Kyllä vaan on mukavaa olla Akateeminen ihminen. Työni on mielekästä ja se kehittää minua. Toista se vaan olis myydä aikaansa johonkin robotin hommaan, joka ei kehitä mitekään minua vaan puuduttaisi. Rahaa tulee työstä runsaasti, vaikka lähinnä koen työni harrastuksena. Akateemisena olen myös sosiaalisen ympäristöni arvostama valioyksilö, joka on seulottu monien esteiden läpi voittajana. Vaadin myös samaa tulevalta kumppaniltani, koska älyllistä keskustelua ja yhdessäoloa ei voi millään kauneudella tai muulla korvata. On kiva olla historian havinassa merkittävä ihminen, jonka aikaansaannoksilla on yhteiskunnallista tai historiallista vaikutusta. Toista se olisi olla torikauppias, joka myy nauriksia köyhille mitäänsanomattomille ihmisille. Kuka muistaa tai välittää 1800 luvun Lontoon rupisia torikauppiata. Entä kuka muistaa Lontoon yläluokan ja tieteilijöiden saavutuksia. Se on se ero jyvän ja akanan välillä, toinen on yhdentekevää massaa ja toinen on merkityksellinen ihminen. On se vaan mukavaa olla Akateeminen eli etuoikeutettu.
Mutta onhan meitä Akateemisiakin erilaisia, katsokaa allaolevasta linkistä minkälaisia Meitä on:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000017676604
Mutta onhan meitä Akateemisiakin erilaisia, katsokaa allaolevasta linkistä minkälaisia Meitä on:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000017676604
Vastaukset 17
Vanhimmat
elämän iloa! ;)
Taas yksi akaTEE-MIKKO yksin kotona kirjoittamassa. Omassa erinomaisuudessa rypevän on aika vaikea löytääkin sitä oikeaa. Mutta kai raha ja status helpottaa, helpottaahan.....
Jos olisit akateeminen, niin tietäisit, ettei sanaa akateeminen kirjoiteta isolla kirjaimella ;-)
Mukavaa että sulla on mielekäs työ, mutta itse en ole koskaan ymmärtänyt palkkaorjana raatamista. Meillä on vain rajallinen aika elää täällä maapallolla, miksi myydä tuota kallisarvoista aikaa? Tietenkin jos tekee työtä puhtaasti rakkaudesta, niin sen voi ymmärtää, mutta silloinkin työnantaja asettaa usein kiusallisia rajoituksia luovuudellemme.
Jos sä oisit tosi fiksu, niin sä hankkisit pääomatuloja, niin sä voisit nauttia Suomen kesästä ja puuhastella omien pikku projektien kanssa.
Niin ja sitten vielä tosta historiallisesta merkittävyydestä... Fakta on se että meitä, sinua ja minua, ei kukaan muista sadan vuoden kuluttua. Akateeminen tai ei-akateeminen ei meitä kukaan muista, jos jotain aivan poikkeuksellista ei tapahdu. Jos haluat jäädä historiaan niin ryhdy sarjamurhaajaksi, sillä kuka muistaa tuomaria, joka tuomitsi Charlie Mansonin? Ja siitä ei ole kuin 35 vuotta...
Kyllä mulla pääomatuloja on enhän mä pelkällä palkalla elä.
Voipi olla ettei Akateemikkoa kukaan muistakkaan 200 vuoden päästä, mutta ei se mitään haittaa koska silloin olen kuollut eikä harmita kyseinen asia yhtään : ) Enkä missään tapauksessa halua historiaan missään negatiivisessa mielessä. Sillä historiallisuudella kun ei ole mulle mitään sellaista itseisarvoa että päässä viiraisi ja pitäisi etsiä ammattiapua.
