Tunnen suurta vetovoimaa varattua miestä kohtaan ja olen itsekin varattu. Tässä on jo vuosi kulunut, kun olen tunteiden kanssa kärvistellyt. Haluan toista miestä niin paljon, että sattuu!! Molempien kumppanit tietää, että vispilää (ei mitään sänkytouhuja) on ollut aikaisemmin, mutta luulevat, että se on loppu. Ei voida olla ihastuksen kanssa samassa huoneessa, kun varmaan hyökättäisiin toistemme kimppuun.
Pahinta tässä jutussa on varmaankin se, että myös henkisellä puolella synkkaa hyvin.
Mitä hittoa tässä pitäisi tehdä, meneekö nämä tuntemukset joskus ohi. Onko kokemuksia??? Morkkis kasvaa pelkästään siitä, että haaveilee toisesta, väärästä miehestä...
Pahinta tässä jutussa on varmaankin se, että myös henkisellä puolella synkkaa hyvin.
Mitä hittoa tässä pitäisi tehdä, meneekö nämä tuntemukset joskus ohi. Onko kokemuksia??? Morkkis kasvaa pelkästään siitä, että haaveilee toisesta, väärästä miehestä...
Vastaukset 14
Vanhimmat
toista vuotta jo painetaan...yritän vaan aatella että joku ratkaisu joskus löytyy, pakko löytyä!
ja kestää.Miten saisin miehelleni sanottua,erotaan,hän ei tiedä eikä edes epäile.Meillä ei minkäänlaista aviosuhdetta ole ollu vuosiin,vain asutaan yhdessä.Tää on kamalaa!!
Kyllä ne tuntemukset ohi menee. Jos haluat helpottaa oloasi, ota etäisyyttä henkilöön. Älä ole hänen kanssaan tekemisissä kuukauteen niin kummasti jää mielestä. Jos käytännön syistä näette päivittäin niin suosittelen vaan tunteiden nurkaan puskemista.
Jos luulet, että tämä mies olisi sinulle parempi parisuhteessa kuin nykyinen miehesi, niin pistä ukko pellolle ja ota tämä toinen. Älä ole niin horatsu, että kokeilet ensin ja sitten päätät, haluatko jatkaa nykyisesi kanssa. Aiheutat 4 ihmiselle tuskaa ja surua. Toki en tiedä sinun moraalistasi, mutta näin minun.
Anteeksi huono suomenkieleni, jos kirjoitusvirheitä tuli.
mikään etäisyyskään, sitä me ollaan yhteistuuminkin jo yritetty. Ja ei asiat aina oo niin yksinkertaisia, että heitä oma ukko/akka pihalle...sekin tuntuu niin helvetin vaikealta ja satuttaa niin monta. Nyt tuntuu että ainoat joita sattuu on me itse...ainakin vielä toistaiseksi.
Kyllä onnistuu, jos itse sitä vain haluaa ja niin päättää...pois silmistä pois mielestä, ja parempi niin kaikille.
Kaikki ihastumisen ja rakastumisen energia ja ajatukset kannattaa hyödyntää omassa parisuhteessa. Kokemuksesta tiedän, että toiseen onnistuu rakastumaan vielä uudelleen useidenkin vuosien jälkeen, vaikka suhde on muuttunutkin jo "kaurapuuroksi", jos sitä ITSE HALUAA!!! Rinnallasihan on henkilö, jonka olet itsellesi halunnut, miksi ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella, jos tämän hetkisessä puolisossasi ei ole mitään "vikaa"?
Mä oisin reilu vuosi sitten jankuttanut tota samaa täällä muille, että poissa silmistä, poissa mielestä. Sulla on ihana mies, pidä siitä kiinni...ei se ruoho oo vihreämpää aidan toisella puolella.
Mutta jos se kuitenkin on!!!! Ei toisessa tarvii olla mitään vikaa, mutta joku toinen taas voi olla TÄYDELLINEN....KAIKKI. Joskus toivoo että nykyisessä ois jotain vikaa, se tekis tän asian paljon helpommaksi selittää, myös itselleen ja paljon helpommaksi lopettaa ja jättää kaikki vanha.
TÄYDELLINEN, KAIKKI niin vedä jarrua herranpieksut. Sinun täytyy elää itse oma elämäsi eikä hakea sitä täydellisyyttä ja kaikkea toisesta. Siis tajuatko sinä elät omaa elämääsi toinen omaansa. Kuvittelet ilmeisesti saavasi kaiken toiselta voi herranjestas ,kasva aikuiseks !
