Miehet! Mitä olette mieltä yksinäisten naisten hedelmöityshoidoista? Miltä kuulostaisi alkaa seurustelemaan YH:n kanssa, jolle sinun spermasi kelpaa mutta joka on maksanut spermapankille 500 euroa per laaki? Kiinnostaisiko alkaa lapselle isäksi? Kiinnostaako maksaa yhteisiä laskuja? Kiinnostaako mennä avioon ja jakaa aviopuolisosi kanssa omaisuutesi? Koetko että tämä on fair play vai koetko itsesi huijatuksi ja hyväksikäytetyksi?
Kehittyykö yhteiskunta suuntaan jossa ihmiset erikoistuvat eri tehtäviin kuten muurahaisyhdyskunta, eli jotkut ovat siittäjiä ja jotkut miehet ovat siittäjien lapsien hoivaajia ja kasvattajia. Miltä kuulostaa Kauko Röyhkän kirjoittama tulevaisuus erittäin harvalukuisesta siittäjäluokasta? Kiinnostaako sinua maksumiehen rooli vai haetko vaimosi ulkomailta ja teetkö omat lapsesi?
Kehittyykö yhteiskunta suuntaan jossa ihmiset erikoistuvat eri tehtäviin kuten muurahaisyhdyskunta, eli jotkut ovat siittäjiä ja jotkut miehet ovat siittäjien lapsien hoivaajia ja kasvattajia. Miltä kuulostaa Kauko Röyhkän kirjoittama tulevaisuus erittäin harvalukuisesta siittäjäluokasta? Kiinnostaako sinua maksumiehen rooli vai haetko vaimosi ulkomailta ja teetkö omat lapsesi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Siis että sinun spermasi EI kelpaa
Kaikki tai ei mitään.
Asiaan olen ottanut tiukan kannan. Jos parisuhteen tarkoitus on OMIEN geenien siirtäminen eteenpäin, niin kenenkään muun lapset, loiset, eivät millään tavalla sovi kuvaan. Kuvottaa koko ajatus että joku häntäheikki saisi geeninsä eteenpäin, mutta pääsisi kaikesta vaivasta sillä välin kun itse syytäisin rahaa johonkin käenpoikaan.
Kokisin itseni enemmänkin loukatuksi kuin hyväksikäytetyksi, edes tuollaisen järjestelyn ehdottaminen.... no aiheuttaisi ainakin suunnatonta vihaa ehdottajaa kohtaan.
Toisaalta, kosto on parasta kylmänä. Voisin ottaa käenpoikasen huomaani ja salakavalasti tehdä sen elämästä täyttä helvettiä, romuttaa sen loisen itsetunnon ja mielenterveyden niin että se tappaisi itsensä, keinoja on monia kun vain jaksaa miettiä. Se olisi äärimmäinen kosto jonka jälkeen voisin olla tyytväinen itseeni.
Luonnossahan esimerkiksi karhu urokset tappavat naaraiden vieraat poikaset jotta naaras lakkaa imettämästä ja tulee heti kiimaan kun imetyskin lakkaan. Näin karhu urokset tuhoavat vieraiden geenit ja alkavat heti aktiivisesti levittämään omaa. Mielestäni vastauksesi lapsen tuhoon suistamisesta on rationaalinen ja biologiselta pohjaltaan hyvin luomu eli luonnonmukainen.
"Mielestäni vastauksesi lapsen tuhoon suistamisesta on rationaalinen ja biologiselta pohjaltaan hyvin luomu eli luonnonmukainen." Ja epäinhimillinen!
Tuntuu, että tämä edellinen nero provoilee mutta ryhdistäytykää nyt! Ihminen pystyy paljon parempaan.
Mitä hyötyä on inhimillisyydestä? Eikö hoivaavan miehen (hoivaa muiden lapsia kuin omiaan) geneettinen perintö ole geneettinen umpikuja jos se ei lisäänny? Vastaavasti epäinhimillinen (ja itsekäs) käyttäytyminen kuten siitossonnimainen käytös sekä jopa muiden jälkeläisten kuin omien hävittäminen omien jäljeläisten tieltä ole tehokas tapa lisääntyä? Eikö tämänlainen itsekäs geneettinen perintö yleisty ja korvaa muunlaista geneettistä perintöä ja käyttäytymistä?
Karhu uros sekä hävittää kilpailun että nopeuttaa omien geenien replikointia. Eikö myös karhu naaraan kannata lisääntyä (siis levittää omaa geeniperintöä) sen tappajauroksen kanssa, koska sen tappajan geenit kuitenkin paremmin leviävät? Ne karhu naaraat jotka eivät hyväksy tappajaurosta parikseen levittävät omaa geeniperintöään tehottomammin kuin ne jotka hyväksyvät tappajaurokset paritteluun ja näin sukupolvi toisensa jälkeen harvinaistuvat suhteessa tehokkaampaan lisääntymis ja käyttäytymismalliin verrattuna.
