Saako aikuisena enää ystäviä?
Pitävätkö aikuiset ystävykset toisiinsa enää yhteyttä?
Omalta kohdaltani olen huomannut, että aikuisena monet ystävyyssuhteet kuolevat. Ei ole enää kiinnostusta pitää yhteyttä. Onko todella näin vai olenko saanut vain itselleni ystäviä, jotka "hylkäävät"? Ja mistä niitä ystäviä vanhempana edes voi saada?
Pitävätkö aikuiset ystävykset toisiinsa enää yhteyttä?
Omalta kohdaltani olen huomannut, että aikuisena monet ystävyyssuhteet kuolevat. Ei ole enää kiinnostusta pitää yhteyttä. Onko todella näin vai olenko saanut vain itselleni ystäviä, jotka "hylkäävät"? Ja mistä niitä ystäviä vanhempana edes voi saada?
Vastaukset 8
Vanhimmat
no mä täs vähän aikaa sitten huomasin, etten ole saanut vuoteen yhtään uutta ystävää. Työkavereita ei lasketa. sen sijaan jotkut ystävyydet on päättyneet, vaikka sitä ei aina haluaisi itse. Aika vasta mietin, et mitenhän sitä ystävystyis kun nykyään ei auta olla sosiaalinenkaan tai puhelias tai kohtelias. Se nimittäin ei ole ystävyyttä vaan sosiaalisuutta ja puheliaisuutta ja kohteliaisuutta. Kuuluu kyllä ystävyyteen, mutta ei ole sitä. En ole tarpeeksi kiinnostava ihminen omana itsenäni ja muuksi en muutu.
Senkin olen opetellut ja päässyt ujoudesta ja tiedän tulevani ihmisten kanssa yleensä hyvin toimeen, siitä on tullut palautettakin. Eli vaikka ei olis ujo ja aloitekyvytön, niin ehkä niitä ei sitten jossakin vaiheessa elämää enää tule, kaikilla on ne perheensä ja sukunsa tärkeämpinä ja sinkut ei suurin osa etsi kuin periaatteessa sitä kumppania vain. Ja ne ystävyydet jotka aikuisena kestää on kuitenkin minun kokemuksen mukaan niitä, jotka on solmittu nuorempina. Ilman muuta sellaista nähdään sattumalta ja jutellaan- tuttuja on paljon, mutta jos tosiaan tulisi esim sellainen tilanne, että pitäisi soittaa vaikka jollekin puhuakseen tai esim pyytääkseen apua (ja nyt en todellakaan tarkoita hyväksikäyttämistä vaan vastavuoroista auttamista), niin sellaisia ihmisiä ei kuitenkaan oikeastaan ole. Näin naisilla.
Miehet ei edes halua tavallaan sellaista kahdenvälisiä luottamuksellisia ystävyyksiä vaan niille näyttää olevan yhteisöllisyys paljon tärkeämpää ja siinä ei periaatteessa ratkaise yksittäiset ihmiset vaan yhteisö. Tai jos niillä kiinnostaa niin ei siinä mielessä että voisi olla ystävä, ne haluaa enemmän tai ei ollenkaan. Miesten kanssa voi siis olla enemmän sillä tavalla yhteisöllisesti, se niille merkitsee, mutta ei tosiystävänä. Luottamuskin on luottamusta vain niin kauan, kun yhteisö on kasassa. Sen jälkeen millään ei ole mitään arvoa.
Entisetkin ystävät on hakeutuneet muualle. Ja syynä juuri se, että jos löytyisi jostakin kumppani tai sitten se on jo löytynyt. Siinä ei jää sitten ystävillekään enää aikaa, kun pitää luoda parisuhteita. Tai ystävät koetaan taakkana tai rajoitteena.
Ystävyyttä ei arvostetaa minun kokemuksen mukaan yhtään. Puhutaan kauniita, mutta todellisuudessa ystävyys ei kuitenkaan näy missään tai sille ei edes haluta tehdä mitään.
Tai ystävyys haalistuu, kun ei tehdä mitään sen eteen tai se on aivan yksipuolista, eli itse aina keksit kaikkea tai muuten ei ole mitään. Toinen ongelma on ihmissuhteiden muut kuviot. Kahden ihmisen ystävyyteen tuo vaikutteita aika moni muukin ihminen. Lopputulos voi olla täysi sota.
Joskus pelkään, että olen vanhana yksinäinen vanha mummo. Tätä menoa siinä kyllä käy niin.
Näinhän se on, surullista...
