Vanhempien erosta

1. Minkä ikäinen olit vanhempiesi erotessa? Kuinka kauan siitä on nyt (tästähän selviää ikäkin samalla;))?
-Olin muistaakseni 8-vuotias ja täytän kohta 17, eli on siitä jo aikaa.


2. Oliko kyseessä ns. yllätysero (ei mitään kummoisia aviokriisejä, vaan yllättäen jompikumpi vanhemmista lähtee) vaiko pitkällisistä ongelmista (riitely, väkivalta ja/tai liiallinen alkoholinkäyttö) seurannut ero?
- Se tuli melko yllätyksenä, vaikka sitä ennen oli yksi todella paha riita. Ajattelin silloin toiveikkaasti että he sopisivat sen, mutta toisin kävi.


4. Millaisia olivat eronjälkeiset asumisjärjestelyt (äidin vai isän luona vai kenties ns. vuoroviikot)?
-Alussa oli vuorottelua, mutta n. puolen vuoden vuorottelun jälkeen molemmat lapset jäivät isälle.


3. Millaisia tuntemuksesi asian tiimoilta olivat tuolloin? Entä nykyään?
-Olin tuolloin vain hämmentynyt kaikesta. Muutama vuosi sitten aloin tajuta kaikkea eroon liittyvää ja aloin itkeskellä vasta silloin. Olen nyt täysin sujut asian kanssa.


4. Miten muut (sukulaiset, kaverit tms.) suhtautuivat asiaan?
-Kaverit ottivat osaa tietenkin. Sukulaiset eivät reagoineet mitenkään, meidän suvussa ei eroaminen ole mikään uusi juttu.



5. a)Miten vanhempien ero vaikutti elämääsi (masennusta, keskittymisongelmia tms.)?
-Minulla oli pahakin, hieman vuoden kestänyt masennus eron jälkeen. Kävin tämän vuoksi psykologilla, mutten tuntenut, että se olisi auttanut.



b)Oletko miettinyt millaista elämästäsi olisi tullut jos vanhemmat eivät olisi eronneet? Millainen on ollut mietinnän tulos?
-Olen miettinyt usein. Olisin varmasti onnellisempi jos olisin saanut varttua äitini kanssa, sillä olisin usein kaivannut naispuolista apua murrosiän iskiessä. Ja tietty idylliperhe olisi ollut mukava. Mutta en koe olevani mitenkään surullinen tämänhetkisessäkään tilanteessa.


:)

Puhuin asiasta Yölinja-ohjelmassa: http://personal.inet.fi/private/sic/yolinja/antti.mp3

1.olin 3-vuotta kun vanhempani erosivat ja siitä on jo 10-vuotta. 2. yllättäen jompikumpi vanhemmista lähti. 3. äidin luona lähinnä. en nähnyt isääni 5-vuoteen sen jälkeen. 4.- 5. eivät he tienneet. 6. a) masennusta ja keskittymisvaikeuksia ja kaikkea mitä nyt sattuu olemaan. b)-

1. Minkä ikäinen olit vanhempiesi erotessa? Kuinka kauan siitä on nyt (tästähän selviää ikäkin samalla;))?
Totaa mutsi ja faija eros siin niihi aikoihi ku synnyin eli siit on joku 15 vuotta.


2. Oliko kyseessä ns. yllätysero (ei mitään kummoisia aviokriisejä, vaan yllättäen jompikumpi vanhemmista lähtee) vaiko pitkällisistä ongelmista (riitely, väkivalta ja/tai liiallinen alkoholinkäyttö) seurannut ero?
enpä tiedä

4. Millaisia olivat eronjälkeiset asumisjärjestelyt (äidin vai isän luona vai kenties ns. vuoroviikot)?
iha mutsin luona oon asunu ikäni

3. Millaisia tuntemuksesi asian tiimoilta olivat tuolloin? Entä nykyään?
eipä oikeen mitään.

4. Miten muut (sukulaiset, kaverit tms.) suhtautuivat asiaan?
ihan hyvin

5. a)Miten vanhempien ero vaikutti elämääsi (masennusta, keskittymisongelmia tms.)?
ei mitää ku ei oo kauheesti tietoo tost omasta faijasta.

b)Oletko miettinyt millaista elämästäsi olisi tullut jos vanhemmat eivät olisi eronneet? Millainen on ollut mietinnän tulos?
ois se varmaan ehkä hieman mukavampaa.

