14-vuotias ja ero

Lapset selviävät erosta ihan hyvin jos vain ette ala riitelemään eron jälkeen ja mustamaalaamaan toisianne.
Kun lapsi huomaa että molemmat vanhemmat edelleen ovat hänen elämässään ja riitely loppuu, ei ero vahingoita lasta.

Mutta jos aletaan taistelemaan eron jälkeen, haukutaan toista lasten kuullen, sitten on aika varma että lapsi alkaa oirehtia psyykkisesti.

on erittäin tärkeä! Miehelläni on lapsia edellisestä elämästä ja hän oli tehnyt sen virheen, että oli vain kävellyt eräänä päivänä tiehensä. On tietenkin pitänyt lapsiinsa yhteyttä eron jälkeen säännöllisesti, mutta asioita ei siellä entisessä kodissa ole koskaan puhuttu halki. Vaikka asiasta on nyt melkein kymmenen vuotta, alkaa vaikutus viimein näkymään. Lapset ( nuoret ) syyllistävät mm. minua, uutta vaimoa, vanhempiensa erosta, vaikka en ollut silloin edes paikkakunnalla.
Lapsilla ei ole mitään käsitystä eron syistä, joten heistä jokainen on mielikuvituksessaan kehitellyt omanlaisensa tarinan, jonka avulla he ovat läpikäyneet prosessia.
Kun olet eropäätöksen tehnyt keskustele ensin vaimosi kanssa ja sen jälkeen jokaisen lapsesi kanssa. Ei asioita kovin tarkkaan ( esim. seksistä ) lapsille / nuorille voi kertoa, mutta käy asia kuitenkin heidän kanssaan läpi ennenkuin lähdet.
Tee nimenomaan selväksi että heillä on hyvä äiti ( vaikka mitä vikoja olisikin ) mutta ette vain tule toimeen keskenänne ja sinulla on parempi olla ,jos asut muualla.
Voin kuvitella miten vaikeita asioita nämä on käydä läpi, kun avioero jo sinällään on raskas prosessi, mutta lastesi kannalta on hyvä keskustella asioista.

onnea matkaan ja voimia sinulle!

Äiti muutti pois kotoa ennen joulua ja me lapset jäimme isälle (minun lisäksi kaksi pienempää veljeä). Minun oloni osittain parani, koska en enää joutunut kuulemaan ainaista riitelyä ja rauhoittelemaan itkeviä veljiäni. MUTTA... Sitten alkoin mustamaalaaminen ja haukkuminen isäni puolelta. Sain kuulla paljon sellaisia asioita, mitä en todellakaan haluaisi vieläkään tietää. Esim. missä äitini oli pettänyt isääni ja miten oli jäänyt kiinni, kuinka perseestä koko äitini suku on, kuinka mahtava isä itse on kun pärjää kolmen lapsen kanssa (oikeasti minä hoidin vaikka mitkä asiat kun isä ei kyennyt kun oli niin masentunut ja itseään täynnä)...yms. yms. Olin vasta 14v. ja koin, että äitini oli jättänyt meidät, mikä ei kylläkään pitänyt paikkaansa. Ihan yhtä paljon rakastaa kuin ennenkin. Jossain vaiheessa jopa vihasin äitiäni, koska isäni puhuin hänestä niin paljon pahaa, ja yllätys yllätys, omat virheet ja syrjähypyt jäi kertomatta! Niistä olen saanut kuulla nyt monen vuoden jälkeen.

Kieltämättä vähän katkeraksi on jättänyt. Kadun ihan hirveästi, että olen ollut niin vihainen äidilleni, vaikka syy oli molemmissa ihan yhtälailla.

Ero varmasti teillä menee ihan loistavasti ja tyttärenne kyllä pärjää kunhan muistatte, ettei häntä saa missään nimessä(!!!) käyttää "pelinappulana" ettekä ala mustamaalaamaan toisianne. Siitä ei koidu mitään muuta kuin pahaa mieltä. Jos jollekin täytyy purkaa pettymystään, menkää juttelemaan joko ammattilaisen tai jonkun ystävänne kanssa. Rumat riidat riidelkää keskenänne sotkematta tytärtänne niihin.

Jos liittonne on ollut muuten seesteinen ja riidaton (eli tyypillinen kulissiliitto, jossa eräänlainen sisko-veli suhde), voi ero tulla aikamoisena yllätyksenä ja on helppo syyllistää sitä, joka avioliitosta haluaa ensimmäisenä pois.

Itse elin kulissiliitossa vaimon kanssa vuosia, mutta koska emme osanneet sovitttaa perhe-ja kotielämää yhteen, meillä oli jatkuvia riitoja. Siitä tyttäremme kärsivät kovasti ja vanhempi jankutti jatkuvasti että milloin te vihdoin eroatte. Kyllä ero oli tytöille suuri helpotus, vaikkakin ovat molemmat juuri murrosiän kynnyksellä ja herkässä iässä. Nyt näemme useammin, ja ex-vaimon kanssakin hyvät välit.

Totta kai tilanteeseen vaikuttaa ennen kaikkea myös se, millaisissa väleissä eroatte.

minusta jotenkin tuntuu, että monasti kun miehet lähtevät tai eroavat juuri silloin kun perheessä on murrosikäisiä, kysymys onkin siitä, että mies ei pysty olemaan murrosikäiselle isä ja miehen malli. Tähän tietenkin on omat syynsä miehen omassa elämässä esim. ollut liian voimakas ja holhoava oma äiti.
Murrosikäinen tyttö puolestaan rassaa eniten äidin hermoja, koska kuulema tytön ja äidin suhde murrosiässä on kinkkisempi kuin pojan ja isän suhde.

Sait jo paljon hyviä neuvoja, miten erota ja huomioida lapset.

Et kerro avioliitostasi muuta kuin seksittömyyden. Onko asioiden korjaamiseksi tehty jo kaikki mahdollinen? Oletteko puhuneet keskenänne, oletteko hakeneet ulkopuolista apua?

Tyttäresi suhteen sanoisin, että ihaile ja rakasta häntä, ja sano se myös hänelle ääneen. Tämä neuvo pätee, eroat tai jäät. Lapsistaan ei voi erota.

riitoja kuunneltuaan murrosikäinen oli tyytyväinen eroon :) olen sen nyt monesti tarkistanut muutaman vuoden aikana...
Kunhan !!!! tosiaankaan ette käytä lapsia välikappaleina riidoissa !!! tapelkaa mitä tappelette ym.. mutta lapsille ei saa huolia kaataa ! eikä hakea "puolelleen" - ne tykkää molemmista vanhemmista ja noi on raastavia tilanteita.