Miksi paino on niin tärkeää?
Miehelleni minä painan liian paljon. Olen toki ylipainoinen ja haluaisin itsekin lahtua, mutta kun mieheni ottaa asian jatkuvasti esille.
Emme voi rakastella koska mieheni ei halua minua koska olen liian lihava.
Emme voi hankkia lasta, miksi koska mieheni sanoo että sitten hankitan kun painat 55 kiloa.
Mitä minun pitäisi tehdä? Laihduttaa koska mieheni niin haluaa, sittenkö kaikki olisi hyvin?
Miehelleni minä painan liian paljon. Olen toki ylipainoinen ja haluaisin itsekin lahtua, mutta kun mieheni ottaa asian jatkuvasti esille.
Emme voi rakastella koska mieheni ei halua minua koska olen liian lihava.
Emme voi hankkia lasta, miksi koska mieheni sanoo että sitten hankitan kun painat 55 kiloa.
Mitä minun pitäisi tehdä? Laihduttaa koska mieheni niin haluaa, sittenkö kaikki olisi hyvin?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kyllä alkaisi minunkin suustani nurinaa kuulua, jos tyttökaveri lihoisi huomattavasti nykyisestä.
Sitäpaitsi onhan se mukavampaa olla hyvässä kunnossa ja näyttää paremmalle.
Riippuu aika paljon siitä kuinka paljon sitä painoa yli 55 kilon löytyy ja mitkä ovat syyt sen ylimääräisen syntymiseen. 5 kg ihan ok. 10 kg huh huh. 15 tai enemmän ja vikaa taitaa olla niin liikkuma kuin syömätavoissa sekä jossain henkisellä puolellakin. Olettaen että tuo 55 on siis oikea normaalipainosi.
Ylipaino on ongelma niin kuin moni muukin. Huomattavaksi ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa jos halua ja tekoja ongelman ratkaisemiseksi ei ala löytyä. Luovutatko aina ongelmien edessä?
jos on ylipainoinen, ei välitä itsestään.. Olen itse ylipainoinen ja välitän itsestäni. Pidän huolta myös itsestäni liikkumalla ja syömätavat ovat normaalit.. JA tiedän myös monen muun välittävän minusta.. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia..Kannataisi treenata ja hoitaa niitä aivoja, kun aivottomuus on näköjään ongelma..
Mitähän miehet yleisesti ottaen kuvittelevat naisten painavan? Jos 65 kg on "huh huh" ja 70-kiloisella on jo "vikaa henkisellä puolella" =) 170-senttinen ja 70-kiloinen nainen on nimittäin vielä hyvin normaalipainoinen, ei edes lievästi ylipainoinen.
Eri asia on se minkä kokoisista ja muotoisista naisista pitää. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä eikä siinä mitään. Mutta tuo sinun kritiikkisi meni jo hieman yli.
Ei itsestään huolta pitävä, oikein syövä ja liikkuva ihminen voi olla ylipainoinen.
Et siis halua olla rehellinen itsellesi, olisit iloinen siitä että edes miehesi on rehellinen sinulle.
Siinä lukee että jos normaalipaino olisi 55 kg. Yrität tehdä pidemmälle vieviä päätelmiä asiasta josta niitä ei voi tehdä. Joten ainoa mistä meni yli oli sinun käsityskykysi.
Taisit itse narahtaa siitä aivottomuudesta..
Ja tiedoksi sulle, mies on rehellisesti sanonut aivan muuta, eikä liity ylipainoon eikä muuhunkaan noin tyhmään.
Onkohan enemmänkin liikkeellä näitä heikohkoja itsetuntoja?:)
Missä niin lukee? En huomannut.
149-senttiselle henkilölle tuo 55 kg on normaalipainon ylärajan alapuolella. Eli jos miehen ehdottaman 55 on vain normaalipainotavoite, keskustelun aloittaja on 149-senttinen. Voi olla, mutta ei todennäköisin mahdollinen vaihtoehto.
