Kiusaaja kohtelee toista ihmistä huonosti nähdäkseen, kuinka toinen menettää kontrollin elämästään hetkeksi. Silloin ihminen hallitsee elämäänsä yhtä huonosti kuin kiusaajakin, ja tämä on kanava kiusaajan ahdistuksen purkamiseksi.
MITEN KIUSATTU VOI SUOJAUTUA KIUSAAMISELTA
Ihminen ei joudu tähän asemaan, jos hän luottaa itseensä myös joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että on hyväntuulinen ja kriittinen yhtä aikaa.
Kiusaaja ajattelee, että kukaan ei ole rehellinen, ja hän syyttää muita oman elämänhallintansa puutteesta, kiusatuksi joutumisestaan, yksinäisyydestään, masennuksestaan ja kokemistaan vääryyksistä.
Kiusaaja saa mielihyvää tuottaessaan mielipahaa toiselle, koska hän uskoo sen olevan rehellinen reaktio perusluonteeltaan heikolta ihmiseltä.
Kiusaajan hyökkäys aiheuttaa mielipahaa, mutta ei siitä syystä kuin mitä kiusaaja olettaa. Mielipaha on aidon ihmisen epävarmuutta eikä sitä, että "feikkiys" paljastuisi. Ihminen on hyvä omana itsenään, itsenäisenä ja rehellisesti tuntevana ihmisenä, joka ilmaisee tunteensa ja elää parhaan kykynsä mukaan sellaisena kuin on. Kiusaajan neuroottinen itsetunto aiheuttaa sen, että kiusaaja ei usko hyvään identiteettiin.
Kiusatun ei tarvitse muuta kuin kieltäytyä mielipahasta, jota kiusaaja yrittää aiheuttaa ja näyttää että kiusaaja on väärässä kiusatun suhteen. Tämä saa kiusaajan huomaamaan, että hänen passiivis-aggressiivisuutensa, jossa hän hyökkää toisia vastaan omasta pahasta olostaan, ei toimikaan, ja mikäli kiusattu osaa puolustaa itseään, tehdä vastarintaa ja osoittaa kiusaajan vääryyden, kiusaajan on pakko lopettaa hyökkäyksensä kyseistä ihmistä kohtaan.
KIUSAAMINEN ON AINA SAMANLAISTA
Kiusaaminen perustuu samaan asiaan kaikissa muodoissaan, koulussa ja armeijassa autonomisten tovereiden kiusaamisena, työpaikalla äänensävyllä, holhoamisena, kahvihuoneen esineiden paiskomisena ym., ohikulkijoiden kesken kadulla vakavailmeisellä tuijotuksella ja kovalla elekielellä, autoilijoiden ja pyöräilijöiden välillä autoilijoiden hidasteluna tai kiihdyttelynä pyöräilijöiden lähellä, internetissä yhteisöjen toiminnan häiritsemiseen tai tuhoamiseen pyrkivinä trolleina, tai nykyajan lastenkasvatuksessa, jossa vanhemmat käyttävät sanaa "hei" syyttääkseen lapsiaan siitä, etteivät he noudata vanhemman autoritaarisia tehtäviä ja "suorituksia" niin kuin on sanottu.
Työpaikoilla kiusaajat käyttävät vastuuta työstä toisten alistamiseen. He aiheuttavat mielipahaa syyllistämällä toisia huonosti hoidetusta vastuusta.
Viimeisen 15 vuoden aikana työelämä on vääristynyt yksinomaan tällaisen vastuukäsitteen mukaiseksi. Kaikki syyllistävät kaikkia huonosti hoidetusta vastuusta, jolla tavalla he purkavat omaa pahaa oloaan, joka ironisesti aiheutuu omasta uhriksi joutumisesta. Ihmiset pelkäävät saavansa potkut, kuten uusliberalistisilla työmarkkinoilla käy koko ajan, ja siksi käyttävät epäpätevyyttä oikeutuksena omalle passiivis-aggressiiviselle väkivallalleen.
Suomessa vallitsee sellainen yhteisymmärrys, että toisten mielipiteistä ei tarvitse välittää. Sen merkitys muuttui 15 vuotta sitten siten, että kun se ennen tarkoitti itsenäisyyttä toisten arvostelusta huolimatta, nyt se tarkoittaa yhdentekevyyttä oman käytöksen vaikutuksesta toisiin ihmisiin. Epäsuorasti vihjatut viestit, sävyn ja muun aggressiivisuuden kautta, eivät haittaa, joten omalla eikä toisten käytöksellä ole mitään väliä.
