että kun kuvittelen tilanteen, että olen jäänyt työttömäksi enkä työllisty välittömästi uudelleen ei mieleeni tule mitään muita syitä asiaan kuin itsestäni johtuvia? Sama toistuu muidenkin mahdollisten ongelmatilanteiden kohdalla: vika on itsessä.
Tämän palstan kirjoittajilla tilanne näyttää olevan aivan päin vastoin eli kaikissa muissa on vikaa paitsi itsessä.
Onkohan minussa jotain vikaa kun löydän syyn ongelmiini itsestäni enkä syyttele muita?
Kysymys niille jotka syyttävät EU:a työttömyydestään: Kertokaapa millainen Suomi olisi jos olisimme EU:n ulkopuolella. Olisiko alhainen työttömyys ja korot? Pysyisivätkö yritykset Suomessa? Olisivatko Suomen työvoima/tuotantokustannukset alhaisemmat kuin nykyään?
Tämän palstan kirjoittajilla tilanne näyttää olevan aivan päin vastoin eli kaikissa muissa on vikaa paitsi itsessä.
Onkohan minussa jotain vikaa kun löydän syyn ongelmiini itsestäni enkä syyttele muita?
Kysymys niille jotka syyttävät EU:a työttömyydestään: Kertokaapa millainen Suomi olisi jos olisimme EU:n ulkopuolella. Olisiko alhainen työttömyys ja korot? Pysyisivätkö yritykset Suomessa? Olisivatko Suomen työvoima/tuotantokustannukset alhaisemmat kuin nykyään?
Vastaukset 23
Vanhimmat
-jos firmasi menee konkurssiin
-jos saat potkut
-jos et tee ylitöitä korvauksetta
-jos haet 20 työpaikkaa viikossa turhaan
-jos tiput ansiosidonnaiselta
-jos et saa työssäoloehtoa täyteen
-jos et kouluttaudu alalle, jossa on kysyntää
-jos et saa aikaiseksi työsopimusta
-jos jäät pitkäaikaistyöttömäksi
-jos rahat loppuu
-jos muut löytävät sinusta vikoja
-puristat hammastahnatuubin puolesta välistä
-vessapaperi on loppu juuri väärällä hetkellä
Phinta mitä työtön voi tehdä itselleen, on syyttää itseään, jos töitä ei löydy. Ja jos on jäänyt työttömäksi. Ellei asia sitten johdu siitä, että töitä ei ole etsinyt ja on järjestänyt itselleen potkut, silloinhan asia on toinen.
Jos työtön alkaa pohtimaan, mikä oli hänen osuutensa siinä, että firma meni konkkaan tahi, että isot pomot halusivat lihavamman lompakon ja saneerata, on homma aika toivoton. Ja mieleen tulee lähinnä tälläisiä syitä...
- Olisikohan minun pitänyt sittenkin lahjoittaa puolet palkastani johtajille?
- Olisinko sittenkin voinut tehdä ilmaiseksi niitä yli töitä ja jäädä asumaan työpaikalleni?
- Olisikohan minun pitänyt sittenkin etsiä firmalle rahoitus, vaikka sitten henkilökohtaisella velalla?
Ei näin, ei todellakaan. Jokaisessa on vikaa, luonnollisesti, mutta kukaan, ei sitten kukaan, ole maailman napa, jonka ympärillä maailma pyörii ja taloudet kaatuu. Ja toivottavasti kukaane i harhaudu kuvittelemaan näin omassa päässään.
Jos töitä ei löydy, lukuisista työhakemuksista huolimatta, ei todellakaan kannata ryhtyä etsimään itsestään vikaa! Varmasti löytyy ja paljon ja siinävaiheessa peli on myös menetetty. Kun omissa silmissään ei enään kelpaa mihinkään, ei sitä kelpaa enään kenenkään muunkaan silmissä, asenne tarttuu, huomaamatta. Ihmisestä tulee ajan kanssa se kuuluisa Luuseri, jolle köydenpäässä kiikkuminen tuntuu olevan enään se ainut oikea ratkaisu.