Mulla on "ystäviä", jotka mielellään kävisivät noin kerran vuodessa syömässä ja vaihtamassa kuulumiset(lähinnä mies- ja lapsiasiat). Mun mielestä sellainen ei kuitenkaan ole ystävyyttä. Tarvitsisin sellaisia ihmisiä ympärilleni, joille voisi täysin luontevasti soitella useinkin ja jotka haluaisivat olla kanssani tekemisissä tavallisena arkipäivänä, esim. töistä voisi nopeasti pirauttaa lähdetkö kahville päivän päätteeksi. Mutta kun ei , niin ei.
HEI
Minäkin kaipaan ystäviä. Voisiko joku laittaa jonkin emailosoitteen, mihin vois kirjoitella ? Minulle on ihan sama mistä päin Suomea olette. sähköpostiosoitteeni on sellainen etten voi sitä tähän laittaa...
Kyllä se juuri näin on myös minulla. Että kerta vuodessa voi olla se ainoa kun "jutellaan, vai onko se sitte juttelua vai ei, kun kiireellä käydään kaikki mahdolliset asiat läpi.
Itse olen huomannut kaipaavani juuri tämmöistä käydäänkö kahvilla ystävää.
Mutta ei se ole helppoa hankkia aikuisena ystäviä, monet jotka ovat paikkakunnalla asuneet koko ikänsä, eivät piiriinsä huoli uutta henkilöä.
hanki siinä sitten kahvitteluseuraa.
Kuitenkin olen ihan normaali huumorintajuinen nainen, 31v. joten en ihan ikäloppukaan ole.
Ikärasismia? Kyllä.
Ainakin siinäsuhteessa että ei ole vielä lapsia, joiden kautta ehkä löytäisi kohtalotovereitakin.
Sama juttu. Hyvän päivän tuttuja on siellä sun täällä, työkaverien kanssa tulee kerran pari vuodessa pidettyä jokin saunailta tms kokoontuminen. Yksi vanha kaveri järjestää joka vuosi mökillään muistelubileet, johon kutsutaan vanhat kaverit, ketkä nyt ehtii tai pääsee.
Mutta kysymys kuuluu: Ketä käskisin häihini? Tai paljonko polttareihini tulisi porukkaa? Kuka olisi bestman? Tässä ne polttavimmat kysymykset. Vastaus olisi, että kolme vanhaa kaveria voisi tulla häihin, ihan myötätunnosta. Muita ei sitten häihin tulisikaan, paitsi tietysti sukulaiset jotka ovat suurimmaksi osaksi "vanhuksia". Hävettävää mutta totta. Kyse on siitä, että kynnys on liian suuri pyytää työkavereita häihin, saatika sitten sellaisia tuttuja joiden numeroakaan minulla ei ole, joita näen sattumalta baareissa yms. Ei vain ole ystäviä, muuta kuin kolme vanhaa, ei ollenkaan uusia. Siinäpä pulma. Häitä turha järjestää, ilman että menettäisi kasvonsa. Kaikki kynnelle kykenevät kun luulevat että minulla on paljon kavereita, koska nähtävästi vaikutan ulkoapäin sellaiselta. Olen riittävän sosiaalinen, en arkaile, nautin haasteista. Mutta ei niin ei...
Olen miettinyt itsekin tuota hääjuttua, ja tullut siihen lopputulokseen että melkein hävettäisi mennä naimisiin, vieraina olisi vain ikäloppuja sukulaisia ja muutama oman ikäinen ystävä. Ja tietenkin silloisen miehen ystävät (joita tod.näk. olisi runsain mitoin).
Ulkopuoliset varmaan näkevät minut sosiaalisena ja paljon ystäviä omaavana mutta se ei voisi olla kauempana totuudesta. Häissä se viimeistään paljastuisi ihan kaikille :(.. Olisi tavallaan helpottavaa paljastaa todelliset kasvonsa kaikille tutuille, mutta sitten olen täydellinen luuseri. Haluaako kukaan sellaista ystäväkseen? En minä ainakaan.
No, minullapa ei ollut edes niitä kolmea vanhaa kaveria, mutta häät järjestettiin silti.
Häissä kun on se juttu, että kaikki vieraat ei kuitenkaan tunne toisiaan: Miehen suvulle naisen sukulaiset ovat tuntemattomat, toisen puolison kaverit ei tiedä, ketkä ovat sukulaisia ja ketkä kavereita.
Eli ihan pokkana olin kun minun puoleltani oli paikalla sisko puolisoinenn sekä vanhempani. Lisäksi vieraslistalla oli mieheni kaverita puolisoineen, sisarukset perheineen, vanhemmat, isovanhemmat, sedät ja tädit perheineen.
Yhteensä yli 40 vierasta joista 4 oli minun.
Hei,minäkin olen sitä mieltä, että vaikeata on saada ystäviä näin aikuisena,vielä kun on muuttanut uudelle paikkakunnalle, joten ystävystytään!