Menettävätkö lapseni isänsä?

että miehesi on alkoholisti, mielestäni et voi jättää hänen hoidettavakseen lapsia ainakaan pidemmäksi aikaa, lähinnä lasten turvallisuuden vuoksi. Lapsenne ovat vielä noinkin pieniä. Tietenkin olisi hyvä, jos lasten ja isän välit säilyisivät ja he tapaisivat toisiaan, mutta jos ryyppyputket ovat noinkin pitkiä ja tulevat milloin sattuu, en miehelle antaisi lasten hoitovastuuta. Miettisin kyllä myös yksinhuoltajuuden hakemista miehen alkoholismin vuoksi.

...laittamiseen on turhaa toivoaan laittaa. Vuosi on kuitenkin suht pitkä aika, jolloin paranemisen olisi mielestäni jo pitänyt alkaa..

Lapset ovat lisäksi niin pieniä, etteivät välttämättä osaa arvottaa vanhemman hoitokykyä, kertoa pahasta olostaan, tietääköhän äiti mitä tapahtuu poissa ollessaan? Onko huonokin isäsuhde parempi, kuin olla ilman? Lapsi oppii nopeasti, että on hyväksyttävää olla ottamatta vastuuta läheisistään

"seinää vasten"... kirjoitti:

...laittamiseen on turhaa toivoaan laittaa. Vuosi on kuitenkin suht pitkä aika, jolloin paranemisen olisi mielestäni jo pitänyt alkaa..

Lapset ovat lisäksi niin pieniä, etteivät välttämättä osaa arvottaa vanhemman hoitokykyä, kertoa pahasta olostaan, tietääköhän äiti mitä tapahtuu poissa ollessaan? Onko huonokin isäsuhde parempi, kuin olla ilman? Lapsi oppii nopeasti, että on hyväksyttävää olla ottamatta vastuuta läheisistään

Lue lisää

saada lasten isä katkaisuhoitoon, miksipä ei kannattaisi seurata tilannetta.. muussa tapauksessa.. kokeilisin järjestää tapaamiset lasten ehdoilla, lasten kotona.. win-win?

mutta älä päästä lapsia sellaiseen tilanteeseen, jossa tapaamiset järjestetään alkoholin sanelemilla aikatauluilla!! miltä itsestäsi tuntuisi jäädä toiseksi pullolle??

Jos mies juo, se on hänen oma syynsä. Oli vaimo tehnyt mitä tahansa, ei se anna aihetta juomiseen. Kyllä jokainen aikuinen on itse vastuussa omista teoistaan...

.............................. kirjoitti:

Jos mies juo, se on hänen oma syynsä. Oli vaimo tehnyt mitä tahansa, ei se anna aihetta juomiseen. Kyllä jokainen aikuinen on itse vastuussa omista teoistaan...

ajan kuluttua nousee jaloilleen.

Avioero on niin kova paikka, että pitää antaa aikaa, myös jätetylle.

Tiesitkö muuten Kyseisen eron syytä?

se mies kirjoitti:

ajan kuluttua nousee jaloilleen.

Avioero on niin kova paikka, että pitää antaa aikaa, myös jätetylle.

Tiesitkö muuten Kyseisen eron syytä?

JOo, kyllä jätettyä pitää auttaa, mutta silti ei jättäjää voi juomisestaan syyttää. Juominen jatkuu, jos mies antaa siihen itselleen oikeuden syyttämällä ex-vaimoaan. Jos eron syy oli synnytysmasennus, ei sekään tietysti ollut miehen syy vaan sairaus (ei siis kenenkään syy). Mutta siitä sairaudesta ilmeisesti selvittiin ennen kuin eroon lopulta päädyttiin.

.......................... kirjoitti:

JOo, kyllä jätettyä pitää auttaa, mutta silti ei jättäjää voi juomisestaan syyttää. Juominen jatkuu, jos mies antaa siihen itselleen oikeuden syyttämällä ex-vaimoaan. Jos eron syy oli synnytysmasennus, ei sekään tietysti ollut miehen syy vaan sairaus (ei siis kenenkään syy). Mutta siitä sairaudesta ilmeisesti selvittiin ennen kuin eroon lopulta päädyttiin.

Lue lisää

että selvittiin? Uskotko todella kaiken, mitä täällä yksipuolisesti kirjoitetaan?

.......................... kirjoitti:

JOo, kyllä jätettyä pitää auttaa, mutta silti ei jättäjää voi juomisestaan syyttää. Juominen jatkuu, jos mies antaa siihen itselleen oikeuden syyttämällä ex-vaimoaan. Jos eron syy oli synnytysmasennus, ei sekään tietysti ollut miehen syy vaan sairaus (ei siis kenenkään syy). Mutta siitä sairaudesta ilmeisesti selvittiin ennen kuin eroon lopulta päädyttiin.

Lue lisää

Kun mies saatiin kyykytettyä, alkoikin itku siitä, ettei enää ollutkaan omaa aikaa, kaikki pitääkin hoitaa itse, ja yksin.

Aviero vaikuttaa oikeasti monen ihmisen elämään, ja se pitää ottaa huomioon asiasta päätettäessä. Mm. isän/äidin suhteisiin lapsiinsa ja lisäksi erotusta suvusta tuleviin suhteisiin esim. isovanhemmat.

Avioero vaikuttaa oikeasti ihmissuhteisiin laajasti.

edelliseen kirjoitti:

Kun mies saatiin kyykytettyä, alkoikin itku siitä, ettei enää ollutkaan omaa aikaa, kaikki pitääkin hoitaa itse, ja yksin.

Aviero vaikuttaa oikeasti monen ihmisen elämään, ja se pitää ottaa huomioon asiasta päätettäessä. Mm. isän/äidin suhteisiin lapsiinsa ja lisäksi erotusta suvusta tuleviin suhteisiin esim. isovanhemmat.

Avioero vaikuttaa oikeasti ihmissuhteisiin laajasti.

Lue lisää

Avioero on vaikea, tiedän koska elän parhaillaan sitä eroprosessia. Se ei ole ikinä asia, mihin pitäisi ryhtyä kevytmielisesti... Mutta se, että jää säälimään itseään ja käyttäytyä itsetuhoisesti ei varmasti auta asiaa. Läheisten pitäisi auttaa jaksamaan.

........................ kirjoitti:

Avioero on vaikea, tiedän koska elän parhaillaan sitä eroprosessia. Se ei ole ikinä asia, mihin pitäisi ryhtyä kevytmielisesti... Mutta se, että jää säälimään itseään ja käyttäytyä itsetuhoisesti ei varmasti auta asiaa. Läheisten pitäisi auttaa jaksamaan.

Lue lisää

läpikäynyt, ja voin sanoa, että aluksi oli vaikeaa. Siis tiedän, mitä kirjoitan.

Aluksi meni aikansa itsesäälissä rypemiseen ja hullujen asioiden tekoon. Sitten yht`äkkiä tajusin, että tästä voi alkaa uusi elämä. Kaikkien vain pitää saada kulkea oma "Juoksuhaudan tiensä" läpi.

Jos mies on kunnolla kyykytetty, vie aikansa, ennen kuin hän siitä nousee.

avioeron kirjoitti:

läpikäynyt, ja voin sanoa, että aluksi oli vaikeaa. Siis tiedän, mitä kirjoitan.

Aluksi meni aikansa itsesäälissä rypemiseen ja hullujen asioiden tekoon. Sitten yht`äkkiä tajusin, että tästä voi alkaa uusi elämä. Kaikkien vain pitää saada kulkea oma "Juoksuhaudan tiensä" läpi.

Jos mies on kunnolla kyykytetty, vie aikansa, ennen kuin hän siitä nousee.

Lue lisää

raju huiputus ja kyykytys menossa, olen seuraillut ja sain akan kiinni itse teossa, jumalauta!!! vaistoni oli oikea, fiksu olen. Hajoan, uskon kyllä että pelastun olenhan vahva.