Sen sijaan ihmisen olisi pohdittava, kuinka ehkä voisi tehdä itsestään enemmän markkinakelpoisen ja myyvän (luoja paratkoon, kuulostaa niin äärettömän kornilta). Miten omia hakemuksia voisi parantaa niin, että pääsisi haastatteluun, entä omia vuorovaikutustaitojaan, että saisi paikan. Mitkä ovat ne omat vahvuudet, jotka häikäisevät työnantajat? Miten saada hakemukseen se oma häikäisevä persoona?
Moneen paikkaa on satoja hakijoita, mitenkään ei voi olla niiden satojen muiden vika, että he eivät olleet juurikin sellaisia, kuin se, joka sen paikan sai. Ei ole heidän vika, että:
- Heillä ei ollut silmälaseja
- Että he eivät olleet hoikkia
- Etteivät olleet pyöreitä
- Etteivät olleet miehiä
- Etteivät olleet naisia
- Etteivät olleet ruskeaveriköitä
- Etteivät olleet vaaleaveriköitä
- Punapäitä
- omistaneet pisamoita
- Nauraneet tarpeeksi
- puhuneet tarpeeksi
- puhneet sopivasti
- puhuneet vähän
- etteivät olleet automekaniikkoja
- siivojia
- sairaanhoitajia
- insinöörejä
- lapsettomia
- lapsellisia
- laspeton sairaanhoitaja insinööri joka osasi korjata ambulansseja
Lista on loputon.
Sen sijaan, jokaisen ihmisen pitäisi ajatella, miksi hän on rakastamisen arvoinen, työpaikan arvoinen. Mitä hänellä on antaa muille ja mitä muilla hänelle. Missä hän on hyvä ja missä suorastaan erinomainen. Mitkä hänen piirteistään tekevät hänestä juuri hänet. Että heikkoudet, vaikak niitä ei saisi vahvuudeksi millään, ovat tärkeitä piirteitä juurikin hänessä, hänen persoonansa. Että vaikka niitä töitä ei löytyisikään tänään, eikä huomenna, ei hän ole sen arvottomampi kuin muutkaan. Että jossain on se paikka, joka on juurikin hänelle tarkoitettu, vaikka sitä ei olekkaan viellä ilmaantunut ja että jossain hän on paljon parempi kuin moni muu ja pääsee sen viellä näyttämäänkin. Että tämä kokemus opettaa ehkä jotain arvokasta, jota moni ei pääse oppimaan, mutta että juuri hän voi omalla kokemuskellaan helpottaa jonkun muun elämää ehkä viellä joskus.
Jos suomi olisi EU:n ulkopuolella, suomessa saisi harjoittaa maa ja metsätaloutta niinkuin ennen vanhaan. Peltoja ja niiden määriä ei mitattaisi ja ylimenevistä osista rokotettaisi ja sakotettaisi. Halvempi työvoima mm. virosta pystyttäisiin estämään ja näin pitämään suomen työmarkkinoiden tilanne hiemans vakaampana. Suomen ei tarvitsisis maksaa monia miljardeja siitä, että kuulumme Eu:hun vaan ne voitaisiin käyttää vaikka niiden työpaikkojen luontiin, vanhusten ja mielenterveyspotilaiden tilanteen parantamiseen. Taiteeseen, matkailunedistämiseen, asuntoihin asunnuttomille ja moneen muuhun asiaan.
Luultavasti suomi olisi erinlaisempi kuin jos emme olisi EU:ssa. Itse veikkaan, että josaain vaiheessa se EU repeää liitoksistaan ja Suomikin vetäytyy siitä sopimuksesta irti.
On se EU tuonut hyvääkiin, mutta ehkä me olisimme osanneet myös itse ajatella maalaisjärjellä ja tehdä samoja päätöksiä, mene ja tiedä, kun näin valitsimme, mutta en usko, että niin tyhmää kansaa olemme, vaikka moni niin tuntuu ajattelevankin.
Tässä oli 26-vuotiaan, tällä hetkellä "työttömän" luuserin puhe ;)
Ja kyllä, ei ihme, että en ole saanut töitä, kun en ole käynyt peruskouluakaan ja kouluttanut itseäni tarpeeksi, ÄÖ:ni on alle 80 enkä suoriudu mistään, mistä normaalit ihmiset suoriutuvat päivittäin ja työttömänä minun kuuluukin pysyä...
koska en osaa kirjoittaa virheetöntä suomea.
