Monet miehet luulevat, että ruumiin pituus (sekä samoin kikkelin) ovat kaiken a ja o. Niin luulevat myös monet naiset... Ikävä kyllä voin kertoa, että kaikkein fiksuimmat naiset (samalla oikeasti kauneimmat) eivät ensisijaisesti katso niiden pituutta vaan myös miehen luonnetta, sympatiaa, ulkoista olemusta ja sielun kauneutta, sekä sitä, mitä miehellä on kerrottavanaan ja annettavanaan.
Ei riitä, jos asuu Espoossa ja on 190 cm pitkä ja mukava mies. Itse olen 168 cm pitkä ja asun Kaarinassa. Osaan soittaa kitaraa ja pianoa, laulaa ja tehdä lauluja, urheilen paljon, osaan keskustella naisten kanssa, penkiltä nousee varmasti vähintään saman verran kuin Espoon pojalla, olen epäitsekäs, romanttinen ja vielä hyvännäköinenkin.
Lisäksi olen kahden hyvin kasvatetun ja fiksun tyttölapsen isä. Minulla on 3 ammattitutkintoa, ja toimin arvostetussa ammatissa viranhaltijana. Osaan elää säästeliäästi, eikä lapsiltani tai itseltäni puutu mitään, vaikka ajelemmekin vuoden -89 Carinalla.
Tyydymme vähään, ja saamme sitä kautta onnea elämäämme. Pienet ilot rakkaittensa parissa ovat taatusti parempia kuin suuret unelmat epävarmojen ja teennäisten ystävien kanssa.
Ei riitä, jos asuu Espoossa ja on 190 cm pitkä ja mukava mies. Itse olen 168 cm pitkä ja asun Kaarinassa. Osaan soittaa kitaraa ja pianoa, laulaa ja tehdä lauluja, urheilen paljon, osaan keskustella naisten kanssa, penkiltä nousee varmasti vähintään saman verran kuin Espoon pojalla, olen epäitsekäs, romanttinen ja vielä hyvännäköinenkin.
Lisäksi olen kahden hyvin kasvatetun ja fiksun tyttölapsen isä. Minulla on 3 ammattitutkintoa, ja toimin arvostetussa ammatissa viranhaltijana. Osaan elää säästeliäästi, eikä lapsiltani tai itseltäni puutu mitään, vaikka ajelemmekin vuoden -89 Carinalla.
Tyydymme vähään, ja saamme sitä kautta onnea elämäämme. Pienet ilot rakkaittensa parissa ovat taatusti parempia kuin suuret unelmat epävarmojen ja teennäisten ystävien kanssa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Toi on ihan totta. Se on just niin sitä, kun eletään nykypäivän maailmassa. Monet luulevat kaikennäköistä, ja kun sitten ei osata/haluta ajatella omilla aivoillaan syntyy tämmöisiä ajattelutapoja, että pitää olla sen ja sen kokonen/näkönen. Päässä ei kuitenkaan liiku mitään, mikä on aika harmillinen asia.
Ei kai se monia häiritse, kun ei ne huomaa itse mitän.
Mikä sai kirjoittamaan tämän?
Oikeassa olet, vaan herää kysymys, häiritseekö oma pituutesi kuitenkin jossain määrin, et muuten olisi ottanut aihetta esille?
Moi!
Joo, tietenkin sain tähän kimmokkeen jonkun toisen kirjoituksesta, mutta että olisin liittynyt viestiketjun hännille, ajattelin aloittaa uuden viestin asiani paremmin esiin saamiseksi.
Teini-iässä olin hyvinkin harmissani lyhyydestäni, mutta sitten kun kasvoin aikuiseksi, niin asia jäi vuosi vuodelta enemmän unohduksiin. Tänä päivänä itsetuntoni koostuu aivan muista asioista.
Ja kuten jo jossain muuallakin ehkä kirjoitin, minua lyhyempiä miehiä tulee vastaan päivittäin, ja olen lisäksi luullakseni melko lähellä suomalaisten naisten keskipituutta?
Hauskoja hellepäiviä sinulle!
Hellettä tulikin jo parin vuoden annos :)
Moicca!
Mikäs nyt pisti herneen nenään?
Voisitko kuvailla tarkemmin tuntojasi?
Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla loukata...
Joskus kai ajatukset eivät synkkaa, ja toisaalta kirjoittaa mitä ei oikeasti ajattele??
Petrus
Olet oikeassa - ja väärässä. Ei tosiaan pituus ole kaiken mittari. Ja väärässä, kaikkien naisten mielestä ei myöskään ratkaiseva tekijä. JOidenkin kyllä.
Vaikutat mukavalta ja ihmettelisin jos olisit vielä vapaa.
Seurustelen itseäni 4 cm lyhyemmän miehen kanssa, eikä hän ole edes mikään kovin hyvännäköinen. Ei rikas, ei kaunis mutta rakas. Hänessä on kaikkea muuta moninkertaisesti.
Olet oikeassa elämän suurimmat rikkaudet ovat niitä pieniä onnen hetkiä rakkaidemme kanssa. Se miten kohtelemme rakkaitamme, saammeko vastarakkauta, löytyykö yhteinen huumori, hellyys ja intohimo. Rakkaus ja uskollisuus, välittäminen ja rehellisyys.
