Olin yhdessä puolisen vuotta itseäni 14 vuotta vanhemman eronneen, perheellisen miehen kanssa. Hän päätti kaikin puolin hyvän suhteemme. Ennen minua hän oli hypännyt kukasta kukkaan, eikä aikaakaan kun hänellä oli jo uusi seksikumppani suhteemme päättämisen jälkeen. Toki jo elämää nähneenä (44v.) ymmärrän, että parempi unohtaa mies. Hän ei muutu, jos vielä tuossa iässä käyttää naisia ja pakenee itseään. Oli pettänyt vaimoaan avioliitossaan myös.
Hän on muutoin hyvä mies ja senkaltainen ihminen, että todella pidin hänestä ja olisin halunnut olla yhdessä. Toki huomasin aika pian, että hänellä on pinnallinen tunne-elämä. Tämä tuli esille seksipuolella. Itse ajattelisin, että se johtuu siitä, että aina kun ihminen antautuu omille syvimmille tunteilleen, niin hän joutuu kohtaamaan itsessään olevia vanhoja haavoja. Eli rakastaminen voi alkuvaiheessa olla hyvin tuskallinen kokemus. Tämä mies haluaa vain pinnallisia suhteita, ja aina kun suhde syvenee, hän keksii kummallisia syitä jättää naisen, ja hakee välittömästi uuden naisen.
Olen nyt mennyt eteenpäin, enkä välttämättä haluaisi hänen kanssaan edes olla, koska ei vaikuta siltä, että hän haluaisi muuttua= kohdata vanhoja haavojaan. Kuitenkin, osa minua on lojaali rakkaudessa ja ajattelen, että jos hän jostain syystä haluaisi yhteyteeni, niin suostuisin siihen, mutta vain ystävänä. Toisin sanoen näin pääsisimme tutustumaan toisiimme, ja hän "joutuisi" ajan kanssa kohtaamaan haavojaan. Rakastan häntä ja ihan oikeasti haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan. Mutta näin ainoastaan, jos hän itse haluaa tulla yhteyteeni, ottaa minuun yhteyttä. Itse en enää aio olla yhteydessä, en ystävänä vanhoilla ehdoilla. Luuletteko miehet, että tämä on humpuukia, nämä etäiset toiveeni siitä, että jos hän palaa voisimme löytää tien rakkauteen ystävyyden ja hitaan tutustumisen kautta? Ei enää seksisuhdetta toistaiseksi ainakaan minun kanssani. No, tuskin hän koskaan enää ottaa yhteyttä. Ajattelin vain, että kuitenkin kohtaaminen kanssani oli jollakin tapaa syvempi kuin hänellä muissa suhteissaan. Ajattelin, että suhteemme olisi jättänyt häneenkin edes etäisen kaipauksen eheydestä, kyvystä jakaa itseään syvemmältä.
Hän on muutoin hyvä mies ja senkaltainen ihminen, että todella pidin hänestä ja olisin halunnut olla yhdessä. Toki huomasin aika pian, että hänellä on pinnallinen tunne-elämä. Tämä tuli esille seksipuolella. Itse ajattelisin, että se johtuu siitä, että aina kun ihminen antautuu omille syvimmille tunteilleen, niin hän joutuu kohtaamaan itsessään olevia vanhoja haavoja. Eli rakastaminen voi alkuvaiheessa olla hyvin tuskallinen kokemus. Tämä mies haluaa vain pinnallisia suhteita, ja aina kun suhde syvenee, hän keksii kummallisia syitä jättää naisen, ja hakee välittömästi uuden naisen.
