Päähän potkittu

onnistumisen kokemukset niin alaisena kuin johtajanakin palauttivat suhteellisuudentajuni

Hei,
mulla on lähes identtinen tarina sun kanssa. VAin aika ja positiiviset kokemukset eri asioista auttavat. Nyt mulla on ikää 31 ja alan olla vähitellen sinut asian kansaa, mutta ei siitä kokonaan pääse ikinä eroon. Tärkeintä on, että löydät sen asian missä olet hyvä ja kehität itseäsi sen kautta - mulla se tapahtui, kun menin opiskelemaan sellaista alaa minkä tiesin minulle oikeaksi. Yksi positiivinen kokemus johtaa seuraavaa jne.

Tietysti ammattiauttajakin voisi olla hyvästä, pitäsi ehkä itsekin mennä...

mutta sähän oot nuori vielä, aika moni ton ikäinen saa kuule luukuttaa vaan sitä omaa kättään. me included...sulla on vielä koko elämä aikaa tsempata itsestäs "voittaja".

Joo, on tutun kuulosta tuo mitä olet kokenut!
Muista et kaikki lähtee pienistä asioista aina hyvät sekä pahat!
Mutta mulla oli nuorena jo niin kova luonne että en kauan pysyny maassa vain hain aina jostain muualta sellasen syyn tai asian mikä piti mua positiivisena(ei sitä aina jaksanu mut yritin kovasti), mä olen aina ollut kaikenlaisissa porukoissa(sekä hyvässä et pahassa) ja ikää on kertynyt jo 29v... ja voin sanoa et yritä hankkia harrastuksia missä pääset unohtaan kaiken paskan mitä on sattunut ja löydät tavallaan sen sun onnen kipinän, ja ala kasvattaan sun hyvänolon tunnetta ja itseluottamusta kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa(sukujuhlat kaiffarin synttärit jne ja puhu potaskaa ilmna ujostelematta kaikkien kans)ja sä parannat sillä sitä sun pelkoa lähestyä naisia jne...(vaik ei se heti mee pois)
Anyway...sun pitäs varmaan alkaa kattoon itteäs peilistä ja jos näät jotain hyvää nii pistä se takaraivoon ja oo ylpee ittestäs, sillä se tekee sulle vaan hyvää kun näät itsessäs hyvää ja naiset sen kans huomaa.
Et sinä tarvi ammatti apuja, kato vaan peiliin nii tiedät mitä tarvii tehä aikanaan, ja vaikka yks asia kerrallaan.(silmät on sielun peili)
Itseluottamuksen/itsetunnon saaminen takas vie aikaa ja anna sen ottaa se aika mitä se vie.
Mä oon urheillu koko ikäni ja olen käynyt aikamoista vuoristorataa mun itteluottamukseni kans ku aina on mollattu jotenki mut, ku on tarpeeks sitkee sissi ja ei anna muitten kommenttien enää mennä muutako läpi nii sen huomaa et alkaa se itseluottamus kasvaan ja samalla kun se kasvaa nii paranee suoritukset ja kun suoritukset paranee kasvaa itsetunto/luottamus ja sit samaa rataa saa kunniotusta kaikissa kusipäissä jotka on vittuillu sun itteluotamuksen alas ja huomaat lopulta et ei ne enää voi mitään...
Eli tee suunnitelma ittelles miten tuut ulos kuopasta(vaatii päättäväisyyttä eikä saa luovuttaa)tällanen kuopasta ylöstulo vie aikaa ja monet luovuttaa ennen ku on päässy ees alkuunkaan...
Siis ensin katot peiliin näät sen jonkin hyvän jutun ittessäs ja sit painotat kalloos et olet hyvä ja samalla katot ne heikot puoles ja teet niille sen suunnitelman että miten parantaa ne kaikkein tämän hetkisimmät ja helpoimmat ja ajankohtaiset asiat nii pääset alkuun....ja sit ku on menny jonku aikaa nii huomaat et itseluottamus kasvaa ja naisetkin sen huomaa =)
Ja sit ku sun itteluottamus on noussu nii huomaat et naiset suorastaan hakeutuu sun seuraan, kun osaat olla se rento ja oma ittes...siitä ne naiset tykkää!
Samalla täsä ois viesti kaikille kusipäille et kasvakaa aikuiseksi ei se auta vittuila kellekää sillä lopuksi se kaikki paska mitä viljelettä tulee takas uskokaa pois olen nähny...
Stay positive-Be your self and dont let anybody fuck with you...Never give up,and never surrender
Thats my motto...