1. Minkä ikäinen olit vanhempiesi erotessa? Kuinka kauan siitä on nyt (tästähän selviää ikäkin samalla;))?
-14. siitä on vuosi aikaa...

2. Oliko kyseessä ns. yllätysero (ei mitään kummoisia aviokriisejä, vaan yllättäen jompikumpi vanhemmista lähtee) vaiko pitkällisistä ongelmista (riitely, väkivalta ja/tai liiallinen alkoholinkäyttö) seurannut ero?
-monen monta vuotta ne oli useesti riidellyt, ja mun pahin pelko oli, et ne erois. mut kun ne riiteli pitkän aikaa (silleen yhtämittaa), nii ne lopulta ilmotti eroavansa. tuli melkein yllätyksenä.
4. Millaisia olivat eronjälkeiset asumisjärjestelyt (äidin vai isän luona vai kenties ns. vuoroviikot)?
-mä halusin jäädä kotiin asumaan. mitään muita perusteita en valinnut. ja halusin asuu samas paikas veljen kaa. jäätiin iskän luo. äidin luona voin käydä koska vaan, sillä se asuu kuitenkin samas kaupungis.
3. Millaisia tuntemuksesi asian tiimoilta olivat tuolloin? Entä nykyään?
-no silloon mä olin ihan sekasin ja mulla oli masennusta ja kakkee. en olis mitenkään jaksanu. jotenkin mä kuitenkin "selvisin", ja pikkuhiljaa tilanne on tasottunu...
4. Miten muut (sukulaiset, kaverit tms.) suhtautuivat asiaan?
-bestis tuki mua. sille mä kerroin asian ihan ensimmäiseksi. toiset kaverit enimmäkseen vaan kyseli kaikkee, vaikken ois jaksanu/halunnu vastailla, mut kuitenkin kavereitten ansiosta oon jaksanu...

5. a)Miten vanhempien ero vaikutti elämääsi (masennusta, keskittymisongelmia tms.)?
-juujuu, masennusta oli, minkä myötä myös keskittymisongelmia. keskittymisvaikeudet jatku koko loppulukuvuoden, eikä opiskelu enää innostanu yhtään. numerot laski. :/ kokeista sain 5-6-numeroita, et silleen... ku n masentunu ni ei jaksa keskittyä.

b)Oletko miettinyt millaista elämästäsi olisi tullut jos vanhemmat eivät olisi eronneet?
juuh..
Millainen on ollut mietinnän tulos?
-näin jälkeenpäin ehkä oli parempi näin. ei tartte koko aikaapelätä, et koska vanhemmat alkaa riiteleen... (paitsi että kyllä ne vieläkin riitelee...)