Tosin sen uskokoon ken haluaa ;)
totuus on joskus tarua ihmeellisempää...
"Onkohan minussa jotain vikaa kun löydän syyn ongelmiini itsestäni enkä syyttele muita? "
Vihdoinkin olet edistynyt. Me muut olemme jo kauan sitten viestejäsi luettuamme tajunneet, että sinulla on ongelmia, ja nyt vihdoin olet sen itsekin ymmärtämässä. Syy ongelmiisi löytyy todellakin juuri sinusta itsestä. Olet ymmärtämässä, että ei kannata purkaa henkilökohtaisia ongelmiaan viattomiin sivullisiin, kuten työttömiin. He eivät ole pahan olosi aiheuttajia. Hyvä! Nyt vain yhteys ammattiauttajaan, niin pääset uuden elämän alkuun kiinni. Sosiopaattisuuden hoidossa tosin parantuminen vie pitkään.
Huomiosi on osaksi oikein oivallettu. Hänellä on huono itsetunto, josta hän kärsii. Huonoa itsetuntoaan hän peittelee yrittämällä toisia halventaa ja alentaa.
Ei hän ole kuitenkaan sosiopaatti, vaan hän heijastaa omaa riittämättömyyden tunnettaan tälle palstalle kirjoittaviin työttömiin. Syyllistämällä työttömiä hän luulee ja toivoo oman itsetuntonsa kohenevan. Sellaista vaikutustahan sillä ei kuitenkaan ole, ja sen ymmärtää vain terveen itsetunnon omaava henkilö. Itsetunto ei ole ainetta jota on tietty määrä ja sitä voi ammentaa itselleen pois toiselta.
Usein on näin, että omat puutteet ja salatut heikkoudet nähdään juuri toisissa. Satuttamalla toisia hän satuttaa vain itseään, mutta sitä hän ei tietystikään ymmärrä.
Ja näitä ajatuksia olisi paljonkin lisää, mutta minun kanssani syvempi ajatuksenvaihto itsetunnosta on maksullista.
Olet oikeassa, että kyseessä ei ole sosiopaatti. Sosiopaatti on yleensä älykäs ja hänen todellisuudentajunsa on keskiveroa parempi. Samaa ei voi sanoa nimimerkistä "työmarkkinakelpoinen".
"luonnevikainen, luonnehäiriöinen, persoonallisuushäiriöinen ihminen. Käytännössä sama kuin psykopaatti, mutta sosiopaatti-nimitys kuvaa sosiaalisten suhteiden luonnetta, psykopaatti-sana taas enemmän asianomaisen omaa tilaa. Sosiopaatti on usein älykäs ja taitava henkilö, jonka todellisuudentaju on normaali tai normaalia parempi; sen sijaan hänen moraalin tajunsa on häiriytynyt ja hän käsittelee muita ihmisiä vain välineinä, kykenemättä eläytymään heidän tunteisiinsa tai välittämättä niistä, tai jopa kylmäverisesti käyttäen niitä hyväkseen."
Mitäs se kertoo ihmisen itsetunnosta, että hän kokee kaiken kirjoittamani syyllistämisenä?
Totuuden hyväksyminen tuntuu olevan kovin raskasta monille ja siitä varmaankin johtuu se, että kirjoitukseni asian sijasta puututaan henkilööni.
Kuka sinua on satuttanut ja miten, kun sinuun sattuu noin paljon vieläkin? Voit oikein hyvin kertoa avoimesti anonyyminä. Se helpottaisi tuota sinun kireää oloasi.
Se on se löyhä paskan haju. Kevyt haju.
Etkö haista? Minäkö haisen jos haistelet?
Lepo!
”Mikä kumma siinä on, että kun kuvittelen tilanteen, että olen jäänyt työttömäksi enkä työllisty välittömästi uudelleen, ei mieleeni tule mitään muita syitä asiaan kuin itsestäni johtuvia? Sama toistuu muidenkin mahdollisten ongelmatilanteideni kohdalla: vika on itsessäni.”
Sitä minäkin olen ihmetellyt, miksi jotkut eivät näe tai eivä halua nähdä mitään struktuurillisia (”ylhäältä” päin luodusta systeemistä johtuvia) syitä ihmisten työttömyyteen vaan syyttävät pelkästään työtöntä yksilöä tämän epäonnistumisesta. Onko kysymys jostain (idioottimaisesta) ideologiasta vai pelkästä ilkeydestä?
