Olen 24v nainen.
Olen seurustellut erään miehen kanssa noin pari vuotta.
Suhde toimii.Hellimme ja suukottelemme päivittäin.Juttelemme ja teemme kaikkea kivaa yhdessä.
Viihdymme toistemme seurassa ja olomme on turvallinen. Hän sanoo rakastavansa minua ja kaikki on paremmin kuin monella muulla pariskunnalla.
Viime aikoina on vain ollut haluuttomuutta.Uskokaa tai älkää minä haluan seksiä mutta mieheni ei.
Olen ostanut kauniita alusvaatteita,hierontaöljyjä,makuliukuvoiteita ja erään seksilelun,tuoksukynttilöitä ja suitsukkeita.Kaikkea piristävää.
Olemme puhuneet asiasta ja hän sanoo että tällä hetkellä on sellainen vaihe ettei hän halua seksiä ja että syy ei todellakaan ole minun.
Miehelläni on ollut stressiä ja yleensä vie halut.Olen ollut kärsivällinen mutta minullakin on seksuaaliset halut. Toki hellyys ja suukottelu on ihanaa mutta kaipaan seksiä.
Mitä siis teen?
Ja turha kenenkään pellen on heittää että:vaiha äijää!
En vaihda.Niin ei asiat ratkea.
Mitä teen ja mitä naruja vetelen vai annako ajan kulua?
Kiitos vastauksista!
T:Tanja
Mies ei halua seksiä
19
2528
Vastaukset
- mies
Et sanonut kauanko haluttomuutta on kestänyt. Jos miehelläsi oikeasti on stressiä, anna asian olla. Kyllä se luonto tikanpojan taas puuhun vetää. Toki sitä voi yrittää vähän nopeuttaa, mutta varo painostamasta, se tappaa viimeisenkin halun nopeasti.
Karumpi vaihtoehto on se että miehesi on ihastunut toiseen. Itse nimittäin käyttäydyin täysin samoin kun ihastuin toiseen naiseen. Hellittelin tyttöystävääni kyllä, mutta seksiä en halunnut. En pystynyt. Se onneksi meni ohi ja halutkin palasivat sen myötä, mutta aikaa siihenkin menee. Suhde kukoistaa tätä nykyä täysillä, että täysin perseestä se ihastus ei ollut vaikka pieni kriisi siitä seurasikin.- toimiva suhde?
emme ole rakastelleen vajaaseen kahtee kuukauteen.muutoin kyllä suudellaa ja halitaan ja hän välillä koskettelee rintojani ja kun alan tehä aloitetta seksin suuntaan tilanne menee ohi ja hän puhuu muusta tms..
ihastuminen ei ole tässä koska mekin kävimme kriisimme jonka jälkeen luottamus on 101% joku muu syy täytyy olla.oisko se stressi/masennus? - Sabi
toimiva suhde? kirjoitti:
emme ole rakastelleen vajaaseen kahtee kuukauteen.muutoin kyllä suudellaa ja halitaan ja hän välillä koskettelee rintojani ja kun alan tehä aloitetta seksin suuntaan tilanne menee ohi ja hän puhuu muusta tms..
ihastuminen ei ole tässä koska mekin kävimme kriisimme jonka jälkeen luottamus on 101% joku muu syy täytyy olla.oisko se stressi/masennus?On täysin mahdollista, että kaiken tämän "seksihaluttomuuden" takana on stressi tai masennus.
Mieheni on kärsinyt masennuksesta useaan otteeseen ja näiden aikajaksojen aikana on ollut myös näitä ei-tee-mieli-viikkoja. Meillä kyse on kyllä ollut tosiaan viikosta tai kahdesta kerrallaan..
Oletteko jutelleet asiasta tarkemmin?
On kyllä uskomattoman hölmö (ei ehkä just se oikea sana,mutta...) olo naisena kinua ja kinua seksiä, kun on totuttu, että asia on toisin päin. Tsemppiä kuitenkin! - toimiva suhde?
Sabi kirjoitti:
On täysin mahdollista, että kaiken tämän "seksihaluttomuuden" takana on stressi tai masennus.
Mieheni on kärsinyt masennuksesta useaan otteeseen ja näiden aikajaksojen aikana on ollut myös näitä ei-tee-mieli-viikkoja. Meillä kyse on kyllä ollut tosiaan viikosta tai kahdesta kerrallaan..
Oletteko jutelleet asiasta tarkemmin?
