kävittekö erotessa läpi siihen johtaneita asioita vain annoitteko kaiken vain jäädä selvittämättä? Olisiko jatkon kannalta hyvä jutella menneet selväksi.
Meillä kommunikoitiin riitelemällä viimeiset vuodet, tuntuu, että oikeastaan koko pitkän liiton aikana ei kunnolla juteltu kuin mitä halutaan, mitä ei. Ajauduttiin vain eteenpäin, tuli lapsia ja talo. Ero tuli lopulta, kun tuntui, että vedämme kaikissa asioissa eri suuntiin. Muutama kuukausi erilleen muuton jälkeen minulle on tullut tarve puhua, jutella asiat halki, kertoa ja kuunnella. Sitä emme ikinä kyenneet tekemään saman katon alla asuessa. Olemme paljon tekemisissä lasten takia, ja hyvät välit siksi tärkeät. Onko vanhoista asioista puhuminen tässä vaiheessa teidän mielestänne turhaa jaarittelua ja vatvomista, vai puhdistaisiko se ilmaa ja antaisi paremmat edelletykset hoitaa lapset yhdessä. Yhteen emme ole palaamassa, enkä sitä haikaile, vaan jonkunlaista ystävyyttä kun lasten takia nähdään välillä päivittäin.Kun on saanut asiaan etäisyyttä näkee omatkin virheet selvemmin, toisen syyttelyyn ei minulla ole tarvetta, eikä myöskään anteeksi pyytelyy. Kertokaa omia kokemuksianne.
Meillä kommunikoitiin riitelemällä viimeiset vuodet, tuntuu, että oikeastaan koko pitkän liiton aikana ei kunnolla juteltu kuin mitä halutaan, mitä ei. Ajauduttiin vain eteenpäin, tuli lapsia ja talo. Ero tuli lopulta, kun tuntui, että vedämme kaikissa asioissa eri suuntiin. Muutama kuukausi erilleen muuton jälkeen minulle on tullut tarve puhua, jutella asiat halki, kertoa ja kuunnella. Sitä emme ikinä kyenneet tekemään saman katon alla asuessa. Olemme paljon tekemisissä lasten takia, ja hyvät välit siksi tärkeät. Onko vanhoista asioista puhuminen tässä vaiheessa teidän mielestänne turhaa jaarittelua ja vatvomista, vai puhdistaisiko se ilmaa ja antaisi paremmat edelletykset hoitaa lapset yhdessä. Yhteen emme ole palaamassa, enkä sitä haikaile, vaan jonkunlaista ystävyyttä kun lasten takia nähdään välillä päivittäin.Kun on saanut asiaan etäisyyttä näkee omatkin virheet selvemmin, toisen syyttelyyn ei minulla ole tarvetta, eikä myöskään anteeksi pyytelyy. Kertokaa omia kokemuksianne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ilmanmuuta kannattaa puhua asioista. Jos kerran on keskusteluyhteys niin tottakai.
jos siihen vaan pystyy. Hienoa jos te pystytte, niin teidän itsenne, lasten kuin tulevien uusien suhteidenne kannalta.
Kaikki vaan eivät pysty, tai toinen ei. Itsekseen kun joutuu selvittelemään tilanteita niin voi olla aikansa rankkaa.
Tsemppiä!
lähestyn kysymystäsi pohjalta kahdesti eronnut.
Sinun täytyy selvittää oletteko todella aidosti molemmat sitä mieltä että haluatte keskustella vai onko keskustelun halu enempi yksipuolista.
Tämä on tärkeää.
Ensimmäisen eromme jälkeen halusin puhua kaikki selvittämättömät asiat selviksi ettei mitään jäisi kaivelemaan,vaimoni suostui keskusteluun.
Kävimme muutaman päivän ajan keskusteluja ja huomasin että enempi tiedon haluinen olin minä.
Keskustelumme kääntyivät aina ala-arvoisiksi puoleltani tyyliin,miksi teit niin,miksi valehtelit ym.syyttelyä..
Keskusteluja olisin halunnut jatkaa pidempääkin mutta vaimoni niistä kuulemma ahdistui.
Jälkeen päin ymmärsin että minun tiedon janoani ajoi halu riippua vanhassa ja toive asioiden sopimisista jotta voisimme vielä yrittää..
Kyselin,mutten saanut haluamiani vastauksia silti,vastaukset eivät sammuttaneet janoani.
Silti vuosia tunsin meillä olevan selvittämättömia asioita edelleen..kunnes päästin lopulta irti tuon ihmisen.