..itselläni myös huollettavana kaksi pientä, molemmat alle 3v. arki on vaativaa ja työtä riittää, mutta enimmäkseen onnellista ja antoisaa... kunhan alkuun päästiin.. on helpompaa, onnellisempaa olla lasten kanssa "yksin", kuin parisuhteessa yksin. olet onnekas, kun lapset ovat sinulla. se auttaa jaksamaan. ajattele itseäsi vaikka vuoden päästä, miten hyvin asiat sitten ovat, kun nyt aloitat työn sen eteen.. elä sellaista laidasta laitaan tunnerikasta aikuisuutta ja vanhemmuutta, jonka voisit suoda lapsillesi kun he ovat aikuisia .. muista esimerkin voima. kirjoituksestasi paistaa läpi usko huomiseen, joten en olisi hirveän huolissani.. pidä kiinni tavoitteistasi

isällä on varmasti vaikeaa, mutta pitäisi muistaa tärkeysjärjestys, lapset ensin, oli miten vaikeaa hyvänsä..

Kyllä se vaan niin on, että näitä äidin pikku kullannuppuja silitetään päähän, vaikka ne mitä tekisivät tai jättäisivät tekemättä. Ei saa isää syyllistää mistään vastuuttomuudesta ja vastuun pakoilusta. Voi hellanlettas sentään. Miettikääpä näiden reppanoiden suhdetta omaan äitiinsä. Ei siitä vaimosta ja lasten äidistä ole heille äidiksi, eikä emoksi. Kun ei ole omaa elämää osattu ottaa haltuun, ja sieltä paapovan äidin helmoista osattu lähteä oikealla tavalla omaan elämään. Kun sitten se tyttöystävä/vaimo/lasten äiti ei jaksa enää reppanaa huolehtia, kun on pienet lapset kuitenkin tärkeämmät kuin aikuinen mies, niin sitten se elämä romahtaa ja lähdetään sitä äitiä etsimään vaikka pullosta tai vieraasta naisesta eli uutta äitiä taas. Ja sosiaalipuoli on kädetön ja jalaton näitten reppanoitten kanssa. Ihan tekee pahaa katsoa ja lukea, kun näitä on niin paljon suomessa, saatikka maailmalla. Kyllä ne omat emot antavat joko hyvät tai huonot eväät pojilleen, isän osuus on siinäkin aika iso, millainen mies sillä omalla äidillä on ollutkaan? Sitä mallia viedään eteenpäin monta sukupolvea, eikä aina pojasta polvi parane, ennenkuin osaavat lähteä siitä äitinsä essun narusta irti ja ottavat oman elämän oikealla tavalla haltuunsa. Sitten kun miniä anoppia vähän kritisoi, niin jo on äitylillä huono miniä, ei kelpaa...Ja naiset etsivät oman isänsä kaltaisia miehiä elämäänsä, vaikka toista väittäisivät. Jotain tuttua ja turvallista siinä miehessä pitää olla. Ehkä sitten se renttu ja juoppo....Meidän kaikkien on syytä katsoa pintaa syvemmälle itseemme, mitä elämässämme olemme saaneet ja mitä haluamme. Oman perheen mallista on tosi vaikea muuttaa historian pyörän kulkua. Se onnistuu, vaikka teettää työtä ja tuskaakin. Omasta kokemuksesta tässä kirjoitan ja lapset on silti ihan tervehenkisiä, kun asioista puhutaan niitten oikeilla nimillä. Lapsen ikään sopivalla tavalla. Nykyiset omat murkkuikäiset näkevät itse, mikä on isän tämänhetken tilanne. Ei kultajalustalle voi todellakaan nostaa, vaikka toiveet lapsilla aina on....Jaksamista alkuperäisen viestin kirjoittajalle, ja hanki turvaverkko ajoissa, niin et itse väsy kokonaan.

Huomannut kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että näitä äidin pikku kullannuppuja silitetään päähän, vaikka ne mitä tekisivät tai jättäisivät tekemättä. Ei saa isää syyllistää mistään vastuuttomuudesta ja vastuun pakoilusta. Voi hellanlettas sentään. Miettikääpä näiden reppanoiden suhdetta omaan äitiinsä. Ei siitä vaimosta ja lasten äidistä ole heille äidiksi, eikä emoksi. Kun ei ole omaa elämää osattu ottaa haltuun, ja sieltä paapovan äidin helmoista osattu lähteä oikealla tavalla omaan elämään. Kun sitten se tyttöystävä/vaimo/lasten äiti ei jaksa enää reppanaa huolehtia, kun on pienet lapset kuitenkin tärkeämmät kuin aikuinen mies, niin sitten se elämä romahtaa ja lähdetään sitä äitiä etsimään vaikka pullosta tai vieraasta naisesta eli uutta äitiä taas. Ja sosiaalipuoli on kädetön ja jalaton näitten reppanoitten kanssa. Ihan tekee pahaa katsoa ja lukea, kun näitä on niin paljon suomessa, saatikka maailmalla. Kyllä ne omat emot antavat joko hyvät tai huonot eväät pojilleen, isän osuus on siinäkin aika iso, millainen mies sillä omalla äidillä on ollutkaan? Sitä mallia viedään eteenpäin monta sukupolvea, eikä aina pojasta polvi parane, ennenkuin osaavat lähteä siitä äitinsä essun narusta irti ja ottavat oman elämän oikealla tavalla haltuunsa. Sitten kun miniä anoppia vähän kritisoi, niin jo on äitylillä huono miniä, ei kelpaa...Ja naiset etsivät oman isänsä kaltaisia miehiä elämäänsä, vaikka toista väittäisivät. Jotain tuttua ja turvallista siinä miehessä pitää olla. Ehkä sitten se renttu ja juoppo....Meidän kaikkien on syytä katsoa pintaa syvemmälle itseemme, mitä elämässämme olemme saaneet ja mitä haluamme. Oman perheen mallista on tosi vaikea muuttaa historian pyörän kulkua. Se onnistuu, vaikka teettää työtä ja tuskaakin. Omasta kokemuksesta tässä kirjoitan ja lapset on silti ihan tervehenkisiä, kun asioista puhutaan niitten oikeilla nimillä. Lapsen ikään sopivalla tavalla. Nykyiset omat murkkuikäiset näkevät itse, mikä on isän tämänhetken tilanne. Ei kultajalustalle voi todellakaan nostaa, vaikka toiveet lapsilla aina on....Jaksamista alkuperäisen viestin kirjoittajalle, ja hanki turvaverkko ajoissa, niin et itse väsy kokonaan.

Lue lisää

Tällaisiahan varmaan mielestäsi ovat kaikki miehet. En tajua katkerien ex-vaimojen miehiä mollaavia yleistyksiä.

Avaa jo silmäsi, ja katso maailmaa oman katkeruutesi ohi. On olemassa muunkinlaisia avioeroisiä kuin sinun exäsi.

Yleistyksiä! kirjoitti:

Tällaisiahan varmaan mielestäsi ovat kaikki miehet. En tajua katkerien ex-vaimojen miehiä mollaavia yleistyksiä.

Avaa jo silmäsi, ja katso maailmaa oman katkeruutesi ohi. On olemassa muunkinlaisia avioeroisiä kuin sinun exäsi.