Olen nyt mennyt eteenpäin, enkä välttämättä haluaisi hänen kanssaan edes olla, koska ei vaikuta siltä, että hän haluaisi muuttua= kohdata vanhoja haavojaan. Kuitenkin, osa minua on lojaali rakkaudessa ja ajattelen, että jos hän jostain syystä haluaisi yhteyteeni, niin suostuisin siihen, mutta vain ystävänä. Toisin sanoen näin pääsisimme tutustumaan toisiimme, ja hän "joutuisi" ajan kanssa kohtaamaan haavojaan. Rakastan häntä ja ihan oikeasti haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan. Mutta näin ainoastaan, jos hän itse haluaa tulla yhteyteeni, ottaa minuun yhteyttä. Itse en enää aio olla yhteydessä, en ystävänä vanhoilla ehdoilla. Luuletteko miehet, että tämä on humpuukia, nämä etäiset toiveeni siitä, että jos hän palaa voisimme löytää tien rakkauteen ystävyyden ja hitaan tutustumisen kautta? Ei enää seksisuhdetta toistaiseksi ainakaan minun kanssani. No, tuskin hän koskaan enää ottaa yhteyttä. Ajattelin vain, että kuitenkin kohtaaminen kanssani oli jollakin tapaa syvempi kuin hänellä muissa suhteissaan. Ajattelin, että suhteemme olisi jättänyt häneenkin edes etäisen kaipauksen eheydestä, kyvystä jakaa itseään syvemmältä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miksi haikailisit noin vanhan ukon perään. Olet itsekin jo 44v. nainen. Ei monta hetkeä hukattavana. Tuon ikäistä tyttöä ei enään oikein valoisassa makuuhuoneessa pysty...
vastustamaan
... rakentava kommenteissasi? Ei ihme, että eroja tulee, jos sukupuolet suhtautuvat näin toisiinsa. tai ei niitä erojakaan kohta enää tarvita, kun ei synny suhteitakaan; ainoastaan ihmissuhteiden kulutusjuhlaa, jossa ihmiset luokitellaan ainostaan lihallisten arvojen mukaan. Millä päällä sinä ajattelet, kun olet noin sulava jutuissasi? Kaikella kunnioituksella kanssaihmistä kohtaan... : )
Kuule Marcello, "tuon ikäistä tyttöä ei enää makuuhuoneessa valot päällä..." Et taida olla kovinkaan laajalti naisia nähnyt, etkä taida naisista juuri tietää mitään. Suosittelen kirjastoon menoa ja etsimään luettavaa. Tajuatko, että noin rajallisella näkökulmalla elämäsi on kuin eläisit tynnyrissä. Naisilla on yhtä monta elämäntapaa kuin on naisiakin. Yli nelikymppinen nainen on monella tapaa parhaimmillaan, myös fyysisessä ja esteettisessä mielessä. Erogeenisuus ruumiissa on kukkeimmillaan (yhä 5kymppisenäkin). Lienee talonpoikaisjärkeä, että iästä riippumatta ihmisen elämäntavat näkyvät fyysisessä kunnossa ja ruumiissa. Nuoret naiset ovat kauniita aina, vaikka eläisivät huonoilla tottumuksilla, mutta "kauneus" on lyhytikäistä. - On ikävää, että suomalaisissa miehissä on niin paljon kaltaisiasi juntteja, jotka usein itse ovat rumia huonojen elämäntapojensa kautta. Ota sinäkin itseäsi niskasta ja ala pitämään itsestäsi huolta. Itse näytän ikäistäni 10 vuotta nuoremmalta ja olen uskomattoman hyvässä kunnossa, ja kaunis. Tiedätkö, että näissä ihmissuhdejutuissa ei ole useinkaan kysymys ulkonäöstä, vaan ihmisen sisäisestä problematiikasta? Mitä kauneimmat naiset,nuoret sekä vanhat tulevat jätetyiksi.
uusille tavoille. Jos mies on koko elämänsä harrastanut naisten metsästystä, niin vaikea harrastuksestaan on luopua.
Vähän tuntuu myös että yrität painaa miehen "naiselliseen" muottiin seurusteluasioissa. Hänen pitäisi "tuntea ja rakastaa syvällisesti ja vatvoa vanhoja haavoja" jne. Taitaa vaan olla niin, että miehen "rakkaus" ei ole niin syvällisesti tunteisiin perustuvaa, vaan mies saa tyydytystä suoraviivaisemmasta toiminnasta. Elämää nähneenä naisena toki tämän jo kai tiesitkin, mutta ajattelin muistuttaa.
Vaikea edes arvata, voiko suhteenne jatkossa menestyä. Jos mies kaipaa aina uutta naista ja hän on niin hyvä iskemään naisia, että uusia löytyy jatkuvasti, niin ehkä hänellä ei ole syytä enää haikailla sinun luoksesi..