Hullut akat on hulluja,pöljät akat on pöljiä!Parit kuolemat teitä opettaa vasta elämään;kuinka helppoa onkaan ottaa tikkari pienen lapsen suusta.
Muista se, että avioliitossa, parisuhteessa, on kysymys tahdosta rakastaa. Ei siis vain rakastamisesta, puhumattakaan rakastumisesta/ihastumisesta. Sinulla on valittavana lähinnä kaksi tietä: Joko taot päähäsi järkeä ja unohdat tuon miehen (juu, se ON mahdollista, jos tahdot). Tai alat suhteeseen hänen kanssaan, sotket monen ihmisen asiat ja lopulta hän ei ole kuitenkaan niin erinomainen joksi hänet kuvittelit.
Voin sanoa että ´ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen`.
Mieleeni herää että miksi haaveilet toisesta jos sinulla on jo oma puoliso?
Elätkö pilvilinnoissa kuvitelleen että ihastumisen kohtalo pelastaa sinut tylsistymisetä ja elämän rutinoitumiselta.
Mutta jos teillä kummallakin parisuhteet ovat jo kariutuneet suosittelisin kuitenkin edellisen lopettamista ennekuin aloittaa uuden.
Yleisesti ottaen voisin sanoa sen että kun henkilö on ollut parisuhteessa pidemmän aikaa. se "uutuuden viehätys" häviää ja tilalle tulee rutiini,mikä on sinänsä erittäin normaalia.Jos parisuhde kestää sen vaiheen se pääsee aivan uuteen ulottuvuuteen.
Olisi kiva tietää kuinka kauan olette seurustelleet? Mikä aiheuttaa ko. ihastumisen? Koetko olevasi ulkopuolella parisuhteessa? Kommunikoitteko?
että se ei mee ohi..."ihana" kuulla et joku muukin kärvistelee saman ongelman kimpussa... Itse olen tulisesti rakastunut varattuun mieheen. Olen itsekin naimisissa, mutta iholla kihelmöi kun vain ajattelenkin tätä jumalaista miestä..
Sattuu! Koko ajan on toinen mies mielessä. Nyt jo pari kuukautta siitä kun olemme nähneet viimeksi. Viestit ja sähköpostit kulkeneet ja tunteet vaan kuumentuneet. Miettinyt olen miten tän saa lopetettua. Vai mitä ihmettä pitäisi tehdä.. Hyvä aviomies on kotona mutta kun ei tunteet kulje siihen suuntaan yhtään. Puhuttu on, käyty avioliittoneuvonnassa, riidelty ja taas puhuttu, puhuttu ja yritetty. Mikä auttaa jos ei synkkaa vaikka haluaisikin? Jos ei löydy yhteisymmärrystä. Mieheni tietää ihastuksestani ja silti haluaa yrittää ja pitää minut. Minä en tiedä. Ihan olen pihalla koko systeemistä. Voiko tälläinen avioliitto parantua, en usko. Ajan kysymys vaan milloin ero tulee kai.
Olen varattu (5 vuotta kestänyt avoliitto) ja mulla on vasta 2 kk kestänyt ihastus ja suuri vetovoima toista miestä kohtaan. Ihastukseni on vapaa mies.
Ajatuksissani se toinen mies edustaa kaikkea sitä mikä puuttuu avosuhteestani. Ihastus alkoikin juuri siihen aikaan, kun parisuhteessa oli kriisi. Kuvittelen jotenkin, että se toinen mies olisi täydellinen ja ainoa oikea, vaikka varmasti senkin kanssa elämä leipääntyisi ja arki tulisi vastaan.
Kyllä välillä olen aivan sortumisen partaalla, kun niin kovasti haluaisin antautua sille toiselle miehelle. Tiedän että se toinen mies ottaisi minut. Mutta olen sanonut sille että olen varattu, eikä jutusta voi tulla mitään. Se toinen mies ei tiedä että olen ollut monta kertaa ihan sillä hilkulla että lopettaisin avosuhteeni sen takia.
Pelkkää haavettahan tämä on, kupla varmasti puhkeaisi pian. Mutta tunteilla on vaikea ajatella niin... Haaveilen jatkuvasti ja raastaa sydäntä kun tuntuu että menettää paljon kun ei voi saada sitä toista. Yritän antaa ajan kulua ja toivon että tästä jäisi vain kaunis muisto.