Johan voi ihmisellä olla suppea kuva maailmasta! Kehtaako joku vielä tunnustaa olevansa noin typerä?
Maailmassa on paljonkin sairauksia, jotka aiheuttavat painon nousua. Esim kilpirauhasen vajaatoiminta. Lukaiseppas vaikka ko liiton sivuilta vähän valaistusta elämääsi. Toiseksi voisi mainita sairaudet, joihin täytyy käyttää kortisonihoitoa. Ja niitä sairauksia on paljon.
minäkin syön aivan normaalisti jopa vähän ja liikun paljon, silti on eräs aineenvaihduntasairaus joka on aiheuttanut minulle n.30 kilon ylipainon....
Kannattaa lukea ja opiskella että ei lauo mitä sattuu suustaan.
Tuo lämmitti varmasti kaikkien muidenkin raskaana olevien naisten mieltä... Raskaus ei ole sairaus, mutta sääliksi käy myös kirjoittajan tapaamia muutenkin sairauksiensa lihottamia ihmisiä. Melkein laittaa toivomaan tuon kirjoittajalle omakohtaisia kokemuksia; jos olet nainen hankkiudu raskaaksi, jos olet mies; toivottavasti tulevaisuudessa saat joskus kortisoni lääkityksen sairauteesi...
Näitä aloituksia on täällä vähän väliä, joko miehet valittaa naisistaan jotka ovat lihoneet, tai sitten naiset suree kun miehet valittaa.
Olen itsekin hieman ylipainoinen, mutta minun mies ei välitä siitä, paljonko vaaka näyttää. Hän välittää siitä, miltä minä näytän. Ja koska en näytä niin lihavalta, kuin mitä vaaka sanoo, mies on tyytyväinen.
Anteeksi, että vaivauduin kysymään mieltäni vaivaavaa asiaa täältä. Pitihän se tietää että ainahan se vika on vain minussa.
Kiitos vaan kovasti mielialaa kovasti kohottaneille vastauksillenne. Enää en vaivaa teidän palstaanne täydelliset ihmiset.
..ilkeistä ja tyhmistä kommenteista. Niitä mahtuu 13 tusinaan. En todellakaan ymmärrä, millaista tyydytystä tuolla tavalla kommentoivat ihmiset saavat, jotain kuitenkin, kun niitä todellakin riittää. Miksi hemmetissä on niin vaikeaa tajuta sellaisia perusasioita, että jokaisella on omat ongelmat ja vaikkei kaikkia ole omlle kohdalle sattunut, ei se siltikään oikeuta hyökkämään ja mollaamaan.. Oikeastaan se kertoo kommentoijan omista henkisistä puuteista, ja usein he eivät todellakaan itse sitä tajua. Se on jo vakava ongelma, ylipaino sellaiseen nähden aika pientä.
vastauksista voit huomata ei täällä ole täydellisiä ihmisiä.
Noista muutamista kusipäistä ei kannata välittää, ne on todennäköisesti finninaamaisia teinipoikia joista on kiva vittuilla täällä ihmisille.
Tsemppiä sulle :)
Jo paskamaisesta asenteestasi näkyy ettet tosiasiassa edes halua tehdä aiheelle mitään. Tulit siis tänne vain tahallaan ottamaan nokkiisi, jotta voit nyt syyttää läskeistäsi meitä. Pidä vaan läskisi.