Taidat olla osittain oikeassa. Kysymyksessä on kuitenkin minun uskomukseni mukaan mies, joka ainakin jossain sopukassaan haluaa eheytyä. Ei hän ole niin tyhmä, että ei tajuaisi, että hänen ihmissuhdemallinsa kumpuaa kyvyttömyydestä päästää toista läheisyyteen. Ulkopuoliset suhteet avioliitossa, tai naisten metsästys ovat sijaistoimintaa, joiden yksi tavoite (tiedostamaton usein) on estää läheisyyden syntyminen, ja tämä juontaa juurensa lapsuudenaikaisiin komplekseihin. Sijaistoimintaa on myös ns. seksiriippuvaisuus (ainakin osittain). Mutta eheän ihmisen elämään nämä käyttäytymismallit eivät kuulu. Ja ihminen, joka hyppää kukasta kukkaan ei koskaan voi hyvin. Niin, oma valoisuuteni perustuu siihen, että toivoisin, että hän saisi ymmärryksen siitä,että jokainen suhde on mahdollisuus PÄÄTTÄÄ muuttua, vaikka se edellyttää kovaa työtä, itsensä kohtaamista. Mutta voi hyvin olla mahdollista, että tämä ukko porskuttelee eteenpäin hautaan asti samalla vaihteella. Ja elää, ikävä kyllä, aika yksinäisen elämän sisäisesti. Mutta siitä en ota vastuuta. Kiva kuitenkin kuulla vanhempien uroitten ajatuksia. Pidän vanhemmista miehistä, koska joillakin heistä on hienoa kypsyyttä ja eheyttä, kykyä rakastaa itseään, ja näin ollen rakastaa toista. Vanhemmat miehet ovat upeita uroksia! 40-48 vuotias mies on vielä suht nuorehko, mutta esim 55 v. mies, ja ylöspäin, mies alkaa olla tosi kiinnostava ja komea - tietysti elämäntavoista ja valinnoista riippuen!
Huhhuijaa... jopa ovat taas miesten miehet liikkeellä kirjoittelemassa.
Miehiä on moneen lähtöön, kuten naisiakin. Älä anna muutamien pölvästien pilata mieltäsi lapsellisilla kommenteillansa.
Kuvailemasi mies on mielestäni todellinen surkimus, joka ei omaa minkäänlaista vastuuta tekemisistään. Tällaisia itsetunnon omaamattomia tomppeleita riittää pilvin pimein.
Henkisesti tyhjä ihminen tekee niin kuin televisiossa käsketään tai annetaan mallia.
Henkisesti tyhjällä ihmisellä ei ole muuta mielessään kuin eläimellinen seksintarve.
Jos olisin sinä, niin yrittäisin unohtaa tämän jutun. Ei tuon ikäistä ihmistä enää mikään muuta. Sinulla itselläsi voi olla vielä monta hyvää vuotta (vuosikymmentä) elettävänäsi.
Kirjoitat kauniisti rakkaudestasi yhä edelleen, mutta usein on myös parempi ottaa järki käteen.
Minusta on turha odottaa, että hän kuluttaisi kallista aikaansa opettelemalla uudelleen rakastumaan sinuun. Mutta minkäs sitä rakkaudentunteellensa voi...
Onnea kuitenkin sinulle sisareni jatkossa, ja pyri karsimaan ko. tapaukset jo alkuvaiheessa.
Kiitos, olet oikeassa monella tavoin, näin uskon. On totta, että vaikka nyt taaperran siinä suossa sitkesnä mihin itseni olen pistänyt, niin tämän suon olisin välttänyt olemalla kohtaamisen alkumetreillä hereillä. Varmasti jokainen pohdinnoissaan muistaa vastaavissa tilanteissa, että hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo ensitapaamisella. Mutta tarvitsin tämän kokemuksen itseni kannalta. Yleensä ihminen hakeutuu tilanteisiin, jotka johtavat vanhojen haavojen (lapsuus) käsittelyyn. Paljon on minussa eheytynyt, ja voin kyllä sanoa, että nyt, tässä eheydessäni vastaavassa tilanteessa en etenisi, koska tunnistaisin heti mitä tuleman pitää.
Moi!