Joidenkin kohdalla on kyse pelkästä ilkeydestä. Mutta sinun kohdallasi on varmasti kyse fundamentalistisesta (ainoastaan minä olen oikeassa ja kaikki muut väärässä) liberalismista, jossa korostetaan yksilön vapautta ja riippumattomuutta kaikista auktoriteeteista, kuten valtiosta, ja kykyä oman auktoriteeteista vapaan järjen avulla ratkaista kaikki ongelmat.
Halutaan olla vapaita feodaali- ja sääty-yhteiskunnasta, kaikilla on samat mahdollisuudet päästä elämässä eteenpäin, enää ei elämässä eteenpäin pääsy riipu siitä, mihin säätyyn on syntynyt. Ja kun systeemi on todellisuudessa epärealistinen ja utopistinen, kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia tai edellytyksiä päästä yhteiskunnassa eteenpäin, jotkut sortuvat elon tiellä, jankutetaan epätoivoisesti samaa asiaa aivopesuun asti ja syytetään yksilöä ja lyödään ikään kuin päätä seinään, niin kuin sinä tässä forumissa (ja varmasti monessa muussakin).
Siis sinun kohdallasi on siis ideologiasta, kiihkoliberalismista, kysymys. Nykyinen systeemi, joka enemmän ja enemmän siirtyy sosiaaliliberalismista tai sosiaalidemokratiasta puhtaaseen liberalismiin, on aivopessyt sinut. Tai sitten ole alun perin systeemin kannalla ja yrität aivopestä toisia.
Haluaisin lisätä edelliseen vielä, että mielestäni tällaisessa nimimerkki ”työmarkkinakelpoinen” kiihkoliberalismissa on jopa lahkouskontoon liittyviä piirteitä:
• Yksittäinen ihminen korotetaan jumalan asemaan, ihminen pystyy kaikkeen eikä sillä ole mitään rajoituksia.
• Jos tätä ei ole tajunnut, joutuu massiivin ”käännytyksen” ja saarnaamisen kohteeksi.. ”työmarkkinakelpoisen” itsepäinen saarnaaminen tässä forumissa vuosikausia on esimerkki siitä. Itse asiassa on kyse aivopesusta.
• Kriittisiin kommentteihin ei oteta todellista kantaa, vaan ne valuvat kuin vesi hanhen selästä.
• Syytellään.
• Musta-valkoinen maailmankuva. Samalla kannalla olevat ovat ”valkoisia”, toisinajattelevat ”mustia”.
• Muita ajatussuuntia ei hyväksytä ja ne kielletään esim. lainsäädännön avulla.
• Massiivi yksilön kontrolli.
• Jne.
Esimerkki tällaisesta uskonnolliseen fanatismiin verrattavissa olevasta yksilön massiivista liberalistisesta kontrollista ovat USA ja Englanti. Näissä maissa yksilön valvonta lisääntyy koko ajan. Englannissa, joka on Amerikan rinnalla yksi maailman liberalistisempia maita, on esim. valvontakameroita eniten koko maailmassa. USA:ssa yksilön salakuuntelu on mennyt jopa laittomuuteen asti. Bushia odottaa tällä hetkellä syyte laittoman maanlaajuisen salakuuntelun sallimisesta, projektin nimi on Patriot tai jotain sellaista. USA on kehittänyt mm. erittäin tehokaan maailmanlaajuisen elektronisen salakuunteluverkoston nimeltä Athlon tai jotain sellaista. Systeemi on Englannissa. Koko maailman sähköpostia ja puhelinliikennettä salakuunnellaan. Erittäin vahvat tietokoneet ”lukevat” kaiken sähköpostin ja etsivät sieltä sanoja, kuten ”terroristi”, ”pommi” jne.; puhelinverkostossa tietokoneet ”kuuntelevat” ja etsivät vastaavanlaisia sanoja.
Liberalismia voidaan verrata hyvinkin fanaattiseen uskontoon.
