http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000017389801
Tämä aloittamani ketju "entisen" vaimoni lukemana käynnisti välillemme keskustelun, joka johti sopimiseen takaisin yhteen muuttamisesta.
Kävimme läpi eroon johtaneita asioita ja asioita, joita ero on meille opettanut ja totesimme, että yhteen paluuseen on kaikki edellytykset kummankin sitä halutessa. Mutta asumisen ja pojan opiskelurauhan takia lopullisesti vasta pojan muutettua omilleen.
Että joskus näinkin.
Tarinan opetus:
Puhukaa asioista, jotka parisuhteessa hiertää, etenkin miehet, joille se puhuminen usein on vaikeaa. Oppikaa huomaamaan myös vikoja itsessänne, kaikki ei ole aina vain toisen syytä.
Toki on olemassa paljon tapauksia, joissa se ero on väistämätön mutta uskon, että on muitakin meidän kaltaisiamme tapauksia, joissa turha ero voidaan välttää.
Tämä aloittamani ketju "entisen" vaimoni lukemana käynnisti välillemme keskustelun, joka johti sopimiseen takaisin yhteen muuttamisesta.
Kävimme läpi eroon johtaneita asioita ja asioita, joita ero on meille opettanut ja totesimme, että yhteen paluuseen on kaikki edellytykset kummankin sitä halutessa. Mutta asumisen ja pojan opiskelurauhan takia lopullisesti vasta pojan muutettua omilleen.
Että joskus näinkin.
Tarinan opetus:
Puhukaa asioista, jotka parisuhteessa hiertää, etenkin miehet, joille se puhuminen usein on vaikeaa. Oppikaa huomaamaan myös vikoja itsessänne, kaikki ei ole aina vain toisen syytä.
Toki on olemassa paljon tapauksia, joissa se ero on väistämätön mutta uskon, että on muitakin meidän kaltaisiamme tapauksia, joissa turha ero voidaan välttää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Erohakemus oli jo allekirjoitusta vaille mutta sitten järki voitti. Pitkät keskustelut, tajuaminen, helpotus ja usko tulevaisuuteen. Täytyy uskaltaa tyhjentää mieli toiselle. Kyllä se siitä.
22 vuotta kestänyt avioliitto oli viimeiset kuusi vuotta ollut pelkkää riitelyä ja tuskaa. Halusin eron. Se oli lasten takia vaikeaa. Keskustelin vaimoni kanssa pitkään iltaisin. Käytännön järjestelyistä lähinnä, mutta myös asioista jotka johti eroon. Vaimo ei tuntunut ymmärtävän mun kantaa asiassa. Se oli valmis allekirjoittamaan eropaperin mutta sanoi ettei halua erota. Kysyin eikö hän välitä lainkaan siitä että me ei rakasteta toisiamme, tää on plekkää riitelyä ja tappelua, ja mulla on paha olo ja haluan pois. Siihen hän ei vastannut mitään.
No, ero laitettiin vireille. Sen jälkeen vaimo alkoi kirjoitella. Luin kaksi kirjettä ja pyysin ettei kirjoittaisi mutta kirjoitti silti. seitsemän seuraavaa heitin lukematta roskiin. Kahdessa ensimmäisessä se ensin haukkui minut miehenä, sitten haukkui isänä, sitten alkoi jankutus että avioliitto on pidettävä kasassa ja meidän palattava yhteen. Hän oli ajatellut. Hän. Ei välittänyt mun ajatuksista mitään. Hänen yhteydenotot mitä sitten tapahtui lapsiin liittyen, olivat hirveän negatiivisia. Pelkkää haukkumista ja suun soittoa. Silläkö hän kuvitteli, että minä haluaisin jatkaa avioliittoamme?? En halunnut muutenkaan, mutta eipä hän kyllä osoittanut mitenkään että olis iitsekään halunnut. Hän halusi vain jatkaa oman pahan olonsa purkamista minuun, koska piti minua siihen syyllisenä. Niin hän sanoi.
Enää hänen suun soitto ei häiritse. Hän on saanut puoleltani vähämielisen leiman ja vaikka on sillä häirinnytkin suhdettani lapsiin, toivon että viimeinenkin lapsi selviytyy kunnialla maailmalle. Poika on kertonut ettei viitsi ärsyttää äitiä ja on pyytänyt etten kertoisi että tapaan poikaa enemmän kuin äiti tietää. Minusta se ei ole normaalia että pojan pitää pelätä äitiään. Poika on 16 ja vaikuttaa tasapainoiselta ja erittäin varmalta näissä sukkuloinneissaan. Hänellä on hyvät harrastukset ja koulumenestyskin parani eron jälkeen, on luokkansa parhaita. On se normaalia että kun kotona ei enää riidellä niin voi keskisttyä opiskeluun.
