Onko unelma omakotitalosta ja Tessu-nimisestä kultaisesta noutajasta aikansa elänyt ja väärä ajattelumalli. 2 lasta ja Volvo, jee.
Erotilastot kertovat karua totuuttaan, samoin muun tyyppisten suhteiden kestävyys. Muutetaan nopeasti yhteen ja poltetaan kaikki karrelle, vaaditaan heti-kaikki-mulle-nyt. Seksuaalisuus on samassa hajoamassa ja muuttumassa epäkysäksi.
Tasa-arvo -terrosismi ei ole tehnyt hyvää parisuhteille eikä kasvaville lapsille, roolit ovat hämärtyneet. Tasa-arvo ajatuksena on hyvä, mutta se on viety siihen että jokainen perunan keittämistapahtuma on tasa-arvon testi.
Onko perinteisen perheen ja avioliiton aika ohi?
Erotilastot kertovat karua totuuttaan, samoin muun tyyppisten suhteiden kestävyys. Muutetaan nopeasti yhteen ja poltetaan kaikki karrelle, vaaditaan heti-kaikki-mulle-nyt. Seksuaalisuus on samassa hajoamassa ja muuttumassa epäkysäksi.
Tasa-arvo -terrosismi ei ole tehnyt hyvää parisuhteille eikä kasvaville lapsille, roolit ovat hämärtyneet. Tasa-arvo ajatuksena on hyvä, mutta se on viety siihen että jokainen perunan keittämistapahtuma on tasa-arvon testi.
Onko perinteisen perheen ja avioliiton aika ohi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Perinteisen perheen ja avioliiton aika ei sinänsä ole ohi, vaan saman mallin tuputtaminen kaikille. Olemme siirtyneet moniarvoiseen yhteiskuntaan. Ennen kaikkien piti mennä naimisiin ja lisääntyä ja pysyä monogaamisessa avioliitossa kunnes kuolema erottaa. Nyt on monia vaihtoehtoisia tapoja elää. Joka haluaa perinteisen perheen, saa sen. Joku haluaa muuta ja on upeaa, että myös hän voi elää kuten haluaa.
on paljon niitä, jotka haluaisivat elää perin-
teisessä avio/avoliitossa, mutta sen sanominen
ääneen saisi monen naisen niskavillat pystyyn,
kun nyt toitotetaan sitä tasa-arvoa joka tuutis-
ta. En nyt tarkoita sitä, että nainen olisi per-
heessä se, joka aina yksin hoitaisi kotityöt,
ne voidaan tehdä yhdessä, mutta on paljon sellai-
sia töitä, jotka on todellakin miesten töitä.
Ehkä olen vanhanaikainen, mutta minulle merkit-
see paljon se, että mieheni hoitaa perinteiset
ns.miesten työt ja minä ns.naisten hommat.
Nykyisissä liitoissa erotaan liian helposti.
Ei jakseta kriisitilanteessa selvittää asioita
perinpohjaisesti vaan erotaan, vaikka olisi
mahdollisuuksia jatkaa kriisin jälkeen ehkäpä
parempaa liittoa.
Tiedän monia, jotka ovat katuneet ratkaisuaan ja
kerran menetettyä on vaikea saada takaisin, lähes
mahdotonta.
Ne unelmat omakotitalosta, Tessusta, kahdesta
lapsesta ja Volvosta, ovat monen naisen haave.
Ja siihen kun vielä saa mukavan kumppanin jaka-
maan arjen, niin mikä sen mukavampaa!
lämminhenkinen viestisi. Tuntuu vain, että eitessut, omakotitalot eivätkä mitkään muutkaan asiat nykypäivänä riitä. Kun arki koittaa suhteeseen, ruvetaan jopa pitämään kirjaa aviopuolison "ns" hyvistä ja huonoista puolista. Ja naapurit auttavat, netti auttaa. täällähän suorastaan tyrkytetään ohjeita, että elämme vain kerran, tässäkö koko elämäni oli.
Siis pitää erota, jotta löytäisi jotain parempaa, tai se "ns" parempi oli jo valittu valmiiksi. Kuinkahan moni löysi parempaa aidan takaa, kun katsoo itkeviä yksinhuoltajia tai baaritiskillä notkuvia ex-miehiä. Kukaan ei tunnu ajattelevan sitä kuinka moneen muuhun ihmiseen avioero vaikuttaa, kuin itseensä.
Rakastumisen tunne on tietysti hieno tunne kaikille, mutta aika usein seuraavassakin suhteessa , arjen koitettua törmätään samoihin ongelmiin. "Olikohan tämäkään se oikea". Ja taas ollaan baanalla.
Tätäkö tämä nykypäivä on, ei kestetä tavallista arkea. Tiedän itsekin useita, jotka ovat katuneet ratkaisuaan.
en ainakaan jaksa tehdä sekä kotitöitä eli passata perhettä että työelämää samaan aikaa jollei mieskin tee osuuttaan. On sitä minullakin muitakin toiveita kuin yhtämittainen työrupeama aamusta iltaan.
tehdä vaikka kaikki hommat. Olenkin omassa päivätyössä, illat mieheni mukana hänen töissään, viikonloput joko töissä tai kotihommeleissa.
Rakastasin, paaposin, tekisin mitä vaan kun lakkais rähjäämästä ja ryyppäämästä vapaa-aikansa.
kun siihen tyydyt.. :( minä en näe pointtia itse et tekisin kaiken kunhan vain puoliso muuten ok.
Ihmiset ovat itse romuttaneet avioliiton ja perinteet itsekkyyden ja turhhuden tavoittelemisen jalkoihin. Monet ryntäävät suinpäin, lyhyen tuntemisen jälkeen avo/avioliittoon. Jätetään pois se varsinainen seurusteluvaihe ja toisen tuntemisen opetteleminen. Tehdään liian isoja ratkaisuja liian pian ja hätiköiden. Otetaan liian pian vastaan se arki vastuineen kaikkineen. Eivät kaikki osaa niitä kantaa. On ihmisiä joiden kanssa mennään naimisiin ja ihmisiä joiden kanssa ollaan muuten vaan, kuten ystäväni aikoinaan totesi. Ja se toisen kuuntelemisen taito on hyvä opetella itse kunkin. Arki on elämän suola ja sen juhlan tekee sen oivaltaminen. Pitää olla pienistä asioista onnellinen, niin kohtaa ne isotkin ilot.
On joo! Punainen tupa ja perunamaa ei enää riitä! Pitää olla hetken hekumaa ja houkan humalaa! Me pullamössö sukupolvi emme kohta enää selviä kauppareissusta ilman psykologin apua!
Onkohan olemassa vielä pysyviä perheitä ,kun tuntuu että auttavat tahotkin ovat lähinnä hajottamassa perheitä ?