisen kumppanin ottais... No kaikkihan ne menee, ku ei se ammatti oo tärkeintä. Mut jos jotain on muodon vuoksi valittava, niin se vois olla vaikka 1 tai 2 vaihtoehto...
kuuluu tolle listalle vain tiettyjen osastojen osalta. keskiverto-DI ei mikään hääppöinen älyn jättiläinen ole. en sitten tiedä keskiverto juristista tai lääkäristä.
Sinänsä on ihan sama, minkä alan akateeminen (eikä tarvitse olla edes akateeminen) kumppani on, kunhan hänellä on mielikuvitusta, huumorintajua, leikkimielisyyttä, riittävästi henkistä syvyyttä, tervettä käytännön järkeä ja aikaa elää yhteistä arkea.
En haluaisi elää pitkälle erikoistuneen lääkärin tai huippujuristin kanssa, jos hän ei pystyisi rakentamaan kanssani virikkeellistä ja hauskaa arkea tai jos työ tulisi hänelle ennen perhettä.
Älykkyysjaotteluusi en usko. Tunnen testiälykkäitä naisia, joiden kanssa en jaksaisi elää päivääkään, koska heiltä puuttuu tyystin tilannetaju, sosiaalinen vastavuoroisuus ja oivaltava mieli.
Vastaajan ikä 31, mies.
Ainakin ex-mieheni, joka oli DI oli täysi töppönen ja kykenemätön keskustelija kaikessa muussa paitsi tietotekniikkaan liittyvissä asioissa...enpä lähtisi ihan tuolla tavalla luettelemaan. Ja ei kait nyt teknillisiin korkeakouluihin/yliopistoihin kovin vaikea päästä ole, kun mulla ainakin paljon tuttuja opiskellut niissä ja aivan keskivertoälykköjä lienevät...
"Ainakin ex-mieheni, joka oli DI oli täysi töppönen ja kykenemätön keskustelija kaikessa muussa paitsi tietotekniikkaan liittyvissä asioissa."
Sepä se. Ei auta, vaikka kumppani olisi millainen nero ja asiantuntija, jos hän ei pysty tuomaan jotain mielekästä omaan arkeen. Saattaahan se aluksi olla mukavaa esitellä sukulaisille ja tutuille suurta menestyjää, mutta sitten kun suhteen arki alkaa, niin kumppanilta kyllä toivoisi jotain ihan muuta.
Kerrankin joku kirjoittaa asiaa tällä palstalla.
Olen itse opiskellut aika pitkälle ja kyllä siellä laitoksessa oli ihan prosentuaalisesti sama määrä urpoja kuin ulkopuolella. Koulutus ei tee kestään hyvää kumppania tai kuuntelijaa.
Pitkät seurustelukokemukset on yhden lääkärin, yhden DI:n ja yhden tekniikan lisensiaatin kanssa. Enpä voi tapausten ihmissuhdetaitoja tai henkistä kypsyyttä kehua, valitettavasti. Kaikki nuo miehet ovat sinkkuja edelleen.
Ja erityisestä älykkyydestään sitten. Mitä tarvitsee sisäänpääsyyn lääkikseen tai teknilliseen yliopistoon; no siis lähinnä että on matemaattis-luonnontieteistä kiinnostunut. Ei se kuitenkaan tee ihmisestä sen älykkäämpää, hän on vain suuntautunut eri tavalla kuin esim. kielellisesti suuntautunut/lahjakas ihminen.
Useampiakin lääkäreitä tuntien en ymmärrä, että miksi sitä ammattikuntaa pokkuroidaan niin hirveästi. Työ kyllä on todella vastuullista ja siinä mielessä itsestäni ei siihen olisi, sen myönnän. Mutta esim. lääkäreissä ihmisinä on normaalia enemmän alkoholi- ja lääkeriippuvaisia. Faktatietoa myös on siitä, että heidän bileensä ovat usein paljon sikamaisempaa örvellystä kuin muiden tallaajien tapaamiset.
Juristeja tunnen vain yhden, joka on ystäväni miehen paras kaveri. Hän on 35v, eikä vielä koskaan ole seurustellut vakavasti. Kertoo mielestäni jotain.
Ja summa summarum; kaikki me akateemisetkaan emme voi olla lääkäreitä, DI:ä tai juristeja. Emmekä edes halua olla. Sitä paitsi, lääkäreitäkin kuulemma on tänä vuonna jo tarjoutunut töihin terveyskeskuksiin enemmän kuin mitä tarvitaan. Samoin teknillisestä yliopistosta valmistuu hemmoja liukuhihnalla, ihan tohtoreiksi asti. Tähän ylitarjontaan on tultu juurikin sen vuoksi, että tietty typerä ryhmä ihmisiä alkaa arvostamaan vain muutamaa tiettyä alaa.
