Tästä tulee aika pitkä selostus, mutta haluan kuitenkin purkaan sydäntäni tänne anonyyminä, kun todella ahdistaa. Eli kyse on ystävästäni.
Hän on alkanut harrastaa yhden yön juttuja ja vakipanoilua erään miehen kanssa. Olen todella huolissani hänen terveydestään, lähinnä henkisestä puolesta.
Hän on ollu koko kevään masentunut/vittuuntunut koko elämäänsä, milloin minkäkin syyn takia. Sen jälkeen kun tapasin nykyisen poikaystäväni, joka on ensimmäinen vakava suhteeni, niin kaverini muuttui entistä kyynisemmäksi. Tiedän sen olleen hänelle kova paikka, vaikkei hän sitä tunnustakaan, sillä olimme sitä ennen olleet molemmat "ikisinkkuja" ja naureskelleet seurustelulle ym. Hän on mustasukkainen, sillä enää vietä yhtä paljon aikaa hänen kanssaan, vaikken näekään poikaystävääni kuin viikonloppuisin välimatkan takia!
Kaverini vittuilee minulle välillä todella pahasti, ja minusta oikeasti tuntuu, että jos eroasin poikaystävästäni, niin hän olisi vain iloinen, tai ainakin helpottunut!:( Kaiken huippuna se, että kerran kun p-ystäväni oli todella sairas, melkein sairaalakunnossa, ja minä olin tosi huolestunut ja ahdistunut, niin tämä "paras" kaverini kommentti oli "no ei paljon liikuta mua”!!! Tulin todella surulliseksi tästä, sillä eihän kyse ollutkaan siitä, että miehen tilan olisi pitänyt häntä liikuttaa, vaan oman ystävän ahdistus:(
Kaverini on tullut kylmäksi ja tunteettomaksi miesten suhteen. Pelkään hänen mielenterveyden puolesta, sillä jonain päivänä hän tajuaa mitä on tehnyt, ja silloin kyllä häntä masentaa, sillä suoraan sanottuna, hän on "helppo nakki" miehille. Meitä on molempia käytetty seksuaalisesti hyväksi. Merkki siitä, että itsekin olin jossain vaiheessa hetken vähän ”pihalla elämästäni”. Kun minulle kävi tämä tapaus, niin ystäväni sanoi minulle ”Mä ymmärrän sua, mullekin on tapahtunut samanlailla, puhu mulle jos tuntuu siltä”. Nykyään kaverini on seksisuhteessa tämän oman ”hyväksikäyttäjänsä” kanssa, eli ei tainnut olla hänelle sittenkään kovin traumaattinen kokemus… Se tuntuu jotenkin loukkaavalta, sillä itselleni hyväksikäyttö oli kova pala, ja kaverini muka ymmärsi minua..niin varmaan..
Kaiken lisäksi minä olen se, joka hänen seikkailuistaan joutuu kuulemaan. Joka kerta kun näemme tai juttelemme niin hän puhuu että kun joku mies taas soitteli/tekstaili/ehdotti tapaamista tms. ja miettii että "kun ei mua sillai oikeen kiinnosta enää.." Todella raivostuttavaa! Joka miehen kohdalla toistuu sama vanha kaava. Ja sitten kaverini ei kuitenkaan ole kiinnostunut minun miesasioistani, että miten minulla menee poikaystäväni kanssa ym. Joskus hän kyllä kyselee, mutta en viitsi enää pahemmin siitä puhua, tuntuu että puhuminen "menee hukkaan" kun ei häntä varmasti oikeasti edes kiinnosta. Puhun mielummin sellaiselle kaverille, joka osaa sitä arvostaa.
Ymmärrän kyllä, että nuori ihminen etsii itseään, ei silloin tarvitse seurustella vakavasti. Se kuuluu elämään, mutta minusta se menee liian pitkälle jos on JATKUVASTI joku kierroksessa ja yleensä vielä monta miestä yhtä aikaa! Parin vuoden aikana hänellä on ollut varmaan 25 miestä, suurin osa noista nyt vuoden aikana (ei ole kyllä läheskään kaikkein kanssa ollut sängyssä, mutta aika hurjaa silti..)
Lisäksi kaverini käyttää paljon alkoholia, joka viikonloppu, ja siis viinaa. Siideriä tai kaljaa hän ei juo. Ei väliä vaikka ei olisi juomaseuraa, hän lähtee vaikka yksin kaupungille kännissä hortoilemaan:(
Eli, kysymys kuuluu, mitä on tapahtunut parhaalle kaverilleni?? Miten siitä kunnollisesta ja kiltistä hyvästä ystävästä on tullut noin kyyninen, kylmä ja välinpitämätön ihminen?! Mihin hänen itsekunnioituksensa on kadonnut??!! Voisinko jotenkin auttaa häntä, vai pitääkö vain odottaa että hän tulee järkiinsä?!