En vaihtaisi miesystävääni siihen 190 cm pitkään kauniiseen täydellisen näköiseen urokseen joka omahyväisesti leveilisi hienolla autollaan tai pintaliitoelämällään. en en en.
Moi!
Mukavuuden voi tietysti mitata monella tapaa, mutta itse pyrin ottamaan huomioon kanssaihmiset ja elämään sovussa kaikkien kanssa. Vaikeina hetkinä kannustan itseäni ja toisia: "kyllä se tästä vielä".
Olen eronnut puolisostani (en lapsistani) 3 vuotta sitten. Siitä lähtien, ja jo vähän ennenkin, olen ollut ilman naista, koska minua eivät kiinnosta satunnaiset pikasuhteet. Minulla on ystävänäni eräs nainen, jolle saattaa käydä aikanaan samalla tavalla. Hän on kollegani, ja siksi tapaamme melko usein. Hän on käynyt kahvilla kotonani, mutta minulle ei ole tullut mieleenikään edes ehdottaa lähempää kanssakäymistä, koska moraalini ei sallisi käyttää toisen miehen naista.
Niinpä odottelen rauhassa...hyvää kannattaa odottaa. Ja lisäksi lapseni ovat siinä iässä, että he tarvitsevat vielä isäänsä aika paljon, joten olen aina tarvittaessa heidän käytettävänänsä.
Ei tuollaista miestä enää olekaan, vaikutat jo ihan unelmalta. Pituuksista viis, sinusta löytyy moraalia ja arvoja, olet hyvä isä ym.ym. Onnellinen se kuka sinut joskus saa!
Moi Sametti!
Kiitos palautteestasi!
Nyt vähän jarrua...en minäkään mikään ihmemies ole, vaan olen aikuistumisen myötä omaksunut tietyt moraalisäännöt (osittain varmaankin perua kasvatuksesta). Itselläni on ollut etuoikeus kasvaa ehjässä kodissa. Vaikka puitteet ovat olleet niukat, niin aina on kunnioitettu Jumalaa ja vanhempia, sekä kiitetty ruoasta ja terveydestä.
Suvussamme on ollut tapana pitää huoli omistaan.
Toisin sanoen lapsia ei jätetä senkään jälkeen kun tulevat täysi-ikäisiksi. Sukuni on työläistaustainen, mutta mitään ei ole koskaan puuttunut, koska menot on katettu tulojen mukaan. Päinvastoin, aina on ollut mistä pahan päivän tullen ottaa.
Tältä pohjalta olen ponnistanut maailmaan. Tunnen itseni onnenpekaksi kun asiani ovat näin hyvin.
Jos sinua kiinnostaa, niin täältä löytyy pieni palanen elämääni:
http://kotisivu.dnainternet.net/petrkopp/
Rauhaa sisimpääsi toivottaen
Petrus
minä valitsin 190 cm pitkän mieheni pituuden vuoksi...Valitan metsään meni arvauksesi. Hänessäkin on paljon muutakin. Hän vain sattuu olemaan sen pituinen... en kuitenkaan viitsinyt tehdä pituudestä ongelmaa niinkään päin, etten häntä hänen pituutensa vuoksi olisi huolinut. Jos pituutesi on sinulle niin kova ongelma, että sitä täytyy netissä todistella, älä kuvittele, että se kaikille muille on.
Moi!
En nyt tiedä, puhummeko samasta asiasta, mutta en tietenkään väitä, että kaikki naiset valitsevat miehensä pituuden perusteella. Olen silti joskus kuullut naisten suista, että miehen pitää olla pitkä ja komea...
Pituus oli minulle ongelma joskus teini-iässä, mutta nykyään itsetuntoni sijaitsee jossain aivan muussa. Ja sitä paitsi minua lyhyempiäkin miehiä näkee lähes päivittäin. Pituuteni lienee aika lähellä suomalaisen naisen keskipituutta?
Muuten eivätkö nämä keskustelualueet ole juuri sitä varten, että pääsee purkamaan ongelmiaan anonyymisti...? Vai?
Minusta olisi myös tosi kivaa, jos jokainen tänne kirjoittava keksisi nimimerkikseen jonkun oikean ihmisen nimen. Silloin tietäisi paremmin kenen kanssa juttelee jos tulee useita vastauksia jne.
eikä myöskään takapuoli. En ole koskaan ymmärtänyt kun naisilta kysytään mihin kiinnitit ensimmäiseksi miehessäsi huomiota ja vastaus on että pepaan, hyvä perse on tärkein. Kyllä luonne on se mistä miehessäni ekaksi tykkäsin, kaikki sen päälle on ekstraa.
Pitkä kikkeli on vain haitaksi, sattuu jos mies pitkällä rysäyttää perille asti. Paksuus on paljon tärkeämpää, ja sitäkin tärkeämpää käyttötaito.
isolla horosynnyttimelläkin pärjää jos osaa sitä hyvin tarjoilla
Elämä koostuu pienistä onnen pipanoista,ei rahasta ja tavarasta.
Yhdessä tekemisestä, välittämisestä, naurusta, surusta, laulusta ja kaikesta siltä väliltä.
Itsekin yksinhuoltaja