Tänään viimeksi eräs parisuhdeasioissa siipeensä saanut kaverini kannusti minua jatkamaan jo 39 vuotta jatkunutta sinkkuilua. No, tällaisella viehätysvoimalla varustetulle miehelle tuo sinkkuilun jatkaminen ei ole vaikeaa, mutta se nyt ei olekaan jutun pointti. Jutun pointti on siinä, että jos ihminen kerran kykenee yksin elämään, niin hänen kannattaa niin tehdä. Parisuhde on kuin panisi koko omaisuutensa riskialoilla toimivien pärssiyhtiöiden osakkeisiin. Parhaassa tapauksessa saattaa rikastua hurjastikin. Mutta entäs sitten siinä toisessa tapauksessa...
En tarvitse naista
Mies39
121209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko elämä ilaman jännitystä ja yritystä sit elämää ? Jokainenhan sen polkunsa valitsee mut ei sitä elämänrikkautta opi tuntemaan jos ei sitä edes uskalla yrittää. Paljosta voi jäädä paitsikin ? Ei tää yksin häröilykään määräänsä enempää anna siipien alle nostetta vaan kyllä mieli tekee hakee elämään jotain muutostakin. Se vaatii pientä riskin ottoo ja siinä vois sattuakkin pahasti mut sellaista se on. Ei tää niin helppoa parane ollakkaan :)
niin laita lappu kaulaan että naiset, jotka etsii parisuhdetta tietää kiertää sut eikä turhaan haavota itseään.
Muussa tapauksessa kannustaisin sua kokeilemaan ihan itse. Mitäs sitten jos kariutuu - sähän olet aikuinen mies ja opit siitä. Seuraava kerta tulee kuitenkin ;). Ja jos ei kariudu - noh, susta tulee onnellinen mies. Ei sellaseen pääse yksin runkkaamalla.
Ettei sulla nyt vaan olis sitoutumispelkoa jonka verhoilet kaikenlaisilla selityksillä...
Siihenkin on saatavissa apua, mut aloitteen vapaaks peloista pääsemiseen täytyy tulla sinulta.
Äläkä nyt piiloudu kaveris epäonnistumisiin. Ethän sä tiedä mitä niiden suhteessa oikeasti tapahtu, vai oletko muka jutellu sen naisenkin kanssa?
"niin laita lappu kaulaan että naiset, jotka etsii parisuhdetta tietää kiertää sut eikä turhaan haavota itseään."
Ei kuule tarvita lappua. Uskon että se jotenkin näkyy ihmisestä päälle päin, että hän ei ole "markkinoiden käytettävissä".
"Ettei sulla nyt vaan olis sitoutumispelkoa jonka verhoilet kaikenlaisilla selityksillä...
Siihenkin on saatavissa apua, mut aloitteen vapaaks peloista pääsemiseen täytyy tulla sinulta."
Voi olla. Mutta jos yksin eläminen ei tuota ongelmia, niin mitäs sellaiset kammot haittaa?
jäisit niin paljosta paitsi! Minä en suostu uskomaan että olisit ns pariton, ellet sitä nimenomaan itse halua. Kyse on enemmän pienestä sopeutumisesta puolin ja toisin, kunhan sen sopivan oloisen naisen tapaa ja rohkenee tutustua. Monesti naiset odottaa miehen tekevän aloitteen, mutta älä kiirehdi sellaisessa vaikka tapaisitkin sen kivan naisen. Anna hänelle hiukan aikaa miettiä rauhassa olisitko sinä se jonka kanssa voisi loppuelämänsä viettää. Hän miettii sitä joka tapauksessa, mutta kertoo vasta sitten kun on ihan varma ;). Sinä voit edesauttaa asioita olemalla kiva kaveri, hyvä kuuntelija ja yleensäkin olemalla hänelle joku johon voi luottaa. Hae vaikka kirjastosta joku parisuhdeopas (esim Greyllä on hauskoja, mm Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta, ja kokonainen sarja kirjoja, joita voi lukea kuin koneen käyttöopasta :)) ). Minä olen ihan varma että sinäkin pystyt hurmaamaan yhden naisen (kai se yksi riittää?) ihan tuona omana mukavana itsenäsi. Sitäpaitsi sinähän osaat keskustella - suomalaiset miehet muka eivät osaa...
Vähän taitoa kehiin, vaikka kirjasta opettelemalla, ja eikun menoksi tutustumaan niihin ihan tavallisiin kaltaisiisi naisiin!
Siitä se lähtee. Parisuhde on ihan mukava juttu, kaiken kaikkiaan. Onnea matkaan, uros!
toivottelee se samainen nainen joka sinulle aikaisemminkin vastasi :)
No hääviähän tääkään liittojuttuni ei oo, mut jos tää syystä tai toisesta lopuu, en takulla tule yksin jatkamaan, varmasti haen toisen. Kyllä tää aina yksinolon voittaa.
Olen itsekin asioita pohdittuani tullut siihen tulokseen, että en välttämättä nykyisen liittoni jälkeen haluaisi ainakaan asua naisen kanssa samassa taloudessa.
Olisi tosi rasittavaa opetella taas uuden naisen oikut ja pelisäännöt. Kun ei ne minun säännöilläni ole suostuneet pelaamaan, yksikään.
Kaipa se on naisen luonto. Hankalia ovat.
kaikkea ei voi saada.
Poikamieselämää ja parisuhdetta?
tai....poikamiestyttöelämää ja parisuhdetta?
Oikut ne on miehilläkin..naiset ne vaan on sopeutuvaisempia.
Miehet panee vastaan enemmän..naiset osaa luovia
elämän virrassa paremmin mutta eivät ole sen parempia.
Erilaisia kyllä =)
kaipaan rakkautta! Sinkkuna saan sitä enemmän kuin parisuhteessa.
näin se tahtoo olla ...
Rakkaus syntyy yhdessäolemisesta.
Yhdessä puhumisesta ja tekemisestä.
Sinua rakastetaan kun sinut tunnettaan sellaisena kuin olet ja hyväsytään myös sellaisena.
Parisuhteita on monenlaisia. Ei sen tarvitse tarkoittaa edes yhdessä asumista. Kuitenkin voi halutessaan olla ns. sitoutunut.
Ei ihmistä ole tehty erakoksi. Jokainen tarvitsee toisen ihmisen lähelleen. Henkisesti ja/tai fyysisesti. Toteutus, tyyli ja tarve vaan vaihtelevat. Siihen on lääke: parisuhde.
Moni ihminen elää tasapainoista elämää hyvien ystävien ja kiinnostavan elämän ympäröimänä. Ei onnellisuuten tarvita parisuhdetta.