Kaksi eri ratkaisua pettämisen jälkeen?

riippuu vähän... jos matti kertoo vaimolleen tapahtuneesta, niin vaimo joutuu kärsimään henkisistä kärsimyksistä. mattihan tässä on mokannut, joten hänen pitäisi kärsiä tekemästään virheestä. toisaalta ois oikeudenmukaista kertoa vaimolle.

tuo kertoako vaiko eikö.. Ikäni ja elämänkokemukseni perusteella olen sitä mieltä, että ei pidä kertoa, mutta... Jos Matti sortuu toisen kerran sänkyyn saman Tanjan tai jonkun muun kanssa, niin silloin pitää kertoa ja varautua avioliiton päättymiseen. Toki pettäjän tiellä on aina otettava huomioon, että joku toinen asiasta tietävä voi kertoa vielä vuosienkin jälkeen eli paras vaihtoehto on olla pettämättä, jos todella rakastaa puolisoaan.

eli se että ei yksinkertaisesti alunperinkään mene ("ajautua" on minusta tässä yhteydessä vääristelevä sananmuoto joka poistaa muka vastuun tekijältään) sänkyyn tämän Tanjan kanssa.

...keski-ikäisen vähän jo elämää nähneen mielestä

ei kaikkee tarvi kertoa, tää on nykypäivää. Molemmat sekä vaimo että "pettäjä" pääsee vähemmällä.

vaihtoehdon B, koska se on paaaljon järkevämpi kuin vaihtoehto A. Näin siksi, ettei kertomisesta ole mitään hyötyä kenellekään, haittaa vain ja kaikkein eniten kumppanille.

Mielestäni Matin olisi syytä miettiä itsekseen muutama päivä miksi näin kävi, onko avioliitossa ongelmia, eikö hän rakasta vaimoaan enään?? Kukaan ei petä jos "kaikki" asiat parisuhteessa on kunnossa. Matin on parempi olla kertomatta hairahduksestaan koska loukkaisi näin ollen vaimoaan tarpeettoman paljon mutta reilua on jättää vaimoa perustellen sen sillä pohjimmaisella syyllä miksi kävi niinkuin kävi.

kannattais pettää ensinkään. Ei humala ole mikään selitys tai oikeutus pettämiselle.

syvällä rintaäänellä:"Minkä taakseen jättää,sen edestään löytää!" Ennemmin tai myöhemmin ja mitä uskomattominta kauttakin huonolla tuurilla...Itse yritin salata kun pelkäsin niin kovin loukata. Ja monta tapausta sivusta seuranneena...:(

Tämän hetken suuntaus tämänkaltaisissa "tapauksissa" vaikuttaa olevan vaikeneminen. Ajatus menee niin, että se mitä toinen ei tiedä, se ei voi satuttaa. Varsin jaloa sinänsä, säästää toista murheelta. Voisi jopa kuvitella tämän olevan helppo ratkaisu. Mutta kolikolla on toinenkin puoli...

Kun venyttää omaa moraaliaan vaikenemalla puolisolle pettämisestään, siinä helposti samalla laittaa alulle uuden elämäntyylin joka mahdollistaa ja helpottaa sitä seuraavaa kohtaamista vaaka-asennossa sen seuraavan "Tanjan" tai muun kanssa. Ensimmäisen kokemuksen jälkeen, sitten kun (mahdollinen) omatunto on jo vaientunut/vaiennettu siitä mitä tuli tehdyksi, rima on sopivasti madaltunut ja baarissa/jokapaikassa niitä houkutuksia riittää, kuten tiedetään.

En väitä että kaikki näin tekee, siis alkaa venyttää moraaliaan eka pettämisen jälkeen, mutta hyvin moni kuitenkin. Jotkut ottaa opikseen ja päättää että se oli sitten eka ja vika kerta. Siinä tilanteessa voisi olla järkevääkin jättää kertomatta yksittäistä hölmöilyään, ja alkaa panostaa omaan suhteeseensa entistä paremmin ja yrittää pohtia itsekseen miksi noin pääsi käymään. Viina on huono tekosyy pettämiselle, mutta kieltämättä se varmasti on monessa tapauksessa mukana vaikuttamassa, ilman viinan vaikutusta tapahtumaa ei olisi tapahunut.

Kuitenkin olen vaihtoehdon A) kannalla, koska on parempi kertoa suoraan yksi tapahtunut virhe ja moka kuin antaa sen painaa mieltään ja vaikuttaa parisuhteeseen pitemmässä juoksussa. Se vaikutus voi kasautua ajan kuluessa ja johtaa etääntymiseen puolisosta. Tai jos vaikka vuosien päästä petetty puoliso saa asiasta tiedon ja ns. helvetti pääsee irti. Pettäminen ikäänkuin on kasvanut (negatiivista) korkoa ja paljastuessaan on huomattavasti pahempi ongelma kuin että sen olisi kertonut heti ja kantanut tekonsa vastuun saman tien.

Yksittäisen mokan anteeksisaaminen ja vilpitön katuminen on varmasti helpompi saavuttaa ja kestää kuin pitkäkestoinen valhe. Ja mielestäni kummallakin puolisolla on oikeus kaikissa tilanteissa tietää parisuhteensa todellinen tila, siinä on parantamisen varaa jos toisella on tarvetta "Tanjailla" silloin tällöin. Parantaminen ei vain pääse edes alkuun jos asiasta ei kerrota.

.. katuu tekemisiään syvästi niin sitten jättää kertomatta koska luultavasti tämän syyllisyyden kanssa eläminen on jo itsessään pettäjälle oikeuden mukaista..
Mutta jos meinaa jäädä pitämään suhdetta yllä tämän toisen henkilön kanssa niin silloin pitäisi kertoa että nyt ei homma toimi ja uusi on jo katottu valmiiksi. Ja adios!

Kokemuksesta mielipiteeni ilmoitan. Ainakin näkemäni perusteella (myös kuullun), se vaan tosiaan pakkaa sitä kynnystä laskemaan seuraavaan pettämiseen!

Itse nuorempana tällaisen kokeneena, ei kerrottu ja just tästä syystä (ei halunnu loukata) ja en siitä kuullu vasta kun teki toisen kerran saman kanssa (oli siinä vuosi välissä), tämä toinen oli sitten jostain kaivanu puhelinnumeron (elettiin aikoja ennen kännyjä) ja soitti juovuksissa, oli jotain pari viikkoo toisen tapauksen jälkeen, kysy ihan suoraan akkaa nimellä puhelimeen. No siitä keskustelusta (mitä sivusta kuulin) ymmärsin, että jotain on menossa. Tunnusti lopulta molemmat kerrat ja sen miks ei silloin kertonu.

Suhteen alamäki siitä alkoi. Olisin EHKÄ voinut sen ensimmäisen kerran anteeksi antaa? Mutta en sitä toista, enkä varsinkaan sitä, että asia pimitettiin (siinä oli sen sisko mukana antamassa alibin, oli muka ollu sielä yötä)!

Ja syynä siihen toiseen kertaa oli just se, että kuvitteli siitäkin pääsevänsä kuin koira veräjästä! Että siskonsa antais taas alibin, ei raukka juovuksissa muistanu että sisko oli lomalla toisessa kaupungissa!

Siis mun mielipide on, se kannattaa kertoa! Jos sellaisen asian kanssa pystyy elämään, ja esittämään ettei mitään ole parisuhteessa "pielessä", on aika paatunut valehtelija! Multa henkilökohtaisesti ei onnistuisi sitten alkuunkaan, puoliso huomais varmaan että jotain on!