Vai on sulla huonoja kokemuksia 6000 - 10000 kuussa tienaavista akateemisista ihmisistä.
Pidätkö tavoittelemisen arvoisempana seuraavia ihmisiä: posteljooni, joka on heti peruskoulun jälkeen alkanut jakamaan lehtiä, lukee mielellään Aku Ankkaa ja katsoo televisiosta väkivaltaohjelmat ja juo samalla kaljaa. Posteljooni tosin näyttää atleettiselta koska sotkee pyöräänsä joka päivä.
Vai entäpäs Rakennusäijä, joka ammattikoulun käytyään kiertelee ympäri suomea erilaisissa rakennusprojekteissa yöpyen arkipäivisin työmaan vieressä olevissa parakeissa muiden vastaavien raksaäijien hyvässä seurassa. Juo kaljaa, pitää rasvaisista jutuista ja tykkää tapella humalapäissään, koska sai arvostusta ammattikoulussa ja luulee edelleen saavansa arvostusta muilta kun on ns. kova jätkä. Nenä on kerran murtunut ja on saanut aivoruhjeen tappeluista (hieman haittaa puhetta). Kyseiset miehet asuvat Vantaan Korsossa 60-luvun kerrostalossa kaltaistensa ympäröiminä ja omistavat 20 vuotta vanhat autot.
Millaisista asioista keskustelet kyseisten miesten kanssa, millaisia mielipiteitä ja niiden perusteluja kyseiset miehet esittävät, millaiset ovat miesten elämän arvot, miten arvioisit heiden talouden tilanteen ja terveyden kehittyvän vuosien saatossa? Olisiko nämä tarvoittelemisen arvoisempia kuin 100 000 euroa vuodessa tienaavata älykkäät, sivistyneet, keskustelukykyiset, terveet miehet, jotka asuvat omakotitaloissaan Espoon Westendissä ja ajavat mersuillaan töihin ja takaisin ja laittavat lapsensa hyviin kouluihin ja lähettävät ne USA:aan vaihto-oppilaiksi? Kumpikohan on tavoitellumpi miesryhmä ja mistä syystä? Se että akateemisen miehen kanssa on joskus vähän tylsää, eikä elämä ole yhtä kuherruskuukautta ja juhlaa on kuitenkin parempi kuin elää jonkun sosiaalitapauksen kanssa, joka kännipäissään puukottaa vaimot ja lapset ja sitä ennen duunarin juoppokaveri raiskaa vaimon.
Tuota, enhän minä missään vaiheessa tuollaisia asioita ole väittänytkään.
Olen itse avoliitossa akateemisen miehen kanssa, mutta mielestäni on ihan typerää nostaa jotain tiettyjä ihmis-/ammattiryhmiä jalustalle. Tulee vaan mieleen, että mikähän mahtaa olla ihmisen iso heikko kohta, että sitä pitää peitellä jollain koulutuksella niin voimakkaasti. Tai että onko muita vahvuuksia?
Toki saat itse pitää koulutusta ainoana tavoittelemisen arvoisena asiana. Sehän on jokaisen oma päätös. Juuri nämä tällaiset valinnatkin kertovat aika paljon ihmisestä, ja ehkäpä sen kautta sitten valikoituukin se itselle sopiva ja samalla tavalla ajatteleva tapaus.
duunari on aina kovempi jätkä kuin sinä ikinä. perustele omaa "paremmuuttasi" millä lystäät, tiedät itsekin sen olevan totta. ja sinua vituttaa niiiiiin paljon. posteljooni menee 3h (josta maksetaan 8h verran) työpäivän jälkeen parvekkeelle lukemaan aku ankkaa ja juomaan kaljaa kauniina kesäpäivänä. sinua vituttaa kun kotoa ei löydy kuin oman alan tietellisiä julkaisuja ja kallista brandya. "voisinpa minäkin tehdä noin, mutta maine ei salli", ajattelet. kadulla törmään sinuun tahallani atleettisella vartalollani enkä pyydä anteeksi. koetat sanoa vastaan mutta en kuule kun puhut niin hiljaa. pelkäät olemustani. myöhemmin kihiset kiukusta ja kirjoitat näitä tekstejä west endin 500 neliön asunnostasi jossa asut yksin. näin se homma menee. :)
Niin, siltä se tuolla liikenteessä näyttää, että nämä ovat ainoat ryhmät jäljellä. Rehellisiä, ronskeja ja miehekkäitä, käytännönläheisiä miehiä ei enään omasta ikäryhmästä löydy.