On kyllä uskomattoman hölmö (ei ehkä just se oikea sana,mutta...) olo naisena kinua ja kinua seksiä, kun on totuttu, että asia on toisin päin. Tsemppiä kuitenkin!Tunnen itseni välillä kyllä tosi halvaksi kun pitää melkein kinua seksiä.Viettely yritykset loppuu aina tähän " Oi että kun väsyttää,vois alkaa nukkuun" En enää aio edes kysyä mitään. Tuntuu kurjalta aina tulla torjutuksi.Kuka vielä sanoi että naiset vaan pihtaa? :/
- Tiikerityttö
toimiva suhde? kirjoitti:
Tunnen itseni välillä kyllä tosi halvaksi kun pitää melkein kinua seksiä.Viettely yritykset loppuu aina tähän " Oi että kun väsyttää,vois alkaa nukkuun" En enää aio edes kysyä mitään. Tuntuu kurjalta aina tulla torjutuksi.Kuka vielä sanoi että naiset vaan pihtaa? :/
Meillä on ollut sama tilanne, siitä asti kun muutettiin yhteen. Aiemmin rakasteltiin monta kertaa viikossa useampi tunti kerrallaan. Yhteen muuton jälkeen seksikerrat alkoivat harventua. Ja ennen kaikkea lyhentyä. On ihan hirveää toivoa ja ehdottaa rakastelua monena päivänä turhaan, ja kun lopulta mies innostuu, hän jaksaa alle 5 minuuttia, laukeaa, ja nukahtaa. Siinä vaiheessa itse olin vasta kiihottunut kunnolla ja häärin unisen miehen kimpussa kuin herhiläinen.
Tätä jatkui parisen kuukautta, viettely-yrityksistäni ja toiveideni kertomisesta huolimatta. Mies valitteli työkiireitä, stressiä, väsymystä. Lopulta en voinut päivisin enää paljon muuta ajatella, kuin sitä, miten illalla haluaisin rakastella kunnolla ja kauan, niin teki mieli. Ja ilta illan jälkeen sain vain pettyä.
Yhtenä iltana mitta tuli sitten täyteen, kun mies vaan taas käänsi kylkeä ja nukahti. Herätin hänet ja yritin saada ymmärtämään, miltä minusta tuntuu, kun hän ei enää tyydytä minua. Sen jälkeen seksielämä vähän piristyi.
Nyt syksyn kuluessa on mies taas tullut uudelleen vähän aktiivisemmaksi, mutta yleensä se vaatii jossain vaiheessa jonkun pettyneen itkunpurkauksen, mikä ei ole kivaa. Edelleenkään en saa niin paljon seksiä kuin haluaisin: esileikit ovat lyhyitä, yhdyntä kestää hetken. Saan kerjätä miehen tyydyttämään minut käsin, ennenkuin hän nukahtaa.
Mitä tapahtui, kun muutimme yhteen? Onko seksiä nyt niin helppo saada joka ilta, ettei se enää kiinnosta? En ymmärrä, mihin ihanat pitkät seksileikkimme jäivät. Houkutteluista yms. huolimatta miestä ei saa niihin enää ryhtymään.
Minäkään en haluaisi vaihtaa miestä. Mutta toisaalta, jos jo näin nuorina on näin vähän seksiä ja sekin epätyydyttävää, niin en halua ajatellakaan tilannetta 20 vuoden kuluttua.
En halua kerjätä, haluan nauttia rakastelusta minulle läheisen ihmisen kanssa täysillä, pelkäämättä joka kerta torjutuksi tulemista. Stressi ei minusta ole mikään syy, itse ainakin rentoudun rakkaan sylissä, jos on jotain huolia, tms. Silloin sitä seksiä erityisesti tarvitsen! Meillä kun ei noita hyväilyjäkään juuri ole, mies torjuu nekin... Olen harkinnut uuden miehen etsimistä, jos tilanne ei puolen vuoden kuluessa muutu. En halua kituuttaa koko elämääni. - mies
toimiva suhde? kirjoitti:
Tunnen itseni välillä kyllä tosi halvaksi kun pitää melkein kinua seksiä.Viettely yritykset loppuu aina tähän " Oi että kun väsyttää,vois alkaa nukkuun" En enää aio edes kysyä mitään. Tuntuu kurjalta aina tulla torjutuksi.Kuka vielä sanoi että naiset vaan pihtaa? :/
osaan kuvittella tunteesi.meillä vaimolle tuli sairaus,josta ei ole tarkkaa analyysiä vielä saatu. ymmärrän että halut ovat poissa huonon olon takia,joskin toisinaan unohtuu,mutta halut on tosi kovat... mulla. Asia miksi viimeksi kuohahdin sattui viikonloppuna, kun hän kertoi onanoineen itseni mentyä saunaan, jossa usein ennen rakastelimme. Ei jaksunut tulla saunaan mukama. et se onanointi silloin kun ei jaksa rakastella, otti ja ottaa tosi kovasti pannuun. uskon kyllä vakaasti siihen ,että vielä tulee aika jolloin asiat hoituu niin kuin ennen. olemme 40 ja 37 naimissa 10 hyvää vuotta.
- toimiva suhde?
Tiikerityttö kirjoitti:
Meillä on ollut sama tilanne, siitä asti kun muutettiin yhteen. Aiemmin rakasteltiin monta kertaa viikossa useampi tunti kerrallaan. Yhteen muuton jälkeen seksikerrat alkoivat harventua. Ja ennen kaikkea lyhentyä. On ihan hirveää toivoa ja ehdottaa rakastelua monena päivänä turhaan, ja kun lopulta mies innostuu, hän jaksaa alle 5 minuuttia, laukeaa, ja nukahtaa. Siinä vaiheessa itse olin vasta kiihottunut kunnolla ja häärin unisen miehen kimpussa kuin herhiläinen.