Lue lisää

muunkinlaisia isiä, mutta ainakin minun ja näitten muutaman muun lasten isät on tällaisia kuin ovat. Ei ole mitään katkeraa tilitystä, vaan ihan todellista asiaa, jonka kanssa on vaan elettävä.
Ennen kuin joku sanoo,että pitäisi katsoa kenen kanssa lapsia alkaa tekemään, niin sille sanon että kuinka moni pystyy ratkaisuja tehdessään näkemään ja huomioonottamaan, saati uskomaan kaikki mahdolliset versiot siitä miten elämä kulkee. Aika harva mihinkään ryhtyisi, jos olisi valmiiksi pessimistinen ja päättäisi ettei mikään kannata kuitenkaan. Siinä tapauksessa ei olisi edes lapsia, vaikkei tietysti olisi suht kelvottomia isiäkään. Mutta missä on se ennustaja, joka kertoo totuuksia, jotka selviävät vain elämällä eteenpäin?

tässä tapauksessa kuin juopottelevaan isäänsä.
Kaikki aikuissuhteet ovat tärkeitä ja tässähän äiti juurikin kantaa huolta siitä että isän ja
lasten välit saattavat katketa miehen kännäämisen takia.
Mies on selkeästi valinnut pullon lastensa sijaan.
Äidin vaihtoehdot ovan sikäli vähissä.

Ero ei ole ollut eikä ole helpompaa jätetylle tai
jättäjällekkään.
Tässä tapauksessa asiasta oli päätetty yhteisymmärryksessä?
Ketään ei ole kyykytetty.

takertuvat äitiinsä kirjoitti:

tässä tapauksessa kuin juopottelevaan isäänsä.
Kaikki aikuissuhteet ovat tärkeitä ja tässähän äiti juurikin kantaa huolta siitä että isän ja
lasten välit saattavat katketa miehen kännäämisen takia.
Mies on selkeästi valinnut pullon lastensa sijaan.
Äidin vaihtoehdot ovan sikäli vähissä.

Ero ei ole ollut eikä ole helpompaa jätetylle tai
jättäjällekkään.
Tässä tapauksessa asiasta oli päätetty yhteisymmärryksessä?
Ketään ei ole kyykytetty.

Lue lisää

Turha yritys. Isä ei juopotellut kun lapset olivat pieniä. (Ei ainakaan ap kirjoittajan mukaan.) Tuolloin lasten leimautuminen molempiin vanhempiinsa oli aivan suotavaa.

Miehen kyykyttämistä on se, että häneltä evätään luonnollisten läheisten siteiden muodostuminen lapseensa jo vauvaiässä. Myöhemmin se voi olla vaikeaa - ei mahdotonta, mutta samanlaista siitä ei koskaan tule kuin jos syntymästä asti olisi lapsensa kanssa touhunnut saman arvoisesti äidin kanssa.

takertuvat äitiinsä kirjoitti:

tässä tapauksessa kuin juopottelevaan isäänsä.
Kaikki aikuissuhteet ovat tärkeitä ja tässähän äiti juurikin kantaa huolta siitä että isän ja
lasten välit saattavat katketa miehen kännäämisen takia.
Mies on selkeästi valinnut pullon lastensa sijaan.
Äidin vaihtoehdot ovan sikäli vähissä.

Ero ei ole ollut eikä ole helpompaa jätetylle tai
jättäjällekkään.
Tässä tapauksessa asiasta oli päätetty yhteisymmärryksessä?
Ketään ei ole kyykytetty.

Lue lisää

Sanoit, että avioero on yhtä vaikea jätetylle kuin jättäjällekin. Saattaa olla. Jättäjä kuitenkin päätöksen tekee ja saa kantaa siitä myös seuraukset.

Jätetty mies on usein aluksi hunningolla, mutta yleensä palaa aina tajuihinsa ennemmin tai myöhemmin. Muutenhan tämä maa olisi täynnä alkoholisteja. Avioeroja tapahtuu avioliitoista lähes 50%:ssa. Ei maan talouskaan kestäisi moista.

Erotetun miehen on myös vaikeaa saada haluamaansa apua. Sosiaalitantat pitävät siitä huolen, äiti on aina parempi.

Ketään ei kyykytetty? kirjoitti:

Sanoit, että avioero on yhtä vaikea jätetylle kuin jättäjällekin. Saattaa olla. Jättäjä kuitenkin päätöksen tekee ja saa kantaa siitä myös seuraukset.

Jätetty mies on usein aluksi hunningolla, mutta yleensä palaa aina tajuihinsa ennemmin tai myöhemmin. Muutenhan tämä maa olisi täynnä alkoholisteja. Avioeroja tapahtuu avioliitoista lähes 50%:ssa. Ei maan talouskaan kestäisi moista.

Erotetun miehen on myös vaikeaa saada haluamaansa apua. Sosiaalitantat pitävät siitä huolen, äiti on aina parempi.

Lue lisää

Onko sinulla harmainta aavistusta, kuinka paljon maassamme todella ON alkoholisteja? Entä kuinka paljon on niitä miehiä,jotka eivät osaa pysty tai halua käsitellä omia ongelmiaan, johtuivatpa ne parisuhteesta tai hamasta lapsuudesta, muutoin kuin kännipäissään kapakan nurkassa itkien. Entä niitä, ketkä ovat kännissä sen takia,ettei tarvitsisi käsitellä asioita lainkaan?

Aika kaukana totuudesta on myös lausahdus, että yleensä aina jätetty mies palaa tajuihinsa. Tai mitä se sitten tarkoittaakaan.. aika monasti tajuihin palataan sitten kun on ensin kuukausitolkulla maattu paskassa, ja ollaan henkihieverissä niin että terveydenhuolto pääsee väliin. Lapsien kannalta sellainen tilanne vaan on aika karmea, etenkin jos pidetään kiinni siitä, että on sovittu lapsien ja isän tapaamisesta, ja isä rypee itsesäälissään täysin rappiolla.
Ei voi olla kyykyttämistä, jos äiti ei siinä tapauksessa oikein mielellään annna lapsia isän tykö, vaan vähintään tuntee ahdistusta isän tilanteen takia. Eikä siinä ole paljon liiallista takertumistakaan, jos epäröi antaa lapsiaan tilanteeseen, jossa aikuisen ikäinen ihminen ei kykene huolehtimaan edes itsestään, saati lapsista.

Yhtä hassu heitto on se, ettei maan talouskaan kestäisi moista. Siis minkämoista?? Ai sitä että ihmiset alkoholisoituu? Ei se ole mikään tae siihen,ettei näin olisi, ihmiset vaipuvat nykyään hyvin syvälle rappioon, vaikka kenenkään talous ei sitä kestäisi, terveydestä puhumattakaan.

Entä kuka mahtaa olla viallinen, jos lasten isä ei kasva eikä kypsy vastuuseen lapsistaan vaan todellakin ovat ikuisia poikia pilkesilmäkulmassa. Myrkyllisyytesi ilmeisesti oman avioerosi vuoksi saattaa hyvinkin olla syynä ettet sinä esimerkiksi ole saanut haluamaasi apua, mutta et myöskään ole halunnut ottaa vastaan saamaasi apua.
Monasti äidit ovat parempia huoltamaan lapsiaan, ilman sosiaaliviranomaisiakin. Ei toki aina, mutta hyvin usein.. mitäpä syytä naisilla olisi erota lastensa isästä, jos nämä olisiva edes yhtä hyviä vastuun kantajia?

virtaa_ kirjoitti:

Onko sinulla harmainta aavistusta, kuinka paljon maassamme todella ON alkoholisteja? Entä kuinka paljon on niitä miehiä,jotka eivät osaa pysty tai halua käsitellä omia ongelmiaan, johtuivatpa ne parisuhteesta tai hamasta lapsuudesta, muutoin kuin kännipäissään kapakan nurkassa itkien. Entä niitä, ketkä ovat kännissä sen takia,ettei tarvitsisi käsitellä asioita lainkaan?

Aika kaukana totuudesta on myös lausahdus, että yleensä aina jätetty mies palaa tajuihinsa. Tai mitä se sitten tarkoittaakaan.. aika monasti tajuihin palataan sitten kun on ensin kuukausitolkulla maattu paskassa, ja ollaan henkihieverissä niin että terveydenhuolto pääsee väliin. Lapsien kannalta sellainen tilanne vaan on aika karmea, etenkin jos pidetään kiinni siitä, että on sovittu lapsien ja isän tapaamisesta, ja isä rypee itsesäälissään täysin rappiolla.
Ei voi olla kyykyttämistä, jos äiti ei siinä tapauksessa oikein mielellään annna lapsia isän tykö, vaan vähintään tuntee ahdistusta isän tilanteen takia. Eikä siinä ole paljon liiallista takertumistakaan, jos epäröi antaa lapsiaan tilanteeseen, jossa aikuisen ikäinen ihminen ei kykene huolehtimaan edes itsestään, saati lapsista.

