Seurustellut 1,5 vuotta. Mies käynyt kerran käsiksi(oli hieman humalassa) ja minä tulin itse humalassa kotiin ja oli mustasukkasuus kinaa puolin ja toisin.
Tiedän että rakkaudessa ei sallita toisen fyysistä tai henkistä satuttamista, mutta mies on oikeasti todella rakastunut minuun ja itse olen myös häneen.Jokin aika sitten jätin ihan yllätyksenä sekä itselleni että miehelleni hänet ja nyt on ollut helvetin rankkaa ja haluan että palattas yhteen.
yhteyksissä olllaan oltu, mutta mies sanoo tarvitsevansa aikaa, antoi kaikkensa, oman elämänsä minulle ja sitten pudotin pommin joka murskasi hänet. Ei hän voi tosta noin vaan luottaa etteikö niin kävisi uudestaan. Ei halua toimia hätiköidysti..
Nyt vaan on alkanut tuntua siltä että jos hänen rakkaus olisi ollut todellista niin aitoa ja niin lujaa, ja olen hänelle yli kuukauden selvittänyt mistä kaikki johtuu (mm.paha stressi) Hän haluaa vaan miettiä...ei tiedä mitä uskoa...Mutta jos rakkaus olisi niin luja (hän todellakin näytti sen) niin oonko mä nyt vaan itsekäs tai tyhmä , mutta eikö normaaliolosuhteissa jo tässä vaiheessa pitäs olla jotain ajatuksia päässä..erosta on 2,5 kk? Mies vaan sanoo että ei ole mitään, ei pysty analysoimaan vielä koko tilannetta, niin rikki.
Nyt alkanu miettii että oisko kuitenkin kaikesta rakkaudestani huolimatta jota häntä kohtaan tunnen parempi vaan unohtaa koko mies? Helpommin sanottu kun tehty. Kaikki sanovat että jos kerran käy kiinni, käy seuraavankin kerran ja seuraavan...jotenkaa en sitä usko. Mutta tekeekö rakkaus tässäkin suhteessa sokeaksi? Onko teitä ketkä ovat kerran kokeneet sen että on käyty käsiksi, mutta ei enää sen jälkeen?
Tiedän että rakkaudessa ei sallita toisen fyysistä tai henkistä satuttamista, mutta mies on oikeasti todella rakastunut minuun ja itse olen myös häneen.Jokin aika sitten jätin ihan yllätyksenä sekä itselleni että miehelleni hänet ja nyt on ollut helvetin rankkaa ja haluan että palattas yhteen.
yhteyksissä olllaan oltu, mutta mies sanoo tarvitsevansa aikaa, antoi kaikkensa, oman elämänsä minulle ja sitten pudotin pommin joka murskasi hänet. Ei hän voi tosta noin vaan luottaa etteikö niin kävisi uudestaan. Ei halua toimia hätiköidysti..
Nyt vaan on alkanut tuntua siltä että jos hänen rakkaus olisi ollut todellista niin aitoa ja niin lujaa, ja olen hänelle yli kuukauden selvittänyt mistä kaikki johtuu (mm.paha stressi) Hän haluaa vaan miettiä...ei tiedä mitä uskoa...Mutta jos rakkaus olisi niin luja (hän todellakin näytti sen) niin oonko mä nyt vaan itsekäs tai tyhmä , mutta eikö normaaliolosuhteissa jo tässä vaiheessa pitäs olla jotain ajatuksia päässä..erosta on 2,5 kk? Mies vaan sanoo että ei ole mitään, ei pysty analysoimaan vielä koko tilannetta, niin rikki.
Nyt alkanu miettii että oisko kuitenkin kaikesta rakkaudestani huolimatta jota häntä kohtaan tunnen parempi vaan unohtaa koko mies? Helpommin sanottu kun tehty. Kaikki sanovat että jos kerran käy kiinni, käy seuraavankin kerran ja seuraavan...jotenkaa en sitä usko. Mutta tekeekö rakkaus tässäkin suhteessa sokeaksi? Onko teitä ketkä ovat kerran kokeneet sen että on käyty käsiksi, mutta ei enää sen jälkeen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun olet noin helpolla eroon päässy, ni ota väkisin hullua takasi! Minä joudun taistelemaan kovasti, että pääsisin eroon. Kateeksi käy :)
toisenkin kerran. ja kolmannen. Ja neljännen...
Juuri niin monesti kuin itse annat!
Sinun on tehtävä siihen loppu. SINUN!
Rankkaa, mutta niin se on.
Tiedän kokemuksesta.
Mies ei sitä tule lopettamaan vaikka kuinka toivot, ja vaikka hän kuinka lupaa. Hän ei pysty siihen.
Sinun on se lopetettava.
Vaikka rakkaus olisi kuinka vahvaa, niin yksi pieni hetki, voi murskata sen olemattomiin.
...mutta yleensähän se on niin että käy käsiksi toisen kerran jos kerran on. Ja aivan totta se asia että sinä ole ainoa joka päättää kuinka monta kertaa se tapahtuu. Mielestäni mustasukkaisuudella ja väkivaltaisella käytöksellä ei ole paljon tekemistä rakkauden kanssa. Puhtaassa rakkaudessa kunnioitetaan toista eikä satuteta?!
Siihenpä se "oikea" puhdas rakkaus perustuu. Toisen kunnioittamiseen ja arvostukseen. Pyyteettömään vuorovaikutukseen, kahden ihmisen välillä. Mutta onko sitä enää olemassa?
mietin.
Onko pyyteetöntä rakkautta enää olemassakaan?
Tässä minä-keskeisessä maailmassa ihmiset tavoittelee vain omaa etuaan.Muista ei välitetä. Ei edes rakkaudessa.