mies vai ulkomaat?

Ajatellaan hypoteettisesti jos nyt laitetaan tää sun viesti talteen ja sä jäät kiltisti Suomeen tän sun itsekkään/ huonoitsetuntoisen/ omistushaluisen nuoren miehesi luo, etkä mene sinne ulkomaille. Ja elämä sen jälkeen tuo eteesi mitä tuo...

Kymmenen vuoden kuluttua mä tulen näyttämään sulle tätä sun viestiä ja kysyn sulta että muistatko? kannattiko? Niin sä mitä suurimmalla todennäköisyydellä olet helevetin vihainen itsellesi (että olit nuorena niin naivi etkä lähtenyt) ja sitten meille muille, sun ympärilläsi oleville ihmisille joilla oli/on enemmän elämänkokemusta, siitä että miksi me ei taottu sun päähän enemmän järkeä kun oli ratkaisun aika...

Sun ratkaisu loppupeleissä - mut helvetti soikoon: 4 kk! Tuo on just noita ongelmia kun pyörit nuorten miesten kanssa... Mä olin just yli vuoden ulkomailla duunissa sotatoimialueella ja mun ja mun naiseni rakkaus vaan syveni.. Kyllä oikea odottaa.. Anna mennä...

Ei se ole oikeaa rakkautta, jos pitää toisesta kiinni kiristämällä ja uhkailemalla. Lähde vaihtoon! Jos se mies oikeasti sinua rakastaa, niin odottaa kotona, ikävöi ja pitää yhteyttä. Ja sitten neljän kuukauden päästä olette taas yhdessä fyysisestikin. Jos mies ei voi tuota aikaa odottaa, niin parempi sinulle. Silloin mies ei sinun arvoisesi olekaan.

Neljän kuukauden vaihtoaika ei todellakaan ole pitkä. Siitä on sinulle elämässä varmasti enemmän hyötyä kuin jos jäät kiristäjän hyväksikäytettäväksi kenties koko loppuelämäksi.

Sori vaan mutta liian paljon on nähty tapauksia, jossa nainen lähtee "vain vähäksi aikaa" ulkomaille, jossa kohtaa sitten tunteidensa ymmärtäjän (tummempi mies/mikälieapina) ja sitä seuraa ero. Jos se miehesi on niin ihana, niin ole kärsivällinen ja lähtekää yhdessä ulkomaille kun molemmilla on aikaa. Suosittelen Thaimaata.

"4 kuukautta ja se on joko tai hän tai ulkomaat"

Tuo kertoo miehestä ihan riittävästi. Mene sinne vaihtoon. Jos rakkaus on kestääkseen se kestää. Neljä kuukautta on _niin_ lyhyt aika.

Haluatko oikeasti seurustella miehen kanssa, joka

a) ei (mustasukkaisuuden vuoksi) kestä olla sinusta erossa neljää kuukautta
b) ei huomioi sinun unelmiasi ja tarpeitasi ja toiveitasi lainkaan?

ja anna ääliön olla. Hän ei sinun toiveitasi ja elämänsuunnitelmia kovin korkealle noteeraa edes nyt ja vielä vähemmän tekee sitä jatkossa...

Oikeasti, 4kk on lyhyt aika ja se voi tulla kenen tahansa työssa vaikkapa työkomennuksena vastaan. Luuletko, että miehesi myöhemmin jättäisi esim. urakehityksen tilaisuutta väliin? Tuskin.

Itse olin myoskin joku aikaa sitten samanlaisessa tilanteessa. Olin jo hyvin pitkaan halunnut paasta ulkomaille, siis pidemmaksi aikaa. Sitten sainkin yllattaen juuri 4kk:n pituisen tyopestin ulkomailta. Silloinen poikaystavani ei pitanyt ajatuksesta, etta lahtisin. Han ei uskonut, etta suhteemme kestaisi(olimme seurustelleet puolitoista vuotta).

Halusin kuitenkin lahtea, koska en uskonut, etta saisin samanlaista mahdollisuutta enaa toiste ja 4kk on loppupeleissa varsin lyhyt aika. Uskoin, etta suhteemme kestaa ko. ajan.

Otin tyon vastaan. Poikaystavalleni ja minulle tuli kuitenkin ero hieman minun tyopaikan vastaanottamisen jalkeen, minun kuitenkin viela suomessa ollessani.

Nyt olen taalla ulkomailla ja ikavoin entista poikaystavaani. Hankin ikavoi minua, ja olemme paivittain yhteyksissa. Aiomme palata takaisin yhteen, kun palaan taas Suomeen. Loppupeleissa tama lahtoni lahensi meita. Sai ymmartamaan, etta kuinka paljon rakastamme toisiamme. Enka suinkaan kadu sita, etta lahdin.