Lähde kävelemään siitä suhteesta ja kato tuleeko ukollas ikävä ja haluaako se sut sinuna vai jotain laihempaa.
minä en tuollasta kattelis ainakaan hyvillä mielin. ihan järkyttävää että sanotaan tuollasia ehtoja!! kyllä ihan kaikilla on oikeus elämään painosta riippumatta!
itse olen ollut aina laiha, enkä pidä siitä yhtään! siinä ei ole mitään tavoiteltavaa, ei mitään hienoa eikä niin yhtään mitään sellaista, mitä ei painavemmilla olisi.
minunkin mieheni valittaa minulle asioista, enkä minäkään vielä naimisiin ole päässyt enkä lapsia tekemään.
että elä sure, ongelmia on kaikilla, koosta riippumatta. mutta sinuna sanoisin piutpaut ukolles ja heittäsin pellolle, jos ei sua hyväksy.
tsemppiä sulle!!
itsekään mitä ne haluaa. Mieheni käski minun laihduttaa, kun en enää ollut tarpeeksi seksikäs, oli BMI 25. Laihdutin pääasiassa liikunnalla, nyt on BMI 20 ja peppu piukka. Mies kuitenkin murjottaa, kun muut miehet katsoo mua, ja valittaa ja vahtii sairaalloisen mustasukkaisena. Muutan omaan kämppään ensi viikolla, ei tuollaista tyyppiä vaan jaksa.
ainakaan pystyisi rakastelemaan miehen kanssa joka olisi tosi ylipainoinen. Ja en muuten ole ollenkaan pinnallinen, vaan elämän romuttama ja paljonkin kokenut nainen.
Mikset voi laihduttaa? Pidätkö itse olemuksestasi? jos tykkäät olla sellainen kun olet, teidän on varmaan parempi etsiä sopivammat kumppanit. Tuo ylipainoasia on vähän sama kuin tupakointikin. Ellei toinen tykkää tupakoinnista, voi olla että seksit jää vähille. Toiset taas eivät tykkää ylipainosta (läskistä) ja se oikeasti vähän ällöttää. Se ei tarkoita, että SINÄ olet se ällöttävä, vaan yhtälailla MINÄ, jos se läski olisi minussa. Yilimääräinen rasva kun ei ole edes terveellistä, se on kylmää ja sitä rataa.
Jos sinä rakastat miestäsi, voit tehdä itsesi omaksi itseksesi laihduttamalla. Ellei miehesi rakastasi SINUA, hän ei pyytäisi sinua laihduttamaan, vaan nostaisi kytkintä. Hän haluaa olla kanssasi, mutta sinä voit kunnoittaa häntä ja laihduttaa normaalivartaloiseksi.
romuttamista.
Mitä lie tarkoitat?? Itse tarkoitin tuolla elämän romuttamisella sitä, että minulla on paljon vaikeitakin kokemuksia elämässä, joten pinnallisuus on jäänyt hamaan nuoruuteen. Silti, vaikkei ihminen ole pinnallinen millään muotoa, voi olla asioita ,jotka inhottavat. Minua henk.koht inhottaa läski, oli se sitten itsessä tai kumppanissa. Jos sitä sitten on jossain kaverissa (minulla on lihaviakin kavereita), en edes ajattele sitä. Mutta en voisi RAKASTELLA läskin kanssa enkä edes olisi halunnut rakastella mieheni kanssa sellaisena aikana kun minulla oli muutama ylikilo ja tunsin itseni epämiellyttäväksi.
miestäsi. Minä olen hiukan pyöreä itsekin ja täytyy sanoa, että miehelleni ei tulisi koskaan mieleenkään sanoa, että olen liian lihava, mieheni rakastaa mua tällaisena kuin olen. Ulkonäköseikat ovat sivuseikkoja, olen itse joskus nuorempana ajatellut, että en voisi koskaan olla kaljun miehen kanssa. Nyt jos mieheni kaljuuntuisi, en edes huomaisi koko asiaa koska sillä ei olekaan mitään väliä eikä pitäisi sinunkaan kiloillasi olla.
Se mies ei koskaan ole tyytyväinen sinuun! Minäkään en ole koskaan kelvannut sellaisena kuin olen.
Kun lihoin (omaa typeryyttä, tosin itse mies halusi että vietetään aikaa herkkuja syömällä telkkua katsellen), niin sain kuulla ulkomuodostani. Kun taas kyllästyin jatkuvaan arvosteluun, enkä kieltämättä itsekään enää jaksanut katsella itseäni. Painoindeksini oli mullakin lihavimmillani melkein 29. Tällä hetkellä laihiksen ja treenauksen jälkeen se on 20. Mutta nytpä saan kuulla olevani anorektikko ja sairas. Koko ajan saan kuulla mikä huora olen.
