Kannattaako ottaa velkaa isojen lasten takia vai muuttaa jo "aikuisen naisen" kotiin? Onko kokemuksia?
jäädäkö asumaan entiseen kotiin??
siiri63
142194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vaihtoehtosi.
Tarkoitatko , että lainanotto ja lasten kanssa asumaan jääminen tai yksin poismuuttaminen ja lasten jättö tulevalle ex-miehellesi?
Vai mitä tarkoitat?
sinun itsesi ratkaistava. Varoistasihan se riippuu ja tarpeista.
Sinulle. Tietoja aivan liian vähän, jotta voisi edes yrittää vastata kysymykseesi. Ratkaisu on kuitekin suuri, etkä kuitenkaan todennäköisesti netistä siihen vastausta löydä.
On kokemusta ja sen kokemuksen perusteella neuvon laittamaan vanhan elämän rahoiksi ja muuttamaan uuteen elämään sopivaan kotiin. Liikaa huollettavaa tilaa, liikaa muistoja ja liikaa velkaa...
Näistä selviytyy, mutta voi myös valita helpomman tien. Miksi vaivata vaivalloisuudella niinkin hyvää kaveria kuin itseään?! Ero on itsessään jo tarpeeksi vittumainen kokemus ilman, että tahallaan hankii lisärasitusta ja taakkaa kannettavakseen.
Noin minäkin sisimmässäni tunnen. Lainaa pitäisi ottaa n. 150 000 € ja totta on, että naisena ei jaksa eikä osaa okt:ssa kaikesta huolehtia.
Oman itsenkään kanssa ei aina ole helppoa..
Miehenä sukutilan jatkaminen "velvoitti". Kivinen tie, mutta pahimmat velkalohkareet on jo kompasteltu ja jäljellä on vielä tunteiden suossa rypeminen :(
Ei ole helppoa, ei, mutta siinä auttaa uusi kumppani, joka tulla tupsahti elämääni näiden foorumeiden kautta. Karikkonsa siinäkin, kun sorvaa uusioperhettä lievästikin sanoen erilaisista ympyröistä lähtien, mutta kukas tässä helppoa pyysikään.....
Elämä tuntuu elämältä, kun on käsillä muutakin kuin mökötystä ja ykssamaa puurtamista!
Ex läksi vajaa vuosi sitten yhteisestä asunnostamme avioerohakemus taskussaan vanhemilleen lapsen kanssa (4v poika)Jäin aluksi muutamaksi kuukaudeksi yhteiseen kotiin /104 neliöä rivari) saat arvata kaksi kertaa oliko vaikeaa olla siellä kaikkien muistojen kanssa....josta sitten osakkeen ex vaimon tahdonmukaan myimme alle 2 kk päästä.josta sitten hetken olin vuokralla(2kk)jonka jälkeen taas omaan omistusasuntoon muutin.Mieluiseen rivitalo saunallisen kaksioon.Sikäli nykyisin helppo olla että ei enää yhteiset seinät menneestä muistuta.Muu elämä edelleen hankaluuksia ja surua täynnä...
Niin - erotetun osa ei ole kaunis. Taloudellinen ahdinko pitkittää surun ja tuskan käsittelyä, kun aika kuluu eurojahdissa. Se on hetken aikaa helvetti maan päällä, mutta siitä on suunta vain ylös.
Sitäpaitsi: aika tekee tehtävänsä. Itselläni ei oikein ollut realistista vaihtoehtoa valita muuttoa muualle, joten sopeuduin tähän kaitasen polun kuljentaan. Sellaisen, joka voi valita, kannattaa valita helpompi tie...
Vastustin yhteisen asunnon myyntiä viimeiseen saakka.En olisi halunnut koko eroa...katkera ja surumieli edelleen...jos mielestään tekee kaikkensa ja hakee ulkopuolista apua,josta ex ei ollut niin kiinostunut,ja hain sitten yksin neuvoja ja apua tilanteeseen ulkopuolisilta ja saa palkakseen yksinäisyyttä ja kylmää kohtelua eroon saakka.Onko väärin tuntea katkeruutta kaiken tehneenä ja yrittäneenä....varmaan hänellä oli jo eron alussa uusi katsottuna.Ainoastaan suren pienen lapsemme puolesta ja liikaa yritäneenäni perheemme takia...
Älä "jää tuleen makaamaan"!