Tätä jatkui parisen kuukautta, viettely-yrityksistäni ja toiveideni kertomisesta huolimatta. Mies valitteli työkiireitä, stressiä, väsymystä. Lopulta en voinut päivisin enää paljon muuta ajatella, kuin sitä, miten illalla haluaisin rakastella kunnolla ja kauan, niin teki mieli. Ja ilta illan jälkeen sain vain pettyä.
Yhtenä iltana mitta tuli sitten täyteen, kun mies vaan taas käänsi kylkeä ja nukahti. Herätin hänet ja yritin saada ymmärtämään, miltä minusta tuntuu, kun hän ei enää tyydytä minua. Sen jälkeen seksielämä vähän piristyi.
Nyt syksyn kuluessa on mies taas tullut uudelleen vähän aktiivisemmaksi, mutta yleensä se vaatii jossain vaiheessa jonkun pettyneen itkunpurkauksen, mikä ei ole kivaa. Edelleenkään en saa niin paljon seksiä kuin haluaisin: esileikit ovat lyhyitä, yhdyntä kestää hetken. Saan kerjätä miehen tyydyttämään minut käsin, ennenkuin hän nukahtaa.
Mitä tapahtui, kun muutimme yhteen? Onko seksiä nyt niin helppo saada joka ilta, ettei se enää kiinnosta? En ymmärrä, mihin ihanat pitkät seksileikkimme jäivät. Houkutteluista yms. huolimatta miestä ei saa niihin enää ryhtymään.
Minäkään en haluaisi vaihtaa miestä. Mutta toisaalta, jos jo näin nuorina on näin vähän seksiä ja sekin epätyydyttävää, niin en halua ajatellakaan tilannetta 20 vuoden kuluttua.
En halua kerjätä, haluan nauttia rakastelusta minulle läheisen ihmisen kanssa täysillä, pelkäämättä joka kerta torjutuksi tulemista. Stressi ei minusta ole mikään syy, itse ainakin rentoudun rakkaan sylissä, jos on jotain huolia, tms. Silloin sitä seksiä erityisesti tarvitsen! Meillä kun ei noita hyväilyjäkään juuri ole, mies torjuu nekin... Olen harkinnut uuden miehen etsimistä, jos tilanne ei puolen vuoden kuluessa muutu. En halua kituuttaa koko elämääni.Tosi iso kiitos.Kiva kuulla ettei ole yksin.Meillä tosiaan noin suutelut/halailut jne on jokapäivästä herkkua ja mies on hirmu hellä ja ihana mutta tosiaan yhdyntää ei ole.Vaikka mä oon tehnyt kaikken omalta osalta.Kauniita alusvaatteita,lelujakin,tuoksukynttilöitä ja vaikka mitä:)
Täytyy nyt oottaa että jos on joku masis kausi ja se siitä tokenisi. Oon todella seksuaalinen nainen ja kaipaan seksiä ainakin kerran viikossa.Viime kerrasta on reilu kuukausi jo.Huoh. - toimiva suhde
mies kirjoitti:
osaan kuvittella tunteesi.meillä vaimolle tuli sairaus,josta ei ole tarkkaa analyysiä vielä saatu. ymmärrän että halut ovat poissa huonon olon takia,joskin toisinaan unohtuu,mutta halut on tosi kovat... mulla. Asia miksi viimeksi kuohahdin sattui viikonloppuna, kun hän kertoi onanoineen itseni mentyä saunaan, jossa usein ennen rakastelimme. Ei jaksunut tulla saunaan mukama. et se onanointi silloin kun ei jaksa rakastella, otti ja ottaa tosi kovasti pannuun. uskon kyllä vakaasti siihen ,että vielä tulee aika jolloin asiat hoituu niin kuin ennen. olemme 40 ja 37 naimissa 10 hyvää vuotta.
Itseasiassa mun mies kyllä harrastaa masturbointia vaikka ei halua varsinaista yhdystää mun kanssa.Mietityttää että jos on masis ja se veis halut ni eihän pitäs oma käsikään sillon maistua? Hm...laittaa ajatteleen...
- Aviomies
Sabi kirjoitti:
On täysin mahdollista, että kaiken tämän "seksihaluttomuuden" takana on stressi tai masennus.
Mieheni on kärsinyt masennuksesta useaan otteeseen ja näiden aikajaksojen aikana on ollut myös näitä ei-tee-mieli-viikkoja. Meillä kyse on kyllä ollut tosiaan viikosta tai kahdesta kerrallaan..
Oletteko jutelleet asiasta tarkemmin?
On kyllä uskomattoman hölmö (ei ehkä just se oikea sana,mutta...) olo naisena kinua ja kinua seksiä, kun on totuttu, että asia on toisin päin. Tsemppiä kuitenkin!"On kyllä uskomattoman hölmö (ei ehkä just se oikea sana,mutta...) olo naisena kinua ja kinua seksiä, kun on totuttu, että asia on toisin päin."
stereotypia tuo on?!
- Mies
on yksi varteenotettava selittävä tekijä tuohon ongelmaan.
Tiedän itse syvän masennuksen läpikäyneenä, että silloin seksi oli yhtä tervanjuontia ja pakkopullaa.