Mutta mielummin jään yksin, kun valikoin jonkun profiloituneen akateemisen, kuivan ja kaavoihin kangistuneen tylsimyksen, joka ei osaa edes puita tehdä.
Sori, mut kyllä tuonne teknilliseen korkeakouluun aika helposti pääsee. Omista ystävistä suurin osa (naisia&miehiä) opiskelee siellä (tampereella, otaniemessä ja lappeenrannassa). Eikä yksikään mitenkään erityisen älykäs, ihan tavallisia suomalaisia juntturoita kaikki.
3 ystävää opiskelee lääkiksessä ja 2 oikiksessa, heistä osa on joutunut tosissaan pänttäämään päästäkseen sisään ja ainakin 2 heistä pääsi vasta 3 kerralla. Sen sijaan ne tekussa opiskelevat pääsivät kaikki 1 kerralla. Yksi ystävä opiskelee kauppakorkeassa ja se onkin ainoa tuttuni, joka tekee numeroa tuosta akateemisuudestaan,ihan vaan kuriositeettina :)
Oma sisäänpääsy tänne ammattikorkeaan oli muuten tilastollisesti vaikeampaa, kuin pääsy esim. teknilliseen. Siis aloituspaikkoja 20 ja hakijoita monta sataa. Tänne monipäiväiset valintakokeet, joissa kysyttiin todistusten, persoonan ja työkokemuksen lisäksi erityisesti luovaa älyä.
Se että sun AMK:n on tilastollisesti vaikeampaa päästä arvoimalla vain pyrkineitä ja päässeitä on sikäli harhaanjohtavaa että jos vaikka ammattikoulun dildon sorvauskurssille olisi tuhansia hakijoita, niille opetetaan vain sorvaamaan niitä dildoja mikä ei ole niin vaativaa kuitenkaan kuin ydinfysiikan lukeminen yliopistossa vaikka sinne olisi vähemmän hakijoita. AMK on AMK vaikka voissa paistaisi ja AMK ei ole Akateeminen. Tradenomi on vain nykyajan tapa sanoa yo-merkonomi eli keskiasteen käynyt yksinkertainen tyhjäntoimittaja.
"AMK on AMK vaikka voissa paistaisi ja AMK ei ole Akateeminen."
Onko akateemisuus sinulle itseisarvo? Ymmärrän, että minä ja monet muut haluamme yliopistotutkinnon sen vuoksi, että pidämme opiskelun mahdollistamasta ajattelusta ja lähestymistavasta. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, mitä arvoa akateemisuudella itsessään on.
Mitäs arvoa lukiolla sitten on. Ei mitään varsinaista, kunhan nyt kakarat sivistävät itseään. Mutta aina kun työnanjalla on todella vaativa duuni, kannattaa ottaa mahdollisimman älykäs ja oppinut ihminen siihen eikä mitään amis-ihmistä. Mitä useamman seulan läpi olet kulkenut ja mitä enemmän sua on vertailtu muihin suorittajiin, sen parempi olet työnantajan mielestä ja sulle annetaan vaativia ja vastuullisia duuneja. Miksi kukaan työnantaja antaisi mitään vaativaa duunia kenelle tahansa vastaantulijalle. Jos ei halua kilvoitella niistä parhaista paikoista ja palkoista, niin silloin voi yhtähyvin käydä vaikka AMK:n ja olla tavallinen pulliainen ja nauttia tavallisen pulliaisen tavallisesta elämästä tavallisella palkalla.
on jyvillä ja akanoilla? jyvät jauhetaan jauhoiksi. akanat saa olla rauhassa.
"Jos ei halua kilvoitella niistä parhaista paikoista ja palkoista, niin silloin voi yhtähyvin käydä vaikka AMK:n ja olla tavallinen pulliainen ja nauttia tavallisen pulliaisen tavallisesta elämästä tavallisella palkalla."
Pidätkö koulutettua ja uralla menestyvää ihmistä jollain tavoin erityislaatuisena tai muita parempana? Sellainen vaikutelma kirjoituksistasi syntyy. Edelleenkin viestität selvästi, että tutkinto itsessään ei ole sinulle mielihyvän lähde tai tarkoitus, vaan ainoastaan väline sosiaalistaloudellisessa pelissä. Tai saatathan olla assyriologi, mistäs minä tiedän. Kovin sivistynyttä tai inhimillisesti laaja-alaista ja syvää kuvaa et itsestäsi kuitenkaan anna.