Sattuu niin saamaristi, kun tekee voitavansa ja joutuu huomaamaan, että siitä jäi käteen vain velkakirja ja yksipuolinen erohakemus. Elämä on niin kummallinen, että se vain joskus heittää eteen haasteen, josta voi mennä läpi hopeamitali kourassa.
Katkeruus ja loppumattomat miksi, miksi, miksi juuri minä?????????????????
Ehkä löydät vastauksia ja rauhaa omalla tavallasi, kun käytät aikaa niidn etsimiseen. Ehkä voin antaa sinulle pienen vihjeen yhdestä tavasta käsitellä katkeruutta ja ikävää ja tuskaa:
Lue Caroline Myssiä, Elisabeth Haichia ja Arto Paasilinnaa.
Täytyypä kokeilla neuvojassi.Pidän lukemisesta yleensäkkin.Harmittaa vain että 14 vuotta yhteiselämää sai tälläisen päätöksen.Itseni olen kipeäksi maksanut lakimiehellekin eromme alussa,mutta ilman häntä lapsen tapaamiset ja osingot olisivat menneet ihan penkin alle.Olenpa eräässä vaiheessa ottanut yhtettä sosiaaliviranomaisiinkin,koska lapsi oli äärettömän paluuhaluton eräässä vaiheessa äidilleen luonani olon jälkeen.Eikä tilanne ole kaikin puolin balansissa vieläkään lapsen asioiden osalta.Mutta täytyy katsastaa elämää eteenpäin...
Niin mikä lie se helpompi tie, mutta kyllä se muuttokin on iso prosessi.. toisaalta elämä menee kamalan tiukille, jos miettii riittääkö rahat lainan maksuun..entäpä ylipäätään elämiseen..meinaan lainan oton jälkeen.
Mikäli olisikin vain minusta asiat kiinni, muuttaisin heti, mutta ne lapsethan tässä surettaa.. ja heidän opiskelunsa
Otin minäkin lainaa saman verran avioeron jälkeen.
En edes uskonut, että sitä pankista irtoaa.
Asunnonvälittäjä ylytti menemään pankkiin neuvottelemaan ja tein työtä käskettyä.
Lapset eivät kuitenkaan viihtyneet upouudessa ja isossa asunnossa. Myin senkin pois ja hyvin kauppa onnistui vaikka asuimmekin asunnossa vain 13 kuukautta.
Exä ja moni muu varmasti uskovat vieläkin, että sain kaupoissa takkiini.
Pankeilla on nykyään paljon erilaisia lainavaihtoehtoja. Menen pankkisi nettisivuille ja ota asioista selvää.
Kysy itseltäsi mitä haluat. Haluatko asua omakotitalossasi vai olisiko jo mukava vaihtaa maisemaa.
Teetpä niin tai näin, niin kaikki onnistuu ihan hyvin.
Muistojen keskellä ei ole hyvä elää. Minäkin jarrutin kaikin tavoin eroa ja muuttoja, mutta murrosikäiset lapset sanoivat sanansa.
Nykyään nautin elämästäni. Eilen olin äärimmäisen väsynyt ja jopa pelkäsin pyörtyväni. Nyt olen taas hyvässä kunnossa. Laiskottaa vain mahdottomasti.
Lomaan on vielä pari viikkoa aikaa.
Netistä saat monenlaista neuvoa. Usko itseesi.
Olen varma, että voit myydä talonkin itse. Säästät välittäjän palkkion.
Laita talo vaikka myöhemmin vuokralle ja kokeile asumista muualla jonkin aikaa.
Jos mies jätti talon sinulle, pidä se.
Minulle kävi huonommin. Minut häädettiin yhteiseltä kesämökiltä. Se oli minulle erittäin katkera paikka.
Eilen keskustelin työkaverini kanssa tuosta mökistä. Hän tiesi seudusta paljon. Onneksi sain nauttia tuosta kesäpitäjästä seitsämän vuotta. Ehkä oli jo aika lähteäkin.
Taidetta löytyy mistä vain. Ehkä suurinta ja kauneita taidetta omasta sydämestä.
Mökkiä kuvasin paljon ja videoin.
Tee sinäkin niin. Kun katsot taloa esim. netistä, niin olet taas tutussa paikassa.
Niin, minäkin ajattelen, että voisi olla hyvä vaihtaa kokonaan maisemaa