Sorry, luin juuri sen mitä olin sinulle eilen kirjoittanut. Nyt vasta tajusin, kuinka kylmä vastaukseni oli. Se lienee ollut reaalinen, mutta tunteeton...ja miestäsi ala-arvoisesti nimittelevä. Olen oikeasti pahoillani!
Muistan kyllä tunteen, jossa itse olin 'kuin sinun asemassasi'. Loppujen lopuksi hänestä tuli lasteni äiti. Nyt siis olen eronnut hänestä (en lapsistani).
Näitä viestiketjuja lukiessani olen pannut merkille, että mies muuttuu vanhetessaan. Itse kerroit arvostavasi vanhempaa miestä. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Eihän nuorten miesten mielessä liiku mikään muu kuin se. Se liikkuu kyllä vanhempienkin miesten (ja miksei naistenkin) mielessä, mutta omalta kohdaltani sanoisin, että vuosien myötä miehillä lisääntyy myös tunnepuoli. Tai jos ei, niin sitten olen outo lintu näillä vesillä.
Itselleni kävi juuri niin kuin kerroit tässä edellä. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida ajoissa...tai kyllä ne soivatkin, mutta olin niin rakastunut, että se peitti alleen kaiken muun.
Onneksi olemme pystyneet elämään sovussa, ja lasten huolto- ja raha-asiat ym. ovat menneet sujuvasti. Uutta suhdetta en ole vielä pystynyt edes ajattelemaan. Työ ja lapseni vievät kaiken energiani, eikä lastenikaan kannalta olisi mukavaa jos uusi varaäiti ilmestyisi kuvioihin. Minulla ei ole mitään kiirettä, vaan odotan, että saan kaksi tytärtäni kasvatettua kunnon ihmisiksi, ja jos sitten löytyy pikku hiljaa uusi elämänkumppani, niin tulkoon jos on tullakseen.
Tällaisia ongelmia täällä...
Toivon, että löydät rauhan sisimpääsi.
Petrus
Kiitos, mukavaa lukea viisaita pohdintojasi Petrus. On tosi vaikeata käytännön tasolla ymmärtää pelkän tiedostamisen lisäksi, että rakkaus, elämä ja kaikki unelmat ovat siinä arjessa mitä elämme, nenämme edessä. Ihmisen mieli, mielikuvat voivat joskus johdattaa meitä harhaan kaipaamaan onnea ja rakkautta - näin tavallaan johdattaen meitä pois tässä ja nyt onnestamme ja rakkaudestamme - elämästämme. Hienoa, että sinä näytät aika pitkälle oivaltaneen tämän omassa arjessasi. Rakkautesi, jota annat lapsillesi kulkeutuu pitkälle, sukupolvia myöten, mutta yhtä lailla tutuille ja tuntemattomille. Eikö olekin upeata! Miten "yhdellä sadepisaralla" on iso merkitys!
Minulla on rauha omalla tavallani. Olen kuitenkin jonkinlaisessa prosessissa. Eli nyt löysin itselleni logiikan, jolla minun helpompi diilata tämän kaipuuni kanssa. Ajattelen, että tämä tilanne on "se suhde", jota minä tällä hetkellä osaan. En yllä parempaan tai huonompaan... Ihan miten vain arvoottamatta. Eli muutan tapaani ajatella asiasta, käännän mieleni suunnan näkemään asian rationaalisemmalla ja elämää ravitsemammala tavalla. Ajattelen, että tämä tila on minun rakkaussuhteeni. Sen sijaan, että ajattelisin tulleeni hylätyksi, jätetyksi. Esimerkiksi tenniksessä aloittelija (lue: rakkaussuhteen osapuoli) kilpailee sarjassa, jossa on hänen tasoaan vastaavia kanssakilpailijoita (lue: rakastajia). Ei voi olla vihainen siitä, että aloittelijoiden sarjassa itsellä ei ole ammattilaista vastassa. - Sitä saan mihin omat taidot tällä hetkellä riittävät. - Peilikuva.