Mielestani ei ole reilua, jos poikaystavasi laittaa sinut valitsemaan joko hanet tai ulkomaan. Itse lahtisin sinun tilanteessasi. Mielestani pikaystavan pitais luottaa sinuun ja tukea sinua lahtemisessa. Kuten jo sanoit, olet aina halunnut ulkomaille. Nyt sinulla on tilaisuus siihen: jos et kayta tilaisuutta hyvaksesi, tulet sita varmasti katumaan. Mutta toisaalta, rakkauskin on tarkeaa...

itse olin seurustellut poikaystäväni kanssa vain muutaman viikon kun lähdin puoleksi vuodeksi vaihtoon.

ikävä oli ja kovasti, mutta puhelinlangat oli kuumina ja nähtiinkin useampaan otteeseen.

olikin sitten ihana palata koto-suomeen oman kullan kainaloon. aina ei ollut helppoa ja riideltiinkin muutamat kerrat (ei kivaa puhelimitse!), mutta selvittiin ja ilman pettämisiä tms.

onnellisesti edelleen yhdessä.

Itse olin kaksi vuotta sitten vuoden vaihdossa USAssa. Poikaystavani kanssa sovimme, etta pidetaan taukoa ja katsotaan milta maailma sitten nayttaa kun tulen takaisin. Kumpikaan ei vuoden aikana loytany ketaan, jota rakastaisi yhta paljon ja nyt olemme olleet taman kaksi vuotta tiiviisti yhdessa. Paatin kuitenkin lahtea 1,5kuukaudeksi takaisin perhettani ja ystaviani tapaamaan, mutta talla kertaa olimme jo varmoja, ettei suhde kaadu valimatkaan. Talla hetkella pidamme yhteytta puhelimitse ja internetin valityksella.

Myos minun mielestani sinun pitaisi lahtea kerran olet siita kauan unelmoinut. Ei suhde kaadu pelkkaan valimatkaan jos vain muuten on kaikki kunnossa, monesti se jopa vahvistaa suhdetta. Jos han todella rakastaa sinua han myos odottaa sinua, ja virailukaan ei kauheita maksa mikali olet menossa vaihtoon Euroopan sisalla. Onnea matkaan!=)

Asuimme vuoden erossa, koska mies oli oppilasvaihdossa. Nyt asumme taas yhdessa. Muutaman vuoden paasta mina tulen jatkamaan opintojani ulkomailla ja mies jatkaa opintojaan Koreassa(2v). Vaikka valimatka tuleekin olemaan tuhansia kilometreja niin kylla me siita selvitaan. Sit jokupaiva muutetaan jonnekkin pain maailmaa ja rakennetaan yhteinen koti.

Suosittelen harkitsemaan toista miesta jos nykyisesi on niin urpo ettei pysty olemaan pettamatta edes 4 kuukautta erossa. Haluatko ihan tosissas tuon kanssa loppuikas viettaa.

olen ollut samanlaisessa tilanteessa... joten tämä on helppoa... ulkomaat. älä luovu mistään toivestasi/haaveistasi miehesi takia. se ei ole rakkautta että yritetään omistaa toista ja saada toinen "uhkailemalla" (=joko minä tai xxx) luopumaan haaveistaan. älä ole naaivi, vaan lähde rohkeasti ulkomaille!!

Tietysti lähdet sinne ulkomaille!! 4kk!!! Jos tuollaista aikaa ei pysty odottamaan, niin herää kysymys, että rakastaako hän sittenkään oikeasti.
Jossain vaiheessa varmasti katkeroidut tälle miehelle, ellet nyt lähde. Kuulostaa siltä että ulkomaille lähtö on todella tärkeää sinulle, joten älä missään nimessä jätä sitä tilaisuutta käyttämättä!
Mies kyllä odottaa (puheistaan huolimatta) jos oikeasti haluaa olla kanssasi.
Jos hän ei luota siihen, että olet hänelle uskollinen tämän vaihto-opiskelun ajan, niin miten tulevaisuudessa? Aikooko hän aina vahtia tekemisiäsi? Jos ei ole luottamusta niin ei ole mitään pohjaa mille rakentaa. Niin se vain on.
Älä anna toisen ihmisen (oli kuinka rakas tahansa) tuhota unelmiasi itsekkyyden takia!

Kiitos kirjoituksistanne! Osa osui naulan kantaan osa ei, mutta yleiskuvana minun ei pidä antaa toisen määrätä noin elämääni. Jos hän ei odota niin hän ei ole se oikea! En voi elää ahdistettuna, kiukkuisena, riidan haluisena koko loppu elämääni hänen kanssaan. Ahdistettu ihminen käyttäytyy kuin villieläin, hyökkää. Olen haastanut riitaa joka päivä mitä kummallisimmista asioista-olen kitunut,itkenyt,potkinut... Ei rakkauden löytämisen pitäisi olla näin vaikeaa-juuri kun luulee löytäneensä sen oikean niin se viedään sinulta pois. Tänään soitan ja kerron huoleni, kasvotusten hellyn aina,enkä pysy kannassani. Rakkaus on myös kykyä antaa toiselle vapautta toteuttaa omia unelmiaan, ei kahlita toista kiinni. Ymmärrän tuon kaiken, Jos ja kun hän ei pysty niin en voi mitään. Tiedän että hän jättää minut siltä seisomalta,suuttuu varmaan kun olen kääntänyt kelkkaani taas kokoajan.. Elämä on!en halua pahaa kellekään halusin vain rakastaa!

Kiitos ja hyvästit!
olitte ihania... pus etenkin sannelille..:) autoit

Ulkomaat. Jos et löydä samanlaista, löydät jonkun joka luottaa.

Tsemppiä, toivoo mies.