Suomessa on tapana olla kyseenalaistamatta ihmisiä, jotka käyttäytyvät voimakastahtoisesti, poliitikkoja, esimiehiä, asiantuntijoita, kiusaajia ym. vaan sen sijaan tehdään kuuliaisesti niin kuin autoritääriset ihmiset sanovat. Siksi kiusaamisen tunnistaminen on Suomessa muihin kulttuureihin verrattuna erityisen hankalaa, kun täällä ei ole tapana ajatella asioita käskytyksen kohteen kannalta. Kulttuuri toimii myös perustana autoritaaristen, suvaitsemattomien ja ennakkoluuloisten persoonallisuuksien, kuten kiusaajien, synnylle.
TAVALLISET VIRHEET
Useimmat esimiehet työpaikoilla kieltävät työpaikkakiusaamisen virallisen, jokaisesta työpaikasta löytyvästä lakisääteisen kansion, määritelmän ja sisimmissään ajattelevat kiusaamisen johtuvan vain kiusatun subjektiivisesta kokemuksesta, jonka passiivis-aggressiiviset kiusaajat selittävät viattomasti kiusatun omaksi asiaksi.
Kun yksi työntekijä pahoittaa mielensä esimiehen tai työkaverin suunnatusta aggressiivisuudesta, hän purkaa sen myöhemmin toisen niskaan käyttäytymällä samoin. Kyseessä on kierre, joka leviää itsestään ja pitää itseään yllä. Ihmiset myös uskovat joutuvansa yleisesti aggressiivisuuden kohteeksi, joten he ovat valmiiksi aggressiivisia uusia ihmisiä kohtaan. Kun uusi ihminen onkin terve ja tasapainoinen, aggressiiviset ihmiset joutuvat uuden tilanteen eteen, johon he suhtautuvat joko riisumalla aggressiivisuuttaan tai sitten ottamalla näennäisesti helpon uhrin mielipahansa kohteeksi.
Tämän kierteen voi katkaista joko ihmisen itsepuolustuksella, jossa hän edustaa omia tunteitaan aidosti ja näyttää mitä kiusaaja voi tehdä ja mitä ei, tai sitten esimiehen valveutuneella asiattoman käytöksen kriminalisoinnilla.
Ei ole mikään ihme, että Suomessa työpaikkakiusaaminen on 15 vuodessa räjähtänyt käsiin ja vahvistaa itse itseään todellisuuden kieltävien esimiesten ja omaa pahaa oloaan aggressiivisesti purkavien työläisten toiminnan kautta.
MITEN KIUSATTU VOI SUOJAUTUA KIUSAAMISELTA
Ihminen ei joudu tähän asemaan, jos hän luottaa itseensä myös joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että on hyväntuulinen ja kriittinen yhtä aikaa.
Kiusaaja ajattelee, että kukaan ei ole rehellinen, ja hän syyttää muita oman elämänhallintansa puutteesta, kiusatuksi joutumisestaan, yksinäisyydestään, masennuksestaan ja kokemistaan vääryyksistä.
Kiusaaja saa mielihyvää tuottaessaan mielipahaa toiselle, koska hän uskoo sen olevan rehellinen reaktio perusluonteeltaan heikolta ihmiseltä.
Kiusaajan hyökkäys aiheuttaa mielipahaa, mutta ei siitä syystä kuin mitä kiusaaja olettaa. Mielipaha on aidon ihmisen epävarmuutta eikä sitä, että "feikkiys" paljastuisi. Ihminen on hyvä omana itsenään, itsenäisenä ja rehellisesti tuntevana ihmisenä, joka ilmaisee tunteensa ja elää parhaan kykynsä mukaan sellaisena kuin on. Kiusaajan neuroottinen itsetunto aiheuttaa sen, että kiusaaja ei usko hyvään identiteettiin.
Kiusatun ei tarvitse muuta kuin kieltäytyä mielipahasta, jota kiusaaja yrittää aiheuttaa ja näyttää että kiusaaja on väärässä kiusatun suhteen. Tämä saa kiusaajan huomaamaan, että hänen passiivis-aggressiivisuutensa, jossa hän hyökkää toisia vastaan omasta pahasta olostaan, ei toimikaan, ja mikäli kiusattu osaa puolustaa itseään, tehdä vastarintaa ja osoittaa kiusaajan vääryyden, kiusaajan on pakko lopettaa hyökkäyksensä kyseistä ihmistä kohtaan.