Tosin mä olin varsin huonossa kunnossa eli esim. suihkussa käynti pari kertaa viikossa vaati kaikki voimat ja vähän enemmänkin.
Toivottavasti teidän tilanne korjautuu mahdollisimman pian - johtui se nyt mistä tahansa.
Tsemppiä ja hyvää loppuvuotta! - Avovaimo
En todellakaan tiedä mitä naruja vetelisit..
Eli siis yllätys yllätys kärsin samasta ongelmasta..
Puoltoista vuotta sitten alettiin seurustelemaan.. alku oli tietysti aivan mahtava; rakasteltiin suunnilleen joka päivä ja tehtiin kaikkia aika mielikuvituksellisiakin juttuja.. vähitellen tahti alkoi hiipumaan, mutta olin itseasiassa siitä lähinnä tyytyväinen, koska entinen poikaystäväni oli taas toisesta äärilaidasta; joka kerta kun tavattiin (ei asuttu yhdessä, mutta vietettiin kuitenkin viikonloput ja 1-2 yötä viikolla yhdessä) olis pitänyt harrastaa, ja mieluiten monta kertaa.. jotenkin siihenkin sitten väsyi, ja lopulta suhdettamme määräsikin aika paljon eräänlainen valtataistelu seksistä.. eli en voi sanoa olevani ihan viaton itsekään. Tosin täytyy puolustautua, että en nykyisenkään kanssa haluaisi seksistä mitään "jokapäiväistä leipää", mutta 2-3 kertaa viikossa voisi olla mukavaa.. edes kerta?
Aloimme siis seurustella keväällä ja tämä kaikki hiipi vähitellen suhteeseemme syksyllä ja talvella. Otin asian kerran suoraan puheeksi ja mies sanoi, ettei talvella kauheasti haluta.. sen jälkeen sitten rakasteltiin vähän aikaa melkein joka päivä, mutta vähitellen se hiipui uudestaan.. eikä parantunut enää kevään tai kesän kuluessakaan..
Harrastetaan ehkä kerran tai kaksi kuussa tällä hetkellä. Välillä voi mennä kuukausikin ilman että mitään tapahtuu. Yritän kyllä silloin tällöin vietellä häntä, mutta olen saanut joitakin kertoja niin torjuvia vastauksia, ettei paljoa kiinnosta. Nykyään se on aika paljon jäänyt, koska tuntuu etten kestä enää torjumista. En myöskään halua, että seksistä tulee jonkinnäköinen valtakysymys, että minä ruinaan ja hän suostuu -tai sitten ei. Ollaan sitten vaikka harrastamatta mieluummin.. Silloin kun hän ehdottaa niin minä suostun kyllä, teki mieli juuri sillä hetkellä tai ei. Suht hienoja ja seksikkäitä alusvaatteita käytän lähes joka päivä enkä muutenkaan ole mikään naisellisuuden irvikuva.. mielestäni.. kieltämättä tässä on itsetunto vähän kärsinyt..
Hellyyttä ja suukottelua minäkin saan yllin kyllin, samoin kuin rakkaudentunnustuksia ym helliä sanoja. Seksiä vain niin äärimmäisen harvoin.
Välillä oikein epätoivoisessa tilanteessa olen haaveillut muista miehistä ikään kuin salaiseksi "kostoksi" omalle miehelleni.. ei ole kuitenkaan mitään innostusta lähteä pettämään enkä ole luojan kiitos siihen sortunutkaan.. Nakertaa vaan itsetuntoa tällainen.
Voi tietysti olla, että tässäkin on kyse stressistä, koska miehelläni on oma firma, jossa hän on aamuvarhaisesta iltamyöhään. Opiskelen kuitenkin itsekin pitkiä päiviä ja, kuten sanottu, seksistähän rentoutuu? Enkä nyt mielestäni ole mahdottomuuksia vaatimassa.
En usko että mieheni pettää, tai tietysti kaikki mahdollista on, mutta koska ongelmaa on jatkunut näinkin kauan, luulisi mahdollisten salasuhteitten jo paljastuneen tavalla tai toisella..
Mutta että näin meillä(kin).. valitettavasti- toimiva suhde?
kiitos mielenkiintoisesta näkökulmasta!!!
- beanie
Kirjoitin juuri samaisesta aiheesta omakokemuksen pohjalta toiseen keskustelufoorumiin, mutta vastauksia ei tullut, joten ihana ylläri, että täällä olit kirjoittanut samasta aiheesta.. Olen seurustellut nyt jo yli puolitoista vuotta, ja seksiä olemme harrastaneet viimeksi varmaan kuukausi sitten.. Otin asian puheeksi muutama päivä sitten, mutta tilanne ei ole muuttunut suuntaan eikä toiseen. Kundikaverini on sanonut, että hänellä on tällä hetkellä paljon stressiä töissä ja muutenkin kiireistä, joten seksi ei ole ollut hänelle päällimmäisenä asiana mielessä. Hän sanoi ettei vika ole todellakaan minussa, ja uskonkin sen.. Meidänkin suhteessa on paljon rakkaudenosoitusta ja kauniita sanoja, hellyyttä, pusuttelua yms yms.. mutta tällä hetkellä ei laisinkaan seksiä. Se tuntuu ehkä jotenkin oudolta.. kundini on aina sanonut, että olen tosi haluttava nainen ja kiihottuu jo pelkästään siitä, että koskettaa minua ymsyms.. mutta nyt ei mitään reaktiota mistään. Mietin myös, että voisiko syynä olla se, että muutimme muutama kuukausi sitten yhteen asumaan. Jotenkin niin ikävä niitä alkuaikoja, sitä huumaa ja intohimoa. Rakastan kundikaveriani todella paljon ja todella toivon, että tämä on ohimenevää, sillä haluan viettää vielä monet vuodet hänen kanssaan, mutta haluaisin myös seksiä.. Olen itsekin nyt yrittänyt unohtaa koko seksin, ja olen vain odottanut häneltä aloitetta..