Erityislaatuisuudesta olen sitä mieltä, että elämänsä kilvoitteluun ja uralla etenemiseen pyhittävä ihminen tuppaa kokemukseni mukaan olemaan tylsä, ennalta arvattava, suoraviivainen ja epäluova. Ihmiset, joilla todella on luovuutta, itsenäisyyttä ja rohkeutta, ajautuvat toisenlaisille poluille.
On aika helppo arvata, että kuulut niihin ihmisiin, jotka ovat luoneet päänsä sisään pelin ja sen jälkeen kuvittelevat, että kaikki pelaavat peliä samoilla säännöillä. Puuttuuko sinulta itsekriittisyyttä ja hajautettua ajattelua?
Ei tarvitse vastata, koska kaikki viittaa siihen, että puuttuu.
Kauppakorkeassa opiskeleva tekee akateemisuudesta numeroa siksi, että teistä amiskorkean opiskelijoista tradenomit kaikkein kiihkeimmin yrittävät väittää, että amiskorkeasta tulee akateemisia ihmisiä, ja että teoriat on hallussa ja niin edespäin. Itse amiskorkeassa ennen yliopistoa opiskelleena tiedän, että asia ei ole näin. Amiskorkea on huomattavasti helpompi kuin teoreettisten yliopisto-opintojen opiskelu. Kauppakorkeassa opiskeleva tuttusi siis vain yrittää puolustautua tradenomien sumutusta vastaan, ettei vaikeita ja teoreettisia yliopisto-opintoja yhtäkkiä lueta samanarvoisiksi kuin amiskorkean monella tapaa erittäin hyödyllisiä, mutta siitä huolimatta huomattavasti helpompia opintoja.
"Kauppakorkeassa opiskeleva tekee akateemisuudesta numeroa siksi, että teistä amiskorkean opiskelijoista tradenomit kaikkein kiihkeimmin yrittävät väittää, että amiskorkeasta tulee akateemisia ihmisiä, ja että teoriat on hallussa ja niin edespäin."
Tiedätkö että neiti opiskelee tradenomiksi vai arvaatko vain? Hän kirjoitti luovasta älystä, mikä viittaa johonkin taide- tai media-alaan. Niille pääseminen on erinomaisen vaikeaa. Yliopistoonhan pääsee lukemalla, mutta soveltuvuutta vaativat alat vaativat todellakin sitä soveltuvuutta. Niillä kilpailu on kovaa.
Enkä niin väittänytkään, vaan puhuin amk-opiskelijoista yhtenä joukkona, jonka sisältä tradenomit kaikkein eniten yrittävät kaikenlaisia tutkintonimekekikkailuja ja muuta vastaavaa.
Olen itse oululainen koneteekkari, eikä mielestäni konetekniikan DI:tä voi kukaan tosissaan väittää akateemiseksi. Akateeminen -sana sopii paremmin kuvaamaan humuja tai luonnontieteilijöitä, jotka antavat puhuessaan älykkään kuvan itsestään.
Vaan eihän se puhe ole tärkeintä, vaan teot.
Jos et, niin sitä tehdessä tulet huomaamaan, että DI:kin on vallan akateeminen tutkinto. Diplomityö, kuten muutkin yliopistotason loppytyöt, on tieteellinen tutkimus, joka täytyy tehdä niin, että sen tuloksia voivat käyttää muut tutkijat omissa tutkimuksissaan. Tuo vaatimus tekee sen kasaamisesta huomattavasti vaativampaa kuin jonkun vähemmän tieteellisen raportin tai tutkielman.
En ole vielä suorittanut dippatyötä. Tutkinto on varmasti akateeminen, mutta tutkinnon suorittaja ei välttämättä vaikuta kovinkaan akateemiselta... ;)
"Diplomityö, kuten muutkin yliopistotason loppytyöt, on tieteellinen tutkimus."
Pakko todeta, että en kyllä itse voi suurinta osaa dippatöistä kovin tieteellisenä pitää. En edes omaani.
Näiden "akateemisten" jaottelu ominaisuuksien mukaan:
1) Pintaliitäjänomaiset, itseään ja erinomaisuuttaan täynnä olevat diivat, jotka eivät edes uskalla liikkua luonnossa. Kulkevat yhdessä lajitovereiden kanssa ja vertailevat punttien pituuksia. Uusimmat drinkki-lääke-kokeilut lähtevät tämän ryhmän jäseniltä.
2) Harmaat, asiapaperisalkku-keskeiset tyypit, jotka eivät tiedä mitä eroa on siiderillä ja lonkerolla. Eivät ole koskaan käyneet kauempana kuin kotikaupungissaan. Omaavat huolestuttavan läheiset välit vanhempiinsa.
