Toivoa teille kaikille,jotka erositte ja mietitte paluuta yhteen. Me erosimme mieheni kanss maaliskuussa ja mieheni sai asunnon muualta. Kerkesi tavaransa viedä pois ja minä ikävästä huolimatta jatkoin elämää. Pari viikkoa sitten näimme toisemme eron jälkeen ja huomasimme kuinka ikävä meillä on ollut toisiamme ja nyt sitten palasimme yhteen. Eli toivoa on aina jos rakkautta ja intohimoa riittää ja kun tuo arkikin vielä sujuu. Otimme molemmat opiksemme virheistämme ja nyt yritämme ettemme tekisi kumpikaan samoja virheitä uudestaan. Usko on luja yhteiseen huomiseen molemmilla ja hetki kerrallaan elämme ja nautimme toisistamme. Hyvää kesää kaikille!
Rakkaus voitti
Onnellinen nainen
172219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Muistakaa hoitaa parisuhdettanne, sitoutukaa siihen molemmat.
Pieniä hotellilomia, käykää syömässä ulkona, viettäkää romanttista kynttiläiltaa ja ennen kaikkea huomioikaa arkena kun työ yms. huolet painaa.
Niin, ja kaikkea ei aina kannata tunnekuohussaan suusta ulos päästää, mutta silti ongelmista pitää puhua, ei nalkuttaa.
Mukavaa "uutta aikaa" teille.
alkoi elää itsessänikin!!Ero tuli jokin aika sitten, rakkaus edelleen kummallakin yhtä luja. Miehellä pallo...Yhteyksissä olemme olleet, mutta nyt ajattelin ottaa etäisyyttä ja antaa hänelle miettimisaikaa.
Kiva kuulla että teillä asiat meni noin!! Mutta aina kannattaa muista että eroissa on aina lähes eri syyt...kaikille ei aina välttämättä niin käy kuin muille. Mutta itsekin yritän jatkaa omaa elämääni (erosta n.2 kk) vaikeaa on kun ikävä on kova..HUH!!
Ehkä meillekin käy hyvin vielä!!
Oli pitkästä aikaa toivoa tuonut viesti minustakin.
Vaimo päätti päästä eroon minusta n. 2 kk sitten, vaikka samalla sanoikin, ettei tunteet olleet kuolleet. Toivon, että näin olisi ja saisin uuden mahdollisuuden, koska olen vain ollut täydellisen "työsokea" ja se on aivan turha syy olla huomioimatta rakasta ihmistä.
Pelkään kyllä, että eron aiheutti toinen mies ja kun meillä oli vielä eri asuinmaatkin, niin tilanne on kyllä todella toivoton. Rakastan kuitenkin ex-vaimoani enemmän kuin mitään maailmassa ja antaisin kaikkeni, jotta voisin aloittaa alusta.
Elämä ei aina tunnu voittavan, vaikka aiemmin luulin, ettei minua mikään voi satuttaa. Nyt se luulo tuli todistettua vääräksi. Minä olen hajalla. Lopullisestiko?
Kiitos teille kauniista sanoistanne. Toivon niin sydämestäni teille kaikille myös, että teille kävisi yhtä onnekkaasti kun meille. Saisitte uuden mahdollisuuden ja rakkautenne takaisin.
Tiedän todella millaista on kaivata rakastettua, jonka menetti omaa tyhmyyttään ja tietysti myös toisen tyhmyyttä, mutta uskon että nyt me selviämme, koska saimme kunnon opetuksen molemmat. Tiedän millaista on ikävä ja kaipuu toisen syliin, kun käsi etsii toisen kättä ja silti haparoi tyhjää. Tiedän ne loputtomat kyyneleet, sen valtavan kaipuun, tiedän sen tunteen, kun tuntuu ettei jaksa elää ilman toista ihmistä, kun tajuaa, ettei elämällä ole mitään annettavaa, kun se rakas ihminen ei ole jakamassa surua ja onnea. Tiedän myös mitä on se tuska ja se pohjaton suru ja silti on pitänyt yrittää jaksaa jatkaa elämää. Mutta uskokaa, toivoa ei pidä koskaan menettää. Kaikella on tarkoituksensa ja jos teidät on tarkoitettu yhteen, te palaatte. Vahvempina ja nöyrempinä kuin koskaan. Lähettelen enkeleitä teille ja toivon pilkahduksen toivottomuuteen. Muistakaa että aina on toivoa, jos on uskoa. Kaunista kesää. Jään odottelemaan teiltä postia, kun palaatte yhteen.
ollakseen totta!! Juuri tuollaista minä käyn läpi, tuskaa tuskaa ja tuskaa ja ikävää ja ero tuli ihan tyhmästä syystä. saanko kysyä mikä teidän eron aiheutti ja kauan olette yhdessä olleet?
kysyä, pidittekö eron aikana yhteyttä toisiinne vai olitteko täysin erossa?