- Toimiva suhde?
Joo,aina sanotaan että naiset pihtaa ja miehet saa vongata seksiä.
ite oon monet kerrat tehnyt aloitetta ja vihjannut suoraankin että nyt haluttaisi mutta kunnei niin ei.
En edes jaksa enää tehä aloitetta koska alan tuntea itteni halvaksi kun aina saan ns.pakit.
Minäkin tiedän että olen hänen mielestä kiihottava. Alkoi seisomaan kun vahingossa hipasin mutta siihen se jäikin.
En tosiaan tiedä mitä tehä.
En ainakaan tuhlaa enää rahojani kauniisiin seksikkäisiin alusvaateisiin ja en laita energiaani viettelyihin ja muihin. Alkaa jo pistää vihaksi :(
- Onnellinen vaimo
Olen oikeastaan hyvin yllättynyt siitä, että näinkin monella nuorella naisella on tällaisia ongelmia vakisuhteessa. Näistä kun ei yleisesti kahvipöydässä puhuta, omien lähimpien ystävieni kanssa toki olemme aihetta sivunneet.
Olemme teidän ikäinen aviopari, yhdessä kolme ja puoli vuotta olleet. Meillä ei ole tällaisia ongelmia ollut, ja mietin, mikä meidän suhteessa mahdollisesti voisi olla toisin. Meillä on paljon hellyyttä, halailua, rakastelua. Rakkaita sanoja päivittäin. Niiden hetkien aloittajana on mieheni vähintään yhtä aktiivinen kuin minä. Olen kai tähän asti ajatellut, että juuri sellainen on sitä parasta lääkettä siihen mystiseen rakkauden katoon, mistä aina puhutaan ja minkä itsekin olen aiemmin kokenut.
Toisaalta uskon siihen vieläkin, näidenkin tarinoiden jälkeen. Jos sinä olet se, joka aina menet halaamaan ja aloitat tällaisen hellän hetken, toki sinulla sitä hellyyttä suhteessasi on. Onko se aitoa? Ei miehesi kehtaisi irrottaa käsiäsi ympäriltään, koska, näin uskon, välittää sinusta ja itsekin haluaa olla lähelläsi.MIETI.
Toki alussa kaikki ovat, mekin olimme jos mahdollista, vieläkin kiihkeämpiä, mutta nytkin rakastelua on tarpeeksi, useita kertoja viikossa ja aina kummallekin tyydyttävällä tavalla. Voimme myös keskustella seksistä avoimesti keskenämme. Kielteinen vastaus on tietenkin aina ollut mahdollista, mutta ne ovat olleet yksittäisiä ja väsymyksen tai kiireen aiheuttamia.
Mitään kuivia kausia ei hyvinvoivassa suhteessa tarvitse olla. Tietysti toivon, että näin voisi meilläkin jatkua. Yritämme kumpikin keskittyä suhteen hyvinvointiin niin, että emme olisi yhtäkkiä tilassa, jossa seksistä on tullut ase.
En ollenkaan usko, että kyse on ulkonäöstäsi, epävarma ja loukattu sisar. Et ole ruma etkä epäkiihottava, näin uskon. Ei miehesi olisi sinua valinnut ja halunnut alunperinkään, niin se on. Enemminkin tulee kysymykseen suhteen laatuun liittyvä asia, jota voi teidän kummankin olla hankala myöntää. Tai sitten miehesi on tässä asiassa pidemmällä.
Elätteletkö sinä seksiä kinuamaan joutuva nainen mielessäsi itsepintaisesti ideaalia lapsesta saakka toivomastasi "onnellisesta suhteesta" ja "siitä oikeasta", vaikka asiat ovat oikeastaan toisin? Monta kertaa me naiset olemme mestareita tässä, ja aiemmassa suhteessa olen itsekin epävarmuuttani sortunut samaan. Viimeiseen asti sitä halusi nähdä oman kumppanin oikeana ja suhteen laadun hyvänä, ettei olisi joutunut katsomaan totuutta silmiin ja luopumaan kuitenkin ehkä mukavasta väärästä miehestä johon oli kiintynyt, kaikesta huolimatta.
Ehkä kyseessä on juuri sellainen valtataistelu, miksi sitä jotkut teistä jo ovat kuvanneetkin. Tiedän itsestäni ja miehestäni myös, ettei missään asiassa painostaminen auta vaan se pahentaa asioita. Seksi on vieläpä niin herkkä asia, että painostamiseen ei kellään luulisi olevan edes varaa. Kaikki tuollainen ylenpalttinen yrittäminen makuliukuvoiteineen kuulostaa ja varmasti miehenkin silmissä vaikuttaa, anteeksi vain, epätoivoiselta.