Koomisinta tässä on että ex vaimo on edelleen sitä mieltä ettei meidän olisi pitänyt erota. Jos ihminen ei ymmärrä, niin minkäs tekee.
olette tieten kaikki miehiä jotka ovat haluneet muuttaa vaimon luo yhteen ja ken ties tehneet jonkun syrja hypyn siis jättäneet vaimon totta kai hän on mielisään kun tuletkin takas hän on kokenut olevansa parempi ja haluttu kuin se toinen avo sylin vai oliko eroon joku muu alkoholi raha meillä oli alkoholi ja naiset joka särki sydämmeni ja mieheni puheet jota hän nyt katuu mutta ei auta sydämi on säretty ja haljennut ei tunne kipua minua on nöyryytetty muitten silmissä olen rikki ja vihainen
kun on olemassa niitäkin miehiä, joille uskollisuus parisuhteessa on tärkeimpiä asioita.
Kolmansia osapuolia ei ole ollut mukana missään vaiheessa. Myöskään alkoholilla ei osaa.
Ihanaa, että jollakin asiat selviävät ja lopputulos on onnellinen. Kumpa minunkin miehellä olisi tuo sinun viisautesi. Minä olisin valmis puhumaan ja selvittämään asiat ja aloittamaan yhdessäolon uudelleen, valmis menemään ammattiauttajan puheille. Mutta pahoin pelkään, että ei ylpeydeltään pysty antamaan asioita anteeksi itselleen, vaan koteloi ne sisäänsä....
Oletko kuitenkin yrittänyt saada miestäsi mukaan ammattiauttajan puheille? Oletko lukenut noita Dr.Benin juttuja, ne saattaisivat olla miehellesikin ajatuksia herättävää luettavaa.
Olen puhunut ammattiauttajalle menemisestä, olen ehdottanut että voimme mennä sinne joko yhdessä tai erikseen tai sitten siten että osa sessioista on erikseen ja osa yksin. Mies miettii nyt asiaa.
Olen myös lukenut Dr Benin jutut, kaikki mitä löysin ja olen niistä kertonut miehellenikin. En tiedä onko hän niitä lukenut sitten.
Oma aavistukseni on, että miehelleni avun hakeminen ja kipeistä asioista puhuminen on hänen ylpeydelleen niin kova pala, jotenkin hän luulee menettävänsä kasvonsa, jos menee ja avautuu jollekin.
Vaikka todellisuudessahan tilanne on aivan toinen, voittaa voi ja paljon, hävitä tuskin mitään. Mutta kuinka saisin hänet sen käsittämään...
miehesi kuitenkin ymmärtää, että kaikki ei suhteessanne ole hyvin. Jos hän haluaa suhteen säilyttää, hänen pitäisi ymmärtää, että kaikki ei ole itsestään selvää. Näissä asioissa ongelmistaan ammatti-ihmiselle puhuessaan ihminen ei suinkaan kasvojansa menetä mutta voi menettää paljon enemmän, jos jättää puhumatta.
suhteessa...Sen ymmärrämme molemmat ja kumpikaan meistä ei ole yksin syyllinen, siitäkin olemme jokseenkin samaa mieltä.
Myös sitä, minkä varaan voisimme rakentaa suhteen uudelleen, on paljon.
No, aika näyttää.... täytyy toivoa parasta ja odottaa pahinta.
perusteella onnistumisen mahdollisuudet olemassa.
Ettei teillä vain olisi käynyt samalla tavalla kuin meillä. Pidemmältä ajalta puhumatta jääneet asiat kasvatti muurin välillemme, joka pikkuhiljaa kasvoi liian korkeaksi. Vasta eron jälkeen kumpikin huomasi, että se muuri voidaan purkaa.
Liian vähän on puhuttu, ja muuri on kasvanut ihan miltei huomaamatta. Milloin on muka ollut liian vähän aikaa, milloin jommallakummalla liian stressiä töistä tms. Jos sitten jotain on ollut pakko puhua, kun arkea on pitänyt lasten kanssa pyörittää, niin sanomiset ovat menneet tiuskimisiksi ja riiteilyiksi.
Toki kuvioon ajan myötä tullut myös muita ongelmia. Niistäkään ei sitten luonnollisesti ole pystytty puhumaan.
puhumisestakaan ei ole juuri hyötyä, jos se menee riitelyksi ja toisen syyttelyksi. Niinhän se meni meilläkin ja vasta eron jälkeen osattiin kunnolla puhua ja kaivaa esiin ne syyt miksi siihen oli päädytty.