Minusta taas useimmilla täällä on fatalismiin viittava maailmankuva, eli yksilöllä ei juuri olisi vaikutusmahdollisuuksia omaan kohtaloonsa vaan se on korkeammassa kädessä ("herrojen", poliitikkojen, yhteiskunnan, työnantajien). Monet odottaa ilmeisesti jotain ihmettä, joka muuttaisi oman elämän paremmaksi, antaisi työtä ja rahaa tms. (lyön vaikka vetoa että suurin osa työttömistä lottoaa säännöllisesti...). Itse ei tehdä muuta kuin ihan pakolliset toimet, ja odotetaan että jonkun muun pitäisi homma hoitaa. Syy ongelmiin löydetään aina muista. Jotkut luovuttaa kokonaan koska "ei niitä töitä kuitenkaan kaikille ole, turha kenenkään edes yrittää".
Kumpi sitten on parempi, uskoa itseensä, ainakin yrittää parhaansa ja tehdä ITSE mitä vaaditaan vai tuo fatalismi?
> • Kriittisiin kommentteihin ei oteta todellista kantaa, vaan ne valuvat kuin vesi hanhen selästä.
Heh heh, samat sanat...
”Minusta taas useimmilla täällä on fatalismiin viittaava maailmankuva, eli yksilöllä ei juuri olisi vaikutusmahdollisuuksia omaan kohtaloonsa vaan se on korkeammassa kädessä ("herrojen", poliitikkojen, yhteiskunnan, työnantajien).”
Siis sinun mielestäsi yleisönosastot ym., jossa valitetaan poliitikkojen päätöksistä tai muista epäoikeudenmukaisuuksista, ovat ilmenemä fatalismista?! Eiköhän se ole täysin päin vastoin. Mitenkähän sinä kaveri oikein ajattelet? Juttusi eivät tunnu loogisilta. Tämä on täysin yleisönosastoon verrattava foorumi. Mutta niin kuin kirjoitin, kriittisiin kommentteihin ei oteta todellista kantaa, vaan ne valuvat kuin vesi hanhen selästä.
Siis puhuin itsestäni kun kirjoitin ongelmieni syyn ja sen myötä myös ratkaisun löytyvän itsestäni.
Se, että tunnistan ongelman syyn itsestäni mahdollistaa ongelman korjaamisen.
Jos alan etsimään syitä muista ongelmiini niin se aika ja energia on pois ongelman ratkaisusta, mikä minun on joka tapauksessa tehtävä itse, riippumatta siitä onko muissa henkilöissä tai instansseissa mahdollisesti osasyytä ongelmaani.
Onko suhtautuminen henkilööni jo kieroutunut niin, että itsesyytökseni koetaan muiden syyllistämisenä? Mielenkiintoista...
Tiedän kyllä omat puutteeni, joista suurin on, että kokemusta on liian vähän. No sitä saa vain saamalla töitä, mikä ei ole ihan yksinkertaista. "Hanttihommiin" on koulutusta liikaa, sitä taas ei voi vähentää vain voiko?
Sinä voit nyt kertoa, miten saan töitä. Nuo ovat ehdottomasti suurimmat vikani, myönnän ne avoimesti. Kouluttautumista työllistäville aloille neuvot jatkuvasti, mutta olen noin 111 kertaa kertonut, että kaikilla opiskelemillani aloilla oli koulun aloitusvaiheessa hyvä työllisyystilanne. Mikään ei takaa, että uudellakaan alalla olisi töitä 3-5 vuoden kuluttua. Terveydenhuoltoon eivät kaikki sovellu, soveltumattomia on nytkin alalla liikaa ja silläkin alalla on työttömyyttä, vaikka sinä muuta väitätkin.
Pahinta on huomata kouluttautuneensa alalle jossa ei ole mitään mahdollisuutta työllistyä. Pahalta se tuntuu senkin takia että oppilaitoksessa korostettiin "ammattiylpeyttä" ja että ansiot voivat olla hyvät. Totuus on toinen...pätkätöitä huonoilla ansioilla.
(esim. media-ala, graafinen ala, uusmedia)
Aivan, se on surullista. Ainoa neuvoni on, että yrittää katsoaa asiaa objektiivisesti ja laajentaa ammattitaitoaan.
Tarkoitan sitä, että voi mahdollisesti löytyä ns. esim. poikkitieteistä tai sivuaineista se yllättävä uusi mielenkiinnon kohde. Esim. käsityön ja taiteen sekä opetusalan laajensin omaan ammattitaitooni ja sitäkautta sain projektityön kahdeksi vuodeksi.