Hän on alkanut harrastaa yhden yön juttuja ja vakipanoilua erään miehen kanssa. Olen todella huolissani hänen terveydestään, lähinnä henkisestä puolesta.
Hän on ollu koko kevään masentunut/vittuuntunut koko elämäänsä, milloin minkäkin syyn takia. Sen jälkeen kun tapasin nykyisen poikaystäväni, joka on ensimmäinen vakava suhteeni, niin kaverini muuttui entistä kyynisemmäksi. Tiedän sen olleen hänelle kova paikka, vaikkei hän sitä tunnustakaan, sillä olimme sitä ennen olleet molemmat "ikisinkkuja" ja naureskelleet seurustelulle ym. Hän on mustasukkainen, sillä enää vietä yhtä paljon aikaa hänen kanssaan, vaikken näekään poikaystävääni kuin viikonloppuisin välimatkan takia!
Kaverini vittuilee minulle välillä todella pahasti, ja minusta oikeasti tuntuu, että jos eroasin poikaystävästäni, niin hän olisi vain iloinen, tai ainakin helpottunut!:( Kaiken huippuna se, että kerran kun p-ystäväni oli todella sairas, melkein sairaalakunnossa, ja minä olin tosi huolestunut ja ahdistunut, niin tämä "paras" kaverini kommentti oli "no ei paljon liikuta mua”!!! Tulin todella surulliseksi tästä, sillä eihän kyse ollutkaan siitä, että miehen tilan olisi pitänyt häntä liikuttaa, vaan oman ystävän ahdistus:(
Kaverini on tullut kylmäksi ja tunteettomaksi miesten suhteen. Pelkään hänen mielenterveyden puolesta, sillä jonain päivänä hän tajuaa mitä on tehnyt, ja silloin kyllä häntä masentaa, sillä suoraan sanottuna, hän on "helppo nakki" miehille. Meitä on molempia käytetty seksuaalisesti hyväksi. Merkki siitä, että itsekin olin jossain vaiheessa hetken vähän ”pihalla elämästäni”. Kun minulle kävi tämä tapaus, niin ystäväni sanoi minulle ”Mä ymmärrän sua, mullekin on tapahtunut samanlailla, puhu mulle jos tuntuu siltä”. Nykyään kaverini on seksisuhteessa tämän oman ”hyväksikäyttäjänsä” kanssa, eli ei tainnut olla hänelle sittenkään kovin traumaattinen kokemus… Se tuntuu jotenkin loukkaavalta, sillä itselleni hyväksikäyttö oli kova pala, ja kaverini muka ymmärsi minua..niin varmaan..
Kaiken lisäksi minä olen se, joka hänen seikkailuistaan joutuu kuulemaan. Joka kerta kun näemme tai juttelemme niin hän puhuu että kun joku mies taas soitteli/tekstaili/ehdotti tapaamista tms. ja miettii että "kun ei mua sillai oikeen kiinnosta enää.." Todella raivostuttavaa! Joka miehen kohdalla toistuu sama vanha kaava. Ja sitten kaverini ei kuitenkaan ole kiinnostunut minun miesasioistani, että miten minulla menee poikaystäväni kanssa ym. Joskus hän kyllä kyselee, mutta en viitsi enää pahemmin siitä puhua, tuntuu että puhuminen "menee hukkaan" kun ei häntä varmasti oikeasti edes kiinnosta. Puhun mielummin sellaiselle kaverille, joka osaa sitä arvostaa.
Ymmärrän kyllä, että nuori ihminen etsii itseään, ei silloin tarvitse seurustella vakavasti. Se kuuluu elämään, mutta minusta se menee liian pitkälle jos on JATKUVASTI joku kierroksessa ja yleensä vielä monta miestä yhtä aikaa! Parin vuoden aikana hänellä on ollut varmaan 25 miestä, suurin osa noista nyt vuoden aikana (ei ole kyllä läheskään kaikkein kanssa ollut sängyssä, mutta aika hurjaa silti..)
Lisäksi kaverini käyttää paljon alkoholia, joka viikonloppu, ja siis viinaa. Siideriä tai kaljaa hän ei juo. Ei väliä vaikka ei olisi juomaseuraa, hän lähtee vaikka yksin kaupungille kännissä hortoilemaan:(
Eli, kysymys kuuluu, mitä on tapahtunut parhaalle kaverilleni?? Miten siitä kunnollisesta ja kiltistä hyvästä ystävästä on tullut noin kyyninen, kylmä ja välinpitämätön ihminen?! Mihin hänen itsekunnioituksensa on kadonnut??!! Voisinko jotenkin auttaa häntä, vai pitääkö vain odottaa että hän tulee järkiinsä?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja se ettei löydä seurustelukumppania vaikka haluaisi.Kuulostaa todella itsetuhoiselta ja olisin itsekin huolissani ystävästäsi, jos olisin sinä.