Tässä vaan provoilin näitä luusereita vähän sähisemään. Hassua että kun vähänkään vihjaakaan ruman, tyhmän, kouluttautumattoman, laiskan, köyhän, ei-terveen, ei-hedelmällisen, vanhan, lapsia hankkineen YH-äipän markkina-arvon olevan jotain muuta kuin täydellinen, niin johan alkaa itku ja parku siitä miten se oma ominaisuus ei ole tärkeää kenellekkään tai että se oma puute tai vajavaisuus onkin jopa hyve. Ja sitten ensimmäisen defenssin jälkeen keksitään hyökätä minun persoonaani vastaan vaikka olen puhunut asioista täysin yleisellä tasolla enkä lukijan tai itseni persoonien tasolla. On ne netti-ihmiset vaan herkkiä ihmisiä : )
"Tässä vaan provoilin"
Suoraan sanoen luot itsestäsi provoamalla pelkästään junttimaista, epähienotunteista ja itseriittoista kuvaa. Tämänkään ketjun avaus ei ole hauska, haastava tai mitenkään omaperäinen, vaan muistuttaa enemmän yläasteaikaista meininkiä: mölytään huomion toivossa.
Lopuksi voit miettiä vaikka sitä, että olenko minä kateellinen ja itsestäni epävarma duunari vai miksi kirjoitin.
Olet aivan oikeassa, mutta mitä sitä itsestäänselvyyksiä kertoa mulle... ellet ole vähän yksinkertainen ihminen joka ei ymmärrä huumoria ja provoilua
"ellet ole vähän yksinkertainen ihminen joka ei ymmärrä huumoria ja provoilua"
Sitäkin voit miettiä, että onko kysymys minun huumorintajustani vai siitä, että provoilusi voi oikeasti aiheuttaa jollekulle pahaa mieltä ja epävarmuutta.
Mutta ehkä suuressa sivistyneisyydessäsi pidät sellaisia ihmisiä luusereina, vai pidätkö?
Sen verran olen työssäni akateemisesti koulutettujen kirjallisia tuotoksia lukenut, että tiedän sanoa ettet omaa kys. titteliä. Kysymys kuuluukin, miksi haluat olla akateeminen? Sinullakin taitaa olla vain peruskansallinen kaipuu parempaan elämään.
Eikö olekin mukavaa että vielä 200 vuoden päästäkin sinut muistetaan itseäsi täynnä olevana kusipäänä.
vaikuttavat maailmaan. Se ei ole minkään akateemisen etuoikeus.
Pääsiköhän tässä nyt käymään niin, että Seiniksen persoonallisuus jakautui kahdeksi? Jos pääsi, niin rohkenen huomauttaa, että sivistynyt akateeminen ihminen ei kirjoittele useammalla nimimerkillä edes netin keskustelupalstoilla.
Korjaa toki, jos olen väärässä.
... nauris taivu monikon partitiivissa nauriita? Vaan mitäs mä näistä tietäisin, ammattikoulupohjalla...
Onpas mukavaa, että yksi Suomen 20 akateemikosta
päätti kirjoitella iloksemme tänne palstalle.
Oletko yksi 12:sta tieteen akateemikoista, vai joku
8:sta taiteen akateemikoista?
Kai sinä sentään fiksuna miehenä tiesit, että akateemikko
on arvonimi, joita voi olla Suomessa samanaikaisesti vain 20 kpl?
Vai olisiko päässyt käymään niin, ettet tiedä edes
käyttämiesi sanojen merkitystä?
Itse taas haluan olla pelkkä tehdasduunari, nautin siitä kun ei ole stressiä eikä vastuuta.
Minä se vaan tulen aamulla töihin, teen minkä jaksan, jos laiskottaa niin en tee kovin ahkerasti, ei oo mun murhe.
Olisivat minusta tehneet työjohtajan muhkeine palkkoineen, mutta en suostunut.
Ennemmin elelen pienellä palkallani ilman huolen häivää. Pomoja kun katsoo niin ovat koko ajan huolestuneita ja kiireisiä.
Joo, sua kiinnostaa kun jätät nimesi historiaan.
Minua ei sekään kiinnosta. Riittää kun olen osa omien rakkaimpieni historiaa. Enempää en vaadi.
Ei voi kun sanoa että onneksi on kaltaisiasi ihmisiä jotka ottavat vastuuta ja minunlaisiani jotka tyytyvät vain tekemään yksitoikkoista työtä. Ja kummatkin ovat onnellisia:)
jos on kanuuna niin voi ottaa vapaapäivän
hyvä kirjoitus sinulta kiitos
ydin on?