Mahtaisiko auttaa miestäsi alkuun pääsyssä, jos panisit hänet lukemaan tämän minun tarinani.
Itseasiassa ajattelin ihan samaa, lähettää tämän sinun juttuja ja olen tässä yksinäisten iltojen aikana bongaillut muutamia muitakin sivuja ja paikkoja, jotka olen ajatellut lähettää hänelle. Lukeeko hän ne sitten, sehän on taas hänen vallassaan. Toiovttavasti hän ei niitä kuitenkaan mitenkään painostuksena koe.
Kiitoksia sinulle avustasi ja jutustelusta. Ehkäpä laitan sinulle joskus tuolta galleriasivultasi löytyvään osoitteeseen viestiä, miten tässä kävi... Mukavaa illanjatkoa :)
on ihan tervetullutta.
Toivottavasti kaikki muuttuu vielä paremmaksi teilläkin.
Mukavaa illanjatkoa myös sinulle ;)
Minä myös olen onnellinen niin sinun ap kuin myös sinun puolestasi puolesta. Pikkaisen taidan olla kadekin, kun teillä on toivoa enemmän ja vähemmän. Minun liitollani ei ole.
Aivan samoin kävi meidän avioliitolle kuin teidänkin. Ei osattu puhua ja kaikki kauna kasaantui. Ero onkin sitten siinä, ettei mieheni suostu nytkään puhumaan. Hän ei muuta vaihtoehtoa näe kuin avioero. Minä uskallan silmät kirkkaina sanoa, että "täysin turha ero". Miestä ei kiinnosta puhua, ei terapia, ei mikään.
Tänäkin iltana olen miettinyt pääni puhki asioita. Mitä ikinä mietinkin, aina on seinä vastassa. Itkeä tihuuttanut olen useampaan kertaan. Pakko myös tunnustaa, että olen tällä hetkellä miehelleni KATKERA. Ehdotin jokin aika sitten keskustelua, mutta vastaus oli EI.
Eli se taisi sitten olla tässä minun avioliittoni. Niin myötä- kuin vastamäessä lupaus ei pitänyt meidän liitossa.
Tsemppiä teille molemmille. Lohduttavaa tietää, että toisen tyyppisiäkin miehiä löytyy. Miehiä, jotka yrittävät kaikkensa ja eroavat viimeisenä vaihtoehtona. Meillä se on se ensimmäinen vaihtoehto.
on ihan oikeasti AJATTELEVIA miehiä.
En halua yleistää mutta perustan mielipiteeni omaan kokemukseeni. Takana 15 vuoden yhteiselo, joista 10 vuotta naimisissa. Meillä oli samanlaiset arvot, molemmilla hyvät työpaikat, paljon matkoja, yhteinen harrastus, samanlainen hurtti huumori, paljon iloa ja naurua. Ainut suuri suru oli se, ettei lasta saatu aikaiseksi...
Kunnes sitten yhtäkkiä mies ilmoitti, että se suuri huuma puuttuu. Ero mahdollisimman äkkiä vireille ja posliinit jakoon. Mitään mahdollisuustta ei antanut keskustelulle, terapialle ei millekkään. Hän yksinkertaisesti EI halunnut puhua. Olen joskus jälkeenpäin miettinyt, että oliko meillä kaikki liian tasaista ja kaikki liian hyvin? Kun miehelle tuli tunne, että huuma puuttuu, niin laitetaan vaimo vaihtoon. Kertakäyttöähän kaikki maailmassa nykyään tuntuu olevan. Olen mienttinyt ja pohtinut asioita vuoden verran - olisinko voinut tehdä jotain toisin. Koskaan en varmaan saa siihen vastausta. Ehkä karu totuus on vaan se, että toinen ei ollut kypsä. Haihattellaan jotain sellaista mitä on vain suhteen alussa.
Mies -56 olet esimerkki miessukukunnassa. On ollut todella ilo lukea analyyttisia mielipiteitäsi ja huomata, että joku voi vielä pelastaa sen mikä on pelastamisen arvoista!
Surukseni voin todeta, että oma eroni on ollut täysin turha ja toivon ja ihailen ihmisiä, jotka kykenevät KESKUSTELEMAAN asioitsta.
hei!
olen miettinyt samaa asiaa kuin sinäkin, että palataanko yhteen. hain itse avioeroa, ja muutin yhteisestä asunnostamme pois. meillä kummallakin on ollut yksi lyhyt suhde tässä harkinta-aikana, mutta silti kummallakin kaipaus on kova. asioista on ryhdytty keskustelemaan niiden oikeilla nimillä. ja rakkaus vain tuntuu syvenevän ja kaunistuvan.
onnea teillekin uudessa liitossa!