Kysymys kuuluukin että mikä on inhimillisyyden arvo geneettisessä taistelussa olemassaolon puolesta; ts. onko inhimillisyydestä mitään geenejä levittävää hyötyä? Kysympähän vaan.
Epäinhimillistä ehkä, mutta realistista, miksi haaskata toisen geeniperimän levittämiseen omia resurssejaan millään tavalla? En keksi tähän mitään syytä. Naisilta tätä ei voi kysyä, koska kyseinen parasiittilapsi on myös naisen omaa perimää sisältävä, joten naisten mielipiteet ovat jäävejä asian suhteen.
Toinen erillinen kysymys kuuluu: miten suhtaudut naisparien hedelmöityshoitoon jonka yhteiskunta eli sinä maksat? Onko mielestäsi hyvää kasvatusta lesbojen tehdä tyttölapsi ja roolimallittaa lapsi lesboksi? Tai entä homomiehet, jotka kohdun vuokrauksella tai adoptiolla hankkivat itselleen poikalapsia, joille annetaan roolimalli parisuhteesta ja rakkaudesta homojen taholta? Pitäisikö pedofiileillä olla samat oikeudet?
missä minä tulen elämään, lapset ovat minun siittämiäni. Ei jonkun muun miehen, ei myöskään spermapankin. Ainoastaan minun siittämiäni.
lisää yksinhuoltajia eikä ees miestä tarvita
Jos yksinäiset naiset, lesbot, homot kaikki saavat rohkaisua ja valtion tukea lasten hankintaan ja perheen perustamiseen, niin tulisiko mielestäsi yksinäisten miesten saada valtiolta tukea vaimon hankkimiseen Venäjältä tai Aasiasta? Eroaako tämä kysymys ensimmäisestä kysymyksestäni jotenkin?
Lapsi tarvitsee PERHEEN. Ei mitään homo-lesbo-perheen kuvatusta, vaan oikean perheen. Tätä koittavat kaiken maailman vähemmistöt omien etujensa nimissä romuttaa. Lapsi ei ole mikään homojen oikeus.
Jokin järki tähän vähemmistöjen etujen ajamiseen ennen kuin joku keksii jälleen rahdata ne keskitysleireille.
Mä haluaisin ainakin kovasti omia lapsia. Mutta eipä ole sellaista miestä minun kohdalle ainakaan vielä tipahtanut, jonka seurassa voisi suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja hankkia niitä yhteisiä lapsia. Kun kolmikymppin luku alkaa lähestymään alkaa tuo hedelmöityshoitojen vaihtoehto tuntumaan yhdeltä vaihtoehdolta. Ennen kuin aika kävelee naisen sukukypsyysajan ohi, jolloin voi vielä saada omia lapsia. Ottaen huomioon, että mies voi saada lapsia vielä ysikymppisenä, jos vaan on tarpeeksi viriilissä kunnossa.
Miten ratkaiset perheen perustamisviettisi tyydyttämisen. 1. Etsitkö kiimaasi siitossonnin joka omaa hyvät geenit vai 2. painotatko perhe-elämään kykenevää ja halukasta ominaisuutta miehessä (ei niin komea mies kuin siitossonni). Ts. oletko valmis tulemaan miehesi hylkäämäksi ja YH:ksi hyvin geenien vuoksi, vai pyritkö aktiivisesti ja tietoisesti välttämään tämän tapahtumista?
Eiköhän se ole se unelma elämän läpi kestävästä parisuhteesta. Ja suhteen pitää olla erittäin hyvällä pohjalla ennen kuin minun kohdalla aletaan pohtimaan perheen perustamista. Tietysti tosielämä ei koskaan mene niinkuin saduissa, että niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Eli elämään kuuluu niitä ylä- ja alamäkiä, jotka pitää vaan elää.
Miksi vaikuttaa siltä että asioiden abstratisointi ja teorisointi on monelle niin vaikeaa ymmärättää ja käsitellä? Miksi niin moni väistää kysymyksen kertomalla yksittäisen ja etäisen esimerkin omasta elämästään joka ei vastaa tai juurikaan käsittele aluperäistä kysymystä? Onko abstrakti ajattelu mielestänne turhaa ja mieletöntä? Aiheuttaako se enemmän ahdistusta kuin antaa vastauksia? Pitäisikö mielestänne vain elää tätä päivää ja toimia viettienne mukaisesti joka hetki? Tuoko ajattelemattomuus onnen ihmisen elämään? Onko koira onnellisempi kuin ihminen?
Kysympähän vaan taas
Tarvitseeko ihmisen olla yhtä alhainen olio kuin koiran? Eikö ihminen olentona juuri ole ylpeä siitä, että se ei ole mikään koira?
Ihan yes asia.
Toisten äpäriä en elätä, saavat kuolla nälkään. Elämä on sotaa jos jotain ei saa rauhallisin ottein niin se otetaan väkivalloin.