3) Hörhöt, jotka ovat mukana vielä 4-kymppisinä sinkkuina kaikissa häppeningeissä, mihin kuulu alkoholi tai huumeet. Tietävät, että ruokaa saa ravintoloista siinä missä juomaakin. Pesevät valko- ja kirjopyykin samassa. Eivät ymmärrä, vaan toteavat asioita. Eivät kykene normaaliin päivätyöhön, ja ehkä juuri siksi, etteivät ymmärrä sanaa normaali.
Kyllähän totuus on se, että diplomi-insinöörikoulutukseen on tosi helppo päästä. Näin on ainakin täällä meillä päin. ovat teekkarit kyllä olevinaan tosi fiksuja ja he arvostelevat muita aloja, ettei muka tartte osata matikkaa. Meidän yliopistossa pitäisi ehdottomasti karsia teekkareiden lukumäärää. He eivät osaa yhtään mitään. Heidän joukossaan on paljon sellaisia, joiden ruotsin arvosana on improbatur. Eivätkä matikassakaan oo kovin hyviä. Ja tulkaapa kuuntelemaan kun teekkarit tekevät ryhmätöitä kirjastossa. Voi sitä kirosanojen määrää. Kuin ois jossain peruskoulussa.
Haiskahtaa siltä, kuin kirjoittaja opiskelisi Oulun Yliopistossa (?)
1)Vaikka joihinkin DI-koulutusohjelmiin on helppo päästä sisään, niin itse opiskelu on haastavaa.
2) Omasta mielestämme olemme järkevintä porukkaa koko yliopistossa ;)
3) Tietoteekkarit lähinnä tarvitsevat pelkkää matikkaa. Tarvitaan myös fysiikan, kemian ja koulutusohjelmien omia peruskurssien hallintaa.
4) Osaamme paljon sellaista, mitä humut ja lutkit ei osaa.
5) En tiedä ketään teekkaria, jolla olisi ruotsin arvosana i. Tosin sellaisiakin teekkareita voi olla olemassa.
6) Kuka on hyvä matikassa ja kuka ei. Täytyy muistaa, että DI-koulutuksessa matematiikkakin on vain työkalu, eikä sen täydellinen hallinta ole itsetarkoitus.
7) No pitäähän sitä vähän kirvaista, että saadaan kotitehtävät tehtyä ;) Liian isoon ääneen puhuminen on taasen toinen juttu.
Teekkariksi pääsy voi tosiaan olla helppoa, mutta jotain lahjoja tarvitaan kuitenkin matematiikasta selviämiseen. "Tavallisessa" yliopistossa ei mitään erityisiä lahjoja tarvita, tietenkin motivaatiota ja keskittymiskykyä jossakin määrin. Mutta älyllyysosamäärän täytyy olla tosi pieni, jos yliopiston kursseja ei pysty läpäisemään motivoituneena. Gradu voi tietekin olla koettelemus, mutta sekin eniten kiinni jaksamisesta ja motivaatiosta.
Sinälläänhän jonkin fakkiakateemisen alan ihmisestä on hassua sanoa, että kyse on akteemisesta henkilöstä. Esim. koneteekkari tai matematiikan opiskelija, joka ei lue mitään "sivistävää" on akateemikkona aika hassua idea.
Itse yhdistäisin akateemisuuden yliopistoympäristöstä omaksuttuun "suvaitsevaan" ja hienotunteiseen käytökseen. Yliopistolla kun ei rasismia tai muita karkeuksia katsota hyvällä silmällä. Samalla akateemiset ovat sen seurauksena tietyllä tavalla kuivakkaan tylsiä, kun roisien vitsien heittäminen ei onnistu lonkalta. Teekkarit ovat siinäkin suhteessa erilaisia, että teekkarit eivät vieroksu hyvän maun vastaistakaan huumoria.
Eli määrittelisin näissä keskusteluissa ilmenevän akteemisuuden sisällön lähinnä seuraavasti: Yliopistoympäristöstä imetty suvaitsevainen ja hienotunteinen käytösmalli.
Akateemisinta porukkaa ovat varmaan filosofiaa ja siihen läheisimmin liittyviä aineita lukevat henkilöt. Filosofiahan on ollut perinteisesti akateemisuuden sisältö ja ydin. Nyt monet lähitieteet ovat syrjäyttäneet filosofian, kuten psykologia ja neurotieteet, joten filosofiasta on tullut lähinnä tyhjänpäiväistä pähkäilyä ja eräänlaista ajattelun historiaa käsittelevää tiedettä.