Elämäntilanteet muuttuvat ja nyt ystäväsi varmasti kokee itsensä ulkopuoliseksi kun olet alkanut seurustella,on totta että yksinäisyyskin voi tappaa. ystävälläsi on varmasti todella paha olla ja hän purkaa sen ulos noin.
Mitä jos istuisitte alas ja juttelisitte, kertoisit että ystävänä olet todella huolissaan ja kysyisit voisitko jotenkin auttaa?Voisit myös kertoa että olet todella pahoillasi ystäväsi puolesta, että hän on yksin.Huutoa,raivoa tai solvauksia sinun ei pidä kestää.
On myös totta että jotkut ystävyyssuhteet kestävät ja kuuluvat vain tiettyyn ajanjaksoon.Ystäväsi on parhaillaan aika sekaisin omien tunteittensa kanssa, ei sinulla oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin ehkä ottaa hieman etäisyyttä mutta elää myös omaa elämääsi.Sinä seurustelet nyt.On luonnollista, että haluat jakaa omaa aikaasi poikaystäväsi kanssa, kenties kertoa omasta onnestasi jollekin joka myös seurustelee, ts. tietää millaista on olla suhteessa.
Voi olla että ystäväsi muuttuu, vaikea sanoa kun ei tiedä tapausta.Voit pitää halutessasi yhteyttä, jos koet hänet tärkeäksi, kenties pyytää häntä mukaan kun menette ulos poikaystäväsi kanssa?
Mutta voi myös olla että ystävyytennen on nyt tullut tiensä päähän ja odottaa aikaa, jolloin ystäväsi elämäntapa tasantuu ja hänkin kenties löytää samanlaisen onnen kuin sinäkin.Te molemmat kaipaatte ystävää ja kuuntelijaa mutte elämntilanteenne ovat niin erilaiset, että liekö enää mitään yhteistä puhuttavaakaan, se aika jonka vietit ennen ystäväsi kanssa menee nyt poikaystävällesi.Ystäväsi vaikuttaa siltä, kuin hän todella joutuisi yksin kantamaan todella raskaita ongelmia ja taakkoja. ohjaa ja kannusta häntä hakemaan apua tai harrastuksiin joissa tämä saattaisi tavata muita ihmisiä,solmia uusia ystävyyssuhteita.
Äh, anna kaveris mennä ja koheltaa. Se päätyy alkohoisoituneena tuulipukuämmänä jonnekin Tikkurilan lähiökapakkaan hauskojen miesten seuraan filosofoimaan. Varmaan taitaa alkoholisoitua, kerää itelleen kaikki taudit, ei tule saamaan lapsia, miehen voi hetkeksi saada dokaan rinnalleen. Ennuste on että kaveris "elää täysillä" ja kuolee 40-50 ennen aikojaan sairauksiin tai rikoksen uhrina ellei ole itse lopettanut kärsimystään. Hanki uus kaveri itelles, kun toi on huonoilla raiteilla. Miksi nähdä vaivaa ja auttaa sitä kun sulla on varmaan muitakin kavereita ????
mies jolla on sydän paikallaan.Ystäväthän ovat juuri niitä, joista hankkiudutaan eroon kun niillä menee huonosti.
Ohjaa ystäväsi edes saamaan apua ulkopuoliselta taholta ennekuin hylkäät hänet täysin!
Minulla oli melkein samanlainen tilanne parhaan kaverini kanssa, tosin siitä on jo aikaa. Välillä hän rauhoittui, nyt taas on välillä ollut hieman sekavampaa touhua. Miehiä oli kymmeniä, viinan juominen kuului kuvioihin usein. Aiemmin hän oli minulle valittanut (siis ennen näitä riehumisia, silloin, kun itsekin seurusteli) kuinka HÄN on aina se jolle kaikki kaverit kertoo asioitaan ja kuinka hän on aina niin ymmärtäväinen jne. joka huvitti minua suuresti, koska silloin, ja nykyäänkin, hän ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu, tai muutenkaan kysele työasioista, mistään asioista. Hän vaan paasaa omia asioitaan (usein aika naurettavia vielä, ihan kuin olisimme jotain teinejä) eikä noteeraa mitenkään, jos vaikka itse satun väliin sanomaan jonkun aika suurenkin jutun omasta elämästäni tai suunnitelmistani. Hän on tosin ollut ulkomailla jonkun aikaa, toivottavasti hän muuttuu taas takaisin "omaksi itsekseen" kun palaa takaisin... Mutta jos ei, saa olla. Ei sitä jaksa aina olla se, joka huolehtii toisesta, kuuntelee toisen juttuja ja auttaa toista saamatta mitään vastineeksi, on sitten miten hyvä ystävä tahansa.