Toisessa suhteesa taas vaimo suuttui niin että lähtö oli salaman nopea.
Ei selvitelty yhtään mitään.
Kysymyksiä olisi ollut paljonkin.
Yhteen vetona omalta osaltani sanoisin ettei ainakaan vanhojen asioiden puinti auttanut yhtään sen enempää kuin niiden puimatta jättäminen.
Mielestäni ainoat asiat joista kannattaa keskustella on.
-Omaisuuden jako
-lasten tulevaisuus ja hyvinvointi
-välttämättömien yhteisten asioiden hoito.
Kaikki muu on turhaa,entisen elämän uudelleen esiin kaivamista.
On hyväksyttävä uusi tilanne ja katsottava tulevaisuuteen.
Hyvät välit kannattaa säilyttää ,on sitten yhteisten pakollisten asioiden hoito helpompaa.
Turha kaivella menneitä. itse olen exäni kanssa jutellut erostamme hyvin pintapuolisesti tyyliin tehtiinkö vai eikö tehty oikein. Tällä hetkellä yhteydet asialliset, liittyen lähinnä lasten asioihin ja hankintoihn.
"Kävittekö erotessa läpi siihen johtaneita asioita vain annoitteko kaiken vain jäädä selvittämättä?"
Haluaisin käydä läpi, mutta exä (nainen) ei taida pystyä itsekään nimeämään eroon johtaneita syitä.
erottiin vähän yli 7 kk sitten eikä olla vieläkään puhuttu siitä mitään. Mies petti ja otti tämän uuden naisen samantien mun tilalle meidän yhteiseen asuntoon asumaan. Eikä halunnut missään vaiheessa puhua asiasta. Eli ei ota vastuuta siitä että tuhos mun itseluottamuksen ja elämän ja et se loukkas mua pahimmalla mahdollisella tavalla. En siis ole saanut mitään muuta miehestä "ulos" kuin ettei tiedä miksi näin kävi ja mussa ei kuulemma ole mitään vikaa. Itsellä ei ole mennyt päivääkään etten olisi asiaa miettiny ja ihmetelly ja luulen etten pääse eteenpäin ennen kuin exä suostuu puhumaan asioista, koska en saa selkoa asioihin ja ne kaivertaa mieltä. Eli kannattaa puhua asioista. Me ei varmaan tulla ikinä puhumaan siitä mikä meni pieleen,enkä todellakaan tiedä mitä tapahtui koska meillä meni todella hyvin ja oltiin just ostettu ja rempattu uus yhteinen koti jne. Eli en tule ikinä ymmärtämään mitä tapahtui.
miehen päässä voi liikkua mitä vaan.
Itsekkin ihmettilin kun pitkä liittomme loppu toisen naisen takia ja mies vanno että ei ole ketään.
Kuitenkin oli ollu jo vuosia ja minä elin siinä uskossa että kaikki on hyvin.
Sillonen mies ei halunnu puhua mistään avioliiton aikana ja sano et kaikki on hyvin,varmaan olikin itsellä kun uuden haki.
En ymmärrä ja olenkin vatvonut eron yksin ja muiden kanssa läpi,myös ex-miehen.
Viimeksi kerroin että en koskaan ymmärrä miksi käyttäydyit niin ja huijasit minua mutta toivotin sille hyvää kaikesta huolimatta.
Ex:n omat menot lisääntyivät, jäi kiinni nais seikkailuistaan kun moni tuttava oli hänet bongannut. Silti kirkkain silmin vakuutteli että ei ole mitään puhumista kun ovat nähneet väärin.
Samoin ei ollut mitään puhumista vaikka puhelinlaskut nousivat huippuunsa ja erittelyn mukaan oli tekstailtu ja soiteltu aina samaan numeroon.
Ei siinäkään ollut puhumista kun mies oli ostanut kultasepän liikkeestä jotain, kuittikin takin taskussa oli jonkun muun, ei hänen.
Mies vietti yhtäkkiä joka viikonlopun ravintoloissa ja omissa menoissaan, ei siinäkään puhumista kun jokainen terve tavallinen mies niin tekee.
Muutin lasten kanssa pois kotoamme. Tuttavat ja naapurit olivat kyselleet mieheltä että olemmeko eronneet. Ei kuulemma oltu, ei tässä ollut mitään ihmeellistä, kaksi asuntoa on ihan tavallinen juttu.