Jos sitten puhutaan yhteiskuntatieteistä, kuten sosiologiasta tai naistutkimuksesta, niin kyseessähän eivät ole mitkään kovin vakavasti otettavat tieteet, vaan sellaiset alat, joissa voi esittää suunnilleen mitä teorioita tahansa ilman, että niitä on mahdollista vakavasti ottaen falsifioida. Kyse onkin useimmiten enemmänkin politiikasta kuin tieteestä.
En ole yhteiskuntatieteilijä, mutta haluan puolustaa niitä hiukan. Yliopiston aineiden perusta sekä myös akateemisen ajattelutavan perinne on lähtöisin antiikin kreikan filosofeista ja silloin luoduista alustavista tieteenjaoista. Siinä olet oikeassa, että filosofia on varmasti akateemisin alue. Mutta tiedätkö, että yhteiskuntatieteen ovat yksi suorimmista antiikin kreikan filosofien ajatusten perillisistä?
Tietenkin jotkut naistutkimukset ovat uudempaa juttua, ja varsin poliittisesti suuntautunutta tiedettä. Sen sijaan esimerkiksi valtio-oppi, politiikka ja sosiologia, eli oikeat yhteiskuntatieteet, ovat kyllä selvästi akateemisia tutkimusaloja.
Itse olen perehtynyt filosofiaan ja yhteiskuntatieteisiin jossain määrin ja jos niiden akateemisuuden asteeseen mennään, niin ongelmana on mm. se, että ilmiöille haetaan pakonomaisesti sosiaalisia selityksiä ymmärtämättä biologian tai evoluutiobiologian päälle. Biologia menee (Osmo Tammisalon sanoin) yhteiskuntatieteitten edelle ja jos yhteiskuntatieteet ovat ristiriidassa biologian kanssa, niin yhteiskuntatieteissä on jotain vikaa.
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0106/tammisaloniemela.pdf
Otas huomioon taustatekijät. Osmo Tammisalo on kemisti eli luonnontieteilijä. Nykyisessä yliopistolaitoksessa aineet ovat ajautuneet yhä pahemmin toisistaan erilleen, ja vähän kuin kilpaisille. Sellaisessa ilmapiirissä on aina otettava huomioon taustatekijät, kuten tässä se, että Osmo Tammisalo pyrkii nostamaan oman tieteenalansa arvoa yhteiskuntatieteiden kustannuksella.
Valitettavaa sinänsä, sillä vanha ja alkuperäinen ajatus akateemisuudestahan oli se, että eri alojen tutkijat vaihtoivat ajatuksia keskenään, eri alojen välillä käytiin rakentavaa debattia ja saatiin synergiahyötyjä. Usein tutkijat olivat itsekin perehtyneet useampaan tieteenalaan. Nykyään se ei tietenkään enää ole mahdollista tiedon koko ajan lisääntyessä, mutta mielestäni kilpailu ei ole ollut alkuperäisen akateemisuuden ydin.
Tammisalohan on elintarviketieteitten maisteri, vaikka harrasteleekin enemmän evoluutiobiologiaa. Ja se on kyllä mielestäni ihan aiheellinen huomautus, jos naistutkimus ei huomioi parinvalinnan tai kauneuden määräytymisen biologista ulottuvuutta - missä biologian osuus on suurimmillaan.
Netissä sanottiin toisaalla, että kemisti, toisaalla elintarviketieteitten maisteri.
Lisäksi netistä selviää, että mies on Darwin-seuran puheenjohtaja. Siinä on erittäin hyvä syy toteuttaa rankkaa lähdekritiikkiä miehen kirjoituksiin. Eivät hänen kirjoituksensa ole välttämättä ollenkaan tieteellisessä mielessä kirjoitettuja, vaan paremminkin sitä, mistä syytit yhteiskuntatieteitä, eli poliittisista lähtökohdista luotuja.
Jos luet taaksepäin, huomaat, että olen kirjoittanut, että naistutkimusta ei pidä sekoittaa vakavasti otettaviin yhteiskuntatieteisiin.
Tämän takia meitä teekkareita ei voi lukea akateemisiksi; Me emme nimittäin osaa emmekä edes halua osata puhua tyhjänpäiväisyyksiä. Se on humujen ja LuTKien hommaa... ;)
Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät eroavat kovista tieteistä ja käytännön tieteistä lähinnä siinä, että hum ja yht tietelijjijöiden ei tarvitse tuottaa mitään käytännössä toimivaa teoriaa, eikä heidän teorioitaan voi mitenkään edes vertailla objektiivisin tavoin. Esimerkkinä voidaan heittää vaikkapa Queer-teoriat sun muut, jotka liitelevät korkealla reaalimaailman yläpuolella. Kun teekkari rakentaa siltaa, niin silta joko pysyy pystyssä tai romahtaa - käytäntö teekkarin lopullinen testi, eikä käytäntöä voi huijata.