KIUSAAMINEN ON AINA SAMANLAISTA
Kiusaaminen perustuu samaan asiaan kaikissa muodoissaan, koulussa ja armeijassa autonomisten tovereiden kiusaamisena, työpaikalla äänensävyllä, holhoamisena, kahvihuoneen esineiden paiskomisena ym., ohikulkijoiden kesken kadulla vakavailmeisellä tuijotuksella ja kovalla elekielellä, autoilijoiden ja pyöräilijöiden välillä autoilijoiden hidasteluna tai kiihdyttelynä pyöräilijöiden lähellä, internetissä yhteisöjen toiminnan häiritsemiseen tai tuhoamiseen pyrkivinä trolleina, tai nykyajan lastenkasvatuksessa, jossa vanhemmat käyttävät sanaa "hei" syyttääkseen lapsiaan siitä, etteivät he noudata vanhemman autoritaarisia tehtäviä ja "suorituksia" niin kuin on sanottu.
Työpaikoilla kiusaajat käyttävät vastuuta työstä toisten alistamiseen. He aiheuttavat mielipahaa syyllistämällä toisia huonosti hoidetusta vastuusta.
Viimeisen 15 vuoden aikana työelämä on vääristynyt yksinomaan tällaisen vastuukäsitteen mukaiseksi. Kaikki syyllistävät kaikkia huonosti hoidetusta vastuusta, jolla tavalla he purkavat omaa pahaa oloaan, joka ironisesti aiheutuu omasta uhriksi joutumisesta. Ihmiset pelkäävät saavansa potkut, kuten uusliberalistisilla työmarkkinoilla käy koko ajan, ja siksi käyttävät epäpätevyyttä oikeutuksena omalle passiivis-aggressiiviselle väkivallalleen.
Suomessa vallitsee sellainen yhteisymmärrys, että toisten mielipiteistä ei tarvitse välittää. Sen merkitys muuttui 15 vuotta sitten siten, että kun se ennen tarkoitti itsenäisyyttä toisten arvostelusta huolimatta, nyt se tarkoittaa yhdentekevyyttä oman käytöksen vaikutuksesta toisiin ihmisiin. Epäsuorasti vihjatut viestit, sävyn ja muun aggressiivisuuden kautta, eivät haittaa, joten omalla eikä toisten käytöksellä ole mitään väliä.
Suomessa on tapana olla kyseenalaistamatta ihmisiä, jotka käyttäytyvät voimakastahtoisesti, poliitikkoja, esimiehiä, asiantuntijoita, kiusaajia ym. vaan sen sijaan tehdään kuuliaisesti niin kuin autoritääriset ihmiset sanovat. Siksi kiusaamisen tunnistaminen on Suomessa muihin kulttuureihin verrattuna erityisen hankalaa, kun täällä ei ole tapana ajatella asioita käskytyksen kohteen kannalta. Kulttuuri toimii myös perustana autoritaaristen, suvaitsemattomien ja ennakkoluuloisten persoonallisuuksien, kuten kiusaajien, synnylle.
TAVALLISET VIRHEET
Useimmat esimiehet työpaikoilla kieltävät työpaikkakiusaamisen virallisen, jokaisesta työpaikasta löytyvästä lakisääteisen kansion, määritelmän ja sisimmissään ajattelevat kiusaamisen johtuvan vain kiusatun subjektiivisesta kokemuksesta, jonka passiivis-aggressiiviset kiusaajat selittävät viattomasti kiusatun omaksi asiaksi.
Kun yksi työntekijä pahoittaa mielensä esimiehen tai työkaverin suunnatusta aggressiivisuudesta, hän purkaa sen myöhemmin toisen niskaan käyttäytymällä samoin. Kyseessä on kierre, joka leviää itsestään ja pitää itseään yllä. Ihmiset myös uskovat joutuvansa yleisesti aggressiivisuuden kohteeksi, joten he ovat valmiiksi aggressiivisia uusia ihmisiä kohtaan. Kun uusi ihminen onkin terve ja tasapainoinen, aggressiiviset ihmiset joutuvat uuden tilanteen eteen, johon he suhtautuvat joko riisumalla aggressiivisuuttaan tai sitten ottamalla näennäisesti helpon uhrin mielipahansa kohteeksi.
