Aina jos olen lähdössä jonnekkin niin tietenkin äiti tuppaa heti mukaan ettei vaan pahat pojat kiusaa äidin pientä (18 vuotiasta) vauvaa. Jos sanon että haluan mennä yksin niin heti alkaa kauhea marina ja huuto. Tyttöjäkään en uskalla lähestyä koska heti äiti alkaa huutelemaan ja kutsumaan kullanmuruksi ja muuta. Ties kuinka monta kertaa hän on saanut minut nolattua tyttöjen edessä. En kestä enään hetkeäkään. Jollei hän pikkuhiljaan ala oppia etten ole mikään kakara enään niin muutan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja vaihdan nimeä ettei hän löydä.
Helvetin noloa
,,,,,
52095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuitenkin koittaisit ensin puhua äitisi kanssa, ennenkun minnekkään lähdet muuttamaan. Eiköhän hän ymmärrä! :D Ja pääsetpähän pois puoleksivuodeksi kun menet armeijaan!
Armeijassahan niitä pimuja isketään.. :D
ei varmaankaan ei tarvitse mammalle ilmoittaa!
olla omistuhaluinen.
Jonain päivä, kun löydät vierellesi oman kullan, yrittää äitisi kaikin keinoin saada sinua takaisin. Ikävä kyllä, tuon tasoinen kyttääminen on mielisairautta. Jos sinulla on sydäntä sanoa jättää äitisi, voi olla että tulevaisuutesi on pelastettu.
Olen kuullut monista vanhoista poikamiehistä, joilla tällainen äiti-suhde oli, kun äiti sitten vanhuuttaan kuoli, huomasi poika olevansa yksin..lopullisesti.
ja muista ei äidille vara-avainta muuten olet edelleen lirissä.
suosittelen lämpimästi kotoa pois muuttamista.muuten et ikinä saa sitä naista mitä niin kovasti kaipaat. ja vinkkina.. ei äidille tartte jokapäivä soittaakaan tai vastata.