(Mihin sinä voidetta edes tarvitset, jos haluttomuusongelma on yksin miehellä?)
Ehkä hän ei enää ole niin rakkauden sokaisema kuin sinä, vaan näkee realistisemmin ongelmanne vuorovaikutuksessa ja esimerkiksi juuri tässä suhteen sisäisessä vallan jakautumisessa. Jos sinä kuin huomaamatta yksiksesi määräät teidän elämässänne kaiken jugurttimerkistä tulevan viikonlopun viettoon, ehkä miehellesi jää se viimeinen linnake mitä puolustaa - seksi?
Ajattele, että seksiin suostuminen on lähelle päästämistä ja oman sisimmän jakamista. Se ei onnistu, jos jotain on hampaankolossa. Puhutaan toki erityisen hyvistä seksikerroista hurjan riidan jälkeen, mutta kai yleisemmin sitä kukin meistä vaatii tietyn perusluottamuksen ja rakkauden tunteen kumppania kohtaan että voi haluta.
Erittäin varovainen kehotan olemaan, jos yhtään epäilet miehesi olevan masentunut. Silloin ei selän kääntäminen auta yhtään... En osaa sanoa, jaksaako masentunut masturboida. Luultavasti siinä tilassa seksihalut ovat kuitenkin kadonneet
tyystin eikä kyse enää ole siitä, kuka ja millä keinoin hän sen tyydytyksen haluaa. Käden liikuttaminen niinkin nopeasti ja kauan on hassua kyllä TYÖTÄ masentuneelle. Sinulla ei vain taida olla käsitystä siitä, mitä masennus sairautena on.
Uskallan sanoa, että aika auttaa teitä tässäkin asiassa. Joko niin, että näet itsekin, että kaikista toiveistanne huolimatta hän ei sittenkään ole se oikea - tai niin, että elämään välillä kuuluva stressi ja suhteen kriisi menee ohi ja uusi aika koittaa. Stressaavaa voi miehellesi olla juuri se, mitä et halua: seksi ja lähinnä sillä painostaminen.
Mielestäni on täysin aiheellinen kysymys, miksi miehesi masturboi jos ei suostu seksiin. Hänellä on seksihaluja edelleen mutta hän ei halua sinun kanssasi seksiä. Tarviiko tätä asiaa sen kummemmin enää rautalangasta vääntää? Stressi ja muut syyt vaikuttavat tässä asiayhteydessä jotenkin viimeiseen oljenkorteen takertumiselta. Ulkopuolisesta se kuulostaa pahalta, mutta toki itse tiedät oman tilanteenne, kun rehellisesti sitä itseltäsi ja mieheltäsi kysyt ja olet valmis kuuntelemaan.
Fakta kuitenkin on, että kun suhteessa jokin mättää, se heijastuu ensisijaisesti seksiin. Toinen fakta on se, että seksistä helposti puhutaan sinänsä vaikka kyse on aina paitsi yhteisestä nautinnosta niin myös kahden itsenäisen ihmisen keskinäisestä suhteesta: vuorovaikutuksesta ja etäisyyden säätelystä. Mieti hyvä nainen keskitytkö sinä seksin ongelmiin vaikka todellisuudessa kenkä puristaa muualta.
Toivotan sinulle voimia silmiesi auki pitämiseen, rohkeutta itsenäiseen ajatteluun ja tarvittaessa sitkeyttä puolesi pitämiseen. Nimittäin silloin sinun tarvitsee olla sitkeä, kun teet työtä suhteesi eteen. Nyt sinulla on selkeä merkki mieheltäsi: Kaikki ei ole hyvin. Ehkä löydät saman merkin myös itsestäsi.
Kukaan ei tule ja taio elämästänne hyvää - se pitää itse tehdä. Ja huomatkaa, tehdä. Aina kysymys ei ole siitä, onko mies se oikea vaan mitä voisin itse tehdä ollakseni se oikea minä itseäni pidän.
Ongelmien läpikäyminen nyt, kun olette nuoria, ehkä vielä lapsettomia, on todella fiksu satsaus tulevaisuuteen - jos aiotte jatkaa yhdessä. Huomaa: En halua tällä kirjoituksellani osoittaa, että miehen vaihto olisi ratkaisu. Harvoin se on. Suhteen laatuun panostaminen sen sijaan jää monilla tekemättä ja sitten mietitään, mikä on kun ei tee mieli. Tekisi mieleni lisätä: HALOO.