Eron syitä kyselit..Olimme vain pari vuotta yhdessä ja ehdimme asua vasta puoli vuotta yhdessä ja riitelimme aika reippaasti aivan naurettavista pikku asioista. Kaksi itsepäistä ihmistä ja molemmat mustasukkaisia. Suurin syy eroomme oli varmaan molemminpuolinen omistushalu ja kykenemättömyys riidellä reilusti. Kumpikaan ei halunnut periksi antaa ja ymmärtää toisen kantaa asioihin. Nyt olemme läksymme oppineet ja toivon mukaan muistamme sen kultaisen säännön, että älä tee toiselle sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tekevän ja myös sen, että laita ensin toinen etusijalle ja sitten vasta itsesi. Eron jälkeen emme soitelleet toisillemme kertaakaan, mutta tekstiviestejä laittelimme ensimmäisen kuukauden ajan ja kerroimme kuinka paljon rakastamme toisiamme ja kuinka ikävä on. Molemmat jatkoimme sitten elämäämme ja molemmat tapasimme myös uuden tuttavuuden. Hassua että meidän piti tavata muita ihmisiä, että huomasimme todella kuinka paljon rakastamme toisiamme, kun kukaan muu ei tuntunut miltään ja vertasimme heitä meihin. Väärinhän se oli, mutta hyvin opettavaista. Sitten tapahtui jotakin hyvin dramaattista minulle ja kohtalo puuttui asiaan ja mieheni tuli minua katsomaan sairaalaan ja se oli vain yksi katse toistemme silmiin ja molemmat silloin tiesimme, ettei suhteemme ollutkaan ohi vaan kaikki vasta alkamassa. Ja nyt olemme tässä. Rakastuneina, onnellisina ja varmoina siitä, että kuulumme yhteen. Olemme jutelleet menneistä kaiken selväksi ja miettineet asioita mitkä meidät erotti ja nyt koetamme olla tekemättä samoja virheitä uudestaan. Alku on näyttänyt ainakin hyvin lupaavalta. Ja jos tiukka paikka tulee, olemme päättäneet mennä parisuhde terapiaan, koska ero ei meidän kohdalla ollut ainakaan mikään ratkaisu. Toivon edelleen teille kaikille toivoa ja uskoa tulevaan.Kaikki järjestyy varmaan parhain päin.
"Pari viikkoa sitten näimme toisemme eron jälkeen ja huomasimme kuinka ikävä meillä on ollut toisiamme ja nyt sitten palasimme yhteen."
Meillä eron halusi vaimokkeeni. Ero oli minulle vaikea, koska mielestäni suhteellamme oli kaikki eväät jatkua. Vaikka olemme luonteiltamme hyvin erilaisia (vaimokkeeni on suorituskeskeinen ja todella pikkutarkka, minä taas luova, suurpiirteisempi ja ehkä myös käytännöllisempi), niin viihdymme erinomaisesti yhdessä ja meillä on hauskaa - meillä on yhteys ja läheisyys.
Nyt eron jälkeen vaimokkeeltani onkin alkanut tulla sellaisia viestejä, että hän ei viihdy yhtä hyvin kenenkään muun seurassa kuin minun. Ja toisin kuin suhteessamme, hän haluaisi koko ajan TEHDÄ asioita yhdessä. Ensimmäisen kerran minusta tuntuu, että hänellä on aikaa minulle, hän on ikään kuin tajunnut, että minä olen mahdollisuus enkä uhka tai rajoite.
Minusta erossamme ei olekaan kysymys niinkään ihmissuhteen ongelmista kuin henkilökohtaisista ongelmista, joita yritetään ratkoa erolla. Tämä ero saattoi kuitenkin olla hyvä ratkaisu. Erillään asuminen mahdollistaa tutustumisen toiseen uudestaan ja samalla voi rakentaa hitaasti ja ilman turhia paineita luottamusta ja henkistä sidettä.
Ihmissuhdeasiat eivät ole koskaan yksinkertaisia, koska niissä kulkee mukana melkein kaikki, mitä ihmisessä on. Minusta kannattaakin sekä erotessa että eron jälkeen pohtia, mistä erossa tai eroajatuksissa lopulta on kysymys. Ihminen niin helposti kätkee asioita itseltäänkin.
kuin vaimosi, suorittaja ihminen ja jätin mieheni n.2 kk sitten ja nyt olen tajunnut saman kuin hän tajusi sinun kanssasi. Mieheni ei ole minulle mikään rajoite ei todellakaan! Rakastan häntä yli kaiken, nyt vain on vaikeuksia saada häntä takaisin koska hän ei usko että olen tosissani hänen kanssaan. Itsetunto hänellä nollissa, hän antoi kaikkensa ja minä romutin sen. Vakuuttelut eivät tehoa. Niitä olen todella hänelle antanut, mutta hän uskoo että olen vain vedättnyt häntä.