Yritin saada miestä puhumaan asioistamme ja tilanteesta johonkin ammattilaisen pakeille kun ei juttelemisesta tullut kahden kesken mitään, mies vain ääneti poistui paikalta tai nipisti suunsa kiinni. Ei lähtenyt kun hänellä ei ollut kuulemma mitään puhumista.
Nyt erosta on jo aikaa ja mies kertoilee sukulaisilleen, että meillä on todella hyvät välit. No eihän me olla yhtään missään yhteyksissä edes !!!
Lapsilleen mies on sanonut, että ei hänellä ole ketään uutta naista. Vaikka yksi ja sama nainen sattuu aina olemaan isän luona kun lapset käyvät.
Tänä päivänäkään en tiedä, mikä oli miehen puolelta se, joka eromme aiheutti. Mistään ei ole juteltu, ei yhtään mistään.
Mulla erosta on jotain 1,5 kk eli aika tuore tapaus. 4v melkein oltiin yhdessä ja 3 v asuttiin samassa taloudessa. Minä olin se, joka olisi vielä halunnut yrittää, vaikka olin saanut jo pidempään sellaista viestiä kaikin tavoin, ettei miehellä enää juurikaan tunteita ole. Samalla viikolla, kun erosta päätettiin ja muutin pois, oli eräs tuttu nainen harrastuspiireistä jo ukolla kuvioissa.
Tässä tilanteessa olen tullut siihen tulokseen, että puhuminen ja setviminen saa ainakin odottaa haavojen paranemista. Itse tunnen itseni niin loukatuksi ja toinen kai niin syylliseksi, että ei siitä mitään tule. Välillä olen yrittänyt pieninä annoksina tarjoilla oivalluksia ja ajatuksia, joita olen tässä viikkojen kuluessa saanut, mutta olen todennut, että on parempi, etten kysele enkä painosta häntä puhumaan asioista. Hän vain tuskastuu, kun ei pysty vastaamaan tai sitten vastaa jotain sellaista, mikä pahentaa oloani entisestään.
Yhteenvetona: olettaisin, että keskustelu on hedelmällistä vasta siinä vaiheesa, kun molemmat pystyvät suhtautumaan asioihin neutraalisti, ilman kummempia tunnekuohuja.... jos sellainen päivä vaan vielä joskus tulee koittamaan:/
"Yhteenvetona: olettaisin, että keskustelu on hedelmällistä vasta siinä vaiheesa, kun molemmat pystyvät suhtautumaan asioihin neutraalisti, ilman kummempia tunnekuohuja.... jos sellainen päivä vaan vielä joskus tulee koittamaan:/"
Mulla ei koskaan tullut tuollaista päivää, 1.5v erosta. Bänät tuli mahdollisimman tylysti, "tämä meidän juttu on yhtä tyhjän kanssa, mun mielestä ainakin olisi parempi lopettaa koko homma." Juttu siinä kuihtui kun ei silloin osattu puhua ongelmista että voitaisiin puuttua niistä. Elettiin vaan ja oltiin yhdessä vaikka olo oli entistäkin vähemmän nautinnollista.
Tämän jälkeen nähtiin pari kertaa, kamat pois toisen luota ja sitä rataa. Hän sentään puhui mulle ihan suoraan, "sä oot mulle kaveri, mä haluan rakkautta eikä tämä riitä mulle." No, enpä siihen itse osannut mitään oikein kunnolla sanoa kun oli pää aika sekaisin. Sen jälkeen ei olla käytännössä pidetty yhteyttä lainkaan. Hän on ollut melkein kuin mua ei olisi koskaan ollutkaan. Ja se on mulle ollut erityisen vaikeaa, kun olen sen jälkeen että voisin ja haluaisin puhua asiat selväksi. Nyt olen saanut vain arvailla. Omien haavojen paranemista ei todellakaan ole edistänyt kun ei ole voitu selvittää välejä. On tässä tullut arvailtua kaikenlaista, haluaisiko hän kenties että meillä olisi välit, vihaako hän mua (en ymmärrä miksi), vai onko hän vain unohtanut mut niin kokonaan kuin ihmisen voi. Omat aloitteeni kommunikaatioon on kohdanneet seinän. Epätietoisuus ei tunnut hyvältä, eikä tämä täydellinen mun sulkeminen ulkopuolelle. Tunnekuohuilta tuskin täysin voitaisiin välttyä, mutta uskon että kyllä me puhua voitaisiin asiat selväksi. Jos hän vain haluaisi. Ei vaan taida sitä päivää tulla ikinä.