Koska pehmeitten tieteilijöiden ei tarvitse todentaa teorioitaan käytännössä, ovat monet postmodernit teoriat irronneet lähes täysin biologian ja evoluutiobiologian asettamista raameista. Relativismi valtaa alaa, kaikki kulttuurit ovat yhtä hyvin tai muuta soopaa.
"Relativismi valtaa alaa, kaikki kulttuurit ovat yhtä hyvin tai muuta soopaa."
Miksi se on soopaa? Juuri kovilla tieteillähän ( esimerkiksi kulttuuriantropologia ja ehkä historiatiede vertailuineen) voidaan perustella sitä, että kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä eikä moraalista oikeaa ja väärää ole. Moraali kun pystytään osoittamaan esimerkiksi psykologian, aivotutkimuksen ja biotieteiden valossa perimän, oppimisen ja sosiaalistumisen tulokseksi. Ei sillä ole mitään perimmäistä mittaa, se vain on.
"Kun teekkari rakentaa siltaa, niin silta joko pysyy pystyssä tai romahtaa - käytäntö teekkarin lopullinen testi, eikä käytäntöä voi huijata."
Mitenkäs suhtaudut esimerkiksi kaunokirjallisuuteen? Onko sekin vain pelkkää tekstiä paperilla? Eikö sitä voi mitata mitenkään? Entä musiikkiin?
"kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä eikä moraalista oikeaa ja väärää ole."
Ihmisen onnellisuuden utilitaristisen mittaamisen kannalta on olemassa parempia ja huonompia moraaleja ja kulttuureja. Ainut kestävä lähtökohta moraalin mittaamiseen tulisi lähteä ihmiselle ominaisten tarpeiden kunnioittamisesta. Sellainen moraali, joka on ristiriidassa ihmisen evolutiivisen luonnon kannalta on huono. Voidaan väittää, että esim. Suomessa on onnellisempaa elää kuin keskitysleirissä, joten keskitysleirikulttuuri ja siihen johtava moraali ovat onnellisuuden utilitaristisen mittaamisen kannalta huonoja vaihtoehtoja.
"Mitenkäs suhtaudut esimerkiksi kaunokirjallisuuteen? Onko sekin vain pelkkää tekstiä paperilla? Eikö sitä voi mitata mitenkään? Entä musiikkiin?"
Helpointahan niitä on mitata soitetuimpien ja myydyimpien listoilla. Jos musiikki tai kaunokirjallisuus on tieteilyn kohteena, niin se on varmaan ihan mukavaa yhteiskunnan rahoittamaa ajanvietettä tutkijoilleen. Mitään merkitystä sillä tuskin on minkään kannalta, mutta positiivisena puolena mainittakoon, että toisaalta niillä ei voi saada aikaan suurta haittaakaan, kuten naistutkimuksella aiheutetaan. Joku kirjallisuudentutkimus (johon en ole perehtynyt) kuulostaa kyllä hmm. varsin relativistiselta ristiriitaisia tulkintoja mahdollistavalta tieteen lajilta.
Huomaa, että olet lukenut *hieman* liikaa jotain sosiobiologista soopaa. Oletko ikinä ymmärtänyt sitä seikkaa, että tunteet eivät ole biologian ohjailtavissa, eivät ainakaan kokonaan. Jos ihminen olisi puhtaasti eläimiin verrattava olento, ainoastaan aistien ja viettien varassa ohjautuva, niin myös tunteet tulisivat pelkästään viettien mukaan. Siten tunteita voitaisiin tutkia samalla tavalla kuin eläinten viettejä, laittamalla koejoukko johonkin altistuskokeeseen, ja toteamalla yksiselitteisesti minkälaisia tunteita kaikki joukosta tunsivat. Hienoa, olet ratkaissut tunteiden ongelman, jota psykologit ja filosofit ovat miettineet kautta aikojen, eivätkä ole päässeet varmoihin tuloksiin. On se yksinkertaista kun sen osaa.
Et perustellut vastauksessasi mitään, vaan rakensit koko vastauksen omien uskomustesi varaan. Yritä lähestyä kysymystä tieteellisemmin ja unohda tunteilla perustelu. Esimerkiksi käsitteesi evolutiivinen luonto on kertakaikkisen kestämätön. Määrittele se ensin, niin keskustelu aiheesta voi jatkua. Millainen on ihmisen evolutiivinen luonto?
