Vuodatin joskus aikaisemmin omia paineitani alistuneen nimimerkillä ja tällä keskustelu palstalla.
Nyt olen päässyt jyvälle, miten elämän oikeasti olisi pitänyt mennä koko ajan.
Olin noin 30-vuotta alistunut, tyhmyyttäni kuvittelin ,että se on hyvä asia antaa kaikki periksi ,pitää suunsa kiinni ja niellä kiukkunsa
yksin.
Muutin kesäkuun alussa omaan pieneen asuntoon, joka tunsin heti kodikseni, vaikkakin olen vielä opettelu asteella yksin asumisessa. Olenhan asunut avioliitossa enemmän kuin puolet elämästäni.
Kun tein lähtöä anoppini tuli sanomaan ,että "kyllä routa porsaan kotiin ajaa, turhaa vouhotusta tuollainen käytös aikuiselta ihmiseltä, kun ei ole mitään syytä"
Mielestäni minulla oli hyvä syy lähtöön ,nyt ei asuntooni tule kukaan kyttäämään ja tutkimaan paikkoja näin sen olla täytyy.
Mieheni ei ole pitänyt mitään yhteyttä ,eikä ole tarvinnutkaan.
Minä olen nyt onnellinen ja se on hyvä ja eteenpäin viemä voima.
Kiitos ,että minulla oli myötäeläjiä pahimpana aikana.
Aurinko paistaa myös risukasaankin ,siitä saa olla kiitollinen.
Todennäköisesti en enää tule tänne kirjottamaan , joten kaikkea hyvää teille kaikille , eläkää oma elämä itse .
Nyt olen päässyt jyvälle, miten elämän oikeasti olisi pitänyt mennä koko ajan.
Olin noin 30-vuotta alistunut, tyhmyyttäni kuvittelin ,että se on hyvä asia antaa kaikki periksi ,pitää suunsa kiinni ja niellä kiukkunsa
yksin.
Muutin kesäkuun alussa omaan pieneen asuntoon, joka tunsin heti kodikseni, vaikkakin olen vielä opettelu asteella yksin asumisessa. Olenhan asunut avioliitossa enemmän kuin puolet elämästäni.
Kun tein lähtöä anoppini tuli sanomaan ,että "kyllä routa porsaan kotiin ajaa, turhaa vouhotusta tuollainen käytös aikuiselta ihmiseltä, kun ei ole mitään syytä"
Mielestäni minulla oli hyvä syy lähtöön ,nyt ei asuntooni tule kukaan kyttäämään ja tutkimaan paikkoja näin sen olla täytyy.
Mieheni ei ole pitänyt mitään yhteyttä ,eikä ole tarvinnutkaan.
Minä olen nyt onnellinen ja se on hyvä ja eteenpäin viemä voima.
Kiitos ,että minulla oli myötäeläjiä pahimpana aikana.
Aurinko paistaa myös risukasaankin ,siitä saa olla kiitollinen.
Todennäköisesti en enää tule tänne kirjottamaan , joten kaikkea hyvää teille kaikille , eläkää oma elämä itse .
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teit varmaankin oikean ratkaisun. Surullista vain on se, että nämä asiat eivät näköjään ratkea kuin vaikeimman kautta.
Muuten, huvittavat nuo viimeiset sanat anopiltasi. Hän näköjään siellä odottelee sinua takaisin.....
Mutta aurinkoista (=anopitonta!) kesää Sinulle!
:-)
itsekkin elän suhteessa, mutta pelkään lähteä siintä, kun on tottunut jo toiseen, tuntuu hirmu pelottavalta elää taas yksin. mutta sun jutun luettua tuli hirmu hyvä mieli, ja että eihän se elämä nyt eroon loppunutkaan.
Muistan sinut ja aloituksesi oikein hyvin. Itsekin osallistuin keskusteluun.
Tilanteesi oli todella tukala, eikä ole ihme, että olit ahdistunut.
Hienoa kuulla (siis lukea), että asiat ovat nyt hyvällä tolalla. Itsekin olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, jossa tuntui, että on vain toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja. Silti se hyvä ja oikea ratkaisu löytyi kuten Sinullakin nyt.
Kivaa, että kävit vielä kirjoittamassa tänne palstalle. Olen useasti miettinyt, että saitko asiasi kuntoon.
Hyvää kesää ja hyvää elämää!
Tsemppiä vaan sulle! Joskus se vie n. 30 vuotta aikaa, ennenkuin oppii tervettä itsekkyyttä.:)
Hei, voittaja! Hieno juttu, että uskaltauduit omillesi! Tein itse saman keväällä, vaikka alkuun pelotti ja ahdisti. Mutta nyt muutaman kuukauden omillaan asumisen jälkeen elämä on kääntynyt oikein hyvin päin täälläkin. Asiat näkee välimatkan päästä ihan toisin. Jopa suhde mieheen on parantunut, kun ei enää pääse anoppi ja appiukko sotkeutumaan meidän elämäämme... Maatiloilla eläminen lienee muuten ihanaa ja auvoista, mutta tämä anoppi/miniä -kuvio pilaa NIIN paljon.
Tsemppiä kaikille uuden OMAN elämän aloittaneille!