Älkää siis seksin puutteessa elävät naiset olko niin mukavuudenhaluisia ja pelokkaita sekä jopa itsekkäitä tulevien lastenne näkökulmasta, että jätätte onnenne tiellä olevat ehkä kivuliaatkin esteet raivaamatta.- onhan se näin M
niinpä. sait kuullostamaan siltä, että olenpa tyhmä. Mutta asia minulla ainakin on näin.
olemme naimisissa olleet nyt kymmenen vuotta ja kolme lastakin on. kaikki pitäisi olla hyvin, mutta. Sanotaanko kaksi kertaa kuussa ei oikein tunnu riittävältä. Rakastan vaimoani enkä ole pettänyt hantä. Tiedän että pitäisi olla ymmärtäväinen, mutta se vaikuttaa koko elämiseen,perhe-elämään. Sitä tulee jotenkin kiukkuiseksi ja masentuu sitä kautta itsekin,eikä sitten kiinnosta kotona mitkään asiat.
vielä leikkisästi; Pallit lujilla:( - toimiva suhde?
"Sinulla ei vain taida olla käsitystä siitä, mitä masennus sairautena on."
Tuohon haluan vain sanoa että toimin työkseni masentuneiden ihmisten kanssa joten tiedän todella hyvin millainen sairaus masennus on. Mieheni on perusmelankolinen ja masennukseen taipuva mutta kun hän sanoo että vähän masentaa ja kuitenkin tiedän että hän masturboi nii en tiedä onko siinä vähän itsensä pussiin puhumista.
Se että minä aina tyrkyttäisin itseäni on osittain totta.Tosin se tapahtuu suutelemalla kehoa ja viettelemällä ei niinkään että revin vaatteet pois ja istun naamalle.
Mieheni on se joka suukottelee ja halii.Ohimennessään hipaisee minua tai antaa pusun.
Hän on kova suutelemaan ja halailemaan ja ennen toki mekin rakastelimme noin 4-5krt viikossa.
Tätä kuivaa kautta on nyt kestänyt noin reilun kuukauden. Hätäilenkö turhaan? Onko tämä kuitenkin liian lyhyt aika?
Olen kuullut et monissa parisuhteissa tulee ennemmin tai myöhemmin se kuiva kausi eri asioista ja syistä riippuen. - Onnellinen vaimo
onhan se näin M kirjoitti:
niinpä. sait kuullostamaan siltä, että olenpa tyhmä. Mutta asia minulla ainakin on näin.
olemme naimisissa olleet nyt kymmenen vuotta ja kolme lastakin on. kaikki pitäisi olla hyvin, mutta. Sanotaanko kaksi kertaa kuussa ei oikein tunnu riittävältä. Rakastan vaimoani enkä ole pettänyt hantä. Tiedän että pitäisi olla ymmärtäväinen, mutta se vaikuttaa koko elämiseen,perhe-elämään. Sitä tulee jotenkin kiukkuiseksi ja masentuu sitä kautta itsekin,eikä sitten kiinnosta kotona mitkään asiat.
vielä leikkisästi; Pallit lujilla:(Tajuan kyllä että tilanne tuntuu hyvinkin pahalta sekä fyysisesti että psyykkisesti siitä osapuolesta, joka haluaa enemmän. Nämä asiat nyt vain eivät tapahdu missään tyhjiössä. Niin kuin itse sanoit, kaikki vaikuttaa perhe-elämään laajemminkin. Myös perhe-elämä vaikuttaa seksiin.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että avioliiton pituus tai lapsiluku eivät ollenkaan liity suhteen hyvinvointiin. Jos se on mielestäsi noista asioista kiinni, olet kyllä hakoteillä. Katso ympärillesi: kuinka moni pitkä avioliitto on oikeasti onnellinen? Kuinka monet lapsi-perheiden vanhemmat ovat yhdessä vain lasten takia? Kuinka moni onnellinen pari on vuodesta toiseen lapseton?
Totuus on ikävä mutta se ei johdu avioliitosta eikä lapsista sinänsä vaan priorisoinnista. (Lapsettomuuteen biologiasta) Jos oletetaan että parisuhde kukoistaa siinä sivussa, kun vain samasta kattilasta soppaa toistaiseksi syödään niin ei ole mikään ihme, että homma renkkaa. Hoidetaanhan ainakin useimpia liikeyrityksiäkin, eikä niiden anneta mennä ensin ihan hunningolle ja konkurssiin minkä jälkeen vasta tajutaan asioiden tila. Siinä vaiheessa on ehkä hyvin vähän tehtävissä.
Naistenlehdet neuvovat aina isiä osallistumaan enemmän kotitöihin jne. kun vaimo on haluton. En itse osaa sanoa, miltä äitinä oleminen tuntuu, kun en ole äiti. Ajattelisin kuitenkin, että se perinteinen kolmen lapsen rumba plus kotityöt ja kaikesta huolehtiminen, vastuu - se vie mehut ja halutkin, jos siihen ei tarpeeksi apua saa. Paitsi siis ihan fyysistä niin myös henkistä apua, huolten jakamista ja vastuun kantoa. Kai ihan tunnetta siitä, että "Vaikka on raskasta niin me kaksi ollaan tässä kummiskin yhdessä!"
Olen kyllä aika varma, että olet yrittänyt miellyttää häntä tässäkin suhteessa, koska olet kärsinyt niin paljon seksin puutteesta. On myös olemassa ihmisiä, jotka eivät halua yhtä usein kuin jotkut toiset. Sitä vain aina mietin, miten voi olla niin, että pitkään aluksi halutaan ja sitten kylmenee eivätkä ihmiset osaa yhdistää sitä parisuhteessa tapahtuneisiin ongelmiin.