Eli kysymys ei ole siitä että muuttumalla johonkin suuntaan, kelpaisi toiselle, vaan hän aina löytää jonkun lyömäaseen, jolla laittaa toisen itsetunnon maanrakoon, ja tunnet olevasi jotenkin huono ja epänormaali. Itse olen sairastunut masennukseen tämän kohteluni vuoksi, ja tunnen itseni välillä todella arvottomaksi ja mitättömäksi, vaikka oikeasti tiedän ettei minussa ole vikaa. Yritän kerätä voimiani päästäkseni irti tästä sairaasta suhteesta. Tee sinä se jo tänään!
Meillä ei ole painon (kummankaan) kanssa mitään ongelmia. Tuo mitä kirjoitit itsestäsi, ei päde minuun, koita ymmärtää. En ymmärrä purkaustasi kirjoitukseeni.
Katsooko miehesi pornoa? se selittää paljon.
Ei miehesi mitenkään ystävällinen ole ja onhan hänkin aika törkeä sanoessaan noin, mutta tavallaan ymmärrän hieman hänen ajatusmaailmaansa. Olen itse urheilullinen, hoikka ja terveistä elämäntavoista pitävä. Joten minun tulee helposti pidettyä huolta muidenkin syömisestä terveellisesti, siis kohtuuden rajoissa. Enkä voisi hirveän ylipainoista miestä ottaa, johtuen siitä että silloin hänellä olisi aivan erilainen arvomaailma kuin minulla, en toki ketään jättäisi lihomisen takia, mutta koittaisin hienovaraisesti johdatella terveempään elämään. En tietysti tiedä kuinka paljon olet ylipainoinen, mutta voihan miehesi ajatella hieman samalla tavalla kuin minäkin. Tietenkin on mieheltäsikin tyhmää asettaa ehtoja.
Ja viestini ei sitten ollut tarkoitus olla mitenkään loukkaava, vaan ajatella asiaa toiselta kantilta.
on moisten ehtojen asettaminen. Lapsen teko on mielestäni hieman täerkeämpi päätös jotta sen ehdoksi voisi laittaa toisen painon. Joko sitä RAJASTAA toista ja tahtoo seksiä ja lapsia tämän kanssa tai sitten ei. Se että asettaa moisia LOUKKAAVIA ehtoja näissä asioissa osoittaa selvästi että hän ei sua rakasta itsenäsi. Hän on tyytymätön suhteeseenne ja luulee/kuvittelee/valehtelee että syy tähän olisi pelkästään sun painosi. Jos laihdutat hän keksii jotain muuta. Minusta teidän pitäisi olla hieman aikaa erillänne ja miettiä mikä on tärkeää ja oletteko oikeat toisillenne. Varsinkin SINUN tulisi miettiä mitä tahdot/kaipaat suhteelta ja elämältäsi koska monasti ylipainon syy on nimenomaan onneton elämä.
Oletko ollut ylipainoinen seurustelunne alusta asti? Vai olitko silloin ns. normaalivartaloinen ja miehesi tykkäsi sinusta sellaisena.
Omalla kohdalla on tullut selväksi että mies olettaa saavansa pitää suurinpiirtein samanlaisena pysyvän pakkauksen, minkä hän aluksi on saanut. Eli ei kärsi lihoa, laihuus ei ole sitten mikään ongelma. Olen alle 160cm pitkä ja painan 53kg, eli ei ole paljon enää nostamisen varaa. :)
Eikö se ole sekä naisella että miehellä väärä periaate jos aletaan seurustella ja katsotaan läpi sormien "vikoja" joita ei sitten pystytäkään hyväksymään suhteen edetessä. Minusta on reilua että miehesi sanoo toivovansa että laihduttaisit, mutta jos olit ylipainoinen jo suhteen alussa, niin vielä reilumpaa olisi ollut kertoa jo silloin että ei ole oikein tyytyväinen ulkonäköösi. Suhteessa pompottaminen on törkeää, koska silloin voi vedota juuri rakasteluun, lapsien hankkimiseen jne.