Ja miten ihmeessä voit nähdä yhteyden toden ja ihmisen kokemuksen välillä. Eihän ihmisen kokemuksen tarvitse olla mitenkään sidoksissa siihen, millainen todellisuus on. Terve ihminen mm. koko ajan havainnoi väärin ja valehtelee itselleen. Väärin kokeminen on psyykkisen hyvinvoinnin ehto.
"Helpointahan niitä on mitata soitetuimpien ja myydyimpien listoilla."
Herää kysymys, että ammutko aihetta pelkästään omien ennakkoluulojesi varassa vai oletko oikeasti tehnyt esimerkiksi yleisen kielitieteen opintoja niin että tiedät mistä kirjoitat? Kielikin näet on järjestelmä, joka voidaan avata, ja kielet yhdessä ovat järjestelmä tai järjestelmiä, joita voidaan vertailla keskenään.
Tiedätkö miten kertomukset rakentuvat, miten niitä voidaan analysoida ja minkälaisia muuttujia niissä on vai kuvitteletko, että kertomukset ovat ilman mitään perustaa?
"Millainen on ihmisen evolutiivinen luonto?"
Sen selvittäminen ei ole ihan yksinkertaista kokonaisuudessaan, mutta yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa niitä biologisia viettejä ja taipumuksia, joiden mukaan ihminen pyrkii käyttäytymään. Ihmisillä on biologispohjaisia tarpeita ja sellainen moraali, joka ei ota huomioon noita tarpeita ei ole kovin hyvä. Tietyt asiat tuottavat ihmisille tuskaa ja toiset onnellisuutta ja sellainen moraali, joka pyrkii pikemminkin maksimoimaan onnellisuuden kuin tuskan on kohtuullisen hyvä.
Esimerkiksi naisen evolutiivisen luonnon mukaista on hoivata syntynyttä lastaan ja sellainen moraali, jossa lapsi riistetään äidiltään heti syntymän jälkeen ei välttämättä ole kovin hyvä.
"Tiedätkö miten kertomukset rakentuvat, miten niitä voidaan analysoida ja minkälaisia muuttujia niissä on vai kuvitteletko, että kertomukset ovat ilman mitään perustaa?"
En erityisemmin tiedä, mutta tiedän että kaikkea voidaan periaatteessa analysoida ja käsitteellistää. Oleellista kuitenkin on, että 1) kertomusten analysointia ja käsitteellistämistä ei voida falsifioida kovinkaan onnistuneesti ja 2) kertomusten analysoinnilla ei ole paljoa muuta kuin viihteellistä merkitystä (jos ei tosin haittaakaan).
Eikös kirjallisuuden tutkimuksessa ole paljon muutakin ja relatiivisempaa kuin tuollainen analyyttinen, oikeaa tiedettä jäljittelevä kertomusten rakenteiden käsittely?
"Tietyt asiat tuottavat ihmisille tuskaa ja toiset onnellisuutta".
Kai sitten olennainen kysymys on: miten määritetään, milloin kukin ihmisyksilö on tuskissaan ja milloin onnellinen?
olet niin kauan kuin jotain haluat
>Suomessa on onnellisempaa elää kuin >keskitysleirissä, joten keskitysleirikulttuuri >ja siihen johtava moraali ovat onnellisuuden >utilitaristisen mittaamisen kannalta huonoja >vaihtoehtoja.
Ensinnäkään utilitaristinen malli ei ole ainoa eikä välttämättä paras edes mittaamisen kannalta. Itse kallistuisin eksistentiaalis-transendentalistisen mallin puoleen, mutta eittämättä edustan vähemmistöä, mittaamatonta sellaista.
Olennaisempi argumenttihan lienee, että "keskitysleirikulttuuri" on melko sohiva konstruktio ottaen huomioon, että keskitysleirikulttuurin oheispoolina
näyttäyty(i/y) mm. varsin upeasti voiva natsiylimystö. Näiden keskinäisutiliteettien mallintaminen on melkoinen luvusto.
>>Mitenkäs suhtaudut esimerkiksi >>kaunokirjallisuuteen? Onko sekin vain pelkkää >>tekstiä paperilla? Eikö sitä voi mitata >>mitenkään? Entä musiikkiin?
>Helpointahan niitä on mitata soitetuimpien ja >myydyimpien listoilla.
Ai niinkuin Shakespearea, Spinozaa tai Galileita ilmestymisaikanaan? Nykyään millään yhteiskuntateoreettisella(kuten markkina-arvo- (tai ylipäänsä markkina-)teoretisoinnilla?)han ei ole mitään (mitattavaa?) merkitystä?