Pidän nimittäin outona sellaista käsitystä, että perushaluton ihminen olisi kuitenkin suhteen alussa vuoden pari paritellut kiihkeästi ja usein... Noin niin kuin "huvikseen", olematta silti "oikeasti sellainen". Vai mitä?
Kyllähän me kaikki oman elämämme taakkoja kannamme mukanamme myös aviovuoteeseen. Sieltä sitä kai odottaa sitten löytävänsä jonkun, joka osallistuu niiden taakkojen jakamiseen oli ne sitten mitä vain. Sitä kautta kun näkee, että toinen välittää, on varmasti helpompi avautua ja päästää lähelle ja nauttia yhdessäolosta.
Omien vanhempieni parisuhdetta katsellessani en voi kuin alleviivata huomautuksesi, että seksin puute tekee masentuneeksi ja kiukkuiseksi kummankin osapuolen. Harmi vain että monesti tilanne on suhteessa jo niin jämähtänyt siihen kyräilemiseen, että nähdään kaikki viat siinä toisessa osapuolessa. Hekään eivät enää pysty muunlaiseen asioiden jäsentämiseen, kun tilanne on mennyt niin pitkälle.
Loppujen lopuksihan se on ihan sama, kenessä on syy: jos molemmat kuitenkin haluaisivat onnellisen suhteen eivätkä kuitenkaan ole valmiita tekemään omaa osuuttaan niin kyllä silloin syyllinen löytyy peilistä.
Parisuhteeseen PITÄÄ kertakaikkiaan varata aikaa. Aikaa aikaa aikaa - ennen kuin on liian myöhäistä eikä yhteinen ajanvietto enää edes kiinnosta. Ei minulla muuta neuvoa sinulle ole. Mieti myös, kuinka kauan jaksat itsesi kieltäen miellyttää ja näytellä onnellista, jos mitkään hyvää tarkoittavat selvittämisyrityksesti eivät auta ja vaimo käyttää pihtaamista aseenaan...
Minusta seksin käyttö aseena on vähintään vastenmielistä koska se on sekä miehen ja vaimon arvoa (puolisona ja vastakkaisen sukupuolen edustajana) alentavaa että koko suhteen ytimen nakertamista.
Jos toinen osapuoli suhteessa ei ole valmis käsittelemään asioita ja panostamaan myös omalta osaltaan, omaa toimintaansa arvioiden, niin eihän sille mitään sitten voi. Et sinä voi kaikkea yksin tehdä!
Valitse siinä tapaukessa mikä on tärkeintä: haluatko olla onnellinen elämäsi jäljellä olevan ajan vaiko elää saman katon alla lastesi kanssa ja nauttia heidän kehittymisensä katselemisesta. Elämä on kuitenkin lyhyt, hauras ja ennalta arvaamaton. Sen arvoa me emme näe ennen kuin taas joku kuolee... Ja omien lasten kanssa elämisestä, sekin on mielestäni tärkeä mahdollisuus tässä ainutkertaisessa elämässä. En sitä halua aliarvioida seksin puutteen rinnalla. Kysehän on monelle täysin eri kertaluokan asiasta kummiskin.
Paitsi epävarmoja ja haluttomia muutokseen, myös ilkeitäkin ihmisluonteita kun on, ja monesti ne ottavat mieluiten juuri sopivan kiltin puolison että voivat jatkaa manipuloivaa elämäntyyliään. Silmät siis vain auki ja ongelmien kimppuun MARS! Viivyttely ei auta sen enempää, tiedät sen itsekin.
- Toimiva suhde?
Haluan kiittää hirveän paljon kaikkia ihmisiä jotka ovat auttaneet ja kertoneet uusia näkökulmia.Kiitos ajastanne!Olette hienoja ihmisiä kun jaksatte olla kiinnostuneita muiden ihmisten ongelmista.Hienoa!
Tulin juuri miesystäväni luota.Emme siis asu yhdessä.
Juttelimme nyt tästä asiasta ja nostimme kissan pöydälle.
On todella huojentunut olo.
Sain selville miksi emme ole harrastaneet seksiä reiluun kuukauteen ja juttelimme koko asian selväksi.
Kerroin mitä ajattelen ja mitä tunnen ja sen että haluan setviä asian nyt vielä kun tilanne ei ole paha. Kerroin että halusin puhua vielä kerran asian selväksi koska rakastan enkä halua luopua suhteesta seksi takia.
En tässä ala nyt syitä kertomaan mutta en verran voin sanoa että masennuksella ja pienellä stressillä oli syynsä ja miestä helpotti silmin nähden kun sai kerrottua sen kaiken ja juttelimme asian. Häntäkin asia oli vaivannut eikä ollut tiennyt miten ottaa asia kunnolla puheeksi.
Hellä suutelu ja halaaminen ja rakkauen tunnustus sekä lämmin tee kruunasi kivan ja miellyttävän keskustelun jossa kerroimme tunteet.
Tuntuu että kyllä tämä tästä. Rakkaus voittaa! kiitos vielä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "974419Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293283No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452370- 351378
- 331058
- 321016
- 111014
- 158997
- 6924
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12862