Eli, ajattelen, että tämä tila on nyt se missä minä itsessäni olen, tämä on minun rakkaussuhteeni. Tulee aika hyvä ja rauhallinen olo tästä näkökulmasta. Näin vain on, kun liikkeellä ollaan näillä taidoilla. Toinen osapuoli (vanhempi mies), on aivan samassa tilanteessa kanssani. Antaudun tälle tilalle ja hyväksyn sen. Minun ei tarvitse taistella rakkauttani ja tunteitani vastaan. Hyväksyn itseni (taitoni/ kilpasarjani) sellaisena kuin tällä hetkellä olen. Taitoni kehittyvät ja pääsen/hakeudun "kilpailemaan" uusiin mittelöihin ja aikanaan huomaan, että vastapelurini ovat yhä taitavimpia ja taitavimpia... Lojaalisuudellani rakkaudelleni tarkoitan juuri tätä. En hylkää rakkauteni kohdetta, koska tajuan että hän on vastapelurini. Ehkä hänenkin taidot kehittyvät ja kenties vastaisuudessa pelaamme jälleen yhdessä, tai sitten tiemme ei enää samoissa "peleissä" kohtaa. - Se mitä hylkäämme toisessa, hylkäämme itsessämme.
Hienoa, että täällä chatissa on niin mukavia ja hienoja ihmisiä! Sinäkin Petrus olet huippumies! PS Vaikka mainitsin siitä, että pidän vanhemmista miehistä ja tunnen vetoa heitä kohtaan, niin kuitenkin ihmisen ikä ei ole ratkaiseva. Missään mielessä. Ehkä minua kiinnostaa vanhemmassa miehessä se, että joistakin heistä "maailman mielikuvat" ovat jo karsiutuneet pois. Eli tämä on se pointti, eikä niinkään kronologiset vuodet ihmisen elämässä.
Mukavaa kesää!
Toivoasi älä heitä.. jos teidät on tarkoitettu toisillenne hän kyllä palaa. Jos ei palaa, on sulla kivat muistot, aika parantaa haavat.
Onnellinen on se, joka tulee rakastetuksi mutta onnellisempaa on itse saada rakastaa. Suuntaa tuo lämmin rakkaus toiseen kohteeseen, eikä vähiten itseesi. Parisuhteeseen kun tarvitaan kaksi, ja on onnetonta jos vain toinen rakastaa. Kaikki eivät osaa rakastaa edes itseään. Jos takertuu kovasti toiseen ja hänen rakastamiseensa, voi kyse olla yrityksestä rakastaa itseä toisen kautta.
Minulla on samankaltainen kokemus - todellista rakkautta on myös antaa mennä. Minä rakastan jossain määrin edelleen tuota ex-miesystävääni, mutten voisi kuitenkaan enää olla hänen kanssaan, sen sanoo tuo järki. Aika ja välimatka on tehnyt tehtävänsä ja kirkastanut tajuntani, jopa sydämeni. Kaipaan häntä, mutta uskon, että rakkaudelle tulee uusi kohde. Siihen asti rakastan itseäni ja kaikkia niitä jotka ovat lähelläni...
Kiitos Petrus viisaasta ja lempeästä kirjoituksestasi : )
Toivo, kiitos viisaasta viestistäsi. Kysymys on siitä, että ihminen voi valita vihan, katkeruuden, pimeyden, kielteisyyden, rikkinäisyyden - tai valon ja rakkauden.
Usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus.
Aivan, siksi valitsen rakkauden koska aina lopulta se mitä annamme toisillemme, palautuu meille itsellemme. Ja kuinka oikeassa oletkaan, takertuvassa rakkaudessa käytämme toista. Vaikka se harvoin on tiedostettua. Itse olen tuon oivaltanut vasta viime kuukausina. Minulla ei ole enää tarvetta takertua tuohon mieheen, olen päästänyt hänet. Rakastan häntä, ja olen valmis työstämään rakkauttamme, jos hän tulee luokseni ja valitsee tämän. Muutoin jatkan matkaani itseäni rakastaen ja varmasti aikaa myöten kohtaan miehen, joka peilaa minulle takaisin sitä mitä itselleni annan. Ikävöomisessä on kysymys minulla vain siitä, että minun oli todella hyvä olla tämän miehen seurassa (ja itseni seurassa), nautin yhdessäolostamme ja olisin niin mielelläni jatkanut yhteistä matkaamme. On surullista, että matka loppui niin lyhyeen.