Yhtä hassu heitto on se, ettei maan talouskaan kestäisi moista. Siis minkämoista?? Ai sitä että ihmiset alkoholisoituu? Ei se ole mikään tae siihen,ettei näin olisi, ihmiset vaipuvat nykyään hyvin syvälle rappioon, vaikka kenenkään talous ei sitä kestäisi, terveydestä puhumattakaan.

Entä kuka mahtaa olla viallinen, jos lasten isä ei kasva eikä kypsy vastuuseen lapsistaan vaan todellakin ovat ikuisia poikia pilkesilmäkulmassa. Myrkyllisyytesi ilmeisesti oman avioerosi vuoksi saattaa hyvinkin olla syynä ettet sinä esimerkiksi ole saanut haluamaasi apua, mutta et myöskään ole halunnut ottaa vastaan saamaasi apua.
Monasti äidit ovat parempia huoltamaan lapsiaan, ilman sosiaaliviranomaisiakin. Ei toki aina, mutta hyvin usein.. mitäpä syytä naisilla olisi erota lastensa isästä, jos nämä olisiva edes yhtä hyviä vastuun kantajia?

Lue lisää

enkä omissa viesteissäni ole yleistänyt, enkä naisía syytellyt. Minua vain ärsyttävät nämä miestä mollaavat kirjoitukset.

Jokaisella avierolla on syynsä, ja usein jokainen tarina on erilainen. Jokainen jättäjäkin yleensä palaa tajuihinsa, koska avioero ei käsitykseni mukaan ole helppo jättäjällekään.

Joskus tajuntaan palaamiseen auttaa terveydenhuolto. mutta usein myös aika. Asiat palaavat oikeisiin mittasuhteisiinsa, ja itsesäälissärypeminen loppuu.

Jos Suomi olisi täynnä alkoholistimiehiä, eronsa jälkeen, ei meillä todellakaan olisi maan talous näinkään hyvässä kunnossa. Mene itseesi väitteinesi.

Entä, jos lähi-isä kasvattaa turvallisessa kodissa lapsiaan, maksettuaan sen puoleentoistakertaa? Kuka silloin viallinen?

virtaa_ kirjoitti:

Onko sinulla harmainta aavistusta, kuinka paljon maassamme todella ON alkoholisteja? Entä kuinka paljon on niitä miehiä,jotka eivät osaa pysty tai halua käsitellä omia ongelmiaan, johtuivatpa ne parisuhteesta tai hamasta lapsuudesta, muutoin kuin kännipäissään kapakan nurkassa itkien. Entä niitä, ketkä ovat kännissä sen takia,ettei tarvitsisi käsitellä asioita lainkaan?

Aika kaukana totuudesta on myös lausahdus, että yleensä aina jätetty mies palaa tajuihinsa. Tai mitä se sitten tarkoittaakaan.. aika monasti tajuihin palataan sitten kun on ensin kuukausitolkulla maattu paskassa, ja ollaan henkihieverissä niin että terveydenhuolto pääsee väliin. Lapsien kannalta sellainen tilanne vaan on aika karmea, etenkin jos pidetään kiinni siitä, että on sovittu lapsien ja isän tapaamisesta, ja isä rypee itsesäälissään täysin rappiolla.
Ei voi olla kyykyttämistä, jos äiti ei siinä tapauksessa oikein mielellään annna lapsia isän tykö, vaan vähintään tuntee ahdistusta isän tilanteen takia. Eikä siinä ole paljon liiallista takertumistakaan, jos epäröi antaa lapsiaan tilanteeseen, jossa aikuisen ikäinen ihminen ei kykene huolehtimaan edes itsestään, saati lapsista.

Yhtä hassu heitto on se, ettei maan talouskaan kestäisi moista. Siis minkämoista?? Ai sitä että ihmiset alkoholisoituu? Ei se ole mikään tae siihen,ettei näin olisi, ihmiset vaipuvat nykyään hyvin syvälle rappioon, vaikka kenenkään talous ei sitä kestäisi, terveydestä puhumattakaan.

Entä kuka mahtaa olla viallinen, jos lasten isä ei kasva eikä kypsy vastuuseen lapsistaan vaan todellakin ovat ikuisia poikia pilkesilmäkulmassa. Myrkyllisyytesi ilmeisesti oman avioerosi vuoksi saattaa hyvinkin olla syynä ettet sinä esimerkiksi ole saanut haluamaasi apua, mutta et myöskään ole halunnut ottaa vastaan saamaasi apua.
Monasti äidit ovat parempia huoltamaan lapsiaan, ilman sosiaaliviranomaisiakin. Ei toki aina, mutta hyvin usein.. mitäpä syytä naisilla olisi erota lastensa isästä, jos nämä olisiva edes yhtä hyviä vastuun kantajia?

Lue lisää

Sie kirjoitat miun "suulla". Yhden alkoholistin ympärillä on vähintään viisi ihmistä, jotka sairastuvat erilaisiin alkoholismin aiheuttamiin vaivoihin ja tunnevammoihin. Joten, jos joku edes virallinen luku hoidetuista alkoholisteista kerrotaan viidellä, on se aika iso luku suomenmaassa. Kyllä elämä pitäisi olla elettävää ja käsiteltävää ilman viinaakin. Murheet kun ei siihen huku, oppivat vaan kellumaan. Sitä hukuttamista ei soisi lasten näkevän. En minä ainakaan omieni. On toki naisiakin, jotka ottavat viinan avukseen, sitä ei käy kieltäminen, naisten useinmiten täytyy kuitenkin hoitaa lapset jotenkin yhteiskuntakelpoisksi ja parasta toivoen, ettei heidän tiensä ole kovin kivinen. Alkoholismilla on aina pitkät jäljet, niin eteen- kuin taaksekin päin.

roguraattori kirjoitti:

Turha yritys. Isä ei juopotellut kun lapset olivat pieniä. (Ei ainakaan ap kirjoittajan mukaan.) Tuolloin lasten leimautuminen molempiin vanhempiinsa oli aivan suotavaa.

Miehen kyykyttämistä on se, että häneltä evätään luonnollisten läheisten siteiden muodostuminen lapseensa jo vauvaiässä. Myöhemmin se voi olla vaikeaa - ei mahdotonta, mutta samanlaista siitä ei koskaan tule kuin jos syntymästä asti olisi lapsensa kanssa touhunnut saman arvoisesti äidin kanssa.

Lue lisää

Miehellä oli ongelmia alkoholin kanssa jo ennen eroa, vaikkakaan se ei häirinnyt arkielämäämme siinä määrin kuin tällä hetkellä hänen ja lastemme (ja minunkin) elämää.

Isä on ollut hyvin vahvasti läsnä lastensa elämässä heidän syntymistään lähtien. Siksi tämä kaikki onkin niin helvetin vaikeaa, koska lapsille toinen heidän elämänsä tärkeimmästä ihmisestä on luisumassa pois heidän elämästään.

Tähän asti olen tehnyt kaikkeni, jotta isä ja lapset saisivat tavata toisiaan mahdollisimman paljon. Mutta nykytilanteen valossa en vaan voi/pysty/jaksa enää hakata päätäni seinään, kun toinen osapuoli ei tee asian eteen mitään.

Ja siihen mitä roguraattori sanoi käyttämästäni "lapseni" -käsitteestä "lapsemme" sijaan, voin vaan todeta, että nykytilanteessa lapsemme tuntuvat käytännössä minun lapsiltani, koska yksin heistä joudun vastuun kantamaan. Toivoisin asian olevan toisin, mutta kun ei ole.