Tämän kierteen voi katkaista joko ihmisen itsepuolustuksella, jossa hän edustaa omia tunteitaan aidosti ja näyttää mitä kiusaaja voi tehdä ja mitä ei, tai sitten esimiehen valveutuneella asiattoman käytöksen kriminalisoinnilla.
Ei ole mikään ihme, että Suomessa työpaikkakiusaaminen on 15 vuodessa räjähtänyt käsiin ja vahvistaa itse itseään todellisuuden kieltävien esimiesten ja omaa pahaa oloaan aggressiivisesti purkavien työläisten toiminnan kautta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kerrassaan hyvä kirjoitus.Meikä se on 30v.kokemuksella huomannut saman.Minä en suostu enää kiusattavaksi enkä huijatuksi,minä olen kovettunut niin kovaksi ettei minulle uskalleta vittuilla.Olen silti oikeudenmukainen muita kohtaan ja pidän heikompien puolta.Mutta pakko on myöntää,ettei tässä maailmassa pärjää lainkaan ilman jonkinsortin kieroilua ja venkoilua.Täällä on pakko olla kova itsetunto,jos ei ole,on pulassa.
Autoilijat liikenteessä yrittävät kiinnittää pyöräilijän huomion tuijottamalla milloin milläkin typerällä ja ilkeällä katseella takapeilistä pyöräilijää, ja ajamalla tahallaan niin hiljaa, että hänen "nokituksensa" ja tahtojen kilpailunsa kestää mahdollisimman kauan ja tehoaa, ja pyöräilijä osoittaa pahoittaneensa mielensä.
Ylipäätään passiivis-aggressiivisuus on Suomessa läsnä kaikissa työpaikoissa ja melkein kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Ihmisten välillä vallitsee säännönmukainen nokittelukilpailu, taistelu siitä, että kuka sortaa ketä, ja tilanne on nykyään niin katastrofaalinen, että se haittaa ajoittain herkkiä suoritustilanteita esimerkiksi liikenteessä, tai jopa työpaikoilla.
Tilanne on todella epävakaa ja ihmiset keskittyvät kaiken muun kustannuksella tällaiseen emotionaaliseen ja oletuksiin, ennakkoluuloihin perustuvaan tappeluun, eikä ihmisillä yksinkertaisesti ole aikaa eikä tilaa suhtautua rauhanomaisesti ja rakentavasti toisiin ihmisiin.
Tästä epäsosiaalisesta ja aggressiivisesta ilmapiiristä voi seurata paljon muitakin vakavia ongelmia kuin vaaratilanteiden aiheuttamista. Jos ihmiset vain kuuntelisivat toisiaan ja käyttäytyisivät ennakkoluulottomasti, he huomaisivat, ettei toiset ole mikään uhka, että heistä voi olla paljon iloa, ja ettei tämä kulttuuri ole lainkaan todellisuudenmukaista saati tarpeellista.
Suomessa vallitseva katastrofaalinen nokittelukilpailu perustuu yksinkertaisesti siihen tietämättömään väärinkäsitykseen, ettei tunteita täydy huomioida sosiaalisessa kanssakäymisessä. Lisäksi yleinen ajattelu on ristiriitaista siten, että vaikka tunteiden ajatellaan (virheellisesti) olevan epäolennaisia arkielämässä, kuitenkin arkielämään sotketaan yllä mainitulla tavalla koko ajan negatiivisia (tarpeettomia) tunteita.
Tällainen naivius, sosiaalinen kokemattomuus, junttimaisuus ja sivistymättömyys vallitsee Suomessa, ja se on yllä mainitulla tavalla räjähtänyt käsiin arvaamattomin seurauksin, alkaen kansantaloudelle tärkeästä työelämästä.
osoittaa passiivis-aggressiivisesti mieltä moraalisesti väärämielisiä ihmisiä kohtaan, koska Suomessa ei ole kehittynyt tapakulttuuria asioiden selvittämiseksi avoimesti.
Tavikset yrittävät Suomessa joka tilanteessa tuhota toisen hyvän tuulen, tehdä heistä syntipukkeja ja tuoda heidät omalle alhaiselle tasolleen voidakseen kiusata heitä ja kokea vihaa kokemistaan vääryyksistä.