Olen eronnut vuosia sitten lasteni isästä.
Hän näkee lapsiansa välillä, n 8 krt vuodessa. Ja soittaa vaihtelevasti, välillä voi mennä kuukausikin ettei lapset kuule hänetä mitään. Olen tehnyt kaikkeni sen eteen että joku suhde säilyisi. Mutta nyt en enään jaksa. Ex- mieheni sanoi syyksi, ettei hänellä ole rahaa pitää lapsiin yhteyttä. Miksi satutan itseäni ja rukoilen toiselta, että ole isä lapsillesi.
Hän näkee lapsiansa välillä, n 8 krt vuodessa. Ja soittaa vaihtelevasti, välillä voi mennä kuukausikin ettei lapset kuule hänetä mitään. Olen tehnyt kaikkeni sen eteen että joku suhde säilyisi. Mutta nyt en enään jaksa. Ex- mieheni sanoi syyksi, ettei hänellä ole rahaa pitää lapsiin yhteyttä. Miksi satutan itseäni ja rukoilen toiselta, että ole isä lapsillesi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tapaamisissa ole huonoimmasta päästä. Isä on isä mahdollisuuksiensa mukaan ja on tärkeää, että edes tapaa muutaman kerran vuodessa.
Tiedän useita tapauksia, joissa lapsi tapasi isäänsä korkeintaan 4-5 kertaa/vuosi ja suhde säilyi silti. Nyt k.o lapset (
eri perheistä) ovat liki aikuisia ja eivät ole kärsineet vähäisestä isä-suhteesta. Ei sinun tarvitse rukoilla eikä satuttaa itseäsi...anna vaan ajan kulua...
Lapsille voit kertoa, että isä ei voi olosuhteiden vuoksi tavata/soittaa useammin.
No ainakin paremmin kuin meitillä, omista lapsista ei ole vuosiin kuulunut mitään, ovat ilmeisesti elossa sentään. Ja äidissä ei toki ole mitään vikaan...
Meillä isä muistaa 4-5 vuodessa eli ottaa yhteyttä esim. syntymäpäivinä,kiitos uuden avovaimon,aiemmin ei muistanut edes lastensa syntymäpäiviä.
Minua myös ihmetyttää,että ei voi esim,soitella,koska lapsilla omat kännykät ja hänellä numerot tiedossa tai lähettäisi vaikka teksiviestin.
Mutta olen ottanut sen asenteen,että en sekaannu:lapset menevät isän tykö,jos itse sitä haluavat,kun hän ottaa yhteyttä eli sopivat keskenään:lapset ovat jo murrosikäisiä.
en jaksa enää ottaa pulttia koko asiasta.Olen ajatellut,että jos olisin lyönyt hanttiin olisi enemään pitänyt lapsiaan:mutta,kun kaikki on hänelle ollut helppoa.Esim.tapaamisoikeus,milloin passaa,ei elatusmaksuja.Emme ole koskaan pyytäneet mitään.
Ei tietysti kuulu mitään, kun ei halua kuulla. Vain pikku-pojat ei ole kypsiä isäksi.
Nyt ei ole kymysys isän muistamisesta, vaan siitä että viesteihin ei vastata taikka puhelimeen. Eli joskus nämä äidit tekevät existään todellisia roistoja, joihin lapset eivät saa olla yhteyksissä. Meitin tapauksessa se koskee myös mummoa, jonka on todella vaikea ymmärtää lapsenlapsiensa käytöstä. Ja takana ei ole mielenterveys- / alkoholi- / uskottomuusasiota taikka väkivaltaa. Ainut vaikeus oli avioeron ositus, jossa ositusmieskin tuskaili äidin ahneutta. No aikaahan on kulunut vasta viitisen vuotta, taas tuskin tunnen enään ulkönäöltä nuorimmaista 10v -> 15v. Mitähän naiset saavat kyseisestä toiminnasta? mielestäni estävät lapsilta jotain oleellista.
Ei ne iskän uudet mitenkään edesauta tapaamisia, päinvastoin.
En minäkään haluaisi että mieheni tapaisi entisiä lapsiaan, olen tässä yritellyt saada luopumaan niistä, mutta vielä ei ihan ole onnistunut.
Mutta kyllä se tulee loppu niiden ahneiden penskojen tapailulle vielä. Sanokoon ja yrittäköön exä vaikka kuinka tuputtaa niitä meille käymään.
Vaan jos sulla on jo mukava kumppani, vietä aikaa hänen kanssaan, myös lapset mukana! Voi teitä naisia, ku aina rukoilette jotain körilästä tapaamaan lapsia. Ite olen eronnut, ja HALUUN tavata. ja elän avoimesti. Siinä kaikki, toiv. auttoi...
Etävanhemmuus on vaikea laji kun ei saa enää elää lastensa kanssa, vaan suhteen ylläpitäminen vaatii hirvittävän paljon työtä.
Ja sitten jos vielä sattuu sellainen exä joka mustamaalaa sinua lapsille ja manipuloi, koettaa iskeä kiilaa väliin, niin eihän siitä mitään tule.
Sinä ja joku muu tässä kirjoittanut olette onneksi tehneet kaikkenne että lasten suhde toiseen vanhempaan säilyisi ettekä ole menneet näihin parjauksiin ollenkaan.
Mitäpä muuta te juuri enää voisitte tehdä, muuta kuin edelleen puhua lapsille vain hyvää heidän isästään. Se on tärkeintä, vaikka mikä tilanne olisi.
Mikä saa miehen vaan lupaamaan ja lupaamaan. Tällä viikolla: Isin piti tulla hakemaan lapsensa keskiviikkona - ei tullut. Isi tulee torstaina - ei, Perjantaina - Ei, Tulen lauantaina - ei oo vielä näkynyt. Ja lapset odottaa ja toivoo ja uskoo. Isi tulee huomenna - toivottavasti.