Pystyn kantamaan vastuun lapsistamme yksinkin ja olen ylpeä siitä, kuinka hyvin olen yhdessä heidän kanssaan selvinnyt melkoisen rankoista vaiheista. Toivoisin kuitenkin enemmän kuin mitään muuta, että isä voisi säilyä lastensa elämässä. Ja tähän asti olen itsekin tehnyt sen eteen paljon enemmän kuin minulta edes olisi voinut odottaa.

Mutta enää en jaksa. Nyt on isän alettava kantaa vastuunsa ihan itse, jos hän sitä nyt aikoo tehdä. Minä annan hänelle mahdollisuuden osallistua lastensa elämään, mikäli hän sitä haluaa tai mikäli hän siihen pystyy. Enempää en voi sen asian eteen tehdä mitä jo olen tehnyt.

Siipirikkoinen enkeli kirjoitti:

Miehellä oli ongelmia alkoholin kanssa jo ennen eroa, vaikkakaan se ei häirinnyt arkielämäämme siinä määrin kuin tällä hetkellä hänen ja lastemme (ja minunkin) elämää.

Isä on ollut hyvin vahvasti läsnä lastensa elämässä heidän syntymistään lähtien. Siksi tämä kaikki onkin niin helvetin vaikeaa, koska lapsille toinen heidän elämänsä tärkeimmästä ihmisestä on luisumassa pois heidän elämästään.

Tähän asti olen tehnyt kaikkeni, jotta isä ja lapset saisivat tavata toisiaan mahdollisimman paljon. Mutta nykytilanteen valossa en vaan voi/pysty/jaksa enää hakata päätäni seinään, kun toinen osapuoli ei tee asian eteen mitään.

Ja siihen mitä roguraattori sanoi käyttämästäni "lapseni" -käsitteestä "lapsemme" sijaan, voin vaan todeta, että nykytilanteessa lapsemme tuntuvat käytännössä minun lapsiltani, koska yksin heistä joudun vastuun kantamaan. Toivoisin asian olevan toisin, mutta kun ei ole.

Pystyn kantamaan vastuun lapsistamme yksinkin ja olen ylpeä siitä, kuinka hyvin olen yhdessä heidän kanssaan selvinnyt melkoisen rankoista vaiheista. Toivoisin kuitenkin enemmän kuin mitään muuta, että isä voisi säilyä lastensa elämässä. Ja tähän asti olen itsekin tehnyt sen eteen paljon enemmän kuin minulta edes olisi voinut odottaa.

Mutta enää en jaksa. Nyt on isän alettava kantaa vastuunsa ihan itse, jos hän sitä nyt aikoo tehdä. Minä annan hänelle mahdollisuuden osallistua lastensa elämään, mikäli hän sitä haluaa tai mikäli hän siihen pystyy. Enempää en voi sen asian eteen tehdä mitä jo olen tehnyt.

Lue lisää

>> Miehellä oli ongelmia alkoholin kanssa jo ennen eroa, vaikkakaan se ei häirinnyt arkielämäämme siinä määrin kuin tällä hetkellä hänen ja lastemme (ja minunkin) elämää. >Isä on ollut hyvin vahvasti läsnä lastensa elämässä heidän syntymistään lähtien. Siksi tämä kaikki onkin niin helvetin vaikeaa, koska lapsille toinen heidän elämänsä tärkeimmästä ihmisestä on luisumassa pois heidän elämästään. > Ja siihen mitä roguraattori sanoi käyttämästäni "lapseni" -käsitteestä "lapsemme" sijaan, voin vaan todeta, että nykytilanteessa lapsemme tuntuvat käytännössä minun lapsiltani, koska yksin heistä joudun vastuun kantamaan.>Mutta enää en jaksa. Nyt on isän alettava kantaa vastuunsa ihan itse, jos hän sitä nyt aikoo tehdä. Minä annan hänelle mahdollisuuden osallistua lastensa elämään, mikäli hän sitä haluaa tai mikäli hän siihen pystyy. Enempää en voi sen asian eteen tehdä mitä jo olen tehnyt.

roguraattori kirjoitti:

>> Miehellä oli ongelmia alkoholin kanssa jo ennen eroa, vaikkakaan se ei häirinnyt arkielämäämme siinä määrin kuin tällä hetkellä hänen ja lastemme (ja minunkin) elämää. >Isä on ollut hyvin vahvasti läsnä lastensa elämässä heidän syntymistään lähtien. Siksi tämä kaikki onkin niin helvetin vaikeaa, koska lapsille toinen heidän elämänsä tärkeimmästä ihmisestä on luisumassa pois heidän elämästään. > Ja siihen mitä roguraattori sanoi käyttämästäni "lapseni" -käsitteestä "lapsemme" sijaan, voin vaan todeta, että nykytilanteessa lapsemme tuntuvat käytännössä minun lapsiltani, koska yksin heistä joudun vastuun kantamaan.>Mutta enää en jaksa. Nyt on isän alettava kantaa vastuunsa ihan itse, jos hän sitä nyt aikoo tehdä. Minä annan hänelle mahdollisuuden osallistua lastensa elämään, mikäli hän sitä haluaa tai mikäli hän siihen pystyy. Enempää en voi sen asian eteen tehdä mitä jo olen tehnyt.

Lue lisää

">> Miehellä oli ongelmia alkoholin kanssa jo ennen eroa, vaikkakaan se ei häirinnyt arkielämäämme siinä määrin kuin tällä hetkellä hänen ja lastemme (ja minunkin) elämää. >Isä on ollut hyvin vahvasti läsnä lastensa elämässä heidän syntymistään lähtien. Siksi tämä kaikki onkin niin helvetin vaikeaa, koska lapsille toinen heidän elämänsä tärkeimmästä ihmisestä on luisumassa pois heidän elämästään. > Ja siihen mitä roguraattori sanoi käyttämästäni "lapseni" -käsitteestä "lapsemme" sijaan, voin vaan todeta, että nykytilanteessa lapsemme tuntuvat käytännössä minun lapsiltani, koska yksin heistä joudun vastuun kantamaan.

ap. kirjoitti:

">> Miehellä oli ongelmia alkoholin kanssa jo ennen eroa, vaikkakaan se ei häirinnyt arkielämäämme siinä määrin kuin tällä hetkellä hänen ja lastemme (ja minunkin) elämää. >Isä on ollut hyvin vahvasti läsnä lastensa elämässä heidän syntymistään lähtien. Siksi tämä kaikki onkin niin helvetin vaikeaa, koska lapsille toinen heidän elämänsä tärkeimmästä ihmisestä on luisumassa pois heidän elämästään. > Ja siihen mitä roguraattori sanoi käyttämästäni "lapseni" -käsitteestä "lapsemme" sijaan, voin vaan todeta, että nykytilanteessa lapsemme tuntuvat käytännössä minun lapsiltani, koska yksin heistä joudun vastuun kantamaan.

Lue lisää

Olet hieno ihminen ja koitat parhaasi selvittääksesi omaasi ja lastesi(nne)tämän hetkistä elämäntilannetta.

Se on jo niin upea asia että en hetkeäkään
epäile sinun mahdollisuuksiasi selvitä elämässäsi.

Lapsesi ovat todella onnekkaita että heillä on sinut.

Toivon vilpittömästi että ex miehesi päsee jaloilleen.

Keskity nyt itseesi ja omaan hyvinvointiisi.
Se on tärkeintä lapsiasi ajatellen myös.

Älä sorru syyllistämään itseäsi vaikka ympäristö
niin tekeekin.
Sillä ei ole mitään merkitystä enään kuka oli mihinkäkin syyllinen.