Samoin jokin edellinen vanha ammatti voi yllättäen laajennettuna ja yhdistettynä viimeiseen tutkintoon poikia työtä.
Itselläni oli 80luvun alussa suoritettu vanhamuotoinen lastenhoitaja koulutus ja kädentaidot lähinnä harrastuksen pohjalta jotka pulpahtivat käyttökelpoiseksi yllättäen.
Onko omalla alallasi Suomessa töitä? Oletko hakenut alasi töitä kaikkialta Suomesta?
Hyvä mittari alan työllistävyyteen voisi olla myös se, että jos työ tuntuu oikeasti tärkeältä niin se on luultavasti myös työllistävä ala.
Onko esim. pesuaine mainoksen värimaailman suunnittelu tai nettisivuston ideointi oikeasti tärkeää työtä? Tuskin.
Mikä työ on ihmisen perustarpeiden (lämpö, ravinto, suoja, turva, terveys, ihmissuhteet) kannalta merkityksellistä?
Valitettavasti tärkeä työ ei useinkaan ole trendikästä, siistiä tai hyvin palkattua (paitsi lääkärin työ, yleensä).
Sinulla on ahdistus. Tottakai värimaailman suunnittelu on tärkeää työtä. Tuo sinun näkökulmasi töiden asettamista tärkeysjärjestykseen kertoo sinun kärsivän suunnatoman suuresta ahdistuksesta.
Mutta ei hätiä mitiä. Täällä palstalla on toki suuri joukko empatiaan kykeneviä kanssaihmisiä. Apu on aivan sinun lähelläsi. Se, kun edellistä masentunutta pätkätyöläistä autettiin, ei toki sulje pois etteikö, sinuakin voitaisi autaa. Kauniit, toiselle ihmiselle kohdistetut sanat eivät myöskään ota sinulta mitään pois. Voit rauhoittua.
Tuntuu mielenterveyteni kiinnostavan vallan mahdottomasti mutta onko sinulla mielipidettä itse kirjoitukseni asiaan?
Oletko todella sitä mieltä, että mainoksen värimaailman suunnittelu on oikeasti tärkeää ja merkityksellistä työtä? En minä aseta töitä tärkeysjärjestykseen, totean vain, että joillain töillä on merkitystä enemmän esim. ihmisen henkeen ja terveyteen kuin toisilla. Kuka sitten mitäkin pitää tärkeänä.
Kaipaisin lisäksi hieman perusteluja siihen miten ihmeessä kommenttini tärkeistä töistä kertoo minun kärsivän suunnattoman suuresta masennuksesta?
Taitaa vaan puuttuminen henkilööni olla hätäreaktio siihen ettei pysty asiassa väittämään vastaan. Näinhän se on perheriidoissakin: kun toiselta loppuu argumentit alkaa nyrkki heilumaan. Sama reaktiohan tämäkin, onneksi vain nettikirjoittelun välityksellä.
Kun sinun ajatuksesi hengissä pysymiseen tuntuivat noin tärkeiltä, että priorisoit jopa tuntemattomien ihmisten ammattivalintoja sen perusteella, viittaa se ahdistukseen, ei masennukseen. Tämä ei ole diagnoosi vaan pelkkä aistimus.
Ahdistusta on varmasti jokaisella työttömyyden kohdanneilla ihmisillä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän jossain työttömyyden vaiheessa. Se ei ole todistus mitenkään mielenterveyden horjumisesta. Tyttömyys on kriisi ja ahdistus liittyy siihen. Mutta kun ihminen alkaa verrata mainostoimiston työtä sellaiseen työhön, missä on kysymys ihmisten hengissä säilymiseen, herättää se kenen tahansa maallikonkin ajatukset ahdistukseen. Noita voisi sanoa jopa jo synkiksi ajatuksiksi.
Mutta se pointti, ahdistus on normaalia kriisin kohdatessa ja siitä yleensä toipuu pikkuhiljaa ajallaan.
Nyt en ehdi juttelemaan enenpää, harmi. Kuten ylempänä sanoin lähden saaristoon viikonlopuksi. Palataan asiaan maanantaina