Voisitteko kertoa miksi näin käy?
Olen niin monesti saanut pettyä turhiin lupauksiin. Kaverini? lupaat tavata minut ja juuri kun hetki lähestyy saan soiton/viestin josko joku toinen kerta sittenkin. Ok. Myönnyn ja sovimmen näkevämme myöhemmin. Tämä saa oloni tuntumaan hyljeksityksi, koska tapaamistani monesti siirretään muiden "kiireiden" vuoksi ja annetaan epämääräisiä selityksiä vain. Joskus tuntuu, että kavereilleni on mahdotonta muistaa edes minulle antamiaan lupauksia vaikka asiasta olisi sovittu juuri edellisenä päivänä.
Miksi olen joutunut ns. varakaverin rooliin, jota nähdään vain kun ei muutakaan ole? Itse olen luotettava ja enkä peru jo sovittuju asioita, koska se on mielestäni epäkunnioittavaa toista ihmistä kohtaan. Eniten ihmetyttää, kun kehutaan mukavaksi seuraksi ja toivotaan tapaamista, mutta silti "petetään".
Enkö ansaitse kunnioitusta? Pidetäänkö minua kenties tunteettomana? kaiken kestävänä?
Miksi nämä ihmiset edes vaivautuvat ottamaan minuun yhteyttä, jos eivät kerta edes ole oikeasti kiinostuneita seurastani?
Olen saanut kokea "oharit" aivan pienen ajan sisällä jo kuudelta henkilöltä, jotka eivät kaikki edes tunne toisiaan. Siksi ihmettelenkin miten kaikki käyttätyvät minua kohtaan samoin. Mikä minussa on vialla?
Suren tätä asiaa monesti yksin, koska en tästä kenellekään edes voi puhua. Sattuu todella paljon yksin olo. Kaikki muu tuntuu niin merkityksettömältä, kun ei ole tosi ystäviä :'(
Kiitos jos luit.
Olen niin monesti saanut pettyä turhiin lupauksiin. Kaverini? lupaat tavata minut ja juuri kun hetki lähestyy saan soiton/viestin josko joku toinen kerta sittenkin. Ok. Myönnyn ja sovimmen näkevämme myöhemmin. Tämä saa oloni tuntumaan hyljeksityksi, koska tapaamistani monesti siirretään muiden "kiireiden" vuoksi ja annetaan epämääräisiä selityksiä vain. Joskus tuntuu, että kavereilleni on mahdotonta muistaa edes minulle antamiaan lupauksia vaikka asiasta olisi sovittu juuri edellisenä päivänä.
Miksi olen joutunut ns. varakaverin rooliin, jota nähdään vain kun ei muutakaan ole? Itse olen luotettava ja enkä peru jo sovittuju asioita, koska se on mielestäni epäkunnioittavaa toista ihmistä kohtaan. Eniten ihmetyttää, kun kehutaan mukavaksi seuraksi ja toivotaan tapaamista, mutta silti "petetään".
Enkö ansaitse kunnioitusta? Pidetäänkö minua kenties tunteettomana? kaiken kestävänä?
Miksi nämä ihmiset edes vaivautuvat ottamaan minuun yhteyttä, jos eivät kerta edes ole oikeasti kiinostuneita seurastani?
Olen saanut kokea "oharit" aivan pienen ajan sisällä jo kuudelta henkilöltä, jotka eivät kaikki edes tunne toisiaan. Siksi ihmettelenkin miten kaikki käyttätyvät minua kohtaan samoin. Mikä minussa on vialla?
Suren tätä asiaa monesti yksin, koska en tästä kenellekään edes voi puhua. Sattuu todella paljon yksin olo. Kaikki muu tuntuu niin merkityksettömältä, kun ei ole tosi ystäviä :'(
Kiitos jos luit.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ole mitään vikaa, olet vaan herkkä ja tunnollinen ihminen. Tässä elämässä olen saanut karvaasti itsekin kokea, että hyviä tekoja ja tunnollisuutta ei palkita hyvällä. Kiittämättömyys on maailman palkka. Siihen pitää vaan oppia ja tottua, vaikka se ikävää onkin.
mul on joskus ollu ihan sama juttu kysyn kaverilta et voinko tulla sinne sit se sanoo et "ei" tunnen itseni välil syrjityks mut tee näin: menet vain sen kaverin luokse ja soitat ovikelloa (jos on) sillee mä aina melkee teen jos ei kaveri meinaa vastata viesteihin/puheluihin
Oireesi on lyhyesti:
Olet kiltti,tunteellinen ja luotettava kaveri,puutteesi on se että olet kaverina varma nakki!!
Kaikki kiltit ja hyväsydämmiset ihmiset joutuvat tavallaan kokemaan tuollaista.
On hyvä tietää perustelu.
Jokainen ns.tavallinen ihminen on hieman itserakas,ja jokaisella on tarve miellyttää itseään parempaa kaveriaan.
Kyse on tavallaan hinnoittelusta.
esim.
Kun joku kaverisi sopii treffit kanssasi,hän tekee sen varmistaakseen jonkinlaisen kanssa käymisen jouto ajaksi.
Mutta kumminkin hän samalla tietää haluavansa lähteä ulos enemmän kunnioittamansa kaverin kanssa jos saa tuntea olevansa jotain sellaista mitä enemmän haluaisi olla.
Elikkä olet tuote 12.90e ja toinen 39.90e,jos on mahdollista saada toinen ilmaiseksi kumman valitset?
Raaka vertaus,mutta niin se menee.
Olet ymmärtänyt oikein,olet sijaiskaveri,eli se halvempi tuote.
Mutta etusi on se,että tiedät arvosi kavereidesi silmissä ja voit korottaa hintaasi.
Älä suostu menemään aina kun sinua pyydetään,kerro että onkin muuta menoa ym.
Tämä tapa saattaa pelottaa siksi että kuvittelet että kohta kukaan ei pyydäkkään sinua minnekkään.
Mutta tulet huomaamaan,kieltäydyttyäsi pyytävä kaveri hieman loukkaantuu ja ajattelee sinusta että olkoon sitten yksin.
Pitää kenties pariviikkoa taukoa mutta sitten kuulet hänestä aivan varmasti taas,ja nyt hän tietää että sinullakin on arvosi,ja mukaan lähtemisesi on hieno juttu ,ei niinkään aina itsestään selvyys!
Usko pois,on parempi olla vaikka yksin kuin varakaverina toisten mielivaltaisen pompottelun kohde.
Hahh haaaa....mitä pelleilyä...ja ikäsi on 15-wee, vai?
mielenkiintoinen mielipide.
ehkä sitten tosiaan olen toisten silmissä se "halvempi tuote". omassa arvomaailmassani olen kyllä pitänyt arvokkaampana luotettavuutta kuin oman egon kohotusta. en kuitenkaan tahtoisi jäädä kokonaan yksin (vaikka enimmäkseen sitä jo olen) joten olen joutunut heittopussiksi. toivon vain jokaisella tapaamiskerralla, että ehkä tälläkertaa joku huomaisi minunkin arvoni. turhaa kai. mutta jos luovun toivosta, mitä minulla enää olisi...
Sano tämä sille. tee myös itse ohareita. Sanot vaan suoraan etti nyt huvita, sulla on muuta tekemistä. jos se ihminen alkaa inisemään, niin heität suoraan että hän on itse samanlainen. Voit tietty myös lopettaa yhteydenpidot tähän ihmiseen.