Tällä päivällä ja tällä hetkellä on vain merkitys.
Älä murehdi etukäteen huomista.
Päätä että kaikki menee hyvin.
Sinä teet parhaasi, enempään et pysty.

ap. kirjoitti:

">> Miehellä oli ongelmia alkoholin kanssa jo ennen eroa, vaikkakaan se ei häirinnyt arkielämäämme siinä määrin kuin tällä hetkellä hänen ja lastemme (ja minunkin) elämää. >Isä on ollut hyvin vahvasti läsnä lastensa elämässä heidän syntymistään lähtien. Siksi tämä kaikki onkin niin helvetin vaikeaa, koska lapsille toinen heidän elämänsä tärkeimmästä ihmisestä on luisumassa pois heidän elämästään. > Ja siihen mitä roguraattori sanoi käyttämästäni "lapseni" -käsitteestä "lapsemme" sijaan, voin vaan todeta, että nykytilanteessa lapsemme tuntuvat käytännössä minun lapsiltani, koska yksin heistä joudun vastuun kantamaan.

Lue lisää

Tämän voisit perustella myös:

>> Joka tapauksessa kaikkea hyvää sinulle kesään ja elämääsi muutenkin. Sellaista sinulle tuskin kovinkaan moni toivottaa.

Ei hätää kirjoitti:

Olet hieno ihminen ja koitat parhaasi selvittääksesi omaasi ja lastesi(nne)tämän hetkistä elämäntilannetta.

Se on jo niin upea asia että en hetkeäkään
epäile sinun mahdollisuuksiasi selvitä elämässäsi.

Lapsesi ovat todella onnekkaita että heillä on sinut.

Toivon vilpittömästi että ex miehesi päsee jaloilleen.

Keskity nyt itseesi ja omaan hyvinvointiisi.
Se on tärkeintä lapsiasi ajatellen myös.

Älä sorru syyllistämään itseäsi vaikka ympäristö
niin tekeekin.
Sillä ei ole mitään merkitystä enään kuka oli mihinkäkin syyllinen.

Tällä päivällä ja tällä hetkellä on vain merkitys.
Älä murehdi etukäteen huomista.
Päätä että kaikki menee hyvin.
Sinä teet parhaasi, enempään et pysty.

Lue lisää

Kiitos rohkaisevasta viestistäsi. Se auttaa jaksamaan :)

roguraattori kirjoitti:

Tämän voisit perustella myös:

>> Joka tapauksessa kaikkea hyvää sinulle kesään ja elämääsi muutenkin. Sellaista sinulle tuskin kovinkaan moni toivottaa.

Kommenttiesi perusteella vaan vaikutat niin negatiivissävyiseltä ihmiseltä, että ajattelin hivuttaa vähän toiseen suuntaan... :)

ap. kirjoitti:

Kommenttiesi perusteella vaan vaikutat niin negatiivissävyiseltä ihmiseltä, että ajattelin hivuttaa vähän toiseen suuntaan... :)

tuon ymmärtää ettei sinua keskustelu kuitenkaan kiinnosta.

Tyhjän päältä olen minäkin tätä elämää eron jälkeen alkanut rakentaa lasten kanssa. Molemmat muutimme pois vanhasta talostamme.

Isä ei ole lapsiaan menettänyt, mutta hänen käytöksensä eron jälkeen on johtanut siihen, että hän ei pysty lapsiaan tapaamaan. Meidän oli tarkoitus pitää lapsia viikko/viikko -systeemillä, mutta eihän se onnistu, kun isä ryyppää jatkuvasti.

Ja muistakaa nyt, että tässä tapauksessa myös ex-mieheni halusi eroa (tai niin hän minulle ainakin sanoi). Hän ei ole yhtäkkiä vasten tahtoaan tullut jätetyksi.

Ymmärrän kyllä, että niitä toisenlaisiakin tarinoita on tässä maassa enemmän kuin tarpeeksi. Mutta näin meillä.

... olet pyytänyt neuvoja kommentteja mitä tahansa, mutta mikään ei kelpaa... mitähän oikeastaan hait,, ennätyspitkää viestiketjua?? =)

aina jatkunut kirjoitti:

... olet pyytänyt neuvoja kommentteja mitä tahansa, mutta mikään ei kelpaa... mitähän oikeastaan hait,, ennätyspitkää viestiketjua?? =)

Keskustelua hain ja kommentteja. Keskustelupalstalla kun ollaan, jollet ole huomannut. Mutta sinun kommenttisi on taas hyvä esimerkki siitä, miksi tällä palstalla tuntuu olevan mahdotonta saada aikaan tasokasta keskustelua...

ap. kirjoitti:

Keskustelua hain ja kommentteja. Keskustelupalstalla kun ollaan, jollet ole huomannut. Mutta sinun kommenttisi on taas hyvä esimerkki siitä, miksi tällä palstalla tuntuu olevan mahdotonta saada aikaan tasokasta keskustelua...

Lue lisää

Ole hyvä, lue omat vastauksesi. Tyrmäät jokaisen vastaajan jollain hihasta vedetyllä vastakommentilla. Kuulostaa älypeliltä. Joku on jo keksinyt ratkaisun, mutta sinä et luovuta. Sitähän nämä palstat kai ovatkin, älypeliä eikä keskustelua oikeasta aiheesta ?

Herrani kirjoitti:

Ole hyvä, lue omat vastauksesi. Tyrmäät jokaisen vastaajan jollain hihasta vedetyllä vastakommentilla. Kuulostaa älypeliltä. Joku on jo keksinyt ratkaisun, mutta sinä et luovuta. Sitähän nämä palstat kai ovatkin, älypeliä eikä keskustelua oikeasta aiheesta ?

Lue lisää

Jos aloitukseni (joka ei todellakaan ollut tyhjentävä vallitsevasta tilanteesta ja sen taustoista) perusteella joku tekee johtopäätöksiä, jotka eivät kohdallani pidä paikkansa (esim. että en välitä ex-miehestäni tms.), niin pitäisikö minun sitten vaan antaa asian olla ja antaa ymmärtää, että kommentoija on ollut oikeassa.

Tottakai oikaisen väärät käsitykset ja annan vastineeni asiaan. Se on ainakin minun käsitykseni siitä, minkälaista kunnon keskustelun pitäisi olla.

Alkuperäinen tarkoitukseni ei ollut käynnistää tällaista väittelyä asioista, mutta en voi kieltää ettenkö sellaisesta nauttisi... :)

ap. kirjoitti:

Jos aloitukseni (joka ei todellakaan ollut tyhjentävä vallitsevasta tilanteesta ja sen taustoista) perusteella joku tekee johtopäätöksiä, jotka eivät kohdallani pidä paikkansa (esim. että en välitä ex-miehestäni tms.), niin pitäisikö minun sitten vaan antaa asian olla ja antaa ymmärtää, että kommentoija on ollut oikeassa.

Tottakai oikaisen väärät käsitykset ja annan vastineeni asiaan. Se on ainakin minun käsitykseni siitä, minkälaista kunnon keskustelun pitäisi olla.

Alkuperäinen tarkoitukseni ei ollut käynnistää tällaista väittelyä asioista, mutta en voi kieltää ettenkö sellaisesta nauttisi... :)

Lue lisää

onko tää joku oikein / väärin väittely ? miks et anna riittäviä tietoja ettei tule väärinkäsityksiä ? luuletko että on mukava ensin ajatella toiselle hyvää,antaa kommentteja ja sinä toteta ei se noin ole. ei sulla mitään ongelmaa ole.

..... kirjoitti:

onko tää joku oikein / väärin väittely ? miks et anna riittäviä tietoja ettei tule väärinkäsityksiä ? luuletko että on mukava ensin ajatella toiselle hyvää,antaa kommentteja ja sinä toteta ei se noin ole. ei sulla mitään ongelmaa ole.

Lue lisää

Annoin riittävät tiedot siihen asiaan, mihin toivoin kommentteja ja neuvoja. Olen kiittänyt kaikista asiallisista kommenteista mitä olen saanut.

