parisuhteessa? Toivoisin, että vain ne vastaisivat joilla oikeita kokemuksia parisuhteesta turkkilaisen kanssa, eikä vain olettamuksia.
turkkilainen mies
millainen
192713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No Durexin tutkimuksen mukaan laukeavat keskimäärin kolmessa minuutissa.
Toi on niitä höpölöpön juttuja!
Täältä et varmasti tule saamaan kovin asiallisia vastauksia. Lisäksi omakohtaiset kokemuksetkin ovat yleensä kaikilla erilaisia, yksilöistä kun puhutaan. Turkki on iso maa, ja tavat erit eri maan kolkissa, eri perheistä puhumattakaan.
Jos nyt vähänkään yleistämään aletaan, niin sen olen huomannut, että useat ovat melko mustasukkaisia ja omistushaluisia. Eivät siis hyväksy monista suomimiehistä poiketen esim. sitä, että lähdet yksin saunamökille yms. miesystävien kanssa. Mutta tutustumalla mieheesi hitaasti ajan kanssa saat varmasti paljon parempia vastauksia kuin tältä palstalta.
Eihän täältä yleensä mitään asiallisia vastauksia saa, mutta ajattelin, jos jonkin järkiperäisen vastauksen olisi saanut ja nyt sain jo yhden :)
Ja tuoko oli sinulle uutta tietoa?
Ei ole kokemuksia aikaisemmin kuin suomi-pojuista ja kaikki tieto on tervetullutta, jos on omakohtaisia kokemuksia. Totta kai jokainen yksilö on erilainen kansallisuudesta riippumatta...
En ole varsinaisesti ollut suhteessa, mutta muutaman kerran erehtynyt jutustelemaan ystävällismielisesti. Tämän jälkeen perässäni on kirjaimellisesti juostu, kyselty tekemisiäni ja pyydelty/vaadittu tapaamisia lisää. Yököttävää.
jos saan kysyä..
Olipa outo kommentti,mitä pahaa siinä on jos haluaa tavata uudelleen ja osoittaa sen reilusti.
Samanlailla voisi tehdä kuka tahansa rakastunut mies kansallisuudesta piittaamatta...
Eiköhän jokainen ole oma yksilö,vaikka se on syytä muistaa että heidän kulttuurinsa ja uskonto eroavat toosi paljon meidän jutuista.
Mutta jos rakastaa,se voi auttaa löytämään n.s. yhteisen sävelen.
heille voi ehkä todellakin olla kova pala länsimaisen naisen n.s. vapauden hakuisuus ,myös parisuhteessa ollessaan.
niin tai näin,kannattaa katsoa,mitä siitä tulee,ihmisinä vieraanvaraisia ja ystävällisiä.
Luepa Liza Marklundin kirja Uhatut. Siinäpä mukava tarina siitä, millaista herkkua se voi olla...
turkkilainen.
Marklund-fani tuputtamassa dekkareita! Niistähän se totuus löytyy, vai mitä?
Jo kerran aiemmin joku sitä suositteli lukemaan kun joku toinen kysyi kurdeista.... joista myöskään kirja ei kerro yhtään mitään...
mieheni on parisuhteessa ihan tavallinen mies.
Meillä ei ole ollut kulttuurisia yhteentörmäyksiä
vaan kaikki on sujunut hyvin. Tietysti erimieli-
syyttäkin on ollut, mutta missäpä avioliitossa
sitä ei olisi. Kaikki on selvitetty puhumalla.
Turkkilaisia sanotaan mustasukkaisiksi, mutta en usko, että ovat sitä sen enempää kuin muutkaan miehet. Minä huomioin mieheni ja hän minut ja olemme tasavertaiset avioliitossamme. Hän ei alista minua eikä ole sitä edes yrittänyt tehdä.
Kaikesta pystymme puhumaan ja päätämme asioista
yhdessä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, valitet-
tavasti, mutta kummallakin on edellisestä liitos-
ta lapsia ja he ovat myös samanarvoisia meille
kummallekkin. Minä olen erittäin tyytyväinen
avioliittoni tämän turkkilaiseni kanssa ja sitä on kestänyt jo monta vuotta.
Minun mies on kultainen, kohtelias, huomaavainen, ihana, rakas, siisti ja komea.
Mitenkähän turkin miehet onkin niin siistejä ja huoliteltuja aina. Pukeutuvat huvin ja hiukset on aina hyvin leikatut.