1.vuosi oli muistaakseni 1999-2000
2.vanhemmillani oli ollut "ongelmia"jo vuosia.Äitini rakkaus isääni oli sammunut ja äidilläni oli toinen mies jonka kanssa soitteli kun isäni oli poissa kotoa ja äitini tapaili salaa tätä miestä useasti myös.Isäni ei tiennyt asiasta moneen vuoteen yhtikäs mitään.Minä ja veljeni aavistelimme jo vuosia että kaikki ei ole hyvin.Heidän avioliiton loppuvuosina vanhemmillani oli rankkoja mykkäkoulu kausia ja tiuskimista ja äitini oli usein menossa jossakin. Isäni päätti tutkia äidin puhelimen ja sieltähän se omituisten menojen ja käyttäytymisen syy löytyikin.Muistan sen päivän ja yön riitelyt ikuisesti...
3. Äitini muutti pois mutta lähelle.Olin kummankin luona aina yhden viikon.
4. Olin hirveän vihainen,surullinen ja peloissani kun sain kuulla koko asian. Äitini onneksi rehellisesti ja suoraan kertoi asian minulle ja veljelleni. Olin silloin hyvin masentunut ja koulusta ei oikein meinannut tulla mitään.Itkin useasti tapahtunutta ja vihasin yli kaiken tätä äitini salaista miestä.Olen vain kuvan hänestä nähnyt ja onneksi en ole häntä koskaan nähnyt...mitälie olisin tehnyt jos hänet olisin joutunut kohtaamaan...Harkitsin silloin myös itsemurhaa mikä sitten vain jäi onneksi ajatukseksi..Olin todella sekaisin.
Nykyään ero ei ole enää mielessäni jatkuvasti mutta en ole asiaa unohtanutkaan,kuinka voisin,satutti se minuakin niin paljon.surua se vielä aiheuttaa kyllä mutta menneet ovat menneitä.
4.Veljelleni se oli yhtä kamala asia mutta hän oli ja on vahvempi kuin minä.Isän sukulaiset niin myös äidinkin eivät olisi ikinä uskoneet että näin tulisi käymään.Äidin äiti oli hyvin kauan vihainen äidilleni ja heidän välinsä olivat erittäin huonot!Äidin isä ei niin asiaan puuttunutkaan vaan hyväksyi asian niinkuin se oli.Nykyään äitini ja hänen vanhempansa ovat hyvissä väleissä.Isäni sai taas suvultaan paljon tukea.Isän veli ja hänen vaimonsa ovat hyvissä väleissä edelleen jopa äitiini,niin kuin ennenkin.
5.a)Niinkuin aiemmin jo kerroinkin,vanhempieni ero masensi ja suretti minut täysin.koulu meni ero vuonna erittäin huonosti,lintsaamista oli paljon ja en pystynyt keskittymään koulu puuhiin. Ero jätti minuun jälkensä jonka nimi on mustasukkaisuus ja itsetuntoni on lähes nollassa edelleen.Muuten minulla menee ihan ok:sti mieheni kanssa ja olen äidin kanssa erittäin hyvissä väleissä ja isäni kanssa menee myös hyvin.
b)Elämän tilanteeni olisi ollut varmasti parempi.Mutta olenhan ihan tyytyväinen tämänkin hetkiseen elämääni...kumpa vain oppisin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja oppisin luottamaan täysin mieheeni... no pikku hiljaa hyvä tulee..

Vanhempieni erotessa olin n.3vuotta. Isäni oli (ja on) alkoholisti. No silloin kävin veljeni kanssa joka toinen viikonloppu isäni luona, mutta nyt kun olemme jo vanhempia, käymme silloin kun huvittaa, kesälomalla tulee käytyä aika paljon. En osaa edes kuvitelle isää ja äitiä yhdessä, kun en muista siitä mitään. Siitä ajasta kun he erosivat en muista mitään. Monilla kavereilla on myös isä ja äiti eronneet, että se ei ole edes nykypäivänä mikään kummallinen asia. Ei olla siitä kavereitten kesken hirveesti juteltu, niitten mielestä se juttu on ihan ok. Siitä ajasta kun vanhempani erosivat en muitsa mutta nyt en ole kärsinyt masennusta yms mitään erosta. Olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että se on oikeastaan ihan hyvä asia kun vanhempani erosivat. Jos isä ja äiti riitelevisivät kotona, sitä en kestäisi.

1. Olin noin 2-vuotias. Siitä on nyt n.11v

2 Eipä kai mitään kummallista/en tiedä

4. Isällä joka toinen viikonloppu, välillä myös tiistai-iltapäivät isällä

3. Siloin ihmettelin miksi en ole isän kanssa (enempää). Nykyään en ajattele enää juuri yhtään koko asiaa. Se oli äidin päätös.

4. Kai rauhallisesti, osa isän tutuista hieman vihainen äidillä isän jättämisestä.

5. a) olin vielä niin lapsi että ei kai mitenkään. Itkin kun oli isiä ikävä.

b) Isä toimisi paremmin äidin tarkkuuden yms. vastapainona; minulla olisi hieman vapaampaa.