Mutta jos joku kommentoi asiattomasti ilman parempaa tietoa, että lasteni isä ei olisi koskaan edes saanut osallistua lastensa elämään tai että en ex-miehestäni välitä tai ole koskaan välittänytkään (ks. roguraattorin kommentit), niin tottakai oikaisen asian.

Jos se on sinulle ongelma, että keskustelen ja väittelen täällä, niin ei sinun ole siihen mikään pakko osallistua.

ap. kirjoitti:

Annoin riittävät tiedot siihen asiaan, mihin toivoin kommentteja ja neuvoja. Olen kiittänyt kaikista asiallisista kommenteista mitä olen saanut.

Mutta jos joku kommentoi asiattomasti ilman parempaa tietoa, että lasteni isä ei olisi koskaan edes saanut osallistua lastensa elämään tai että en ex-miehestäni välitä tai ole koskaan välittänytkään (ks. roguraattorin kommentit), niin tottakai oikaisen asian.

Jos se on sinulle ongelma, että keskustelen ja väittelen täällä, niin ei sinun ole siihen mikään pakko osallistua.

Lue lisää

en sanois riittäviks tiedoiks alotuksessa, jos joku sen perusteella tekee omat päätelmänsä ja vastaa. sitten sä korjaat ettet viittinyt alkuun kertoa kaikkea. taidampa kopsata tähän otteita.

">> Miehellä oli ongelmia alkoholin kanssa jo ennen eroa, vaikkakaan se ei häirinnyt arkielämäämme siinä määrin kuin tällä hetkellä hänen ja lastemme (ja minunkin) elämää.

..... kirjoitti:

en sanois riittäviks tiedoiks alotuksessa, jos joku sen perusteella tekee omat päätelmänsä ja vastaa. sitten sä korjaat ettet viittinyt alkuun kertoa kaikkea. taidampa kopsata tähän otteita.

">> Miehellä oli ongelmia alkoholin kanssa jo ennen eroa, vaikkakaan se ei häirinnyt arkielämäämme siinä määrin kuin tällä hetkellä hänen ja lastemme (ja minunkin) elämää.

Lue lisää

Minun alkuperäinen kysymykseni oli tämä, jonka voi lukea taustatietoineen aloituksestani: "Onko kellään kokemusta kuinka tällaisesta tilanteesta voi selvitä eteenpäin? Kuinka noin pienet lapset kokevat isän täydellisen puuttumisen elämästään? Kuinka itse jaksan huolehtia kahdesta pienestä lapsesta vaativassa elämäntilanteessa yksin?"

Kun nyt olet nähnyt vaivaa osallistuaksesi tähän keskusteluun, niin mitähän kommentoitavaa sinulla tähän minun varsinaiseen ongelmaan olisi.

Roguraattorinkaan kommentit eivät vastanneet tähän alkuperäiseen kysymykseen. Hän toi kyllä ihan aiheellisesti esiin miehen näkökulman asiaan, mutta en voinut olla närkästymättä siitä, että hän esitti elämästäni väitteitä, jotka tähän minun tapaukseeni liittyen olivat vääriä, ja joita sitten olen yrittänyt oikaista.

Siinä olet oikeassa, että sävyni on ollut töksähtävä vastatessani roguraattorin kommentteihin. Kuten sanoin, en voinut olla närkästymättä siitä, minkälaisia johtopäätöksiä hän veti tilanteestani sen taustoja tarkemmin tuntematta.

Alkuperäisen kysymykseni näkökulmasta sillä ei ole mitään merkitystä koska mieheni alkoholisoitui.

ap. kirjoitti:

Minun alkuperäinen kysymykseni oli tämä, jonka voi lukea taustatietoineen aloituksestani: "Onko kellään kokemusta kuinka tällaisesta tilanteesta voi selvitä eteenpäin? Kuinka noin pienet lapset kokevat isän täydellisen puuttumisen elämästään? Kuinka itse jaksan huolehtia kahdesta pienestä lapsesta vaativassa elämäntilanteessa yksin?"

Kun nyt olet nähnyt vaivaa osallistuaksesi tähän keskusteluun, niin mitähän kommentoitavaa sinulla tähän minun varsinaiseen ongelmaan olisi.

Roguraattorinkaan kommentit eivät vastanneet tähän alkuperäiseen kysymykseen. Hän toi kyllä ihan aiheellisesti esiin miehen näkökulman asiaan, mutta en voinut olla närkästymättä siitä, että hän esitti elämästäni väitteitä, jotka tähän minun tapaukseeni liittyen olivat vääriä, ja joita sitten olen yrittänyt oikaista.

Siinä olet oikeassa, että sävyni on ollut töksähtävä vastatessani roguraattorin kommentteihin. Kuten sanoin, en voinut olla närkästymättä siitä, minkälaisia johtopäätöksiä hän veti tilanteestani sen taustoja tarkemmin tuntematta.

Alkuperäisen kysymykseni näkökulmasta sillä ei ole mitään merkitystä koska mieheni alkoholisoitui.

Lue lisää

Onko kellään kokemusta kuinka tällaisesta tilanteesta voi selvitä eteenpäin?

vastaus: tuskin moenlla on s100% samanlaista tilannetta. erosta on kokemus ja ihan toisenlaisia ongelmaksi kutsuttuja asioita kun sulla. jokainen selviää tavallaan. yhden tapa ei sovi toiselle. olet aiemmissa vastauksissa osoittanut että mikä tahansa vastauskaan ei sulle kelpaa joten en sitten edes yritä tyrkyttää mitään neuvoja. meinasin aluksi, mutta luin ketjua ja päädyttiin tähän jankkaamiseen.

Kuinka noin pienet lapset kokevat isän täydellisen puuttumisen elämästään?

vastaus: tuohon sun pitää kysyä vastausta ihan oikeiulta psykiatreilta. lapset kai kokee asioita eri tavoin. toisille se on hyvä toisille huono.

Kuinka itse jaksan huolehtia kahdesta pienestä lapsesta vaativassa elämäntilanteessa yksin?

vastaus: pitäiskö lukijan olla meedio nähdäkseen sun tulevaisuuteen ? siihen kun ei KUKAAN näistäkään neropateista pysty vastaamaan.

sulla ainakin on aikaa roikkua täällä kirjoittelemassa turhanpäiväisiä. hoitelisit niitä kakaroitas ennemmin.

....... kirjoitti:

Onko kellään kokemusta kuinka tällaisesta tilanteesta voi selvitä eteenpäin?

vastaus: tuskin moenlla on s100% samanlaista tilannetta. erosta on kokemus ja ihan toisenlaisia ongelmaksi kutsuttuja asioita kun sulla. jokainen selviää tavallaan. yhden tapa ei sovi toiselle. olet aiemmissa vastauksissa osoittanut että mikä tahansa vastauskaan ei sulle kelpaa joten en sitten edes yritä tyrkyttää mitään neuvoja. meinasin aluksi, mutta luin ketjua ja päädyttiin tähän jankkaamiseen.

Kuinka noin pienet lapset kokevat isän täydellisen puuttumisen elämästään?

vastaus: tuohon sun pitää kysyä vastausta ihan oikeiulta psykiatreilta. lapset kai kokee asioita eri tavoin. toisille se on hyvä toisille huono.

Kuinka itse jaksan huolehtia kahdesta pienestä lapsesta vaativassa elämäntilanteessa yksin?

vastaus: pitäiskö lukijan olla meedio nähdäkseen sun tulevaisuuteen ? siihen kun ei KUKAAN näistäkään neropateista pysty vastaamaan.

sulla ainakin on aikaa roikkua täällä kirjoittelemassa turhanpäiväisiä. hoitelisit niitä kakaroitas ennemmin.