En tiedä mitä tekisin. Ajattelin että kirjoitan hänelle nyt viimeisen kirjeen ja sen jälkeen yritän antaa olla rauhassa...kamalan vaikeaa pysyä erossakin kun ei halua kun haluaa vaan näyttää hänelle että olen tosissani! Ja se että kerran viikossa suurinpiirtein olemme yhteyksissä ei auta asiaa yhtään, hän mollaa itseään vaan,eikä usko mitä minä olen hänelle sanonut, ei usko että haluan elämältäni vain hänet.
"Rakastan häntä yli kaiken, nyt vain on vaikeuksia saada häntä takaisin koska hän ei usko että olen tosissani hänen kanssaan."
En usko että tuollaisessa tilanteessa mitkään vakuuttelut auttavatkaan. Ehkä mieluummin kannattaa viettää vain aikaa yhdessä ja rakentaa luottamusta vähitellen. Älä tunkeile tai hyökkää, mutta osoita pienin sanoin, teoin tai kosketuksin, että "mukavaa kun olet olemassa". Jo se, että kuuntelet miestäsi ja annat hänen olla oma itsensä, luo luottamusta.
Noin minä sen näen.
Tuo on kaiketi varsin arkinen juttu!
Lueppa viimeisimmästä Cosmopolitanista artikkeli jossa oli juttua exästä irti päästämisestä. Monesti intohimo leimahtaa eron jälkeen, mutta lähinnä se johtuu mustasukkaisuudesta, omistamisen halusta ja yksin olemisen pelosta.
Ja monesti vain pitkittää ja vaikeuttaa eroa.
nimim. kokemusta on....
Mieheni jätti minut keväällä kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen ja se oli minulle kauhea järkytys. Eroomme ei liittynyt kolmatta osapuolta, väkivaltaa, alkoholismia tms. vaan mies yksinkertaisesti jotenkin kyllästyi pitkähköön suhteeseemme. Minusta meillä oli kaikki paremmin kuin hyvin ja en voinut käsittää, miksi mies halusi lähteä?! Surin todella raskaasti ja koko kevät oli kauheaa aikaa. Silti koko ajan elättelin toivoa, että mies vielä huomaa erehdyksensä. Pyysin häntä pari kertaa palaamaan takaisin kotiin ja molemmilla kerroilla hän kieltäytyi jyrkin sanoin. Päätin, että lopetan pyytelyni.
Elämä tuntui todella pahalta ilman miestäni, mutta en enää pitänyt häneen yhteyttä. Mies kuitenkin soitteli aina silloin tällöin ja olin hänelle asiallisen ystävällinen, vaikka salaa itkin. Noin kuukausi sitten mies tuli käymään ja hän näytti minusta kaikkea muuta kuin onnelliselta. Kysyin suoraan, vastoin kaikkia päätöksiäni, kaipaako hän minua ja hämmästykseni oli suuri, kun mies kertoi kaipaavansa ja rakastavansa minua. Hän sanoi, että oli melkein heti tullut siihen tulokseen, että lähteminen oli ollut suuri erehdys ja että hän nyt tajuaa, kuinka hyvä meillä oli yhdessä. Sain kuulla kaikki ne asiat, joista olin salaa haaveillut eromme jälkeen ja sitten taas muistuttanut itseäni, että vain toive ajattelen. Uskon, että se hyöty erostamme oli, että mieheni ymmärsi, kuinka hyvä suhde meillä on ja hän kertoikin, ettei olisi koskaan voinut edes kuvitella, kuinka sitoutunut loppujen lopuksi oli minuun. Joskus siis erokin voi päätyä entistäkin onnellisempaan yhdessä oloon, kun on todella tajunnut kumppaninsa arvon:)
Mieleeni pulpahtaa erinäisiä ajatuksia, mikäli ei mitään syytä ole lähdölle? Ensinnäkin mahdottomimmista mahdotonkin on kommunikoinnin vaikeus suhteen sisällä. Eräs merkittävä seikka vaikka sen arvellaankin olevan vähäinen merkityksellään, mutta näinhän tuo ei ole! On sanomattakin selvää kuinka tukahduttavaa on elää sellaisesssa onnelassa jossa toinen on vain se nielijä,toisen paistatellessa sitä onneaan ns.yhteistä onnelaa toitottamalla kuinka hienosti "meillä menee ja muita paremmin" Kunnes mies painelee ulos! No tottakai sitä ollaan pahoillaan ja sydän syrjällään tapahtuneesta! Miten se nyt tuollaista. Merkilliseksi sen tekee paistattelu nyt taasen on kaikki hyvin, voisi aiheellisesti kysyä onko? Nytkö kommunikointi sitten pelaa kuten silloin ns.onnelassa aikanaan?
Homman jatkuessa samaiseen tyyliin, mutta miten pitkään?
Näitä kateellisia on Suomi pullollaan -heh, heh.
Älä liikaa innostu. Meinaan tuskin tämäkään onni loppuelämää kestää.
kuuluu nyt? Hyvää? Eipä siitä paluusta yhteen vielä niin pitkä aika ole ja alkuun olette tietty molemmat ehkä tavallaan hieman varpaisillaan...aika näyttää