Toiset ihmiset eivät laihdu helposti, eikä painonpudottaminen vastoin omaa tahtoa ole pätevä motivointikeino. Jos haluaa laihtua, sen pitää lähteä ihan itsestä.
Kyllä sitä joskus saa ihmetellä, kuinka tuhannen pinnallisia ihmiset ovat. On ihana katsella pareja jotka pystyvät hyväksymään toisensa kaikkineen, eikä rakastaminen ole painosta kiinni. :) Eikä mistään muustakaan yhtä ailahtelevasta tekijästä. Kyllä toki ymmärrän mieheni näkemyksen, että ei hän ole alkanut seurustelemaan ylipainoisen naisen kanssa, eikä halua sellaisen kanssa seurustellakaan. Voi olla pinnallista, mutta näinhän se asia kuitenkin menee.
Sanoisin kuitenkin ihan vakavasti, että jos joudut miehesi hyväksynnän saavuttaaksesi laihduttamaan, eikä se tunnu sinusta hyvältä, niin anna miehen mennä ja hanki sellainen jolle kelpaat ihan itsenäsikin. Se toisen miellyttämiseksi laihduttaminen oli huonoin juttu mitä ikinä olen itselleni tehnyt. Laihdutin kolmessa kuukaudessa vuosi sitten 7kg ja paino putosi rutkasti alle viiteenkymmeneen. Itse en sitä älynnyt ennen kuin aloin saada rytmihäiriöitä, tulehduksia, kaikenmoisia kipuja, hiukset alkoi lähtemään ja vaatteet näytti säkeiltä mun päällä. Elimistö meni totaalisen sekaisin ja on vasta nyt palautunut siitä rääkistä kunnolla, mm. menkat palautunu suurinpiirtein säännölliseksi. :) Mutta vannoin kun tajusin tilani että en enää ikinä tee tuota uudestaan.
Tämä oli vaan mun kokemus asiasta, laihduttaa voi turvallisestikin, mutta älä te sitä pakosta kenenkään muun kuin itsesi takia. Tsemppiä!!
Ihania ja vähemmän ihania vastauksia on sadellut. Kiitos kaikille vastauksista.
Taitaa olla tämä paino asia parisuhteissa sellainen kuuma peruna. On kiva kuulla etten kuitenkaan ole ainoa jolla on samanlaisia ongelmia.
Olen kumminkin päättänyt yrittää hieman laihduttaa, en tosin tuohon mieheni haaveilemaan 55 kiloon, mutta muutaman kilon kumminkin. Ja jos ei kelpaa niin sitten ei kelpaa.
...mutta muistathan - itsesi takia (jos siihen edes objektiivista tarvetta on).
Toisin muuten esille sellaisenkin pointin, että pituudestasi riippuen 55 kg voi olla sinulle jopa liian vähän, jotta mikään lasten saaminen onnistuisi. Normaaliin hormonitoimintaan ja hedelmöittymiseen tarvitaan tietty rasvaprosentti - luonto on rakentanut meidät niin, että jos ruokaa ei näytä olevan tarpeeksi äidillekään, lapsi ei pääse alkua pidemmälle.
Itse olen nuorena ja hölmönä sairastanut lievää anoreksiaa ja toivon sydämestäni, että se ei ole vienyt mahdollisuuksiani saada joskus omia lapsia, jos mieheni kanssa niin toivomme. Varmuuden vuoksi en edes _päästä_ painoani enää alle tuon 55 kilon, sillä pelkään tosissani hormoniongelmia - haluan pitää mahdollisuudet auki :).