Lue lisää

>>Onko kellään kokemusta kuinka tällaisesta tilanteesta voi selvitä eteenpäin?

vastaus: tuskin moenlla on s100% samanlaista tilannetta. erosta on kokemus ja ihan toisenlaisia ongelmaksi kutsuttuja asioita kun sulla. jokainen selviää tavallaan. yhden tapa ei sovi toiselle. olet aiemmissa vastauksissa osoittanut että mikä tahansa vastauskaan ei sulle kelpaa joten en sitten edes yritä tyrkyttää mitään neuvoja. meinasin aluksi, mutta luin ketjua ja päädyttiin tähän jankkaamiseen.>>

Tiedän että kellään ei ole 100%:sesti samaa tilannetta. Mutta vastaavanlaisissa tilanteissa olleiden kokemuksia kaipasin enkä tällaista väittelyä. Jos olet seurannut keskustelua tarkkaan, niin asiallisten kommentoijien kanssa en ole lähtenyt jankkaamaan, vaan heitä olen kiittänyt kommenteista ja niistä vastauksista olen iloinen.

>>Kuinka noin pienet lapset kokevat isän täydellisen puuttumisen elämästään?

vastaus: tuohon sun pitää kysyä vastausta ihan oikeiulta psykiatreilta. lapset kai kokee asioita eri tavoin. toisille se on hyvä toisille huono.>>

Tähänkin kaipasin muiden kokemuksia asiasta. Itse olen psykiatrian poliklinikan asiakkaana ja nyt huomattuani kuinka yksin olen lasten kanssa, olen hakenut apua ja neuvoa kunnan lastensuojelusta, jotka auttavat tällaisissa tilanteissa. Eli olen hakenut oikeatakin apua sekä itselleni että meille kolmelle perheenä. Vertaiskokemukset vaan ovat arvokas lisä tällaisissa ongelmissa, kuten varmaan itsekin tiedät.

>>Kuinka itse jaksan huolehtia kahdesta pienestä lapsesta vaativassa elämäntilanteessa yksin?

vastaus: pitäiskö lukijan olla meedio nähdäkseen sun tulevaisuuteen ? siihen kun ei KUKAAN näistäkään neropateista pysty vastaamaan.>>

Tähänkään en kaivannut mitään meediota vastaamaan, vaan ihan tavallisten ihmisten kokemuksia miten he ovat vastaavanlaisissa tilanteissa selvinneet. Ja usko tai älä, osaan keskustella ihan järkevästi toisenkin kokemuksia ja mielipiteitä kunnioittaen.

>>sulla ainakin on aikaa roikkua täällä kirjoittelemassa turhanpäiväisiä. hoitelisit niitä kakaroitas ennemmin.>>

Minulla ei todellakaan ole aikaa roikkua tässä koneella koko päivää. Sen verran kuitenkin aikaa löytyy, että olen pystynyt seuraamaan tätä keskustelua. Nytkin lapset ovat päiväunilla ja aamupäivällä kävin kurkkaamassa ja taisin vastaillakin, kun lapset katselivat Barbapapaa videolta aamun touhujen jälkeen. Näiden avioeropalstan keskustelujen seuraaminen on ollut minulle yksi henkireikä näiden omien vaikeuksien aikana. Ja kaipa tällainen kunnon väittelykin minulle jotain iloa tuo... Kiitos siitä sulle :)

kaukokatseinen kannanotto. Olen kanssasi täysin samaa mieltä.

Kiitos kannustavasta kirjoituksestasi. Olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä. Olen myös pitänyt tärkeänä sitä, että lapset saavat tavata isäänsä (ja isä lapsiaan) ja konkreettisesti järjestänyt näitä tapaamisia hänen selvinä jaksoinaan. Sinun laillasi autoin miestä muutossa, olen lainannut rahaa, käynyt katsomassa häntä yksin, kun hän on voinut todella huonosti ja ollut tavallaan ystävä hänelle.

Nyt vaan tilanne on mennyt niin pahaksi, että koen, ettei minulla ole enää keinoja auttaa häntä. Tämän viimeisimmän ryyppyputken hän aloitti jo juhannuksen alla ja edelleen se jatkuu. Pieni selviämistauko oli tässä välissä, mutta juominen alkoi uudestaan heti, kun hänen olonsa oli parantunut niin, että hän olisi voinut taas palata normaaliin arkeen. Ja siinä välissä ehdin jo sopia hänen kanssaan, että hän ottaa lapset luokseen ihan muutaman päivän sisällä. Saman päivän iltana, kun olimme asiasta sopineet, hän oli jo aloittanut juomisen uudestaan. On ollut sydäntä raastavaa nähdä lasten pettymys, kun eivät päässeetkään isänsä luokse, vaikka ovat sitä odottaneet.

Maanantaina meillä piti olla tapaaminen lastenvalvojan luona, jossa piti tehdä uusi elatusmaksusopimus edellisen määräaikaisen päätyttyä. Tietenkään hän ei saapunut sinne. Tämän uuden elatussopimuksen tekeminen on jo muutenkin lykkääntynyt niin, että olen ollut huhtikuusta lähtien ilman elatusmaksuja. Lastenvalvojan neuvojen mukaan jouduin ottamaan yhteyttä oikeusaputoimistoon, eli oikeusteitse joudun hakemaan elatusmaksut.

Tänään sain kuulla, että ex-mieheni on lähtenyt kotikaupunkiinsa meistä 500 km:n päähän, jossa hän nyt jonkun alko-ongelmaisen kaverinsa kanssa ryyppää. Hänen siellä ollessaan en saa häneen minkäänlaista kontaktia, eikä hänen kotiinpaluustaan ole mitään tietoa.

Tuntuu niin lohduttomalta. Sekä lasten että heidän isänsä takia. Lapsilla on sikäli asiat nyt hyvin, että olen nyt sairaslomalla ja sen perään kesälomalla ja olemme tehneet yhdessä kaikkea mukavaa. Ja kun ovat niin pieniä vielä, niin eivät he kovin aktiivisesti joka hetki isäänsä ikävöi. Vanhempi joskus kyllä selvästi oireilee tilanteesta.

Mutta lasten isän tilanne tässä minua enemmän surettaa. Tajuan, että hänellä on varmasti todella paha olla, kun hänen tilanteensa on mennyt noin huonoksi. Ja itse juominenkin tietenkin aiheuttaa pahaa oloa. Ja tiedän, että hän rakastaa lapsiaan yli kaiken, ja nyt hän on luisumassa heidänkin elämästään pois.

Sitä siis en missään nimessä haluaisi, mutta koen tämän tilanteen olevan niin mahdoton, että minun on alettava elämään nyt vain itseäni ja lapsiani varten. Toivon tietenkin, että hän ottaisi yhteyttä meihin, jos/kun hän tuosta tokenee. Enkä aio häntä millään lailla estää lapsia tapaamasta. Enää vaan en itse tunnu pystyväni vaikuttamaan niiden tapaamisten järjestämiseen millään lailla.

Lapsille olen selittänyt tilanteen niin, että isillä on nyt asiat niin huonosti (ja usein sanon, että isi on kipeä), että hän ei voi tavata heitä vaikka kuinka haluaisi. Ja joka päivä kerron lapsille, että isi rakastaa heitä ja että isillä on heitä kova ikävä, kun ei pysty heitä näkemään. Olen tietoisesti pyrkinyt säilyttämään lapsilla hyvän mielikuvan isästään, ja meillä on onneksi paljon hyviä muistoja mistä ammentaa.

Tässä meillä on nyt siis tavallaan tällainen akuutti kriisitilanne päällä, joka varmasti vaikuttaa niin, etten itse pysty rationaalisesti katsomaan päivää pidemmälle tulevaisuuteen. Tietenkin tämä tilanne jossain vaiheessa johonkin suuntaan ratkeaa.

Mutta juuri tässä tilanteessa koen, että minun on pakko unohtaa lasten isästä huolehtiminen ja keskityttävä itseeni ja lapsiini. Olen kuitenkin aika yksin lasten kanssa, joten tällä hetkellä en voi ajatella muuta kuin sitä, että itse jaksan lasten kanssa. Vaikeaa se tietenkin on. Monet itkut on tällä viikolla tullut itkettyä lasten isän tilanteen takia.