En ole aikaisemmin tavannut tällaista miestä, joka asiassa huolehtii ensin minusta. Jos vähän jostakin kolottaa niin on lääkäriin viemässä, joskus tämä jopa ärsyttääkin, no enhän tietystikään lähde pikku asiasta.
Niin no yks juttu oli jäädä sanomatta, heille suku on tärkein, jos joku sukulaista tarvitsee jotain niin silloin viedään eikä minulta kysytä mitään, siinä tapauksessa taidan jäädä toiseksi.
Mustasukkainenkin terveellä tavalla ja niin oli kyllä entinenkin mies joka oli suomalainen. Mutta saan liikkua yksin missä haluan ja milloin haluan.
..pettämisen vuoksi. Luulin minäkin, että en kuuluisi siihen ns. perinteiseen kastiin, jossa suomineito ja turkkilainen mies tapaavat, avioituvat ja eroavat, mutta niin vain kävi. Mieheni oli oikea unelma, tai niin luulin. Avioero tuli pettämisen vuoksi, mies oli pettänyt minua 3 kk ennen häitä, 1 kk häiden jälkeen ja tahti vain kiihtyi, mitä kauemmin oltiin naimisissa. Ongelmana oli se, että mies valehteli ja valehteli, vaikka hänen omat kaverinsa kertoivat hänen seikkailuistaan. Ja rehellisesti puhuen, en ole nähnyt YHTÄKÄÄN turkkilaista miestä, joka ei olisi suomalaista kumppaniaan pettänyt. Aina jokainen luulee olevansa poikkeus, mutta ei se mene niin. Joten mietippä kahdesti ennenkuin alat...
Itse olen joutunut turkkilaisen, aviossa olevan miehen ahdistelemaksi. Aluksi huomasin, että mies haahuili perässäni liikkuessani kaupungilla. Myöhemmin kun hän yritti "iskeä" minut, hän ehdotti luultavasti jo ensimmäisen kahden minuutin aikana, missä hän vaimoineen asuu ja milloin voisin "turvallisesti" tulla käymään, ilman että vaimo saisi tietää! Kerroin kohteliaasti, mutta päättäväisesti, että olen varattu enkä muutenkaan kiinnostunut,parempi etsiä s-seuraa muualta.
Mieshän ei tästä lannistunut, vaan ilmoitti itsekin olevansa aviossa, ja siksipä olisikin ensiarvoisen tärkeää, etten esim. seuraavan kerran kohdatessamme julkisella paikalla mukamas tuntisi häntä..! Ikään kuin olisin ennenkään halunnut tervehtiä häntä tms!
Tuli kyllä tapauksen jälkeen mieleen, että millaisina h*orina tämä mies oikein naisia pitää!? En ollut takuulla antanut tälle miehelle koskaan mitään merkkejä kiinnostuksesta, ilmeisesti hän vain etsi miljoonatta naistaan..Olen nimittäin nähnyt miehen usein kaupungilla ja lähes joka kerta eri naisen kanssa.
Kerron vielä senkin, että ystäväni oli noin 2 vuotta aviossa turkkilaisen miehen kanssa; käytännössä mies petti jatkuvasti ja käytti ystäväni rahoja, vain asuen tämän luona ilmaiseksi. Lisäksi mies oli sekaantunut huumeisiin. Tämän turkkilaisen miehen suomessa asuvat turkkilaiset ystävät ja sukulaiset käyttäytyivät myöskin aivan samoin.
Eli siis, kaiken tämän jälkeen.. Jos suhteenne todella tuntuu toimivan, niin kannattaahan se katsoa, toivotan onnea, tiedä miten hyvä juttu siitä tulee :) ei varmaankaan kannata olla ennakkoluuloinen tai yleistävä, jokainen (turkkilainenkin) ihminen on yksilö.. mutta jos tunnet mielessäsi pienintäkään epäilystä, niin mieti vielä. Elämänkumppanin valinta on kuitenkin mielestäni yksi niitä tärkeimpiä ihmisen elämässä..
Välttelen yleensä yleistyksien tekemistä, anteeksi vain kun sorruin siihen tällä kertaa.. En haluaisi olla ennakkoluuloinen ketään ihmisiä kohtaan ennen tutustumista, mutta valitettavasti joskus turkkilaiset miehet herättävät minussa kylmiä väreitä jo ensisilmäyksellä. :( Ehkäpä vielä joskus käsitykseni muuttuu parempaan suuntaan.. :)